Miksi naiset pariutuvat miehen kanssa joka on vähintään samaa tasoa kuin mitä nainen itse on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei sitä itse voi järjellä päättää, kehen ihastuu.

Mutta sanon silti, että minulla ainakaan ei ole niin isot tulot, että voisin jatkuvasti alkaa kustantaa kivoja juttuja miesystävälle, joten miehellä pitöö olla sen verran maksukykyä, että pystyy itse maksamaan omat menonsa eikä tarvitse kieltäytyä menoista siksi, kun ei ole varaa.

Mitä sitten teet jos miehellä on isot tulot, mutta myös isot menot eikä rahaa jää elämiseen juuri mitään?

Mies ei ole parisuhdekelpoinen, jos hän tuhlaa palkkansa turhuuteen eikä siitä jää mitään peruselämiseen. Irtoseksissä tuolla ei ole merkitystä.

Onko asunnon maksaminen, uudet autot ja uudet poppivehkeet turhuuksia? Kahvilla ja teatterissakäynti on hukkaan heitettyä rahaa.

Ja taas yritetään sovittaa kuutiota ympyrän muotoiseen reikään. Meidän normojen elämässä ihmiset pariutuvat sellaisten ihmisten kanssa, joilla on suunnilleen samanlaiset elämäntavat ja arvot. Sitä vartenhan jokainen parisuhde alkaa sillä, että vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan, tapaillaan/seurustellaan. Jos huomataan, että toinen arvostaa asuntoa, autoa ja elektroniikkaa ja toinen taas käyttää mieluummin rahansa kulttuuriin, mietitään voiko suhteesta syntyä sen vakavampaa. Usein on helpompaa, että molemmat lähtevät etsimään paremmin itselleen sopivaa kumppania sen sijaan, että aletaan vängätä siitä, kumman rahankäyttö on järkevämpää.

Minä en olisi pariutunut miehen kanssa, jonka mielestä kahvilla ja teatterissa käyminen on hukkaan heitettyä rahaa. Meillä mies on innokkaampi kahviloissa kävijä kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä päätelmä että miehet pariutuisi alaspäin? Prismassa kun katsoo pareja niin aika usein ne on tasoa kasin nainen ja seiskan mies, tai kutosen nainen ja nelosen-vitosen mies.

Eli samaa tasoa, kun naisella usein jotain meikkiä tai hiusväriä yms laittautumista enemmän kuin miehellä.

Ja nyt yhtäkkiä suomalaiset naiset taas laittautuvatkin. Iltapäivällä voi sitten taas aloittaa kiukutteluketjun siitä, kuinka suomalaiset naiset eivät panosta ulkonäköönsä.

Häh? Tuo oli naisen kirjoittama viesti, ja tiedät itsekin että useimmilla naisilla on jotain meikkiä, hiusväriä tms. laittautumisia selvästi enemmän kuin miehillä.

Sen huomaa ihan siellä Prismassa katsellessa.

No kyllähän se itsestään huolen pitäminen ja laittautuminen nostaa ulkonäön tasoa, eli mikä tässä nyt oli ongelma? Meikittä pitäisi olla, jotta alemman numeron (niin mistä näitä numeroita saikaan) mies voisi kokea olevansa komeampi, kun akka on rumempi luomuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä päätelmä että miehet pariutuisi alaspäin? Prismassa kun katsoo pareja niin aika usein ne on tasoa kasin nainen ja seiskan mies, tai kutosen nainen ja nelosen-vitosen mies.

Eli samaa tasoa, kun naisella usein jotain meikkiä tai hiusväriä yms laittautumista enemmän kuin miehellä.

Ai katotaanko se taso suihkunraikkauden tilassa? Siinäkö sen tason näkee järkähtämättömästi? Mihis ne setelitukot piilotetaan alastomana, johonkin koloonko?

Tietysti? Sehän ihminen on mitä hän oikeasti on, ei laittamalla laitettu näytös.

