Rehellinen mielipide lasten psyykkisestä oireilusta?
Onko teidän mielestä niin, että kun lapset oireilevat psyykkisesti, jotkut ihan psykiatrille ja sairaalaan asti tai ainakin ovat monenlaisen tuen piirissä, niin lähes aina taustalla on todellisuudessa vanhemmat ja heidän ongelmansa.
Siis että lasten pahoinvoinnin taustalla on todellisuudessa vika vanhemmissa. Olenko oikeassa vai suoristanko mutkia liikaa?
Kommentit (35)
Vika on koko yhteiskunnassa. Kaikki mulle heti ajattelussa. On lapsia joilla on oikeita ongelmia ja he tarvitsevat kipeästi apua. Kun niistä nallekarkeista ei aina tule tasajakoa ja sitä yritetään väkisin vääntää. Jollakin tulee aina olemaan kalliimmat vaatteet tai puhelin, hienompi auto, isompi talo. Pitäisi kannustaa lapsia ja nuoria olemaan oma itsensä, se riittää. Mutta siinä mielessä vika on vanhemmissa että hekin näkevät nämä asiat puutteena jotka pitää joko omin avuin tai sossun tuella kuroa kiinni. Haloo!
Mä muistan yhden lasten psykiatrisella pitkään työskennelleen hoitajan, joka humalassa joskus tokaisi, että oikeesti ne lasten vanhemmat ovat niin hulluja, että ei auta mitään, vaikka lapsi olisi heillä sairaalassa muutaman viikon toipumassa ja hoito saataisiin hyvään malliin, sillä kotiin palatessa ne samat ongelmat jatkuu, koska ne vanhemmat ovat niitä hulluja.
Jäi jotenkin mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vika on koko yhteiskunnassa. Kaikki mulle heti ajattelussa. On lapsia joilla on oikeita ongelmia ja he tarvitsevat kipeästi apua. Kun niistä nallekarkeista ei aina tule tasajakoa ja sitä yritetään väkisin vääntää. Jollakin tulee aina olemaan kalliimmat vaatteet tai puhelin, hienompi auto, isompi talo. Pitäisi kannustaa lapsia ja nuoria olemaan oma itsensä, se riittää. Mutta siinä mielessä vika on vanhemmissa että hekin näkevät nämä asiat puutteena jotka pitää joko omin avuin tai sossun tuella kuroa kiinni. Haloo!
Ei ammattilaisten määrää voi loputtomasti kasvattaa, jos lapsia ei hoideta kotona. Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea muuttaa myöhemmin ja epävakaat perheolot on kuin bensaa liekkeihin.
Kyl mun tuttavapiirissä ainakin voi sanoa, että niillä vaikeasti oireilevilla lapsilla on myös todella omituisia ja vaikeita vanhempia - vaikka siis olisivat ihan normaalin näköisiä työssäkäyviä ihmisiä, mutta jos yhtään paremmin tutustuu, niin tietää kyllä, mistä lasten oireilu johtuu. En rupea ketään diagnosoimaan, mutta sanonpa vaan, että esimerkiksi erilaiset persoonallisuushäiriöt ovat aika yleisiä näiden oireilevien lasten vanhempien keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vika on koko yhteiskunnassa. Kaikki mulle heti ajattelussa. On lapsia joilla on oikeita ongelmia ja he tarvitsevat kipeästi apua. Kun niistä nallekarkeista ei aina tule tasajakoa ja sitä yritetään väkisin vääntää. Jollakin tulee aina olemaan kalliimmat vaatteet tai puhelin, hienompi auto, isompi talo. Pitäisi kannustaa lapsia ja nuoria olemaan oma itsensä, se riittää. Mutta siinä mielessä vika on vanhemmissa että hekin näkevät nämä asiat puutteena jotka pitää joko omin avuin tai sossun tuella kuroa kiinni. Haloo!
Ja mistäs koostuu yhteiskunta? Ihmisistä, joista Suomessakin yli puolet on naisia. Naiset nyt vain tutkitusti vatvovat paljon enemmän kuin miehet, mitä muut heistä ajattelevat. Olen esim liian montaa kertaa lukenut, että se puhelin pitää hankkia ettei lapsi joudu kiusatuksi.
