Miltä rakkaus tuntuu?
Etenkin te "järkiperäisemmät" ihmiset, mistä tiedätte vielä vuosienkin jälkeen rakastavanne kumppanianne? Meillä on ollut rankkoja vuosia kumppanin kanssa ja en aina tiedä onko rakkaus kuollut vai olenko vain kasvattanut muureja ympärilleni suojakseni ja se rakkaus on siellä taustalla, kun vaan kaunoista päästää irti. Joka päivä koko ajan en oleta kaikkien tuntevan rakkautta kumppaniinsa.
Minun puolesta kukaan ei voi puhua, mutta etenkin te joilla on ollut rankkaa viime aikoina, miten päädyitte tilanteeseen jossa "vastoinkäymiset vahvistaa"? Puhuminen mainitaan joka paikassa, mutta miten te hyvät parit oikein keskustelette asiat selviksi? Tuntuu että vaikka kuinka puhumme, ei asiat muutu, vaikka sävy ei olisikaan syyllistävä tm.
Miten löytää mahdollisesti kuollut rakkaus uudelleen? Miten ylläpitää rakkauden tunnetta? Mistä edes tietää onko rakkaus kuollut? Itse esim olen edelleen mustasukkainen kumppanistani ajatuksen tasolla kun mietin vaikka pettämistä, mutta ajatus erosta ei tunnu missään tai ajatus siitä että hän erotessamme olisi muiden kanssa. Mistä tietää onko tämä vain vaihe?
Kommentit (4)
Rakkaus tuntuu myös sydämessä, eikä vain housuissa. Kokonaisvaltainen tunne.
Parisuhde on 50/50.
Rakkaudesta puhutaan paljon ja kuitenkin aito kunnioitus toista kohtaan on se yhdessä pitävä liima.
Rakkaus on tunne jota ei voi pakottaa. Se muodostuu ja vahvistuu yhteisen kokemuksen kautta.
Pitkässä liitossa ollut ja sitten aviopuoliso ei enää halunnut viettää aikaa kanssani. Mikään mahti maailmassa ei sitä asiaa muuttanut, joten erottiin.
Klassisesti kasvettiin erilleen.
Se on lahea tunne, vähän kuin joku silittäisi hiuksia. Hymyilyttää, kun ajattelen häntä. Ja saatan olla ajatuksissani ja hajamielinen.
Silloin kun olin nuori, olin niin rakastunut, että tunnit matelivat, kun olimme erossa.
No mä rakastan tätä elintasoa. Ei mulla yksin ois tähän varaa.