Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan mieheni sittenkään tosissani kanssani perheen perustamisen suhteen?
13.09.2023 |
Etenkin mies-näkökulmaa kaivataan.
Eli olen 28v nainen, mieheni 34v. Yhdessä oltu jo 6v. Asuttu yhdessäkin 4v. Alusta asti mieheni on puhunut miten hänkin haluaa perheen (avioliitto, lapsia, yhteinen omistusasunto). Kihloissa ollaan kyllä oltu jo kauan mutta homma ei etene. Ei tässä enää nuorennuta ja kaikki menee mielestäni hyvin. Kun otan puheeksi suhteen etenemisen, mies lupailee vain että kylläkyllä, ei vielä, myöhemmin kyllä. Jos "liian usein", kysyn, mies hermostuu ja sanoo että mitä tinkaat tuota kokoajan.
Työelämässä oltu jo pitkään, talous on ihan ok eli mikä estää? Mitään kalliita prinsessahäitä en halua.
Tiedän että moni nainen on tässä samassa tilanteessa. Olisi todella hyvä tietää vedätetäänkö minua vain ja mies katseleekin sivummalle josko löytyisi parempi. Isoveljeni, perheellinen mies, on minua varoitellut että voi olla että asia ei etene koskaan. Ja mitään pillereiden salaa poisjättämistä en todellakaan tee.
Viihdymme yhdessä kuitenkin, tehdään pieniä reissujakin, eli luulisi että seurani kiinnostaa kuitenkin?
Kaverit kyllä perheellistyvät ympärillämme mutta minä se olen vain tässä lähtöpisteessä.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Sano että parin kuukauden sisällä haluat vastauksen ja jätät ehkäisyn pois.
Kerro myös ettet halua isoja häitä, riittää avioliiton rekisteröiminen vaikka kahdestaan virastossa, todistajatkaan saa sieltä.
Ehkä mies vierastaa juhlia ja rahanmenoa.
Ei todellakaan vaan jätetä ehkäisyä pois. Äly hoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala kuvio. Tiedän pariskunnan joilla oli vähän samantapainen tilanne, olivat olleet yhdessä jo lähemmäs 10 vuotta, päättivät vihdoin mennä naimisiin kun nainen sitä kovasti oli toivonut ja saivat lapsen. Parin vuoden päästä tästä mies ilmoitti että perhe-elämä ei olekaan sellaista mitä hän haluaa ja erosivat.
Vinkkinä siis älä ainakaan painosta, uhkaile erolla tms. Yritä selvittää tuo aikajana millä mies on ajatellut niitä lapsia hankkia ja tee selväksi kuitenkin se, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea kolmekymppisenä, etkä haluaisi joutua tämänkään takia odottelemaan kohtuuttoman kauan.
Tämä vasta on törkeyden huippu. Ihan kuin olisi naisen vastuulla, jos miestä ei perhe kiinnosta. Ihan itse se mies tekee valintansa. Jos ei perhettä halua, ainoa oikea toimintatapa on sanoa se suoraan eikä valehdella, vitkastella ja huijata.
Kukaan ei ole vastuussa toisen valinnoista. Jos joku jättää perheensä, valinta on hänen eikä kenenkään muu. Ketään muuta ei siitä voi vastuuttaa.
Onnistuu tuo naisiltakin. Tunnen sellaisen. Teki lapsen, koska mies toivoi lasta ja itsekin ajatteli, että niin kuuluu tehdä. Lopulta isä jäi alle kouluikäisen lähivanhemmaksi ja äiti sai vapautensa mennä ja juhlia. Lasta ja hänen kipuiluaan läheltä seuranneena sanoisin kaikille: Älä koskaan tee lapsia ellet niitä aidosti itse halua.
Sanna Marin.
Jo on kumma, jos 34-vuotias mies vielä jahkailee! Ei ne miehenkään kudit priimana pysy. Anteeksi karkea puhe, mutta kyllä siinä kolmenkympin korvilla täytyy tehdä päätöksiä. Ei enää myhäillä, että joo joskus sitten.
Miehelle tuollainen suhde voi olla tosi palkitseva. Tietää että nainen on siinä ja pysyy. Elää luultavasti vielä aika kunnollista elämää, jos lapsihaaveita on. Mies poimii parhaat palat ja nautiskelee, niin kauan kuin sitä kestää. Tuossa iässä isäksi tulokaan ei ole ihan helppoa enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että parin kuukauden sisällä haluat vastauksen ja jätät ehkäisyn pois.
