Miksi naiset pariutuvat miehen kanssa joka on vähintään samaa tasoa kuin mitä nainen itse on?

Kuljin viime kesänä kylän läpi seisovassa  k y r v ä s s ä n i  isännän viiri liehuen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä lastenhoitaja varmaankin tarkoitti, että yleisesti naiset vaativampia ammatin suhteen, koska heissä on enemmän vaativia persoonia kun taas miehissä harvempi on sellainen.

Toisaalta hän kyllä kirjoitti että vaativampia kaikessa... hmm.

Eli hän olisi vaativampi jos vaan ois varaa, mutta pahnanpohjimmaisena ei vaan oo? No, oli miten oli, omat vaatimukset liittyy ihan muihin asioihin kuin ammattiin tai tulotasoon. Ulkonäköä vaadin tietyillä mieltymyksilläni, että kiinnostun, mutta se on oikeastaan typerää, koska ensisilmäyksen jälkeen sillä on aika vähän painoarvoa. Tärkeintä on parisuhteessa, että toinen on kiltti (eläimille varsinkin) ja hauskaa seuraa. Ja positiivinen ja innostuva. Silloin ei haittaa, vaikka olisi vähän tyhmempikin, jos seurassa viihtyy ja saa hyvän mielen.

Aivan yhdentekevää, sinä et pääse pariutumaan oli miten oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei sitä itse voi järjellä päättää, kehen ihastuu.

Mutta sanon silti, että minulla ainakaan ei ole niin isot tulot, että voisin jatkuvasti alkaa kustantaa kivoja juttuja miesystävälle, joten miehellä pitöö olla sen verran maksukykyä, että pystyy itse maksamaan omat menonsa eikä tarvitse kieltäytyä menoista siksi, kun ei ole varaa.

Mitä sitten teet jos miehellä on isot tulot, mutta myös isot menot eikä rahaa jää elämiseen juuri mitään?

Mies ei ole parisuhdekelpoinen, jos hän tuhlaa palkkansa turhuuteen eikä siitä jää mitään peruselämiseen. Irtoseksissä tuolla ei ole merkitystä.

Onko asunnon maksaminen, uudet autot ja uudet poppivehkeet turhuuksia? Kahvilla ja teatterissakäynti on hukkaan heitettyä rahaa.

Ja taas yritetään sovittaa kuutiota ympyrän muotoiseen reikään. Meidän normojen elämässä ihmiset pariutuvat sellaisten ihmisten kanssa, joilla on suunnilleen samanlaiset elämäntavat ja arvot. Sitä vartenhan jokainen parisuhde alkaa sillä, että vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan, tapaillaan/seurustellaan. Jos huomataan, että toinen arvostaa asuntoa, autoa ja elektroniikkaa ja toinen taas käyttää mieluummin rahansa kulttuuriin, mietitään voiko suhteesta syntyä sen vakavampaa. Usein on helpompaa, että molemmat lähtevät etsimään paremmin itselleen sopivaa kumppania sen sijaan, että aletaan vängätä siitä, kumman rahankäyttö on järkevämpää.

Minä en olisi pariutunut miehen kanssa, jonka mielestä kahvilla ja teatterissa käyminen on hukkaan heitettyä rahaa. Meillä mies on innokkaampi kahviloissa kävijä kuin minä.

Jokainen viinerikahvi kahvilassa leventää naisen takamusta. Vain harva hyvin tienaava nainen pystyy vastustamaan kaloripitoisia herkkuja. Siksi on parempi valita köyhä nainen, jolla ei ole varaa noihin herkkuihin ja vain näin naisen vartalo pysyy timminä.

Köyhäthän nimenomaan usein ovat lihavampia kuin sipsit sun muut karkit ovat halpoja. Varakkaat naiset yleensä ovat terveystietoisempia  heillä on myös varaa maksaa personal trainer tarvittaessa. 

Ei se PT auta kun työstressi lisää ruokahalua. Viinerikahvin lisäksi kuluu siideriä, sipsejä ja punaviiniä isoja määriä. Se näkyy väistämättä vartalolla.

Liikunta parantaa mieltä ja vähentää sitä työstressiä.

Nyt kyllä harmittaa että nykyisen puolison kanssa lyötiin hynttyyt yhteen ja pari muksuakin saatiin. Mitä enemmän tulee ikää, sitä tollommaksi mies muuttuu. Ei mitään kunnianhimoa, ei halua tehdä mitään, nähdä ketään, lähteä mihinkään tai edes kokeilla uusia ruokia. Kyhnöttää kotona, menee viimeistään kympiltä nukkumaan ja noudattaa jopa sairaalloisen tarkasti omaa aikatauluaan ja asioiden marssijärjestystä. Ei harrastakaan mitään.

