Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei oikeesti miten jaatte ruokakulut
13.09.2023 |
Teidän perheessä? Varsinkin jos ei yhteistä tiliä niin miten jaatte niin että kumpikaan ei elätä toista ruokien suhteen. Tietääkseni kukaan ei syö ilmaiseksi, joten varmaan useimmille merkitystä, ellei niin hyvät tulot että sama se kenen ruuat maksaa.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo.
Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista.
Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon.
Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon.
Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas.
Meillä on yhteinen taloustili, jolta ostetaan ruoat ja muut yhteiset tarvikkeet. En tietenkään maksa sieltä omia hiustuotteitani, kynsilakanpoistoaineita, sisustusjuttuja, käsityötarvikkeita tms. Eikä mies omia harrastusvälineitään.
Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset ruokakulut ja siivoustarvikkeet, wc-paperit yms.
Otatko kassalla eri kuitille sun henkilökohtaiset tuotteet kuten vaikka hiuslakan? Voi jestas miten hankalaa. Sama myös ilmeisesti miehen partahöylän kanssa? Eri kuitille sekin.
Vai maksat kassalla kaikki samasta, ja sitten räknäät kuitista ja palautat taloustilille sen hiuslakan 4,99. Ja mies palauttaa partateränsä, 4,99.
On ihmisillä sitten murheet kun ei voi vaan yhdessä ostaa kotiin mitä tarvitaan.
- no ei, ymmärrän kyllä tarkan taloudenpidon sitten, jos toisella osapuolella on alkoholiongelma tai peliongelma, niin ettei voi luottaa rahankäytössä yhtään.
Teen usein kaupassa niin, että ostokset jaetaan kahtia ja maksan ne siten, että saan molemmista eri kuitin. Sitten kiikutan kassillisen tavaroita mummille, joka kuitin perusteella palauttaa rahat tililleni. Kassa ei ole vielä koskaan sanonut, että onpa tuollainen hankalaa.
Eri taloudessa asuville tottakai eri kuitit. Ihan eri asia. Enkä ajatellut että se olisi kassalle hankalaa, ei se hänen työmääräänsä juuri nosta. Hankaluus tulee mun mielestä ostajalle itselleen siinä, kun samassa taloudessa asuvat ottavat eri kuitteja asioista.
Ruokaostokset on kuitenkin niin pieniä rippusia, että mitä väliä.
Tuskin kaikkea kuitenkaan pystytään jakamaan (sisustus, huonekasvit, lemmikkien kulut, lasten kulut, lämmitys, sähkö, - jos toinen on poissa viikonlopun huomioidaanhan se ettei tarvi osallistua lämmityskuluihin siltä ajalta!, auton käyttö kilometreittäin, lahjat sukulaislapsille, joulukoristeet, kynttilät, lahjat toisilleen - onhan ne eurolleen yhtä suuret, jne... jos toisen sukulainen kuolee, osallistuuko toinen hautajaiskuluihin kuten kukkalaite, mustat vaatteet, adressi, no ei tietenkään tämän mukaan!)
...niin miksi juuri ruokakulut pitää pilkulleen jakaa?
Miksi tehdä elämästään hankalampaa?
Kyllä meillä on pystytty jakamaan kaikki kertomasi: sisustuksen maksaa se, joka sisustaa haluaa, huonekasvit ostaa se, joka niitä haluaa hoitaa. lemmikkejä ei ole, lämmitys on mukana vastikkeessa, sähkönkäyttö on helppo jakaa paikallaolon mukaan (hanki muutama pistorasiaan laitettava mittari, saat aika äkkiä selville, miten paljon kukakin sähköä kuluttaa), molemmilla oma auto, kumpikin ostaa lahjat omille sukulaisilleen, joulukoristeet ja kynttilät ostaa se, joka, niitä haluaa, lahja on lahja eikä tasa-arvon osoitus, kukkalaitteen hautajaisiin maksaa se, jonka sukulaisesta on kyse tai sitten kuolinpesä, vaatteensa ostaa joka tapauksessa kumpikin omista rahoistaan jne.
Listasi osoittaa vain sen, että moni ns. yhteinen asia on oikeastaan vain toisen haluama hankinta: jos joulukoristeet minulle kelpaavat, miksi maksaisin siitä, että mies haluaa tänä jouluna ruusukultaisen koristeet?