Mistä setelitukoista selität? Ei minun silmissäni kukaan nouse sen ylemmäs setelitukkojen kanssa.

Ihminen on mikä on - sellaisena kuin on. Laittautuminen on aivan ok eikä siinä mitään väärää ole, mutta on valheellista sen perusteella selittää, että nainen näyttäisi paremmalta kuin mies, jos ja kun se hienoinen tasoero tulee nimenomaan feikillä.

Luonnontilassa molemmat yhtä valjuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei sitä itse voi järjellä päättää, kehen ihastuu.

Mutta sanon silti, että minulla ainakaan ei ole niin isot tulot, että voisin jatkuvasti alkaa kustantaa kivoja juttuja miesystävälle, joten miehellä pitöö olla sen verran maksukykyä, että pystyy itse maksamaan omat menonsa eikä tarvitse kieltäytyä menoista siksi, kun ei ole varaa.

Mitä sitten teet jos miehellä on isot tulot, mutta myös isot menot eikä rahaa jää elämiseen juuri mitään?

Mies ei ole parisuhdekelpoinen, jos hän tuhlaa palkkansa turhuuteen eikä siitä jää mitään peruselämiseen. Irtoseksissä tuolla ei ole merkitystä.

Onko asunnon maksaminen, uudet autot ja uudet poppivehkeet turhuuksia? Kahvilla ja teatterissakäynti on hukkaan heitettyä rahaa.

Asunto ei ole turhuutta, uusi auto on turhuutta ja poppivehkeet ne vasta turhia ovatkin. Teatteri ei ole koskaan turhuutta ja kahvilareissutkin ovat välillä tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Mies: Rikas statusmies on korkeatasoisin.

Myös mies: Hoikka ja kaunis nuori nainen on korkeatasoisin.

Myös mies: On vääryys että hoikka nuori nainen seurustelee varakkaan miehen kanssa.

Myös mies: Miehet on se loogisempi sukupuoli.

:-DDD

Tätähän se on. Ensin on kehitetty "teoria" selittämään ihmisten pariutumista ja sitten itketään, kun se teoria selittää ihmisten pariutumista.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei sitä itse voi järjellä päättää, kehen ihastuu.

Mutta sanon silti, että minulla ainakaan ei ole niin isot tulot, että voisin jatkuvasti alkaa kustantaa kivoja juttuja miesystävälle, joten miehellä pitöö olla sen verran maksukykyä, että pystyy itse maksamaan omat menonsa eikä tarvitse kieltäytyä menoista siksi, kun ei ole varaa.

Mutta onko sinulla sitten varaa miehen haluamiin menoihin? Joudutko kieltäytymään kun ei ole varaa? Tässähän tämä ap:n pointti tuli todistettua jälleen.

Minulla on tapana käydä konserteissa, teatterissa, leffassa, kylpylöissä, ulkona ravintolassa syömässä ja matkustella. Kyllä mä toivon, että miehellä olisi samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja myös maksukykyä osallistua niihin.

Parisuhde vaatii niin suuria kompromisseja, että joudut karsimaan suurimman osan noista pois. Muuten olet aivan liian jäykkä parisuhteeseen ja miehet huomaa sen.

Vierailija kirjoitti:

kynsien ihailija kirjoitti:

Insinöörinä lähinnä kiinnostaisi tietää, onko tälle "tasolle" olemassa jotain laskentakaavaa?

Täällä esitettiin takavuosina laskentakaava. Suuri määrä meitä pariutuneita naisia huomasi että miestemme taso pyöri -150 tietämillä. Tämä tarina on tosi.

Minäkin laskin siitä oman puolisoni pisteet ja tulos oli jotain -100. Minulle oma mies on lähes kymppi, joten uskon mieluummin omaa arviotani.

Koska menestyneen ja korkeasti koulutetun miehen seura on usein mielenkiintoisempi ja viehättävämpi, kuin "alemmalla tasolla olevan". Menestyneellä miehellä on myös enemmän tarjottavaa naiselle, eikä pelkästään materiaalisella tasolla, vaan myös älyllisesti, henkisesti ja jopa fyysisesti.