Lähtisin muuten varmaan mutta kuopus on sen verran pieni että elämä sujuvampaa toisen aikuisen kanssa. Lapsista hän onneksi huolehtii (kunhan ei rikkoudu rutiini, esim iltapala tasan puoli kahdeksan) ja osallistuu kotitöihin. Mietin asiaa parin vuoden päästä uudestaan. Tai ehkä mies löytää sen verran reippautta että lähtee. Läheisyyttä meillä ei ole ollut sitten kuopuksen raskausajan ja siitäkin kohta vuosi.

Ellet tunne ihmistä hyvin, et todellakaan voi tietää mitä "tasoa" hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei sitä itse voi järjellä päättää, kehen ihastuu.

Mutta sanon silti, että minulla ainakaan ei ole niin isot tulot, että voisin jatkuvasti alkaa kustantaa kivoja juttuja miesystävälle, joten miehellä pitöö olla sen verran maksukykyä, että pystyy itse maksamaan omat menonsa eikä tarvitse kieltäytyä menoista siksi, kun ei ole varaa.

Mitä sitten teet jos miehellä on isot tulot, mutta myös isot menot eikä rahaa jää elämiseen juuri mitään?

Mies ei ole parisuhdekelpoinen, jos hän tuhlaa palkkansa turhuuteen eikä siitä jää mitään peruselämiseen. Irtoseksissä tuolla ei ole merkitystä.

Onko asunnon maksaminen, uudet autot ja uudet poppivehkeet turhuuksia? Kahvilla ja teatterissakäynti on hukkaan heitettyä rahaa.

Ja taas yritetään sovittaa kuutiota ympyrän muotoiseen reikään. Meidän normojen elämässä ihmiset pariutuvat sellaisten ihmisten kanssa, joilla on suunnilleen samanlaiset elämäntavat ja arvot. Sitä vartenhan jokainen parisuhde alkaa sillä, että vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan, tapaillaan/seurustellaan. Jos huomataan, että toinen arvostaa asuntoa, autoa ja elektroniikkaa ja toinen taas käyttää mieluummin rahansa kulttuuriin, mietitään voiko suhteesta syntyä sen vakavampaa. Usein on helpompaa, että molemmat lähtevät etsimään paremmin itselleen sopivaa kumppania sen sijaan, että aletaan vängätä siitä, kumman rahankäyttö on järkevämpää.

Minä en olisi pariutunut miehen kanssa, jonka mielestä kahvilla ja teatterissa käyminen on hukkaan heitettyä rahaa. Meillä mies on innokkaampi kahviloissa kävijä kuin minä.

Jokainen viinerikahvi kahvilassa leventää naisen takamusta. Vain harva hyvin tienaava nainen pystyy vastustamaan kaloripitoisia herkkuja. Siksi on parempi valita köyhä nainen, jolla ei ole varaa noihin herkkuihin ja vain näin naisen vartalo pysyy timminä.

Juuri noin: kirkasta itsellesi, millaisen naisen haluat ja ala etsiä sellaista. Älä vaadi naisia muuttumaan sellaisiksi.

Meillä mies syö kahviloissa ne leivokset, itse en syö makeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ellet tunne ihmistä hyvin, et todellakaan voi tietää mitä "tasoa" hän on.

Älä suotta tee asioista liian mystisiä. Summittaisen tason pystyt aivan varmasti havaitsemaan muutamassa sekunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei sitä itse voi järjellä päättää, kehen ihastuu.

Mutta sanon silti, että minulla ainakaan ei ole niin isot tulot, että voisin jatkuvasti alkaa kustantaa kivoja juttuja miesystävälle, joten miehellä pitöö olla sen verran maksukykyä, että pystyy itse maksamaan omat menonsa eikä tarvitse kieltäytyä menoista siksi, kun ei ole varaa.

Mitä sitten teet jos miehellä on isot tulot, mutta myös isot menot eikä rahaa jää elämiseen juuri mitään?

Mies ei ole parisuhdekelpoinen, jos hän tuhlaa palkkansa turhuuteen eikä siitä jää mitään peruselämiseen. Irtoseksissä tuolla ei ole merkitystä.

Onko asunnon maksaminen, uudet autot ja uudet poppivehkeet turhuuksia? Kahvilla ja teatterissakäynti on hukkaan heitettyä rahaa.

