Onkohan mieheni sittenkään tosissani kanssani perheen perustamisen suhteen?

Lopeta aneleminen. Sinulla on oikeus viettää kunnon häät. Ja perustaa perhe. Jos ei tästä tyypistä ole mihinkään, kerro se sille. Voi olla, että tyyppi kalastelee tai katselee jotain toista naista vielä, mutta sinun ei tarvitse kestää tätä tilannetta enää. Älä siis kerjää enää.

Hankala kuvio. Tiedän pariskunnan joilla oli vähän samantapainen tilanne, olivat olleet yhdessä jo lähemmäs 10 vuotta, päättivät vihdoin mennä naimisiin kun nainen sitä kovasti oli toivonut ja saivat lapsen. Parin vuoden päästä tästä mies ilmoitti että perhe-elämä ei olekaan sellaista mitä hän haluaa ja erosivat.

Vinkkinä siis älä ainakaan painosta, uhkaile erolla tms. Yritä selvittää tuo aikajana millä mies on ajatellut niitä lapsia hankkia ja tee selväksi kuitenkin se, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea kolmekymppisenä, etkä haluaisi joutua tämänkään takia odottelemaan kohtuuttoman kauan.

Jos sanat ja teot on ristiriidassa keskenään, niin teot ratkaisee. 

Jos alat tehdä eroa, niin mies joko aktivoituu ja tekee kaikkensa pitääkseen sut, tai myöntyy helpottuneena. Sillä saat tietää, mutta jos rakastat häntä, niin vaikeaahan tuo on. 

Jos monta kertaa lupaa eikä asia etene niin mies vedättää sinua. Tuo ikä alkaa olee se jo että lapsia pitäisi olla. 4 vuotta yhdessä asumista eikä  asia eli perheen perustaminen etene niin ei se sitten etene myöhemminkään. Tuskin siitä isäksi on. Yleensä miehet eroo aika pian kun nainen saa synnyttää. Miehen vapaus menee tehdä mitä haluaaloppuu kun lapsi syntyy. Siinä pitää olla läsnä sitten aika lailla koko ajan eikä miehesi tajua sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei halua omia lapsia, häntä ei pidä pakottaa isäksi. Miehellä on kuitenkin enemmän miettimisaikaa kuin naisella. Monet naiset odottavat liian pitkään, ja sitten onkin otettava hedelmällisyyshoidot avuksi.

Mutta onko mies, joka ei halua lapsia, oikea mies? Eivätkö lapset olekaan miehisyyden merkki, asia josta voi olla ylpeä? Omat pojat, omat tyttäret? Mikä niissä on niin kamalaa?

Mutta ap:n mieshän on sanonut haluavansa lapsia. Ja sen avioliiton. Mutta MYÖHEMMIN.

Kyllä, ja jonkun muun kanssa. Se ei ole ap kenen kanssa hän lapsen ja avioliiton haluaa.

Tämä. Valitettavasti.

Nro 11.

Ilmoitat, että jätät ehkäisyn pois ja jos mies haluaa sun kanssa olla, niin vie sut vihille. 

Jos harrastatte seksiä nykymalliin, saat ainakin sen lapsen. 

Miehelle toi on mukavuussuhde, johon ei olla aidoisti sitoutuneita. Jos tulee parempi eteen, sitten kyllä edetään nopeasti. 

Koska toista ei voi pakottaa, tai voi, mutta pakolla ei saa mitään aitoa ja hyvää, saat mieheltä tulevaisuudessakin vain murusia. Hän ei ole rakkautesi arvoinen. 

Ei miehelläkään käytännössä ole juuri enempää aikaa kuin naisella. Treffiapit ovat täynnä näitä 40+ miehiä, jotka etsivät naista, jonka kanssa perustaa perhe. Valitettavasti moni nainen ei halua vanhaa miestä.

