Olen vasta 27-vuotiaana ymmärtänyt, ettei
onnellisuuteen tarvitse toista ihmistä. Aina sen olen tiennyt, mutta vasta nyt sen itse ymmärtänyt. Minulta jatkuvasti kysellään ystävien toimesta miksei minulla ole kumppania, lapset täytyisi jo tehdä, jne. Sitten kun kerron heille, etten aio tyytyä keneen tahansa, tiedostan oman arvoni ja jos en kaltaisiani löydä, niin jään sitten lapsettomaksi.
Miksi tätä kummastelee samanikäiset ystävät? Vanhempani ymmärsivät samantien mitä tarkoitan. Johtuuko siitä, että ovat rakkaudesta yhdessä, vaiko jostain muusta.
Kommentit (63)
Täyttä höpö höpöä. Suurin osa ihmisistä tarvitsee toisia ja minun elämäni on ainakin paljon parempaa muiden seurassa, kuin yksin. Aivan tylsää ja turhaa sellainen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin naisilla nämä prinsessa kuvitelmat huomaa tästäkin, että tavoitellaan miestä joka vie jalat alta. Veikkaan että aika vähän on miehiä joiden kohdalla näin käy. Mutta saahan sitä tavoitella vaikka kuuta taivaalta sitä itse on vaan tullut huomattavasti nöyremmäksi pariutumisenkin suhteen.
Nöyrä mies..kuka sellaisen haluaa??? Sää häpäiset ittes!
Ei täydellistä puolisoa olekkaan. Näin vanhemmiten suosittelen kokeilemaan lähinnä sopivaa, jos parisuhde yleensäkään kiinnostaa. Ei kaikki viihdy yksinään, ainakaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ei täydellistä puolisoa olekkaan. Näin vanhemmiten suosittelen kokeilemaan lähinnä sopivaa, jos parisuhde yleensäkään kiinnostaa. Ei kaikki viihdy yksinään, ainakaan hyvin.
Näin se on.
Turha etsiä täydellistä ihmistä,sillä kaikissa on virheensä.
Pitää vain löytää sellainen jonka virheiden ja puutteiden kanssa pystyy elämään.
Nykyään on näemmän niiiin voimaannuttavaa tuo taru siitä ettei muka tarvi tai SAA tarvita muita. Sellaiset jotka myöntävät, että haluavat ja tarvitsevat ovat näemmä vuorostaan säälittäviä sitten. Onnea teille.
Jos on onnellinen yksin ja vastaan tulee kumppani niin onni tuplaantuu. Mahdollisen eron tapahtuessa ei vaivu epätoivoon koska tietää olevansa yksinkin onnellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä päätös, mutta virhearvion mahdollisuus on suuri. Eli tiedostatko vai yliarvioitko oman arvosi. Jälkimmäinen on todella tavallista ja sitten viisikymppisenä silmät turvoksissa tilitetään kavereille baarissa menetettyä elämää. Näitä on nähty.
Olipa ankeaa vttuilua.
Höpö höpö..vittuilu on sitä, että nainen liukuu kaidetta pitkin ilman pikkareita.
Tämä ihmistyyppi tulee ihmettelemään jos valitsee mitä tahansa "poikkeavaa". Jos olet parisuhteessa niin ihmetellään miksi et ole naimisissa. Jos olet naimisissa ihmetellään miksi ei ole lapsia. Jos on lapsia ihmetellään miksi on vain yksi lapsi. Jos on kolme lasta ihmetellään miksi piti tehdä niin monta. Jos viet lapset päiväkotiin ihmetellään miksi lapset viedään sinne vieraiden hoidettavaksi ja jos jäät kotiin hoitamaan ihmetellään miksi et ole töissä. Ja niin poispäin :D
Aina löytyy joku joka ihmettelee vaikka mitä tekisi joten helpommalla itse pääsee, jos antaa ihmettelijöiden ihmetellä rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat oikeassa. Tulet katumaan vanhana, jos et kelpuuta ketään.
Olen 60-vuotias mies eikä ikinä ole kersat kiinnostaneet eikä mikään kaduta. Jos haluan kokemuksen kauniin nuoren naisen kanssa niin 500€ rintojen väliin niin jopa alkaa peräreikä supistelemaan terskaa vasten. OOHH!!