Suoristat. On varmaan aika usein noin, mutta EI aina. Oma tyttöni oireilee psyykkisesti, ja on ollut sairaalahoidossakin. Hänellä on hyvä koti, työssä käyvät vanhemmat ja vakaa kasvuympäristö. Ainoa taakka on isältä peritty autismin kirjo, joka ehkä on kaiken juurisyy.
Tässä viime vuosien tuskan aikana olen törmännyt moneen samanlaiseen perheeseen. Eli kyllä tätä tapahtuu myös "paremmissa piireissä". Kaikkeni olen tehnyt, mutta tilanne tuntuu menevän koko ajan vaan huonompaan suuntaan. Niin, ja hoitoa ja tukea ollaan saatu, eli siitä ei ole kiinni.
Alkoholistivanhemmat onnistuvat varsin hyvin pillaamaan lapsensa terveyden ja mielenterveyden.
Ensisynnyttäjien keski-ikä jatkaa kasvuaan ja meille syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on koko yhteiskunnassa. Kaikki mulle heti ajattelussa. On lapsia joilla on oikeita ongelmia ja he tarvitsevat kipeästi apua. Kun niistä nallekarkeista ei aina tule tasajakoa ja sitä yritetään väkisin vääntää. Jollakin tulee aina olemaan kalliimmat vaatteet tai puhelin, hienompi auto, isompi talo. Pitäisi kannustaa lapsia ja nuoria olemaan oma itsensä, se riittää. Mutta siinä mielessä vika on vanhemmissa että hekin näkevät nämä asiat puutteena jotka pitää joko omin avuin tai sossun tuella kuroa kiinni. Haloo!
Ja mistäs koostuu yhteiskunta? Ihmisistä, joista Suomessakin yli puolet on naisia. Naiset nyt vain tutkitusti vatvovat paljon enemmän kuin miehet, mitä muut heistä ajattelevat. Olen esim liian montaa kertaa lukenut, että se puhelin pitää hankkia ettei lapsi joudu kiusatuksi.
Hain tässä juuri sitä ajatusta että vanhempien tehtävä on opettaa lapsille että riittää omana itsenään. Mutta sitä on vaikeaa opettaa jos itse ei usko itseensä. Valitettavasti ammattilaisetkin puhuvat "köyhille" lapsille harrastuksia, jouluapua ja muuta ja korostavat tuota syrjäytymistä. Mielestäni se on kyllä enemmän sitä että jos vanhempi juo tai polttaa tai ottaa pikavippiä niin se antaa mallin syrjäytymiselle.
Osa lapsista tarvitsee ammattiapua. Kiusaaminen voi toki lähteä siitä että ei ole tietynlaista puhelinta. Toisaalta jos perhe on pienituloinen, onko pakko tunkea kouluun missä on varakkaiden perheiden lapsia? Aina sitä ei voi välttää, tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Suoristat. On varmaan aika usein noin, mutta EI aina. Oma tyttöni oireilee psyykkisesti, ja on ollut sairaalahoidossakin. Hänellä on hyvä koti, työssä käyvät vanhemmat ja vakaa kasvuympäristö. Ainoa taakka on isältä peritty autismin kirjo, joka ehkä on kaiken juurisyy.
Tässä viime vuosien tuskan aikana olen törmännyt moneen samanlaiseen perheeseen. Eli kyllä tätä tapahtuu myös "paremmissa piireissä". Kaikkeni olen tehnyt, mutta tilanne tuntuu menevän koko ajan vaan huonompaan suuntaan. Niin, ja hoitoa ja tukea ollaan saatu, eli siitä ei ole kiinni.
Poikkeus vahvistaa säännön. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta käy ilmi, että taustalla on usein syrjäytymistä, mielenterveysongelmia, päihteidenkäyttöä, jne perheissä.
Ja moni äiti varsinkin on sokea sille omalle käytökselleen. Olen lukenut pari elämäkertaa nuorista, joilla on niitä päihde- ja mielenterveysongelmia ja olen huutanut moneen kertaa ääneen, etkö sinä näe! Ymmärrän kyllä, että tuntuu lohduttavalta kirjoittaa elämäkerrassaan itsesään se sankari ja kaikista muista niitä syypäitä kaikkiin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Suoristat. On varmaan aika usein noin, mutta EI aina. Oma tyttöni oireilee psyykkisesti, ja on ollut sairaalahoidossakin. Hänellä on hyvä koti, työssä käyvät vanhemmat ja vakaa kasvuympäristö. Ainoa taakka on isältä peritty autismin kirjo, joka ehkä on kaiken juurisyy.
