Juristit! Onko entinen aviopuoliso todella kuolinpesän osakas jos ei ole paperia nimellä "ositussopimus"

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on erottu, sovittu asiat, mutta ei tehty dokumenttia. Erosta 20 vuotta ja saman verran ollut uusi puoliso. Jos kuolen, voiko ex vaatia jotain pitkän ajan jälkeen?

Entä jos ex ei suostu allekirjoittamaan vuosikymmeniä eron jälkeen, että ositus tehtiin, jos silloin ei dokumenttia tehty.

Vierailija kirjoitti:

No meillä onneksi asunto myytiin ja rahat jaettiin pankissa joten siellä lienee arkistossa tositteet.

Muuten omaisuus oli vain huonekaluja ja henkilökohtaisia tavaroita.

Ositus tekemättä siis. Ei pankissa mitään papereita tallessa ole, jotka tuossa tilanteessa auttaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on erottu, sovittu asiat, mutta ei tehty dokumenttia. Erosta 20 vuotta ja saman verran ollut uusi puoliso. Jos kuolen, voiko ex vaatia jotain pitkän ajan jälkeen?

Entä jos ex ei suostu allekirjoittamaan vuosikymmeniä eron jälkeen, että ositus tehtiin, jos silloin ei dokumenttia tehty.

Sitten voi nostaa osituskanteen käräjäoikeudessa. Se maksaa.

Ainoa lapsi perii isänsä 100%. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on erottu, sovittu asiat, mutta ei tehty dokumenttia. Erosta 20 vuotta ja saman verran ollut uusi puoliso. Jos kuolen, voiko ex vaatia jotain pitkän ajan jälkeen?

Se katsotaan hyväksytyksi, ettei onnistu, vaatia voi.

On täälläkin paljon niitä jotka vaan lähtee ja ei ota mitään

Sitten ei ole papereitakaan ja tulee näitä soppia kun ex ukko kuolee

Sekä entinen että nykyinen puoliso ovat kuolinpesän osakkaita perinnönjakoon saakka, ja sitä ennen on tehtävä ositus. Ensin tehdään ositus entisen puolison suhteen, sitten nykyisen. Vasta tämän jälkeen tiedetään, mikä on se perintö, joka jaetaan perillisten kesken.

Vanhalla osituskanteella ei ole juurikaan mahdollisuutta menestyä, vaikkei ositukselle olekaan laissa määritelty aikarajaa. Eli oikeus katsoo yleensä osituksen tehdyksi, jos erosta on yi 10 vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on erottu, sovittu asiat, mutta ei tehty dokumenttia. Erosta 20 vuotta ja saman verran ollut uusi puoliso. Jos kuolen, voiko ex vaatia jotain pitkän ajan jälkeen?

Entä jos ex ei suostu allekirjoittamaan vuosikymmeniä eron jälkeen, että ositus tehtiin, jos silloin ei dokumenttia tehty.

Kuka siinä nyt kränää, vai oletko ap vain huolissasi, jos ei ole tähän saakka vaatinut niin tuskin enää eikä välttämättä hyväksyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi on niin vaikeaa tehdä ositussopimus. Jos kaikki on oikeasti jo jaettu, niin ositussopimukseen riittää noin 10 sanaa ja lisäksi henkilötiedot ja allekirjoitukset.

Mä en tiennyt tällaisesta, kun erosin. Oli täysin poissulkeva avioehto, ei lapsia ja ostin miehen ulos yhteisestä kodista eikä tarvittu mitään asianajajaa.

Luin tästä sitten vuosia eron jälkeen, otin yhteyttä exään ja tehtiin paperi.

Entinen aviopuoliso ei voi esittää mitään vaatimuksia, koska ovat eronneet. 

On. Mutta se riittää, jos henkilöltä saa pesänjakoa varten kirjallisena todistuksen siitä, että ositus on aikanaan tehty.