Ja taas yritetään sovittaa kuutiota ympyrän muotoiseen reikään. Meidän normojen elämässä ihmiset pariutuvat sellaisten ihmisten kanssa, joilla on suunnilleen samanlaiset elämäntavat ja arvot. Sitä vartenhan jokainen parisuhde alkaa sillä, että vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan, tapaillaan/seurustellaan. Jos huomataan, että toinen arvostaa asuntoa, autoa ja elektroniikkaa ja toinen taas käyttää mieluummin rahansa kulttuuriin, mietitään voiko suhteesta syntyä sen vakavampaa. Usein on helpompaa, että molemmat lähtevät etsimään paremmin itselleen sopivaa kumppania sen sijaan, että aletaan vängätä siitä, kumman rahankäyttö on järkevämpää.

Minä en olisi pariutunut miehen kanssa, jonka mielestä kahvilla ja teatterissa käyminen on hukkaan heitettyä rahaa. Meillä mies on innokkaampi kahviloissa kävijä kuin minä.

Jokainen viinerikahvi kahvilassa leventää naisen takamusta. Vain harva hyvin tienaava nainen pystyy vastustamaan kaloripitoisia herkkuja. Siksi on parempi valita köyhä nainen, jolla ei ole varaa noihin herkkuihin ja vain näin naisen vartalo pysyy timminä.

Köyhäthän nimenomaan usein ovat lihavampia kuin sipsit sun muut karkit ovat halpoja. Varakkaat naiset yleensä ovat terveystietoisempia  heillä on myös varaa maksaa personal trainer tarvittaessa. 

Ei se PT auta kun työstressi lisää ruokahalua. Viinerikahvin lisäksi kuluu siideriä, sipsejä ja punaviiniä isoja määriä. Se näkyy väistämättä vartalolla.

jos koulutuksesta on kysymys niin miesten keskustelutaito on raakasti yleistäen kautta linjan heikompi kuin naisten. Siksi nainen on kiinnostuneempi itseään kouluttautuneemmista miehistä mieluummin kuin vähemmän koulutetuista. Itsellä alempi korkeakoulututkinto pohjalla ja päällä erikoistumisopintoja ja amk taustaiset miehet vaan ei yleisesti ottaen ole erikoisen kiinnostavaa juttuseuraa. Kumppanini on fil.tri. (ja kovasta tieteestä väitellyt ennen kuin joku ehtii leukailla jotain, ennen nimike oli FT vaikkei sillä filosofian kanssa ole mitään tekoa)

Vierailija kirjoitti:

jos koulutuksesta on kysymys niin miesten keskustelutaito on raakasti yleistäen kautta linjan heikompi kuin naisten. Siksi nainen on kiinnostuneempi itseään kouluttautuneemmista miehistä mieluummin kuin vähemmän koulutetuista. Itsellä alempi korkeakoulututkinto pohjalla ja päällä erikoistumisopintoja ja amk taustaiset miehet vaan ei yleisesti ottaen ole erikoisen kiinnostavaa juttuseuraa. Kumppanini on fil.tri. (ja kovasta tieteestä väitellyt ennen kuin joku ehtii leukailla jotain, ennen nimike oli FT vaikkei sillä filosofian kanssa ole mitään tekoa)

Eli noin suomeksi sanottuna olet perinteisesti hypergamian sanelemana pariutunut itseäsi paremman miehen kanssa (jolloin miehesi on joutunut tyytymään itseään huonompaan). Kuitenkin älyllisesti painiskelet löytääksesi selityksen sille, miksi itse asiassa oletkin samalla tasolla miehesi kanssa. Mutta Herra paratkoon et missään tapauksessa alemmalla! Ja itseäsi alemmalla tasolla olevaa ei koskaan edes harkittu, oletan.

Vierailija kirjoitti:

Jos on mahdollisuudet omaan tasoon tai parempaan, miksi pitäisi väkisin ottaa joku huonompi? Tähän ei saa ikinä palstavinkujilta vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biseksuaalina naisena voin kyllä sanoa, että naiset on paljon vaativampia ihan kaiken suhteen kuin miehet. Myönnän suoraan että en ole pahemmin kouluja käynyt, olen lastenhoitaja koska aidosti tykkään työstäni ja kaikille ei vaan sovi koulussa istuminen. Ja ammattini tuntuu aina selkeästi olevan naisten mielestä "liian normi duunari ammatti". Sen sijaan miehille ei ole ollut tämä ikinä ongelma, olen tapaillut niin rekkamiehiä kuin lääkäreitäkin. Itseäni ei ole kenenkään ammatti pahemmin kiinnostanut, ei miesten eikä naisten, kunhan joku työ on ja kemiat ja mielenkiinnon kohteet muuten kohtaa. 