Kerro myös ettet halua isoja häitä, riittää avioliiton rekisteröiminen vaikka kahdestaan virastossa, todistajatkaan saa sieltä.
Ehkä mies vierastaa juhlia ja rahanmenoa.Ei todellakaan vaan jätetä ehkäisyä pois. Äly hoi.
No miksi ei voi sanoa? Varoittaa vaan asiasta etukäteen hyvissä ajoin. Mies voi päättää haluaako käyttää kumia, tai jättää seksit väliin.
Ei kukaan voi vaatia naiselta hormonaalisen ehkäisyn käyttöä eikä kaikki naiset terveydellisistä syistä voi lainkaan mm. pillereitä syödä. Asiassa ei minusta ole mitään väärää, kunhan sen vaan ilmaisee miehelle ihan selkeästi, että pillereiden syöminen loppuu nyt.
On naiset kyllä niin indoktrinoitu näihin hormonivalmisteisiin ja kantamaan vastuu ehkäisystä yksin.
Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että parin kuukauden sisällä haluat vastauksen ja jätät ehkäisyn pois.
Kerro myös ettet halua isoja häitä, riittää avioliiton rekisteröiminen vaikka kahdestaan virastossa, todistajatkaan saa sieltä.
Ehkä mies vierastaa juhlia ja rahanmenoa.Ei todellakaan vaan jätetä ehkäisyä pois. Äly hoi.
No miksi ei voi sanoa? Varoittaa vaan asiasta etukäteen hyvissä ajoin. Mies voi päättää haluaako käyttää kumia, tai jättää seksit väliin.
Ei kukaan voi vaatia naiselta hormonaalisen ehkäisyn käyttöä eikä kaikki naiset terveydellisistä syistä voi lainkaan mm. pillereitä syödä. Asiassa ei minusta ole mitään väärää, kunhan sen vaan ilmaisee miehelle ihan selkeästi, että pillereiden syöminen loppuu nyt.
On naiset kyllä niin indoktrinoitu näihin hormonivalmisteisiin ja kantamaan vastuu ehkäisystä yksin.
Surullista.
Tämä on oikeasti hyvä neuvo. Ei pakoteta mihinkään mitä toinen ei halua, mutta kuitenkin pakotetaan miestä tekemään edes yksi konkreettinen päätös. Siinä ap voi mitata ensimmäisen kerran onko puheet ja teot linjassa.
En tiedä mistä tässä miehen vetkuttelussa on kyse, mutta minusta vaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäinen on, että mies on tottunut tiettyyn elämäntapaan ja sitä ei haluta muuttaa, joko mukavuuden halusta tai sitten muutos vaan pelottaa. Toinen on, että hän ei oikeasti halua ap:n kanssa perhettä, mutta ei pysty sitä sanomaan. Voi tietysti olla että ei uskalla myöntää sitä itselleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
En ole mies, mutta sanoisin, että isoveljeltä kannattaa kysyä mihin hän tuon mielipiteensä perustaa. Hän näkee miehenä sinun miehesi toimintatavan ja suhtautumisen sinuun.
Suhteenne on vakiintunut ja arkipäiväistynyt tuossa ajassa. Sinuna lopettaisin mieheltä kyselemisen ja alkaisin itse miettiä muita vaihtoehtoja. Sanoisin tämän myös miehelle eli sen, että harkitsen suhteen lopettamista, koska haluan lapsia. Mieti rakastatko miestä? Et puhunut siitä mitään. Olisiko hän hyvä isä? Miten paljon vietätte aikaa yhdessä, olisiko teillä kivaa perheenä? Itse kiinnittäisin tuohon huomiota, että oletko miehelle ns. kaikki kaikessa. Tärkeä ja sellainen, että hän näkee eteesi paljon vaivaa? Jos et ole, niin voi olla, että suhteenne on niin paljon arkipäiväistynyt, että mies on kadottanut tunteen palonsa sinua kohtaan.
On tietty mahdollista mennä myös terapiaan miettimään näitä. Mutta jos mies ei haluakaan lapsia, niin terapia ei välttämättä sitä muuta. Toisaalta miehestä voi kertoa myös hyvää, jos hän lykkääkin asiaa sen vuoksi, ettei koe olevansa vielä kypsä ja vastuullinen isäksi. Sellaisissa keskusteluissa terapia voi olla avuksi. Ei siis liity välttämättä sinuun se, ettei mies "uskalla" vielä hankkia lapsia.