Lasten kulut taas on helppo jakaa puoliksi välttämättömyyksien osalta, mutta ne kuudennet helmikoristeiset sormikkaat maksan minä, joka niitä haluan ostella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo.
Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista.
Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon.
Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon.
Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas.
Ai kamala miten sovinistinen kommentti. Oman ex-mieheni ruokaan meni yli tuplasti se mitä omaani, samansuuntaisia kokemuksia tuttavilla. Ja mitä tulee tuohon "turhaan akkojen sälään" niin en käytä yhtäkään mainitsemistasi tuotteista, paitsi shampoota jota toivottavasti myös miehet ymmärtävät käyttää. Ja jos joku muu nainen ko. tuotteita käyttää niin eiväthän ne ole ruokakuluja, vaan henkilökohtaisia menoja. Vedä vaikka päähäs ne sukkahousut!
Sovinistinen?? Minä olen nainen! Menikö pointti oikeasti noin ohi? Mitä esimerkkejä olisi pitänyt sitten käyttää, jos sukkahousut ei ollut sinusta hyvä esimerkki "vain naisten ostamasta tuotteesta"? Kerrohan!
Ja minusta on oikeasti ihan turhaa siirrellä jotain viitosia tai kymppejä sinne tänne. Yhteiset rahat meillä on, ihan sama mitä toinen ostelee. En ole koskaan laskenut mitä mies syö tai mitä minä syön, tai mitä lapset syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo.
Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista.
Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon.
Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon.
Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas.
Meillä on yhteinen taloustili, jolta ostetaan ruoat ja muut yhteiset tarvikkeet. En tietenkään maksa sieltä omia hiustuotteitani, kynsilakanpoistoaineita, sisustusjuttuja, käsityötarvikkeita tms. Eikä mies omia harrastusvälineitään.
Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset ruokakulut ja siivoustarvikkeet, wc-paperit yms.
Otatko kassalla eri kuitille sun henkilökohtaiset tuotteet kuten vaikka hiuslakan? Voi jestas miten hankalaa. Sama myös ilmeisesti miehen partahöylän kanssa? Eri kuitille sekin.
Vai maksat kassalla kaikki samasta, ja sitten räknäät kuitista ja palautat taloustilille sen hiuslakan 4,99. Ja mies palauttaa partateränsä, 4,99.
On ihmisillä sitten murheet kun ei voi vaan yhdessä ostaa kotiin mitä tarvitaan.
- no ei, ymmärrän kyllä tarkan taloudenpidon sitten, jos toisella osapuolella on alkoholiongelma tai peliongelma, niin ettei voi luottaa rahankäytössä yhtään.
Teen usein kaupassa niin, että ostokset jaetaan kahtia ja maksan ne siten, että saan molemmista eri kuitin. Sitten kiikutan kassillisen tavaroita mummille, joka kuitin perusteella palauttaa rahat tililleni. Kassa ei ole vielä koskaan sanonut, että onpa tuollainen hankalaa.
Eri taloudessa asuville tottakai eri kuitit. Ihan eri asia. Enkä ajatellut että se olisi kassalle hankalaa, ei se hänen työmääräänsä juuri nosta. Hankaluus tulee mun mielestä ostajalle itselleen siinä, kun samassa taloudessa asuvat ottavat eri kuitteja asioista.
Ruokaostokset on kuitenkin niin pieniä rippusia, että mitä väliä.
Tuskin kaikkea kuitenkaan pystytään jakamaan (sisustus, huonekasvit, lemmikkien kulut, lasten kulut, lämmitys, sähkö, - jos toinen on poissa viikonlopun huomioidaanhan se ettei tarvi osallistua lämmityskuluihin siltä ajalta!, auton käyttö kilometreittäin, lahjat sukulaislapsille, joulukoristeet, kynttilät, lahjat toisilleen - onhan ne eurolleen yhtä suuret, jne... jos toisen sukulainen kuolee, osallistuuko toinen hautajaiskuluihin kuten kukkalaite, mustat vaatteet, adressi, no ei tietenkään tämän mukaan!)
...niin miksi juuri ruokakulut pitää pilkulleen jakaa?
Miksi tehdä elämästään hankalampaa?