Yksinkertaisesti menestyneellä miehellä on usein myös kauniimmat/paremmat käytöstavat ja he pitävät usein myös parempaa huolta kehostaan ja terveydestään, mikä on aina viehättävää. Nämä ominaisuudet lisäävät arvostusta, kunnioitusta ja seksuaalistakin vetovoimaa.

Nainen tuntee myös itsensä naisellisemmaksi, herkemmäksi ja onnellisemmaksi, kun tuntee ylpeyttä miehestään.

Jos on kaksi suht saman näköistä miestä jotka on myös suht samanlaisia luonteeltaan niin niistä kahdesta nainen valitsee sen jolla on paremmat tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei sitä itse voi järjellä päättää, kehen ihastuu.

Mutta sanon silti, että minulla ainakaan ei ole niin isot tulot, että voisin jatkuvasti alkaa kustantaa kivoja juttuja miesystävälle, joten miehellä pitöö olla sen verran maksukykyä, että pystyy itse maksamaan omat menonsa eikä tarvitse kieltäytyä menoista siksi, kun ei ole varaa.

Mitä sitten teet jos miehellä on isot tulot, mutta myös isot menot eikä rahaa jää elämiseen juuri mitään?

Mies ei ole parisuhdekelpoinen, jos hän tuhlaa palkkansa turhuuteen eikä siitä jää mitään peruselämiseen. Irtoseksissä tuolla ei ole merkitystä.

Onko asunnon maksaminen, uudet autot ja uudet poppivehkeet turhuuksia? Kahvilla ja teatterissakäynti on hukkaan heitettyä rahaa.

Olen eri, mutta juuri tässä tullaan niihin yksilöllisiin eroihin, joiden vuoksi tasoteoria ei liian kaavamaisena päde. Jos toinen haluaa ostella autoja ja poppivehkeitä ja pitää turhuuksina kahviloita ja kulttuuriharrastuksia, ei tämä ihminen ole kiinnostava sellaisen mielestä, joka tykkää käydä kahviloissa ja harrastaa kulttuuria, mutta jota eivät autot ja poppivehkeet kiinnosta - ja sama päinvastoin. On ihan sama, mitä näiden ulkonäöt tai statukset ovat - kun toinen ei ole kiinnostava ihminen, niin hän ei ole. Mutta sitten sellaisen mielestä, jolla arvot ja kiinnostuksenkohteet osuvat yksiin, on tilanne toinen.

Tällaisia asioita tasoteoria ei ota huomioon, eli toisin sanoaen tasoteoria jättää yhden keskeiden parinvalintaan vaikuttavan ominaisuuden täysin käsittelemättä, ja sen on henkilön persoona. Se on tasoterian yksi heikkous, ja sen vuoksi tasoteorian soveltaminen käytännön elämään tökkii koko ajan. Tasoteorian käsitys kiinnostavasta ihmisestä perustuu tietynlaiseen (amerikkalaiseen) elämäntyyliin, ja lopulta tasoteoria huomioi vain yhden nais- ja yhden miestyypin olemassalon. Mutta ihmiset ovat kuitenkin vähän moniulotteisempia.

Mutta eipä se minua haittaa, jos jotkut tasoteoriaan uskovat ja sitä omassa elämässään soveltavat. Itse olen aina löytänyt itselleni mieluisaa seuraa samanhenkisistä ihmisistä, joihin tunnen seksuaalista vetoa. Ei se minun elämääni vaikuta, jos joku tulkitsee niin, että pariudun samantasoisten tai korkeampitasoisten kanssa - ihan sama minulle. Mutta tämä viestini vain vinkkinä niille, jotka tasoteorian tunnollisesta opiskelusta huolimatta ovat ihan pihalla eivätkä siltikään tunnu ymmärtävän elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska omantasoisia miehiä on liian vähän (nyt en puhu ulkonäöstä vaan todellisesta tasosta), olen yrittänyt pariutua alaspäin. Se ei vaan koskaan toimi.