Nää terapiat on naisille vähän sitä, että "terapeuttikin sanoi, että sun täytyy..." -juttuja eli nainen haluaa keskusteluihin mukaan kolmannen aikuisen, joka sanoo miehelle, mitä tämän pitää tehdä. Mikä ei ole terapeutin tehtävänä. Moni mies ei koe terapeuttia tarpeellisena, ei halua puhua omista asioistaan ulkopuoliselle ja suhde päättyy siksi, että mies kokee naisen vaativan liikaa.
Vuoden kuluttua nainen on yksin ja miehellä on uusi nainen ja vauva tulossa.
Miksi se mies ei voi vaan lähteä ennen kuin pakotetaan? Eihän tuossa ole ongelma vaativa nainen, vaan epärehellinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Jo on kumma, jos 34-vuotias mies vielä jahkailee! Ei ne miehenkään kudit priimana pysy. Anteeksi karkea puhe, mutta kyllä siinä kolmenkympin korvilla täytyy tehdä päätöksiä. Ei enää myhäillä, että joo joskus sitten.
Miehelle tuollainen suhde voi olla tosi palkitseva. Tietää että nainen on siinä ja pysyy. Elää luultavasti vielä aika kunnollista elämää, jos lapsihaaveita on. Mies poimii parhaat palat ja nautiskelee, niin kauan kuin sitä kestää. Tuossa iässä isäksi tulokaan ei ole ihan helppoa enää.
Mistä tuon keksit? 20v naisen kanssa ei temppu eikä mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun mieshän on sua 6v vanhempi ja selvästi yli 34v. Jos tuossa iässä ei ole valmis niin tuskin on koskaan.
Minulla on 3 lasta ja tulin isäksi 28, 30 ja 36-vuotiaana. Ja voin sanoa että viimeisen kerran tuntui jo siltä että olen liian vanha yövalvomisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
En ole mies, mutta sanoisin, että isoveljeltä kannattaa kysyä mihin hän tuon mielipiteensä perustaa. Hän näkee miehenä sinun miehesi toimintatavan ja suhtautumisen sinuun.
Suhteenne on vakiintunut ja arkipäiväistynyt tuossa ajassa. Sinuna lopettaisin mieheltä kyselemisen ja alkaisin itse miettiä muita vaihtoehtoja. Sanoisin tämän myös miehelle eli sen, että harkitsen suhteen lopettamista, koska haluan lapsia. Mieti rakastatko miestä? Et puhunut siitä mitään. Olisiko hän hyvä isä? Miten paljon vietätte aikaa yhdessä, olisiko teillä kivaa perheenä? Itse kiinnittäisin tuohon huomiota, että oletko miehelle ns. kaikki kaikessa. Tärkeä ja sellainen, että hän näkee eteesi paljon vaivaa? Jos et ole, niin voi olla, että suhteenne on niin paljon arkipäiväistynyt, että mies on kadottanut tunteen palonsa sinua kohtaan.
On tietty mahdollista mennä myös terapiaan miettimään näitä. Mutta jos mies ei haluakaan lapsia, niin terapia ei välttämättä sitä muuta. Toisaalta miehestä voi kertoa myös hyvää, jos hän lykkääkin asiaa sen vuoksi, ettei koe olevansa vielä kypsä ja vastuullinen isäksi. Sellaisissa keskusteluissa terapia voi olla avuksi. Ei siis liity välttämättä sinuun se, ettei mies "uskalla" vielä hankkia lapsia.
Nää terapiat on naisille vähän sitä, että "terapeuttikin sanoi, että sun täytyy..." -juttuja eli nainen haluaa keskusteluihin mukaan kolmannen aikuisen, joka sanoo miehelle, mitä tämän pitää tehdä. Mikä ei ole terapeutin tehtävänä. Moni mies ei koe terapeuttia tarpeellisena, ei halua puhua omista asioistaan ulkopuoliselle ja suhde päättyy siksi, että mies kokee naisen vaativan liikaa.
Vuoden kuluttua nainen on yksin ja miehellä on uusi nainen ja vauva tulossa.