Kyllä meillä on pystytty jakamaan kaikki kertomasi: sisustuksen maksaa se, joka sisustaa haluaa, huonekasvit ostaa se, joka niitä haluaa hoitaa. lemmikkejä ei ole, lämmitys on mukana vastikkeessa, sähkönkäyttö on helppo jakaa paikallaolon mukaan (hanki muutama pistorasiaan laitettava mittari, saat aika äkkiä selville, miten paljon kukakin sähköä kuluttaa), molemmilla oma auto, kumpikin ostaa lahjat omille sukulaisilleen, joulukoristeet ja kynttilät ostaa se, joka, niitä haluaa, lahja on lahja eikä tasa-arvon osoitus, kukkalaitteen hautajaisiin maksaa se, jonka sukulaisesta on kyse tai sitten kuolinpesä, vaatteensa ostaa joka tapauksessa kumpikin omista rahoistaan jne.
Listasi osoittaa vain sen, että moni ns. yhteinen asia on oikeastaan vain toisen haluama hankinta: jos joulukoristeet minulle kelpaavat, miksi maksaisin siitä, että mies haluaa tänä jouluna ruusukultaisen koristeet?
Lasten kulut taas on helppo jakaa puoliksi välttämättömyyksien osalta, mutta ne kuudennet helmikoristeiset sormikkaat maksan minä, joka niitä haluan ostella.
Mun mielestä tuossa ei ole mitään helppoa. Kannattaako tuollainen lisätyö?
Onko kulutustottumukset puolisoiden välillä oikeasti niin suuret, tyyliin useita satasia, että kannattaa jakaa ja laskea kaikki? ....Sähkökin? Voi elämä. Mutta saahan sitä kaiken jakaa jos siihen energiaa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo.
Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista.
Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon.
Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon.
Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas.
Ai kamala miten sovinistinen kommentti. Oman ex-mieheni ruokaan meni yli tuplasti se mitä omaani, samansuuntaisia kokemuksia tuttavilla. Ja mitä tulee tuohon "turhaan akkojen sälään" niin en käytä yhtäkään mainitsemistasi tuotteista, paitsi shampoota jota toivottavasti myös miehet ymmärtävät käyttää. Ja jos joku muu nainen ko. tuotteita käyttää niin eiväthän ne ole ruokakuluja, vaan henkilökohtaisia menoja. Vedä vaikka päähäs ne sukkahousut!
Sovinistinen?? Minä olen nainen! Menikö pointti oikeasti noin ohi? Mitä esimerkkejä olisi pitänyt sitten käyttää, jos sukkahousut ei ollut sinusta hyvä esimerkki "vain naisten ostamasta tuotteesta"? Kerrohan!
Ja minusta on oikeasti ihan turhaa siirrellä jotain viitosia tai kymppejä sinne tänne. Yhteiset rahat meillä on, ihan sama mitä toinen ostelee. En ole koskaan laskenut mitä mies syö tai mitä minä syön, tai mitä lapset syö.
Lisään tähän vielä, kun kirjoitin etten ole laskenut mitä lapset syö, että meillä käy muidenkin lapsia. Osa on omien lasten kavereita, osa on tukiperhelapsia, kahdesti kuukaudessa. Enkä laske heistäkään mitä kukakin syö. Tai että kuka maksaa ja millä. Jos tukilapsi tulee ilman hanskoja, hänelle käydään sellaiset ostamassa. Jos lähdetään ravintolaan niin kaikki saa tilata, eikä niin että tukilapsi tilaa korkeintaan sen mukaan mitä hänestä maksettu kulukorvaus on.
Mun mielestä ihan kauheaa olisi elää perheessä, jossa minun aiheuttamiani kuluja koko ajan lasketaan. Ja puolison, ja lasten.
Elämä soljuu paljon kepeämmin eteenpäin näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo.
Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista.
Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon.
Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon.
Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas.
Meillä on yhteinen taloustili, jolta ostetaan ruoat ja muut yhteiset tarvikkeet. En tietenkään maksa sieltä omia hiustuotteitani, kynsilakanpoistoaineita, sisustusjuttuja, käsityötarvikkeita tms. Eikä mies omia harrastusvälineitään.
Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset ruokakulut ja siivoustarvikkeet, wc-paperit yms.
Otatko kassalla eri kuitille sun henkilökohtaiset tuotteet kuten vaikka hiuslakan? Voi jestas miten hankalaa. Sama myös ilmeisesti miehen partahöylän kanssa? Eri kuitille sekin.