Miksi haluat lapsia jännä miehen kanssa. Olet sille vain pano etkä ole sitä vielä tajunnut. Roikut kiinni koska se mies on komea mutta sinua huijataan ja varmaan mies etsii toista naista

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei halua omia lapsia, häntä ei pidä pakottaa isäksi. Miehellä on kuitenkin enemmän miettimisaikaa kuin naisella. Monet naiset odottavat liian pitkään, ja sitten onkin otettava hedelmällisyyshoidot avuksi.

Mutta onko mies, joka ei halua lapsia, oikea mies? Eivätkö lapset olekaan miehisyyden merkki, asia josta voi olla ylpeä? Omat pojat, omat tyttäret? Mikä niissä on niin kamalaa?

Jos mies joka ei halua lapsia, ei ole oikea mies, niin ei kai sitten myöskään nainen joka ei halua lapsia ole oikea nainen?

Vierailija kirjoitti:

Sanele sun ehdot. Naisen nyt vaan on toimittava, koska ikä tulee jossain vaiheessa vastaan. Minä sanoin miehelleni, että haluan olla äiti ennen kuin täytän 30v. Mies oli myös ollut epävarma, mutta taisi olla tyytyväinen kun asetin konkreettisia tavoitteita ja kerroin mitä minä haluan, hän voi nyt ottaa tai jättää. Vihdoin tuumasta toimeen ja meille oli suuri onni, kun esikoistyttäremme syntyi kuukautta ennen 30v syntymäpäivääni :D

Mites ukkosi, oletko kysynyt onko hän onnellinen?

Ei parisuhde voi olla mikään kilpajuoksu tai ihme suorittamista missä pitää kokoajan päästä johonkin eteenpäin. Mtä sitten kun kaikki on suoritettu? Rakennettava toinen talo ja otettava kolmas koira? Todellista redflägiä miehelle. 

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhde voi olla mikään kilpajuoksu tai ihme suorittamista missä pitää kokoajan päästä johonkin eteenpäin. Mtä sitten kun kaikki on suoritettu? Rakennettava toinen talo ja otettava kolmas koira? Todellista redflägiä miehelle. 

Valehteleva mies on redflag naiselle. Naisella ei ole loputtomasti aikaa odotella perheen perustamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei halua omia lapsia, häntä ei pidä pakottaa isäksi. Miehellä on kuitenkin enemmän miettimisaikaa kuin naisella. Monet naiset odottavat liian pitkään, ja sitten onkin otettava hedelmällisyyshoidot avuksi.

Mutta onko mies, joka ei halua lapsia, oikea mies? Eivätkö lapset olekaan miehisyyden merkki, asia josta voi olla ylpeä? Omat pojat, omat tyttäret? Mikä niissä on niin kamalaa?

Se kun ne vievät kaiken ajan rahan ajasta ikuisuuteen. Ei ole muutaman vuoden juttu minkä voi myydä pois.

Vierailija kirjoitti:

Hankala kuvio. Tiedän pariskunnan joilla oli vähän samantapainen tilanne, olivat olleet yhdessä jo lähemmäs 10 vuotta, päättivät vihdoin mennä naimisiin kun nainen sitä kovasti oli toivonut ja saivat lapsen. Parin vuoden päästä tästä mies ilmoitti että perhe-elämä ei olekaan sellaista mitä hän haluaa ja erosivat.

Vinkkinä siis älä ainakaan painosta, uhkaile erolla tms. Yritä selvittää tuo aikajana millä mies on ajatellut niitä lapsia hankkia ja tee selväksi kuitenkin se, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea kolmekymppisenä, etkä haluaisi joutua tämänkään takia odottelemaan kohtuuttoman kauan.

Tämä vasta on törkeyden huippu. Ihan kuin olisi naisen vastuulla, jos miestä ei perhe kiinnosta. Ihan itse se mies tekee valintansa. Jos ei perhettä halua, ainoa oikea toimintatapa on sanoa se suoraan eikä valehdella, vitkastella ja huijata.