Millä lailla tuo on vaativaa? Korkeasti koulutettujen omassa elämänpiirissä se korkeakoulutus on ihan arkinen ja tavallinen juttu, ei mitään erikoista ja harvinaista. Ne naiset haluavat vain sitä, mihin ovat tottuneet ja koska tapaavat jatkuvasti omassa elämässään korkeasti koulutettuja ihmisiä, on se heille ihan relevantti vaihtoehto ja valinta. Toki tuo kommentointi ammatistasi kuulostaa tosi junttimaiselta ja epäkohteliaalta - esim. itse en ikinä sanoisi mitään tuollaista. Minulla ei ole mitään koulutustasovaatimuksia, joskin käytännössä kaikki kumppanit (sekä miehet että naiset, itsekin olen biseksuaali) ovat olleet tavalla tai toisella taide- tai kulttuurialalla - kuten itsekin olen. Eli ehkä pointti on se, että ihmiset etsivät samankaltaista, ja jotkut sitten hakevat sitä samankaltaisuutta samanlaisen koulutustaustankin perusteella.

Jos näin on niin miksi lääkäri tai asianajaja mies voi ottaa kumppanikseen kaupankassan tai siivoojan? Isäni on asianajaja ja äiti kaupankassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biseksuaalina naisena voin kyllä sanoa, että naiset on paljon vaativampia ihan kaiken suhteen kuin miehet. Myönnän suoraan että en ole pahemmin kouluja käynyt, olen lastenhoitaja koska aidosti tykkään työstäni ja kaikille ei vaan sovi koulussa istuminen. Ja ammattini tuntuu aina selkeästi olevan naisten mielestä "liian normi duunari ammatti". Sen sijaan miehille ei ole ollut tämä ikinä ongelma, olen tapaillut niin rekkamiehiä kuin lääkäreitäkin. Itseäni ei ole kenenkään ammatti pahemmin kiinnostanut, ei miesten eikä naisten, kunhan joku työ on ja kemiat ja mielenkiinnon kohteet muuten kohtaa. 

Millä lailla tuo on vaativaa? Korkeasti koulutettujen omassa elämänpiirissä se korkeakoulutus on ihan arkinen ja tavallinen juttu, ei mitään erikoista ja harvinaista. Ne naiset haluavat vain sitä, mihin ovat tottuneet ja koska tapaavat jatkuvasti omassa elämässään korkeasti koulutettuja ihmisiä, on se heille ihan relevantti vaihtoehto ja valinta. Toki tuo kommentointi ammatistasi kuulostaa tosi junttimaiselta ja epäkohteliaalta - esim. itse en ikinä sanoisi mitään tuollaista. Minulla ei ole mitään koulutustasovaatimuksia, joskin käytännössä kaikki kumppanit (sekä miehet että naiset, itsekin olen biseksuaali) ovat olleet tavalla tai toisella taide- tai kulttuurialalla - kuten itsekin olen. Eli ehkä pointti on se, että ihmiset etsivät samankaltaista, ja jotkut sitten hakevat sitä samankaltaisuutta samanlaisen koulutustaustankin perusteella.

Jos näin on niin miksi lääkäri tai asianajaja mies voi ottaa kumppanikseen kaupankassan tai siivoojan? Isäni on asianajaja ja äiti kaupankassa.

Koska ihmiset ovat yksilöitä. Sanoinhan itsekin, että minullakaan ei ole mitään toiveita kumppanin koulutustason suhteen - joillain muilla sitten voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellet tunne ihmistä hyvin, et todellakaan voi tietää mitä "tasoa" hän on.

Älä suotta tee asioista liian mystisiä. Summittaisen tason pystyt aivan varmasti havaitsemaan muutamassa sekunnissa.