Vai maksat kassalla kaikki samasta, ja sitten räknäät kuitista ja palautat taloustilille sen hiuslakan 4,99. Ja mies palauttaa partateränsä, 4,99.
On ihmisillä sitten murheet kun ei voi vaan yhdessä ostaa kotiin mitä tarvitaan.
- no ei, ymmärrän kyllä tarkan taloudenpidon sitten, jos toisella osapuolella on alkoholiongelma tai peliongelma, niin ettei voi luottaa rahankäytössä yhtään.
Teen usein kaupassa niin, että ostokset jaetaan kahtia ja maksan ne siten, että saan molemmista eri kuitin. Sitten kiikutan kassillisen tavaroita mummille, joka kuitin perusteella palauttaa rahat tililleni. Kassa ei ole vielä koskaan sanonut, että onpa tuollainen hankalaa.
Eri taloudessa asuville tottakai eri kuitit. Ihan eri asia. Enkä ajatellut että se olisi kassalle hankalaa, ei se hänen työmääräänsä juuri nosta. Hankaluus tulee mun mielestä ostajalle itselleen siinä, kun samassa taloudessa asuvat ottavat eri kuitteja asioista.
Ruokaostokset on kuitenkin niin pieniä rippusia, että mitä väliä.
Tuskin kaikkea kuitenkaan pystytään jakamaan (sisustus, huonekasvit, lemmikkien kulut, lasten kulut, lämmitys, sähkö, - jos toinen on poissa viikonlopun huomioidaanhan se ettei tarvi osallistua lämmityskuluihin siltä ajalta!, auton käyttö kilometreittäin, lahjat sukulaislapsille, joulukoristeet, kynttilät, lahjat toisilleen - onhan ne eurolleen yhtä suuret, jne... jos toisen sukulainen kuolee, osallistuuko toinen hautajaiskuluihin kuten kukkalaite, mustat vaatteet, adressi, no ei tietenkään tämän mukaan!)
...niin miksi juuri ruokakulut pitää pilkulleen jakaa?
Miksi tehdä elämästään hankalampaa?
Kyllä meillä on pystytty jakamaan kaikki kertomasi: sisustuksen maksaa se, joka sisustaa haluaa, huonekasvit ostaa se, joka niitä haluaa hoitaa. lemmikkejä ei ole, lämmitys on mukana vastikkeessa, sähkönkäyttö on helppo jakaa paikallaolon mukaan (hanki muutama pistorasiaan laitettava mittari, saat aika äkkiä selville, miten paljon kukakin sähköä kuluttaa), molemmilla oma auto, kumpikin ostaa lahjat omille sukulaisilleen, joulukoristeet ja kynttilät ostaa se, joka, niitä haluaa, lahja on lahja eikä tasa-arvon osoitus, kukkalaitteen hautajaisiin maksaa se, jonka sukulaisesta on kyse tai sitten kuolinpesä, vaatteensa ostaa joka tapauksessa kumpikin omista rahoistaan jne.
Listasi osoittaa vain sen, että moni ns. yhteinen asia on oikeastaan vain toisen haluama hankinta: jos joulukoristeet minulle kelpaavat, miksi maksaisin siitä, että mies haluaa tänä jouluna ruusukultaisen koristeet?
Lasten kulut taas on helppo jakaa puoliksi välttämättömyyksien osalta, mutta ne kuudennet helmikoristeiset sormikkaat maksan minä, joka niitä haluan ostella.
Mun mielestä tuossa ei ole mitään helppoa. Kannattaako tuollainen lisätyö?
Onko kulutustottumukset puolisoiden välillä oikeasti niin suuret, tyyliin useita satasia, että kannattaa jakaa ja laskea kaikki? ....Sähkökin? Voi elämä. Mutta saahan sitä kaiken jakaa jos siihen energiaa riittää.
Missä kohdassa tuossa on joku lisätyö? Päinvastoin, elämä on helppoa, kun ei keskustella siitä, että jos ostan kirjovehkan, niin onko meillä varaa ostaa sinulle hautajaiskamppeet. Kun molemmat maksavat omat kulunsa, ei tarvitse tehdä mitään lisätöitä ja yllättäen rahaa käytetään huomattavasti järkevämmin kuin yhteisten kulujen perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo.
Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista.
Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon.
Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon.
Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas.
Ai kamala miten sovinistinen kommentti. Oman ex-mieheni ruokaan meni yli tuplasti se mitä omaani, samansuuntaisia kokemuksia tuttavilla. Ja mitä tulee tuohon "turhaan akkojen sälään" niin en käytä yhtäkään mainitsemistasi tuotteista, paitsi shampoota jota toivottavasti myös miehet ymmärtävät käyttää. Ja jos joku muu nainen ko. tuotteita käyttää niin eiväthän ne ole ruokakuluja, vaan henkilökohtaisia menoja. Vedä vaikka päähäs ne sukkahousut!
Sovinistinen?? Minä olen nainen! Menikö pointti oikeasti noin ohi? Mitä esimerkkejä olisi pitänyt sitten käyttää, jos sukkahousut ei ollut sinusta hyvä esimerkki "vain naisten ostamasta tuotteesta"? Kerrohan!
Ja minusta on oikeasti ihan turhaa siirrellä jotain viitosia tai kymppejä sinne tänne. Yhteiset rahat meillä on, ihan sama mitä toinen ostelee. En ole koskaan laskenut mitä mies syö tai mitä minä syön, tai mitä lapset syö.
Lisään tähän vielä, kun kirjoitin etten ole laskenut mitä lapset syö, että meillä käy muidenkin lapsia. Osa on omien lasten kavereita, osa on tukiperhelapsia, kahdesti kuukaudessa. Enkä laske heistäkään mitä kukakin syö. Tai että kuka maksaa ja millä. Jos tukilapsi tulee ilman hanskoja, hänelle käydään sellaiset ostamassa. Jos lähdetään ravintolaan niin kaikki saa tilata, eikä niin että tukilapsi tilaa korkeintaan sen mukaan mitä hänestä maksettu kulukorvaus on.
Mun mielestä ihan kauheaa olisi elää perheessä, jossa minun aiheuttamiani kuluja koko ajan lasketaan. Ja puolison, ja lasten.
Elämä soljuu paljon kepeämmin eteenpäin näin.
Voisitko sillai kepeästi soljuen maksaa mun lasten talvihaalarit, jos sillä ei ole merkitystä, kuka maksaa ja kuka joutuu tekemään töitä, jotta saadaan maksettua naapurustonkin lasten ruuat. Epäilen nimittäin vahvasti, että se on sun mies, joka ne ruokkii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo.
Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista.
Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon.
Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon.
Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas.
Meillä on yhteinen taloustili, jolta ostetaan ruoat ja muut yhteiset tarvikkeet. En tietenkään maksa sieltä omia hiustuotteitani, kynsilakanpoistoaineita, sisustusjuttuja, käsityötarvikkeita tms. Eikä mies omia harrastusvälineitään.
Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset ruokakulut ja siivoustarvikkeet, wc-paperit yms.
Otatko kassalla eri kuitille sun henkilökohtaiset tuotteet kuten vaikka hiuslakan? Voi jestas miten hankalaa. Sama myös ilmeisesti miehen partahöylän kanssa? Eri kuitille sekin.
Vai maksat kassalla kaikki samasta, ja sitten räknäät kuitista ja palautat taloustilille sen hiuslakan 4,99. Ja mies palauttaa partateränsä, 4,99.
On ihmisillä sitten murheet kun ei voi vaan yhdessä ostaa kotiin mitä tarvitaan.
- no ei, ymmärrän kyllä tarkan taloudenpidon sitten, jos toisella osapuolella on alkoholiongelma tai peliongelma, niin ettei voi luottaa rahankäytössä yhtään.
Teen usein kaupassa niin, että ostokset jaetaan kahtia ja maksan ne siten, että saan molemmista eri kuitin. Sitten kiikutan kassillisen tavaroita mummille, joka kuitin perusteella palauttaa rahat tililleni. Kassa ei ole vielä koskaan sanonut, että onpa tuollainen hankalaa.
Eri taloudessa asuville tottakai eri kuitit. Ihan eri asia. Enkä ajatellut että se olisi kassalle hankalaa, ei se hänen työmääräänsä juuri nosta. Hankaluus tulee mun mielestä ostajalle itselleen siinä, kun samassa taloudessa asuvat ottavat eri kuitteja asioista.