Olen itse kuin urheiluauto, jota pyöräilevä mies ei osaa käyttää eikä edes tajua sen kaikkia hienouksia ja mahdollisuuksia.

Mies alkaa jossain vaiheessa vetää = polkea/alistaa minua tasolleen.

Ainoa onnistunut suhde on omantasoisen kanssa.

Kiinnostaa, että mikä on se taso johon mies sinua yrittää vetää? Noin niinkuin konkreettisesti, mitä tarkoittaa?

Kaikkein konkreettisimmin henkistä väkivaltaa. Dr Phil puhuu tästä termillä leveling. Eli kun toinen tajuaa olevansa "heikompi" eikä pysty itse nousemaan toisen tasolle, hän alkaa lytätä toista.

Tarkoitetaanko tässä nyt taloudellista tasoa?

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei sitä itse voi järjellä päättää, kehen ihastuu.

Mutta sanon silti, että minulla ainakaan ei ole niin isot tulot, että voisin jatkuvasti alkaa kustantaa kivoja juttuja miesystävälle, joten miehellä pitöö olla sen verran maksukykyä, että pystyy itse maksamaan omat menonsa eikä tarvitse kieltäytyä menoista siksi, kun ei ole varaa.

Mutta onko sinulla sitten varaa miehen haluamiin menoihin? Joudutko kieltäytymään kun ei ole varaa? Tässähän tämä ap:n pointti tuli todistettua jälleen.

Minulla on tapana käydä konserteissa, teatterissa, leffassa, kylpylöissä, ulkona ravintolassa syömässä ja matkustella. Kyllä mä toivon, että miehellä olisi samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja myös maksukykyä osallistua niihin.

Parisuhde vaatii niin suuria kompromisseja, että joudut karsimaan suurimman osan noista pois. Muuten olet aivan liian jäykkä parisuhteeseen ja miehet huomaa sen.

Miksi ihmeessä? Olen eri, mutta kirjoitin juuri edellä, että meillä mies on innokkaampi käymään kahviloissa. Hän on myös aloitteellisempi kulttuurimenojen suhteen. Minä matkustelun, mutta matkoillekin hän lähtee yleensä mielellään. Molemmat tykkäämme käydä ulkona syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei sitä itse voi järjellä päättää, kehen ihastuu.

Mutta sanon silti, että minulla ainakaan ei ole niin isot tulot, että voisin jatkuvasti alkaa kustantaa kivoja juttuja miesystävälle, joten miehellä pitöö olla sen verran maksukykyä, että pystyy itse maksamaan omat menonsa eikä tarvitse kieltäytyä menoista siksi, kun ei ole varaa.

Mitä sitten teet jos miehellä on isot tulot, mutta myös isot menot eikä rahaa jää elämiseen juuri mitään?

Eikös isot menot = just sitä elämistä? Kun pystyy omat menonsa maksamaan niin asiat hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

kynsien ihailija kirjoitti:

Insinöörinä lähinnä kiinnostaisi tietää, onko tälle "tasolle" olemassa jotain laskentakaavaa?

Täällä esitettiin takavuosina laskentakaava. Suuri määrä meitä pariutuneita naisia huomasi että miestemme taso pyöri -150 tietämillä. Tämä tarina on tosi.

Hitto, kun tämä taulukko löytyisi vielä jostain. Muistan, että silloinen miesystäväni sai miltei alimmat mahdolliset pisteet kun itse sain naisille tehdystä väännöksestä hyvät pisteet. Olisi kiva laskea nykyisen miesystäväni pisteet, että kuinka paljon tässä on tullut parannusta vuosien saatossa. Vai onko :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kynsien ihailija kirjoitti:

Insinöörinä lähinnä kiinnostaisi tietää, onko tälle "tasolle" olemassa jotain laskentakaavaa?