Sekin arvio voi muuttua muutamassa sekunnissa ihan toiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos koulutuksesta on kysymys niin miesten keskustelutaito on raakasti yleistäen kautta linjan heikompi kuin naisten. Siksi nainen on kiinnostuneempi itseään kouluttautuneemmista miehistä mieluummin kuin vähemmän koulutetuista. Itsellä alempi korkeakoulututkinto pohjalla ja päällä erikoistumisopintoja ja amk taustaiset miehet vaan ei yleisesti ottaen ole erikoisen kiinnostavaa juttuseuraa. Kumppanini on fil.tri. (ja kovasta tieteestä väitellyt ennen kuin joku ehtii leukailla jotain, ennen nimike oli FT vaikkei sillä filosofian kanssa ole mitään tekoa)

Eli noin suomeksi sanottuna olet perinteisesti hypergamian sanelemana pariutunut itseäsi paremman miehen kanssa (jolloin miehesi on joutunut tyytymään itseään huonompaan). Kuitenkin älyllisesti painiskelet löytääksesi selityksen sille, miksi itse asiassa oletkin samalla tasolla miehesi kanssa. Mutta Herra paratkoon et missään tapauksessa alemmalla! Ja itseäsi alemmalla tasolla olevaa ei koskaan edes harkittu, oletan.

Ja tämän lausut tuon yhden tiedon pohjalta :'D Ei ole ihme, että kaltaisesi löytää ihan mistä tahansa suhteesta evidenssiä tukemaan tuota suoranaista aatettaan 'tasoista', joissa nainen poikkeuksetta 'voittaa' miehen 'hävitessä'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos koulutuksesta on kysymys niin miesten keskustelutaito on raakasti yleistäen kautta linjan heikompi kuin naisten. Siksi nainen on kiinnostuneempi itseään kouluttautuneemmista miehistä mieluummin kuin vähemmän koulutetuista. Itsellä alempi korkeakoulututkinto pohjalla ja päällä erikoistumisopintoja ja amk taustaiset miehet vaan ei yleisesti ottaen ole erikoisen kiinnostavaa juttuseuraa. Kumppanini on fil.tri. (ja kovasta tieteestä väitellyt ennen kuin joku ehtii leukailla jotain, ennen nimike oli FT vaikkei sillä filosofian kanssa ole mitään tekoa)

Eli noin suomeksi sanottuna olet perinteisesti hypergamian sanelemana pariutunut itseäsi paremman miehen kanssa (jolloin miehesi on joutunut tyytymään itseään huonompaan). Kuitenkin älyllisesti painiskelet löytääksesi selityksen sille, miksi itse asiassa oletkin samalla tasolla miehesi kanssa. Mutta Herra paratkoon et missään tapauksessa alemmalla! Ja itseäsi alemmalla tasolla olevaa ei koskaan edes harkittu, oletan.

emovalhe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on mahdollisuudet omaan tasoon tai parempaan, miksi pitäisi väkisin ottaa joku huonompi? Tähän ei saa ikinä palstavinkujilta vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos koulutuksesta on kysymys niin miesten keskustelutaito on raakasti yleistäen kautta linjan heikompi kuin naisten. Siksi nainen on kiinnostuneempi itseään kouluttautuneemmista miehistä mieluummin kuin vähemmän koulutetuista. Itsellä alempi korkeakoulututkinto pohjalla ja päällä erikoistumisopintoja ja amk taustaiset miehet vaan ei yleisesti ottaen ole erikoisen kiinnostavaa juttuseuraa. Kumppanini on fil.tri. (ja kovasta tieteestä väitellyt ennen kuin joku ehtii leukailla jotain, ennen nimike oli FT vaikkei sillä filosofian kanssa ole mitään tekoa)

Eli noin suomeksi sanottuna olet perinteisesti hypergamian sanelemana pariutunut itseäsi paremman miehen kanssa (jolloin miehesi on joutunut tyytymään itseään huonompaan). Kuitenkin älyllisesti painiskelet löytääksesi selityksen sille, miksi itse asiassa oletkin samalla tasolla miehesi kanssa. Mutta Herra paratkoon et missään tapauksessa alemmalla! Ja itseäsi alemmalla tasolla olevaa ei koskaan edes harkittu, oletan.

Aion kerta toisensa jälkeen vetää sut maantasalle. Selitä jälleen kerran miten tavan Tiinalle tuntuu kelpaavan Itä-Euroopan miehet? Tunnetusti näähän ei ole kovinkaan rikkaita.

Jotkut surkimusmiehet katsovat pariutuvansa "alaspäin" kun oikeasti valitsevat omantasoisensa naisen.

Jokainen saa tasan sen, mihin rahkeet riittää, ja se on se oma taso.

Toisekseen jotkut miehet ovat niin surkeita, että ovat mieluummin huonossa seurassa kuin yksin. Useimmat naiset valitsevat mieluummin toisin päin. On paremmin olla yksin surkea kuin kaksin surkea.