Ruokaostokset on kuitenkin niin pieniä rippusia, että mitä väliä.
Tuskin kaikkea kuitenkaan pystytään jakamaan (sisustus, huonekasvit, lemmikkien kulut, lasten kulut, lämmitys, sähkö, - jos toinen on poissa viikonlopun huomioidaanhan se ettei tarvi osallistua lämmityskuluihin siltä ajalta!, auton käyttö kilometreittäin, lahjat sukulaislapsille, joulukoristeet, kynttilät, lahjat toisilleen - onhan ne eurolleen yhtä suuret, jne... jos toisen sukulainen kuolee, osallistuuko toinen hautajaiskuluihin kuten kukkalaite, mustat vaatteet, adressi, no ei tietenkään tämän mukaan!)
...niin miksi juuri ruokakulut pitää pilkulleen jakaa?
Miksi tehdä elämästään hankalampaa?
Kyllä meillä on pystytty jakamaan kaikki kertomasi: sisustuksen maksaa se, joka sisustaa haluaa, huonekasvit ostaa se, joka niitä haluaa hoitaa. lemmikkejä ei ole, lämmitys on mukana vastikkeessa, sähkönkäyttö on helppo jakaa paikallaolon mukaan (hanki muutama pistorasiaan laitettava mittari, saat aika äkkiä selville, miten paljon kukakin sähköä kuluttaa), molemmilla oma auto, kumpikin ostaa lahjat omille sukulaisilleen, joulukoristeet ja kynttilät ostaa se, joka, niitä haluaa, lahja on lahja eikä tasa-arvon osoitus, kukkalaitteen hautajaisiin maksaa se, jonka sukulaisesta on kyse tai sitten kuolinpesä, vaatteensa ostaa joka tapauksessa kumpikin omista rahoistaan jne.
Listasi osoittaa vain sen, että moni ns. yhteinen asia on oikeastaan vain toisen haluama hankinta: jos joulukoristeet minulle kelpaavat, miksi maksaisin siitä, että mies haluaa tänä jouluna ruusukultaisen koristeet?
Lasten kulut taas on helppo jakaa puoliksi välttämättömyyksien osalta, mutta ne kuudennet helmikoristeiset sormikkaat maksan minä, joka niitä haluan ostella.
Mun mielestä tuossa ei ole mitään helppoa. Kannattaako tuollainen lisätyö?
Onko kulutustottumukset puolisoiden välillä oikeasti niin suuret, tyyliin useita satasia, että kannattaa jakaa ja laskea kaikki? ....Sähkökin? Voi elämä. Mutta saahan sitä kaiken jakaa jos siihen energiaa riittää.
Ohi maksajakeskustelun: oikeastiko et seuraa kodinkoneiden tai valaistuksen todellista kulutusta, maksat rauhassa sähkölaskun miettimättä, mistä se syntyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo.
Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista.
Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon.
Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon.
Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas.
Ai kamala miten sovinistinen kommentti. Oman ex-mieheni ruokaan meni yli tuplasti se mitä omaani, samansuuntaisia kokemuksia tuttavilla. Ja mitä tulee tuohon "turhaan akkojen sälään" niin en käytä yhtäkään mainitsemistasi tuotteista, paitsi shampoota jota toivottavasti myös miehet ymmärtävät käyttää. Ja jos joku muu nainen ko. tuotteita käyttää niin eiväthän ne ole ruokakuluja, vaan henkilökohtaisia menoja. Vedä vaikka päähäs ne sukkahousut!
Sovinistinen?? Minä olen nainen! Menikö pointti oikeasti noin ohi? Mitä esimerkkejä olisi pitänyt sitten käyttää, jos sukkahousut ei ollut sinusta hyvä esimerkki "vain naisten ostamasta tuotteesta"? Kerrohan!
Ja minusta on oikeasti ihan turhaa siirrellä jotain viitosia tai kymppejä sinne tänne. Yhteiset rahat meillä on, ihan sama mitä toinen ostelee. En ole koskaan laskenut mitä mies syö tai mitä minä syön, tai mitä lapset syö.
Ajatteletko, että nainen ei voi olla sovinistinen? Kuule juuri sillä tavalla se sovinismi on hengissä pysynyt, että naisetkin ajattelevat, että kotiin ostetut kukkaset ovat naisen ylimääräistä krääsää. Meillä kyllä molemmilla on silmää kodin kauneudelle ja siitä välittää molemmat.
