Raskaana ja ero pitkästä parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vithu kuinka paljon käy taas rasauttelemaan muiden kommentit. Eiköhän Ap tiedä mikä on tilanteessa parasta ja tarvittaessa kysyy neuvolasta asiaa ja neuvoja.

Ei ole mikään pakko äidin olla se joka vastasyntyneestä pitää huolen. Yhtälailla myös isä on vastuussa. Viikko-viikko toimii oikein hyvin ihan vauvasta saakka, jos sen vain ottaa käyttöön.

T: Isän kasvattama lapsi.

Mutta kuuleppa lapsonen, kun sille vauvalle ei ole hyväksi joutua äidistään eroon. Jos äiti kuollut niin asia eri. Luepa edes vähän psykologiaa.

Eikä tee hyvää olla erossa isästäkään. Pahimmillaan siitä on vain haittaa. Kannatan sinuakin hieman perehtymään asioihin ensin huutelemista. 😉

Kukaan ei ole niin väittänytkään, opettele lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosittelisin muuttamaan lähekkäin siihen asti, kunnes lapsi on vähän isompi. Viikko-viikko systeemi ei varmasti toimi kun on vielä vauvasta kyse.

Onko mahdollista tavata esim sosiaalityöntekijää tai vastaavaa? Sieltä varmasti saisi hyviä ohjeita ja vinkkejä tilanteeseen.

Meillä on pian rakenneultra, joten mietin josko sieltä kysyisin. Tuntuu jotenkin täysin kädettömältä, kun kaikki on uutta minulle. Miehenkin esikoinen on jo yli 10-vuotias, hänelläkään ei ihan lähimuistissa nämä jutut ole.

-Ap

Hei järki käteen nyt. Ultraaja on kätilö. Hän ultraa, ei ratko teidän asumisjärjestelyjä. Ota asia puheeksi neuvolassa.

Vauvalle ei todellakaan sovi vuoroviikkovanhemmuus.

Järki käteen vaan itsellesi. Rakenneultra on neuvolakäynnin yhteydessä.

Ei varmaan ole. Siihen on ihan eri laitteet mitä neuvolasta löytyy. Tämän tiedän ihan isänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvaa ei missään tapauksessa voi laittaa viikko-viikko systeemiin. Joka kerta kun vauva vaihtaa kotia, tulee sille raju hylkäämiskokemus kun ei ymmärrä tilannetta. Saisitte vain aikaiseksi erittäin traumatisoituneet lapsen. Minulla on vauva ikäisenä tällaisia hylkäämiskokemuksia ja olen maksanut niistä hintaa koko elämäni. Perusturvallisuudentunteeni on lähes olematon. Olen nyt 48 vuotias ja todennäköisesti kärsin lopun ikääni peloista ja ahdistuksesta. Teidän velvollisuus vanhempina on ajatella lapsen parasta eikä sitä mitä itse haluatte.

Joopajoo. Se että sinä olet epäonnistunut, ei tarkoita, että kaikista lapsista tulee samanlaisia. Kuinka typeriä ihmisiä täällä on :D

Ei se kirjoittaja epäonnistunut ole vaan ne vanhemmat. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosittelisin muuttamaan lähekkäin siihen asti, kunnes lapsi on vähän isompi. Viikko-viikko systeemi ei varmasti toimi kun on vielä vauvasta kyse.

Onko mahdollista tavata esim sosiaalityöntekijää tai vastaavaa? Sieltä varmasti saisi hyviä ohjeita ja vinkkejä tilanteeseen.

Meillä on pian rakenneultra, joten mietin josko sieltä kysyisin. Tuntuu jotenkin täysin kädettömältä, kun kaikki on uutta minulle. Miehenkin esikoinen on jo yli 10-vuotias, hänelläkään ei ihan lähimuistissa nämä jutut ole.

-Ap

Suosittele olemaan yhteydessä perheoikeudelliseen yksikköön kotikaupungissanne ja varaamaan ajan lastenvalvojalle, jonka kanssa näistä vanhemmuutee liittyvistä asioista voi jutella ja tehdä sopimus miten hoidetaan. Siellä asiantuntijuus lapsen edun mukaisesta tavasta hoitaa asia.