Miksi se mies ei voi vaan lähteä ennen kuin pakotetaan? Eihän tuossa ole ongelma vaativa nainen, vaan epärehellinen mies.
Kaikesta päätellen ap ei ole valmis lähtemään, koska miehen tarjoama elintaso on enemmän kuin mihin yksin on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies oli 38v, kun meidän esikoinen syntyi. Miksi ihmeessä täytyy jättää nuoruus elämättä ja hankkia lapsia kakarana (vrt. edellinen pääministeri oli nuori nainen vielä 37 v iässä, miksi mies olisi samassa iässä vanha)
Mies ei halua enempää, joten tee jatkosuunnitelma sen mukaan. En suosittele ehdottelemaan, koska miesten kanssa pitää mennä niin, että he tekevät esitykset sitoutumisesta ja lapsista, muuten on vaarana tyytyä-mies, jota saa vetää perässä ja joka myöhemmin muuttuu mykäksi tai lähtee toisen matkaan.
Sulle on jossain parempi mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun mieshän on sua 6v vanhempi ja selvästi yli 34v. Jos tuossa iässä ei ole valmis niin tuskin on koskaan.
Minulla on 3 lasta ja tulin isäksi 28, 30 ja 36-vuotiaana. Ja voin sanoa että viimeisen kerran tuntui jo siltä että olen liian vanha yövalvomisiin.
Isäksi tullaan yhden kerran elämässä. Mutta joo, onnea perheestä ja lapsista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies pystynyt selvittämään sinulle, miksi ei halua naimisiin kanssasi? Miksi sitä pitää viivytellä, jos halua kummallakin on? Mies tietää kyllä nuoresta pojasta asti, haluaako hän naimisiin ja lapsia. Ehkä on yleensä kyllä.
M36
Siinähän se onkin kun hän on sanonut että hän haluaa naimisiin. Asia vain ei ole vielä hänen mielestään ajankohtainen. "Ehtiihän sitä vielä, ollaan nuoria", ja vertaa johonkin kaveriinsa jotka menivät 10v tunnettuaan naimisiin tjsp. Ainahan noihin pystyy jonkun kommentin heittämään jos haluaa vain vedättää.
Veljeni sanoi vain sitä, että tuo on joillekin miehille tyypillistä, saadaan nainen siinä pidettyä höpisemällä noista lapsista ja avioliitoista. Hän itse ei tuollaisia höpissyt muille kuin vain vaimolleen. Menivät avioon 3v kuluttua ensitapaamisesta.
En nyt haluaisi heittää muuten hyvää miestä hukkaankaan. Ehtisihän sitä vielä uudenkin löytää mutta kun rakastan tätä miestä. Ja monet 30+ ikäiset ovat valitettavasti jo isä-ihmisiksi ehtineitä ja haluaisin lähteä puhtaalta pöydältä enkä tässä iässä alkaa uusioperhesotkuihin.
ap.
Tässä iässä?? Et ole edes 30
Sivusta, en tajua tätä ajatusta että 30-vuotias olisi jotenkin nuori, varsinkaan perhettä perustamaan. Ei ole. Fakta on että varsinkin naisilla alkaa homma vaikeutumaan koko ajan mitä enemmän tulee ikää, joten fiksuinta on hankkia lapset nuorempana. Plus vielä se, että 30+ ikäisellä tuskin on samanlaista energiaa touhuta lasten kanssa kuin nuoremmilla.
Itse olisin ollut valmis hankkimaan lapsia kun ikä alkoi kakkosella. Nyt kun kolmekymppiset alkaa lähestyä, olen todellakin jo haudannut perhehaaveet. Mulla on ollut sama ajatus kuin tuolla yhdellä kommentoijalla että ennen kolmekymppisiä pitää saada eka lapsi tai sitten jää tekemättä.
En ymmärrä tätä, etteikö +30-vuotiaalla olisi energiaa 😂 siis nimenomaan nyt +30-vuotiaana olen ollut vasta valmis äidiksi ja on energiaa olla ja touhuta eikä enää pyöri biletykset mielessä.
T. Kahden lapsen äiti 37v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on kumma, jos 34-vuotias mies vielä jahkailee! Ei ne miehenkään kudit priimana pysy. Anteeksi karkea puhe, mutta kyllä siinä kolmenkympin korvilla täytyy tehdä päätöksiä. Ei enää myhäillä, että joo joskus sitten.