Kukaan ei ole vastuussa toisen valinnoista. Jos joku jättää perheensä, valinta on hänen eikä kenenkään muu. Ketään muuta ei siitä voi vastuuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala kuvio. Tiedän pariskunnan joilla oli vähän samantapainen tilanne, olivat olleet yhdessä jo lähemmäs 10 vuotta, päättivät vihdoin mennä naimisiin kun nainen sitä kovasti oli toivonut ja saivat lapsen. Parin vuoden päästä tästä mies ilmoitti että perhe-elämä ei olekaan sellaista mitä hän haluaa ja erosivat.

Vinkkinä siis älä ainakaan painosta, uhkaile erolla tms. Yritä selvittää tuo aikajana millä mies on ajatellut niitä lapsia hankkia ja tee selväksi kuitenkin se, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea kolmekymppisenä, etkä haluaisi joutua tämänkään takia odottelemaan kohtuuttoman kauan.

Tämä vasta on törkeyden huippu. Ihan kuin olisi naisen vastuulla, jos miestä ei perhe kiinnosta. Ihan itse se mies tekee valintansa. Jos ei perhettä halua, ainoa oikea toimintatapa on sanoa se suoraan eikä valehdella, vitkastella ja huijata.

Kukaan ei ole vastuussa toisen valinnoista. Jos joku jättää perheensä, valinta on hänen eikä kenenkään muu. Ketään muuta ei siitä voi vastuuttaa.

Onnistuu tuo naisiltakin. Tunnen sellaisen. Teki lapsen, koska mies toivoi lasta ja itsekin ajatteli, että niin kuuluu tehdä. Lopulta isä jäi alle kouluikäisen lähivanhemmaksi ja äiti sai vapautensa mennä ja juhlia. Lasta ja hänen kipuiluaan läheltä seuranneena sanoisin kaikille: Älä koskaan tee lapsia ellet niitä aidosti itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala kuvio. Tiedän pariskunnan joilla oli vähän samantapainen tilanne, olivat olleet yhdessä jo lähemmäs 10 vuotta, päättivät vihdoin mennä naimisiin kun nainen sitä kovasti oli toivonut ja saivat lapsen. Parin vuoden päästä tästä mies ilmoitti että perhe-elämä ei olekaan sellaista mitä hän haluaa ja erosivat.

Vinkkinä siis älä ainakaan painosta, uhkaile erolla tms. Yritä selvittää tuo aikajana millä mies on ajatellut niitä lapsia hankkia ja tee selväksi kuitenkin se, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea kolmekymppisenä, etkä haluaisi joutua tämänkään takia odottelemaan kohtuuttoman kauan.

Tämä vasta on törkeyden huippu. Ihan kuin olisi naisen vastuulla, jos miestä ei perhe kiinnosta. Ihan itse se mies tekee valintansa. Jos ei perhettä halua, ainoa oikea toimintatapa on sanoa se suoraan eikä valehdella, vitkastella ja huijata.

Kukaan ei ole vastuussa toisen valinnoista. Jos joku jättää perheensä, valinta on hänen eikä kenenkään muu. Ketään muuta ei siitä voi vastuuttaa.

Onnistuu tuo naisiltakin. Tunnen sellaisen. Teki lapsen, koska mies toivoi lasta ja itsekin ajatteli, että niin kuuluu tehdä. Lopulta isä jäi alle kouluikäisen lähivanhemmaksi ja äiti sai vapautensa mennä ja juhlia. Lasta ja hänen kipuiluaan läheltä seuranneena sanoisin kaikille: Älä koskaan tee lapsia ellet niitä aidosti itse halua.

Ap:n ongelma ei ole, ettei hän halua lapsia. Ongelma on mies, joka on huijannut ap:ta väittämällä, että haluaa lapsia vaikka ei oikeasti halua. Jokainen saa olla hankkimatta lapsia, mutta kumppanille pitää olla rehellinen.

Itse en usko ihmisen olevan tosissaan, jos ihminen ei itse ota noita asioita oma-aloitteisesti puheeksi.