Avioeroperheen aikuinen lapsi

Ei tarvitse olla juristi tietääkseen että ositus erotessa täytyy tehdä. Jos ei silloin niin viimeistään toisen kuollessa. Itsekin törmäsin tähän mieheni kuoltua. Ex vaimo allekirjoitti paperin jonka mukaan hänellä ei ole mitään vaatimuksia vaikka osituskin oli aikanaan tehty ja siitä oli paperi.

Ei ap kirjoitti:

Jos ei ex pysty olla uhkailematta tai rähjäämättä tavatessa, siinä teille tilanne kun jää tekemättä paperi.

Kaikki ei ole noin hulluja eli ette ymmärrä jos ei kokemusta sekopää existä.

Vanhempani hoiti asian kuntoon, vaikka toinen vanhempani on täysi sekopää.

Oliko se mukavaa? Ei, mutta välitti sen verran meistä lapsista, että halusi tehdä jo etukäteen elämästämme helpompaa siltä osin kuin voi. Tietää nimittäin sen, että jos hänestä aika jättää ennen toista vanhempaamme, toinen vanhempamme ja koko hänen puolen sukunsa tulevat olemaan meidän lasten kimpussa joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa lapsi perii isänsä 100%. 

Niin, sitten kun on tiedossa paljonko omaisuutta jää mahdollisesti kahden osituksen jälkeen. 

Minun äitini on eronnut ensimmäisestä miehestään 40 vuotta sitten. Eivät olleet tehneet ositussopimusta eikä enää saa miestä kiinni mistään (ilmeisesti puliukkona jossain). Juristi oli neuvonut ettei noin pitkän ajan jälkeen enää ole mahdollista menestyä osituskanteessa jos ukkeli joskus ilmestyy sellaista vaatimaan. Olivat nuoria eikä käytännössä mitään omaisuuttakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on erottu, sovittu asiat, mutta ei tehty dokumenttia. Erosta 20 vuotta ja saman verran ollut uusi puoliso. Jos kuolen, voiko ex vaatia jotain pitkän ajan jälkeen?

Entä jos ex ei suostu allekirjoittamaan vuosikymmeniä eron jälkeen, että ositus tehtiin, jos silloin ei dokumenttia tehty.

Sitten voi nostaa osituskanteen käräjäoikeudessa. Se maksaa.

Tuskin se vastahankainen exä mitään kannetta nostaa, kun itse jää maksumieheksi. Tuossahan on sana sanaa vastaan.

Kymmenien vuosien takaa on vaikea todistella puoleen tai toiseen. Ei ollut sähköisiä järjestelmiä.

Olen eronnut 3 kertaa, osituksista ei ole dokumentteja, sovimme asiat aikoinaan keskenämme.

Olen järkeillyt, että parasta on lahjoittaa kaikki pois ennakkoperintöinä lapsille.

Eipä jää mitään jaettavaa kuolinpesään

Ei meillä ollut kuin tuulen huuhtoma perse kuin erottiin. Tosin exällä oli omaisuutta jonka oli salannut. Sen jälkeen on ollut naimisissakin. Tuohan olisi ihan hullu systeemi jos voisi vaatia mitään vuosikymmeniä eron jälkeen

Tuore kokemus: vanhempani erosivat v. - 94, isäni kuoli - 02 ja äitini kuoli viime vuonna. Äitini perukirjoitukseen piti saada osituspaperi.... Hikinen homma, mutta löytyi verkkokellarin uumenista, sekalaisen isäni paperikasan joukosta.

Eli neuvoksi: säästäkää kaikki paperit, viimeistään perukirjoituksessa niitä voidaan kipeästi kaivata. Perillisille kova työ selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Ositus on hyvinkin tejty, mutta lukuisten muuttojen (myös ulkomaille ja -lla) jälkeen ei kummaltakaan löydy enää sitä dokumenttia.

Ei voi olla niin, että toinen ryhtyisi esim.

30 v jälkeen vaatimaan jotain. Vain siksi, että yksi paperi on palanut. Tämmöinen ei voi menestyä oikeudessa.

Pidemmänkin ajan kuluttua voi esittää vaatimuksia. Siksi ositus kannattaa kirjata maistraattiin.