Lue keskustelun säännöt.
En osaa käyttäytyä ikäiseni tasoisesti.
12.09.2023 |
Ehkä hieman dramaattinen otsikko mutta tämä oikeasti haittaa vuosi vuodelta enemmän elämääni. Eli olen parin vuoden päästä kolmekymppinen nainen - mutta tunnen itseni vieläkin henkisesti ihan teiniksi. Tai en edes teiniksi, nuoremmaksi. Tiedostan kyllä että olen jo aikuinen nainen, mutta koen itseäni nuoremmat, jopa alle 20-vuotiaat itseäni vanhemmiksi.
Odotan kokoajan että "aikuistun" että saan alkaa tehdä aikuisten juttuja. Tuntuu että en jotenkin saa meikata tai käyttää tietynlaisia vaatteita, koska en ole tarpeeksi kypsä tai aikuinen sellaisiin. En pysty ottamaan vastuuta töissä kuin ihan tietoisesti tsemppaamalla jaksamiskykyni rajoilla, ujostelen asiakkaita, työkavereita, kaikkia. Tuntuu etten ole oikeasti töissä, vaan kahvia keittelevä tettiläinen.
En myöskään koe että olen ikinä kehittänyt normaalia seksuaalisuutta, minulle ei tapahtunut mitään heräämistä asian suhteen ja ainoassa parisuhteessani olen mennyt vain miehen mukana. Tuntuu hullulta että ikäisilläni on perheitä, minä odottelen vielä että saisin sen heräämisen mikä useimmilla on teini-ikäisenä. Ei sitä taida enää tulla.
Olen yrittänyt puhua tästä kun olen käynyt muutaman kerran keskustelemassa ammattilaisen kanssa, mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän ongelmani pointtia. En ole ikinä jotenkin aikuistunut normaalisti ja tilanne käy vuosi vuodelta hankalammaksi. Halusin avautua tänne palstalle, jos jollakin olisi ollut samaa vikaa ja jotain ideaa siitä mikä tämän aiheuttaa ja miten tätä tunnetta lähtisi purkamaan?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole asian ammattilainen, eikä minulla ehkä ole vastaavasta hirveästi omakohtaisiakaan kokemuksia.
Vaikuttaisi siltä, että osaat kyllä käyttäytyä kuin aikuinen, jos olet esimerkiksi työsuhteessa ja kykenet itsenäiseen elämään, vaikka et tuntisikaan itseäsi aikuiseksi. Lienee hankala sanoa, että miltä aikuisuuden pitäisi subjektiivisesti tuntua. Vaikka ihmisten omakohtaisia tuntemuksia voikin ehkä jonkin verran kyselyillä yms. kartoittaa, niin tosiaan näemme muistakin ihmisistä vain heidän näennäisen aikuismaisen käytöksensä.
Tietääkseni ihmisissä on paljon yksilökohtaisia eroja esimerkiksi tunnollisuuden, ujouden ja introverttiyden, hallinnan tunteen tai seksuaalisuuden avoimuuden tai seksuaalisen tyylin suhteen. Eli jotkin ihmiset eivät vain ehkä tunne voimakasta vastuun ja itsenäisen toimijuuden tunnetta, vaan heille elämä ehkä näyttäytyy hieman kuin virtaavana jokena, jonka kulkuun soutaja ei juurikaan voi vaikuttaa. Myös huijarisyndrooma, jossa henkilö ei usko omaan pätevyyteensä näennäisestä ulkopuolisesta arvostuksesta huolimatta, on yleinen ilmiö.
Vaikka ehkä jälkimmäistä lukuunottamatta näitä voitaisiin pitää enemmänkin sinänsä neutraaleina persoonallisuuden piirteinä, voi niitä ehkä hieman yrittää muuttaa esimerkiksi terapian tai harjoittelun kautta. En siis yritä vähätellä vaivojasi, jos koet ne itse merkityksellisiksi, mutta nähdäkseni mainitsemasi asiat eivät sinänsä ole merkkejä mistään psykologisista sairauksista tai vajavaisuuksista. Ehkä mielenterveyden ammattilaiset, joille olet puhunut, ovat olleet osittain samoilla linjoilla, ja siten heidän on ollut ehkä vaikea hoitaa sinua.