Miehelle tuollainen suhde voi olla tosi palkitseva. Tietää että nainen on siinä ja pysyy. Elää luultavasti vielä aika kunnollista elämää, jos lapsihaaveita on. Mies poimii parhaat palat ja nautiskelee, niin kauan kuin sitä kestää. Tuossa iässä isäksi tulokaan ei ole ihan helppoa enää.
Mistä tuon keksit? 20v naisen kanssa ei temppu eikä mikään.
20-vuotias nainen ei halua lapsia 40-vuotiaan miehen kanssa. Todellakaan nelikymppisen miehen ei ole helppoa päästä isäksi.
Meillä mies on koko ajan halunnut avioliiton ja lapsia teoissa, ei vain sanoissa. Kosinta tuli vuoden yhdessäolon jälkeen ja oli valmis naimisiin heti kun minä olisin valmis. Lasten suhteen hän oli valmis myös jo ennen minua ja sanoi että minä tulen olemaan raskaana joten ymmärtää että tarvin pidemmän valmistautumisajan. On todella hyvä isä, ei puhettakaan mistään "naisen projektista".
Tarkkaile tekoja, älä sanoja ja nyt on aika olla itsekäs. Tarvitset uuden suhteen pian jos aiot lapsia ehtiä saada ja hän jahkailee.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on koko ajan halunnut avioliiton ja lapsia teoissa, ei vain sanoissa. Kosinta tuli vuoden yhdessäolon jälkeen ja oli valmis naimisiin heti kun minä olisin valmis. Lasten suhteen hän oli valmis myös jo ennen minua ja sanoi että minä tulen olemaan raskaana joten ymmärtää että tarvin pidemmän valmistautumisajan. On todella hyvä isä, ei puhettakaan mistään "naisen projektista".
Tarkkaile tekoja, älä sanoja ja nyt on aika olla itsekäs. Tarvitset uuden suhteen pian jos aiot lapsia ehtiä saada ja hän jahkailee.
Niinpä, teot puhuu aina kovempaa kuin sanat.
Mitä tapahtuu jos ap jää tähän odottelemaan tekemättä mitään? Luultavasti sama meno jatkuu ja lopputuloksena on painostavan hiljainen koti jossa asuu kaksi toistaan vihaavaa katkeraa ihmistä. Toinen siksi, että ei saanut perhettä, toinen siksi että ei ymmärrä mitä aina on tehnyt väärin.
Tunteeko joku sellaisen vanhuksen, joka on iloinen jäätyään lapsettomaksi puolisonsa mieliksi? En minäkään.
Voithan sä lopettaa ehkäisyn ja kertoa miehelle että nyt mennään näin. Antaa luonnon hoitaa.
Onhan se toki vähän julmaa kun mies sitten joutuu puutteessa kärvistelemään. Mutta on julmaa sekin että nainen joutuu lapsen puutteessa kärvistelemään kun ukko sanoo että kattellaa sitte joskus.
Mies on tottunut tasaiseen, tuttuun ja turvalliseen nykytilanteeseen eikä halua siihen muutosta. On koti josta ei tarvitse 100% pitää itse huolta, vakipano, kaikki hyvin ja mukavasti.
Naimisiin meneminen olisi jo muutos vaikka ei olisikaan isot häät. Lapsi ja toinenkin olisi jo katastrofi, koska niiden eteen pitäisi tehdä jotain. Lapset merkitsevät isoa muutosta mukavuudenhaluiselle miehelle! Melua ja meteliä, väsynyt vaimo, yöheräämisiä - hyvästi totutut rutiinit!
Ap: voisiko tämä olla kuvaus miehesi mielenmaailmasta? Jos hän ei halua perhe-eämää, niin sinulla on väärä mies.
Mies on mukavuudenhaluinen. On kiva harrastaa,matkustaa,tavata kavereita ja olla sinunkin kanssa. Lapsi muuttaa aika lailla kaikkee ajan käyttöä ym.
Alue: Aihe vapaa
Kasvata selkäranka. Valitettavasti ihmissuhteissa pätee se, että jos et kunnioita omia rajojasi ja päämääriäsi, niin muut kävelevät ylitsesi.
Älä riitele, ole myönteinen, mutta sano, että mun osaltani tämä suhde alkaa olla tässä. Sinua kohdellaan huonosti!