Kiitos! 😊 Otan sinne yhteyttä. Itselleni ei ole ongelma olla alkuun kotona, mutten kotiin halua jämähtää. Mieskin on ilmaissut halunsa olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon ja siksi mietimmekin tuota viikko-viikko-systeemiä.

Eikä pelkoa, että lasta heti synnäriltä miehen matkaan annan.

-Ap

Onpa taas sairas provo, toivottavasti noin sairaalle ihmiselle ei lapsia tule.

Vaikka muuttaisitte nyt erilleen niin lapsivuodeaikana hyvä miehen pitää sinusta huolta, hoitaa kaupat, ruoanlaiton, pyykit.

Olisiko mahdollista asua yhdessä ensimmäiset kuukaudet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosittelisin muuttamaan lähekkäin siihen asti, kunnes lapsi on vähän isompi. Viikko-viikko systeemi ei varmasti toimi kun on vielä vauvasta kyse.

Onko mahdollista tavata esim sosiaalityöntekijää tai vastaavaa? Sieltä varmasti saisi hyviä ohjeita ja vinkkejä tilanteeseen.

Meillä on pian rakenneultra, joten mietin josko sieltä kysyisin. Tuntuu jotenkin täysin kädettömältä, kun kaikki on uutta minulle. Miehenkin esikoinen on jo yli 10-vuotias, hänelläkään ei ihan lähimuistissa nämä jutut ole.

-Ap

Suosittele olemaan yhteydessä perheoikeudelliseen yksikköön kotikaupungissanne ja varaamaan ajan lastenvalvojalle, jonka kanssa näistä vanhemmuutee liittyvistä asioista voi jutella ja tehdä sopimus miten hoidetaan. Siellä asiantuntijuus lapsen edun mukaisesta tavasta hoitaa asia.

Lastenvalvoja auttaa huoltajuussopimuksen tekemisessä, ei hän päätä eikä ratkaise asumisj- ja tapaamisjärjestelyjä. Jos vanhemmat epätietoisia kenen luona vauva asuu tai eri mieltä, asiaa ratkotaan ihan muualla. Neuvolassa voi asiassa puhua ja sieltä ohjataan eteenpäin, jos tarvitaan ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole mitään oikeaa asiaa, ei tarvitse kommentoida.. Lapsellista.

-Ap

Harmittaako kun provo hoksattiin saman tien?

Ei ole provo. Olemme miehen kanssa ystäviä, ja varmasti tulemme aina olemaankin. Mietin tässä nyt vain, kuinka kannattaa esim. lapsen näkemiset jakaa. Haluaisin viikko-viikko systeemin, mutten tiedä miten toimisi pienen lapsen kanssa. Siksi kysyn neuvoja.

-Ap

Riippuu sinun ja exäsi tuloeroista. Jos exäsi on huomattavasti parempituloisempi kannattaa pitää lasta mahdollisimman paljon itselläsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosittelisin muuttamaan lähekkäin siihen asti, kunnes lapsi on vähän isompi. Viikko-viikko systeemi ei varmasti toimi kun on vielä vauvasta kyse.

Onko mahdollista tavata esim sosiaalityöntekijää tai vastaavaa? Sieltä varmasti saisi hyviä ohjeita ja vinkkejä tilanteeseen.

Meillä on pian rakenneultra, joten mietin josko sieltä kysyisin. Tuntuu jotenkin täysin kädettömältä, kun kaikki on uutta minulle. Miehenkin esikoinen on jo yli 10-vuotias, hänelläkään ei ihan lähimuistissa nämä jutut ole.

-Ap

Suosittele olemaan yhteydessä perheoikeudelliseen yksikköön kotikaupungissanne ja varaamaan ajan lastenvalvojalle, jonka kanssa näistä vanhemmuutee liittyvistä asioista voi jutella ja tehdä sopimus miten hoidetaan. Siellä asiantuntijuus lapsen edun mukaisesta tavasta hoitaa asia.

Kiitos! 😊 Otan sinne yhteyttä. Itselleni ei ole ongelma olla alkuun kotona, mutten kotiin halua jämähtää. Mieskin on ilmaissut halunsa olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon ja siksi mietimmekin tuota viikko-viikko-systeemiä.