Täällä esitettiin takavuosina laskentakaava. Suuri määrä meitä pariutuneita naisia huomasi että miestemme taso pyöri -150 tietämillä. Tämä tarina on tosi.

Minäkin laskin siitä oman puolisoni pisteet ja tulos oli jotain -100. Minulle oma mies on lähes kymppi, joten uskon mieluummin omaa arviotani.

Kamalaa, minun mieheni on gigaleukainen kirurgilentäjä. Parhaillaan Singaporessa, jonne lensi tekemään avosydänleikkauksen. Sen jälkeen poseeraa Sports Illustrated -lehdelle ennen kuin lentää takaisin kotiin. Eihän tavismiehet kiinnosta ketään!

Vierailija kirjoitti:

Jos on kaksi suht saman näköistä miestä jotka on myös suht samanlaisia luonteeltaan niin niistä kahdesta nainen valitsee sen jolla on paremmat tulot.

Mitä nämä ammatit siis olisivat, ja mitä tarkoittaa "suht samannäköiset" tai "suht samanlaiset luonteet"? Tuollaisia kloonejahan ei oikeasti ole, vaan ihmisissä on useita puolia ja ominaisuuksia. Tuossa sinun esimerkissäsi valinta voi kallistua kumpaan hyvänsä, koska on niin paljon muuttujia. Yksi nainen ottaisi sen parempituloisen, toinen huonompituloisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä löytyy taulukko, josta voi laskea tarkkaan oman tasonsa?

Jos ottaa jonkun keravan amiksen niin voi todeta olevansa tyhmä, eikä mitään taulukoita tarvita.

Lopetappas nyt Keravan mollaaminen, et selvästikään tiedä kaupunkimme asukkaista mitään.

yx Keravan maisteri 

Vierailija kirjoitti:

Jos on kaksi suht saman näköistä miestä jotka on myös suht samanlaisia luonteeltaan niin niistä kahdesta nainen valitsee sen jolla on paremmat tulot.

Missä todellisuudessa yksikään ihminen edes on tuollaisessa tilanteessa? Kuinka moni nainen tietää miehen tulot ennen kuin edes seurustellaan?

Trollaatko vai oletko kirjolla?

Vierailija kirjoitti:

Jos on kaksi suht saman näköistä miestä jotka on myös suht samanlaisia luonteeltaan niin niistä kahdesta nainen valitsee sen jolla on paremmat tulot.

Paitsi että tuollaista valintatilannetta ei ole koskaan ollut kenelläkään. Keksi vaan lisää esimerkkejä, joita ei käytännössä ole olemassa.

"Tasoa" määritellään usein työssä menestymisen ja aseman perusteella. Se ei kerro ihmisestä mitään muuta kuin, että on menestynyt TYÖSSÄÄN. Olen itse "menestynyt" työssäni, mutta en pidä sitä "menestystä" minkään arvoisena. Muiden "työssä menestyminen" ei kiinnosta sitäkään vähää. Työ on ainoastaan sitä varten, että siitä saa rahaa oikeaan elämiseen. Mitään muuta väliä ei sillä itselleni ole. LinkedIn:t ja vastaavat ovat kauhistus. Siellä ihmiset taputtelevat toisiaan selkään työssä "menestymisestä". En voi vilkaistakaan sitä oksentamatta. Suurin osa tuntemistani "työssä menestyjistä" ja varsinkin sitä korostavista on vastenmielistä ja urpoa porukkaa. Ts. se työssä menestyminen ei kerro ihmisestä juuri mitään, eikä määritä heidän arvoaan tai tasoaan. Itselleni riittää, että pysytyy elättämään itsensä "menestyi" tai ei.

Jos deittailisin ja joku alkaisi kysyä työstäni, vastaisin hyvin ylimalkaisesti niin, ettei siitä pysty vetämään johtopäätöksi' "menestymisestä". Eipähän kukaan arvottaisi minua työn perusteella.