Mutta tosiaan itse asiaan: se maksaa, joka käy kaupassa. Yleensä se on mies, sillä hän käy toimistolla useammin kuin minä, eli edes sen kerran viikossa ja kauppa-asiat hoituu siinä samalla. Jos ollaan yhdessä kaupassa, minä maksan, juuri sen vuoksi, että mies käy joka tapauksessa useammin kaupassa ja siksi maksaakin useammin.
Kumpikin lataa koriin mitä tarvitsee, on se sitten ruokaa, jota toinen ei syö tai ihonhoitotuote, jota toinen ei käytä. Molemmat kyllä käyttää pesuaineita, niin itseensä kuin vaatteisiin, taloon ja astioihinkin. Molemmilla on kyllä lempimerkit, joten sitä laitetaan koriin, mitä itseltä puuttuu. Ei eritellä kassalla, kumpi osti suihkusaippua tällä kertaa.
Sukkahousuista olen ajatellut, että käyttää se mieskin sukkia ja yleensä ne marketista ostaa. Joten tasoissa ollaan siinäkin.
Ja kyllä, mies syö enemmän, määrällisesti. Minä taas syön kalliimmin, keskiverrosti. Joten aika tasan menee. Pyrin kyllä omalla maksuvuorollani maksaa täydentämään mausteet, jne. ihan tasausmielessä.
Jaaha, vaikuttaa siltä, että mulla ei olisi varaa parisuhteeseen. Parempi pysytellä sinkkuna ettei tarvitse kenenkään enemmän stövän ruokakuluja maksaa, kun penniäkään ylimääräistä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten saatte tästäkin aiheesta tappelun aikaan? Jokainen jakaa kulunsa juuri niin, kuin kunkin senhetkiseen tilanteeseen parhaiten sopii. Se, että joku kertoo oman mallinsa, ei tarkoita sitä, että sen mallin täytyisi sopia jokaiselle.
Jos molemmille on ok, että toinen maksaa kaiken, se on täysin ok. Jos sovitaan, että kaikki maksetaan 50/50, se on täysin ok. Jos sovitaan, että kaikki raha on yhteistä, se on ok. Jos on halua ja jaksamista mitata ja jakaa kaikki tarkalleen kulutuksen mukaan, myös se on ok. Mikään näistä ei tarkoita sitä, että juuri Sinun on meneteltävä jollain edelläkuvatulla tavalla, jollet halua tai se ei tilanteeseesi sovi.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin ostaa omat ruokansa. Ei ole ollut ongelma viimeiseen 28 vuoteen. Me syömme niin erilaisia ruokia, että mikään muu ei tunnu järkevältä.
Haluisin nähdä erilliset jääkaapit ja kuivakaapit. Jos joitain huvittaa kysymykset ruokalulujen jaosta, niin varsinkin perheissä, jossa enemmän jäsenia ruokakulut voi mennä jopa yli asumiskulujen. Sen takia "se ostaa joka käy kaupassa" ei oikein reilu.
Ei varmaan ainakaan sen mielestä, joka ostaa huomattavasti enemmän. Ellei satu olemaan huomattavasti parempituloinen samalla ja ei haittaa.
Ruokien osto, roudaaminen ja tekeminen on aika iso osa "kotitöistä" lapsiperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ikinä yli 30vuoteen ollut mitään kulujen puolistuksia, nuppineulanpäiden halkomista ja kämppis systeemiä. 😅 Ei ole mitään riitoja ollut kumpi maksaa mitäkin. Kummallakin järkevää rahankäyttöä eikä mitään holtitonta tuhlaamista tai kalliita addikteja niin ei ole tarvinnut tarkkaa kontrollia kumpi maksaa mitäkin.
On se aiheuttanut kateutta kun kaikilla ei tarvitse olla tarkkaa 50/50 systeemiä.
Joka toinen viikko minä maksan ruokaostokset ja joka toinen viikko mies maksaa. Meillä menee n. 100e/viikko kahden hengen ruokiin. Ei lasketa euron päälle mitään. Tämä on hyvin toiminut ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä maksetaan kaikki perheen menot tulojen suhteessa. Olisi kohtuutonta jakaa puoliksi, kun palkoissa on aikamoinen ero.