Tässä viime vuosien tuskan aikana olen törmännyt moneen samanlaiseen perheeseen. Eli kyllä tätä tapahtuu myös "paremmissa piireissä". Kaikkeni olen tehnyt, mutta tilanne tuntuu menevän koko ajan vaan huonompaan suuntaan. Niin, ja hoitoa ja tukea ollaan saatu, eli siitä ei ole kiinni.
Esim alkoholisti vanhemmankin mielestä lapsella on hyvä koti.
Vierailija kirjoitti:
Kyl mun tuttavapiirissä ainakin voi sanoa, että niillä vaikeasti oireilevilla lapsilla on myös todella omituisia ja vaikeita vanhempia - vaikka siis olisivat ihan normaalin näköisiä työssäkäyviä ihmisiä, mutta jos yhtään paremmin tutustuu, niin tietää kyllä, mistä lasten oireilu johtuu. En rupea ketään diagnosoimaan, mutta sanonpa vaan, että esimerkiksi erilaiset persoonallisuushäiriöt ovat aika yleisiä näiden oireilevien lasten vanhempien keskuudessa.
Entäpä näiden vanhempien omat vanhemmat?
Osa ongelmaa käy ilmi viestistäsi. "Omituisia" ihmisiä ei oikein hyväksytä yhteiskunnassamme ja heitä arvostellaan nettipalstoilla ja kohdellaan karsastaen. Kirjo, millainen saa olla, on hyvin suppea.
Vaikka olisi kuinka turvallinen ja hyvä lapsuus niin sen voi pilata esimerkiksi koulukiusaaminen. Näin kävi meidän toiselle nuorelle. Sairastui vaikeaan masennukseen vuosien kiusaamisen seurauksena.
Myös neuropsykiatriset häiriöt on vahvasti perinnöllisiä, joten sikäli oireilu voi ihan kirjaimellisesti johtua vanhemmista. Aikuisilla myös paljon diagnosoimatonta autismia jne. Miten kasvatat lapsen jos et tunnista edes itsessäsi näitä piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Suoristat. On varmaan aika usein noin, mutta EI aina. Oma tyttöni oireilee psyykkisesti, ja on ollut sairaalahoidossakin. Hänellä on hyvä koti, työssä käyvät vanhemmat ja vakaa kasvuympäristö. Ainoa taakka on isältä peritty autismin kirjo, joka ehkä on kaiken juurisyy.
Tässä viime vuosien tuskan aikana olen törmännyt moneen samanlaiseen perheeseen. Eli kyllä tätä tapahtuu myös "paremmissa piireissä". Kaikkeni olen tehnyt, mutta tilanne tuntuu menevän koko ajan vaan huonompaan suuntaan. Niin, ja hoitoa ja tukea ollaan saatu, eli siitä ei ole kiinni.
Ja sinä olet naiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka turvallinen ja hyvä lapsuus niin sen voi pilata esimerkiksi koulukiusaaminen. Näin kävi meidän toiselle nuorelle. Sairastui vaikeaan masennukseen vuosien kiusaamisen seurauksena.
Miten on mahdollista, että lasta kiusataan vuosia?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka turvallinen ja hyvä lapsuus niin sen voi pilata esimerkiksi koulukiusaaminen. Näin kävi meidän toiselle nuorelle. Sairastui vaikeaan masennukseen vuosien kiusaamisen seurauksena.
Eli hänellä oli koti joka mahdollisti vuosien kiusaamisen?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka turvallinen ja hyvä lapsuus niin sen voi pilata esimerkiksi koulukiusaaminen. Näin kävi meidän toiselle nuorelle. Sairastui vaikeaan masennukseen vuosien kiusaamisen seurauksena.
Tämä. Ottaisin varmaan oman lapsen kotiopetukseen jos huomasin, että koulujutuissa on jotain pielessä.
Usein varmasti näin.