Eikä pelkoa, että lasta heti synnäriltä miehen matkaan annan.

-Ap

Huokaus. Kun se lastenvalvoja on väärä osoite, mikäli kaipaatte neuvoja ettekä tiedä, mitä tehdä. Lastenvalvoja vahvistaa huoltajuus- ja elatussopimuksen. Hän ei ota kantaa, miten vauvan asiat pitäisi järjestää. Se on teidän ratkottava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosittelisin muuttamaan lähekkäin siihen asti, kunnes lapsi on vähän isompi. Viikko-viikko systeemi ei varmasti toimi kun on vielä vauvasta kyse.

Onko mahdollista tavata esim sosiaalityöntekijää tai vastaavaa? Sieltä varmasti saisi hyviä ohjeita ja vinkkejä tilanteeseen.

Meillä on pian rakenneultra, joten mietin josko sieltä kysyisin. Tuntuu jotenkin täysin kädettömältä, kun kaikki on uutta minulle. Miehenkin esikoinen on jo yli 10-vuotias, hänelläkään ei ihan lähimuistissa nämä jutut ole.

-Ap

Suosittele olemaan yhteydessä perheoikeudelliseen yksikköön kotikaupungissanne ja varaamaan ajan lastenvalvojalle, jonka kanssa näistä vanhemmuutee liittyvistä asioista voi jutella ja tehdä sopimus miten hoidetaan. Siellä asiantuntijuus lapsen edun mukaisesta tavasta hoitaa asia.

Kiitos! 😊 Otan sinne yhteyttä. Itselleni ei ole ongelma olla alkuun kotona, mutten kotiin halua jämähtää. Mieskin on ilmaissut halunsa olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon ja siksi mietimmekin tuota viikko-viikko-systeemiä.

Eikä pelkoa, että lasta heti synnäriltä miehen matkaan annan.

-Ap

Kuulostaa hyvältä! Juttele neuvolassa asiasta enemmän ja mahdollisesti sitten lastenvalvojalla.

Äläkä välitä näistä kommenteista täällä. Sinusta saa vaikutelman, että ajattelet lapsen parasta kuten myös itseäsi. Ei tee äidin terveydelle hyvää jäädä kotiin, jos sitä ei halua. Pahimmillaan siinä masentuu.

Tsemppiä tulevaan. :)

Älkää ruokkiko trollia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosittelisin muuttamaan lähekkäin siihen asti, kunnes lapsi on vähän isompi. Viikko-viikko systeemi ei varmasti toimi kun on vielä vauvasta kyse.

Onko mahdollista tavata esim sosiaalityöntekijää tai vastaavaa? Sieltä varmasti saisi hyviä ohjeita ja vinkkejä tilanteeseen.

Meillä on pian rakenneultra, joten mietin josko sieltä kysyisin. Tuntuu jotenkin täysin kädettömältä, kun kaikki on uutta minulle. Miehenkin esikoinen on jo yli 10-vuotias, hänelläkään ei ihan lähimuistissa nämä jutut ole.

-Ap

Hei järki käteen nyt. Ultraaja on kätilö. Hän ultraa, ei ratko teidän asumisjärjestelyjä. Ota asia puheeksi neuvolassa.

Vauvalle ei todellakaan sovi vuoroviikkovanhemmuus.

Meillä oli kyllä rakenneultra neuvolassa. :D

Meillä pitää ajaa 100km neuvolasta sairaalaan rakenneultran takia. ":D"

Itsepähän olet paikkakuntasi valinnut.

Ehkä pointti olikin se, että rakenneultra ei ole joka paikkakunnalla neuvolassa. .

Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.

Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan pumpattavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.

Nyt täytyy tulla itsekin kommentoimaan.

Meillä meni aikoinaan niin, että mies jäi vauvan kanssa kotiin. Eikä mitään ongelmia ole ilmennyt.

Kun palauduin synnytyksestä, palasin oikopäätä takaisin töihin. Ei se kotiin jääminen ole ainoastaan äidin vastuulla, myös mies voi jäädä vauvan kanssa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosittelisin muuttamaan lähekkäin siihen asti, kunnes lapsi on vähän isompi. Viikko-viikko systeemi ei varmasti toimi kun on vielä vauvasta kyse.