Exä ehdotti ruokalaskun puolittamista, en suostunut. Kaveri on yli satakiloinen "salimake", joka söi varmaan neljä kertaa enemmän. Mun ruokakulut olis kolminkertaistunut, jos tuohon olisin suostunut.
Ostettiin omat ruuat. Lopulta kävi silti.niin, että söi mun allbranit ja leivät kaapista, eikä ostanut uusia syömiensä tilalle. No, ei kauaa asuttu yhdessä, koska oli muutenkin itsekäs ja totesin, että ei ollut isimatskua. Mutta anyway, laskun puolittaminen ei ole reilu tapa mun mielestä. Se joka syö enemmän, maksaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin ostaa omat ruokansa. Ei ole ollut ongelma viimeiseen 28 vuoteen. Me syömme niin erilaisia ruokia, että mikään muu ei tunnu järkevältä.
Haluisin nähdä erilliset jääkaapit ja kuivakaapit. Jos joitain huvittaa kysymykset ruokalulujen jaosta, niin varsinkin perheissä, jossa enemmän jäsenia ruokakulut voi mennä jopa yli asumiskulujen. Sen takia "se ostaa joka käy kaupassa" ei oikein reilu.
Ei varmaan ainakaan sen mielestä, joka ostaa huomattavasti enemmän. Ellei satu olemaan huomattavasti parempituloinen samalla ja ei haittaa.
Ruokien osto, roudaaminen ja tekeminen on aika iso osa "kotitöistä" lapsiperheessä.
Tervetuloa meille katsomaan, tosin en ymmärrä, miksi jääkaappien pitäisi olla erillisiä. Jos minä en juo appelsiinimehua, niin se voi olla samassa jääkaapissa maitorahkani kanssa ilman, että mies joutuu pelkäämään, että syön ruokiaan.
Miehen kuivakaapissa taitaa olla suolaa, sokeria ja kahvia ekä paketti kaurahiutaleita. Se on ihan siisti kaappi, ei ole ongelmia senkään esittelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ikinä yli 30vuoteen ollut mitään kulujen puolistuksia, nuppineulanpäiden halkomista ja kämppis systeemiä. 😅 Ei ole mitään riitoja ollut kumpi maksaa mitäkin. Kummallakin järkevää rahankäyttöä eikä mitään holtitonta tuhlaamista tai kalliita addikteja niin ei ole tarvinnut tarkkaa kontrollia kumpi maksaa mitäkin.
On se aiheuttanut kateutta kun kaikilla ei tarvitse olla tarkkaa 50/50 systeemiä.
Eipä ole meilläkään kulujen puolituksia, kun kumpikin maksaa omat kulunsa. Ei synny keskusteluja nuppineuloista, kun ei oleteta, että ollaan jossain maksullisessa suhteessa.
Kyllä pitää olla rahat tiukilla jos ruokalaskuista pitää keskustella. Se maksaa joka käy kaupassa.
Kaikki on yhteistä. Tilit ja kortit näin on ollut jo vuodesta 1971.
Alue: Aihe vapaa
Eri taloudessa asuville tottakai eri kuitit. Ihan eri asia. Enkä ajatellut että se olisi kassalle hankalaa, ei se hänen työmääräänsä juuri nosta. Hankaluus tulee mun mielestä ostajalle itselleen siinä, kun samassa taloudessa asuvat ottavat eri kuitteja asioista.
Ruokaostokset on kuitenkin niin pieniä rippusia, että mitä väliä.
Tuskin kaikkea kuitenkaan pystytään jakamaan (sisustus, huonekasvit, lemmikkien kulut, lasten kulut, lämmitys, sähkö, - jos toinen on poissa viikonlopun huomioidaanhan se ettei tarvi osallistua lämmityskuluihin siltä ajalta!, auton käyttö kilometreittäin, lahjat sukulaislapsille, joulukoristeet, kynttilät, lahjat toisilleen - onhan ne eurolleen yhtä suuret, jne... jos toisen sukulainen kuolee, osallistuuko toinen hautajaiskuluihin kuten kukkalaite, mustat vaatteet, adressi, no ei tietenkään tämän mukaan!)
...niin miksi juuri ruokakulut pitää pilkulleen jakaa?
Miksi tehdä elämästään hankalampaa?