Meillä mies on puhunut asioista, mutta viime vuosina vähemmän. Itsekin olen välillä puhunut, viimeksi tänä vuonna ennen 30-vuotissyntymäpäiviäni. Mieheni toive on tai ainakin oli saada kolme lasta ja minä en aio olla raskaana enää yli 40-vuotiaana tai tyyliin vuoden välein. Tuosta keskustelusta on nyt yli 6 kuukautta ja hiljaista on.

Minulle kelpaa elämämme tällaisenaan vaikka lopun elämää. En ole lapsia, naimisiin menoa ja omakotitaloa vastaan, mutta mikään niistä ei ole minulle mikään välttämättömyys tai jonkun muun asian edellytys. Enää en aio ottaa asioita puheeksi. Olen kertonut realiteetit lapsiasiassa ja mieheni on minusta tehnyt valintansa hiljaisuudellaan. En tiedä, herääkö jossain vaiheessa ja mitä siitä sitten seuraa, mutta ainakin olen ottanut asian puheeksi silloin, kun se on ollut ajankohtaista.

00340 kirjoitti:

En ole mies, mutta sanoisin, että isoveljeltä kannattaa kysyä mihin hän tuon mielipiteensä perustaa. Hän näkee miehenä sinun miehesi toimintatavan ja suhtautumisen sinuun. 

Suhteenne on vakiintunut ja arkipäiväistynyt tuossa ajassa. Sinuna lopettaisin mieheltä kyselemisen ja alkaisin itse miettiä muita vaihtoehtoja. Sanoisin tämän myös miehelle eli sen, että harkitsen suhteen lopettamista, koska haluan lapsia. Mieti rakastatko miestä? Et puhunut siitä mitään. Olisiko hän hyvä isä? Miten paljon vietätte aikaa yhdessä, olisiko teillä kivaa perheenä? Itse kiinnittäisin tuohon huomiota, että oletko miehelle ns. kaikki kaikessa. Tärkeä ja sellainen, että hän näkee eteesi paljon vaivaa? Jos et ole, niin voi olla, että suhteenne on niin paljon arkipäiväistynyt, että mies on kadottanut tunteen palonsa sinua kohtaan.

On tietty mahdollista mennä myös terapiaan miettimään näitä. Mutta jos mies ei haluakaan lapsia, niin terapia ei välttämättä sitä muuta. Toisaalta miehestä voi kertoa myös hyvää, jos hän lykkääkin asiaa sen vuoksi, ettei koe olevansa vielä kypsä ja vastuullinen isäksi. Sellaisissa keskusteluissa terapia voi olla avuksi. Ei siis liity välttämättä sinuun se, ettei mies "uskalla" vielä hankkia lapsia.

Nää terapiat on naisille vähän sitä, että "terapeuttikin sanoi, että sun täytyy..." -juttuja eli nainen haluaa keskusteluihin mukaan kolmannen aikuisen, joka sanoo miehelle, mitä tämän pitää tehdä. Mikä ei ole terapeutin tehtävänä. Moni mies ei koe terapeuttia tarpeellisena, ei halua puhua omista asioistaan ulkopuoliselle ja suhde päättyy siksi, että mies kokee naisen vaativan liikaa.

Vuoden kuluttua nainen on yksin ja miehellä on uusi nainen ja vauva tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Sanele sun ehdot. Naisen nyt vaan on toimittava, koska ikä tulee jossain vaiheessa vastaan. Minä sanoin miehelleni, että haluan olla äiti ennen kuin täytän 30v. Mies oli myös ollut epävarma, mutta taisi olla tyytyväinen kun asetin konkreettisia tavoitteita ja kerroin mitä minä haluan, hän voi nyt ottaa tai jättää. Vihdoin tuumasta toimeen ja meille oli suuri onni, kun esikoistyttäremme syntyi kuukautta ennen 30v syntymäpäivääni :D

Toivottavasti me ei tunneta! Tai siis oikeastaan panna samaa miestä. Perheellinen miesystäväni on kertonut ihan samanlaisen tarinan, tavattiin jo silloin, kun vaimo oli raskaana. Mies miettii eroa, minä olen sanonut, että tänne et ainakaan muuta, koska en ryhdy miksikään äitipuoleksi.