Onko mahdollista tavata esim sosiaalityöntekijää tai vastaavaa? Sieltä varmasti saisi hyviä ohjeita ja vinkkejä tilanteeseen.

Meillä on pian rakenneultra, joten mietin josko sieltä kysyisin. Tuntuu jotenkin täysin kädettömältä, kun kaikki on uutta minulle. Miehenkin esikoinen on jo yli 10-vuotias, hänelläkään ei ihan lähimuistissa nämä jutut ole.

-Ap

Olette olleet yhdessä 10 vuotta ja miehen esikoinen on 10-vuotias. Onko tällä ukolla tapana jättää raskaana oleva nainen, vai mikä jämäpala on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy tulla itsekin kommentoimaan.

Meillä meni aikoinaan niin, että mies jäi vauvan kanssa kotiin. Eikä mitään ongelmia ole ilmennyt.

Kun palauduin synnytyksestä, palasin oikopäätä takaisin töihin. Ei se kotiin jääminen ole ainoastaan äidin vastuulla, myös mies voi jäädä vauvan kanssa kotiin.

Erositte odotusaikana kuten apn tapauksessa josta syystä neuvoja kysytään ?

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy tulla itsekin kommentoimaan.

Meillä meni aikoinaan niin, että mies jäi vauvan kanssa kotiin. Eikä mitään ongelmia ole ilmennyt.

Kun palauduin synnytyksestä, palasin oikopäätä takaisin töihin. Ei se kotiin jääminen ole ainoastaan äidin vastuulla, myös mies voi jäädä vauvan kanssa kotiin.

On eri asia elää perheenä, jossa toinen vanhempi hoivaa ja toinen on töissä. Näitä vuoroja voidaan sitten vaihtaa. Kumpikin vanhempi voi olla lapselle yhtä tärkeä hoivaaja. Nyt on kyse siitä, että oletettavasti ap ei asu miehen kanssa, kun lapsi syntyy ja kasvattaa lapsen yksin. Vauvaa ei voi heittää ventovieraalle päiväksi saati viikoksi. Vieras se eri asunnossa oleva isä on sille vauvalle. Ja samoin äiti, jos alkavat vuorotella. Vauva siis hylätään kerran viikossa. Varmaan terve aikuinen kasvaa.

Täältä löytyy anmattilaisten antamaa tietoa

https://ensijaturvakotienliitto.fi/vauvaperhe/vauva-aika-perheessa/ero-…

Tässähän ei ole kyse siitä että äidin pitäisi jäädä kotiin tai isä ei ole yhtä tärkeä vanhempi. Kyse on siitä että vauvaa ei voi palotella kahden kodin välillä. Vauva ei vaihda viikon välein vain edes huoltajaa vaan myös kotia. Vauvan ensimmäinen vuosi on kriittinen kiintymissuhteen kehittymiseen, siksi kukaan asiantuntija ei suosittele viikko viikko systeemiä vauvalle. Jos vanhemmat tätä haluavat ja ajavat niin he tekevät sitä täysin itsekkäistä syistä. He eivät ajattele lapsen parasta ollenkaan. Jos molemmat vanhemmat haluaa olla lapsen elämässä mukana alusta alkaen, jakaa on tietysti suotavaa, niin se täytyy tapahtua vauvan kodissa. Eiköhän se lähivanhempi halua myös omaa aikaa ja toinen voi tarjota sitä olemalla vauvan kanssa. Yleisesti en voi kun ihmetellä vanhempien itsekkyyttä näissä erotilanteissa, ei ole ihme että lapset ja nuoret voi niin huonosti kun he ovat olleet heittopusseina vanhempien välillä jo pienestä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Täältä löytyy anmattilaisten antamaa tietoa

https://ensijaturvakotienliitto.fi/vauvaperhe/vauva-aika-perheessa/ero-…

Täälläkin sanotaan selvästi ettei viikko viikko systeemiä suositella vauvalle eikä alle 3- vuotiaalle. Tässä oli viitattu lastensuojelulakiin. Lasua vaan vireille jos joku alkaa vauvaa vaihtamaan viikon välein eri kotiin.