M60
Olen jo viisikymppinen nainen ja elämäni on niin kiireistä että ei ole aikaa kumppanille, mutta nautin kaikesta mitä teen. Ehkä eläkkeellä olisi kiva jos joku ukko siinä vieressä olisi, mutta ei mikään tarve sellaiseen automaattisesti ole
Hyvä kun tajusit, tiedän ihmisen joka ei ole tajunnut tuota vielä viisikymppisenäkään...
Jos ei ole ihastuvaa sorttia niin ei kai sitä halua edes pariutua. Itse olen ja olen pariutunut muutaman kanssa ja tapaillut paria ym.
Ketään en silti ole ottanut vain siksi, että pitäisi olla puoliso ja perustaa perhe.
Minä taas koen, että rakkaus sekä läheiset ihmissuhteet antavat iloa ja merkitystä elämääni. Elämä olisi paljon tyhjempää ilman rakkaimpiani. Rakkaimpiin ei tietenkään tarvitse kuulua juuri jokin seurustelukumppani/puoliso, jos sellaista ei ole, mutta toivottavasti silloin on sittenn muita läheisiä, joita rakastaa ja jotka rakastavat takaisin. Tuntuu, että moni muu asia on heihin nähden aika tyhjäntekevää.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Saati henkipatto karvaisen miehen exä.
Siis sinun mielestä toisten seura on aina huonoa?
Vierailija kirjoitti:
Minä taas koen, että rakkaus sekä läheiset ihmissuhteet antavat iloa ja merkitystä elämääni. Elämä olisi paljon tyhjempää ilman rakkaimpiani. Rakkaimpiin ei tietenkään tarvitse kuulua juuri jokin seurustelukumppani/puoliso, jos sellaista ei ole, mutta toivottavasti silloin on sittenn muita läheisiä, joita rakastaa ja jotka rakastavat takaisin. Tuntuu, että moni muu asia on heihin nähden aika tyhjäntekevää.
Elämässäni on rakkautta vaikka muille jakaa, juurikin ystävät, läheiset ja tuttavat. Ainoa mitä kumppanilta saisin on hyvällä tuurilla säännöllinen seksi ja sitäkään varten ei tarvitse olla ja elää symbioosissa toisen kanssa.
Eli parisuhde ei tuo minulle mitään mitä en saisi jo muutenkin.
Nakatkaa paskat muiden mielipiteistä. Tutkimusten mukaan sinkkunaiset ovat onnellisimpia, joten ei muutaku oman näköistä elämää rakentamaan. Minä haaveilen purjeveneestä tai retkipakusta, jolla lähtisin kiertämään Eurooppaa etätöitä tehden. Ihanaa vapaata elämää. Voitte tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa, kun ei ole pallo jalassa. Koko maailma on auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas koen, että rakkaus sekä läheiset ihmissuhteet antavat iloa ja merkitystä elämääni. Elämä olisi paljon tyhjempää ilman rakkaimpiani. Rakkaimpiin ei tietenkään tarvitse kuulua juuri jokin seurustelukumppani/puoliso, jos sellaista ei ole, mutta toivottavasti silloin on sittenn muita läheisiä, joita rakastaa ja jotka rakastavat takaisin. Tuntuu, että moni muu asia on heihin nähden aika tyhjäntekevää.
Elämässäni on rakkautta vaikka muille jakaa, juurikin ystävät, läheiset ja tuttavat. Ainoa mitä kumppanilta saisin on hyvällä tuurilla säännöllinen seksi ja sitäkään varten ei tarvitse olla ja elää symbioosissa toisen kanssa.
Eli parisuhde ei tuo minulle mitään mitä en saisi jo muutenkin.
Kamala ajatella että kukaan ei halua olla kanssani koska en tuo tarpeeksi ihmisen elämään jotain, eikö pelkkä kiintymys siihen riitä
Ei pidä paikkaansa ainakaan omalla kohdallani.
Vierailija kirjoitti:
Saman oivaltanut itsekin. Käsittelemättömistä asioista johtuva sisäinen hätä sai sekä yksinäisyydestä kärsimisen että kumppaneihin takertumisen menemään liiallisuuksiin. Olisin ollut valmis kaikkeen väärän ihmisen kanssa, nyt on elämä edessä.
M34
Mitä käsittelemättömiä asioita sinulla oli ja miten sait lopulta käsiteltyä ne?
Tämä oli hyvin kuvattu. Roikuin 15 vuotta parisuhteessa joka oli minulle todella vahingollinen, mutta en tajunnut sitä itse läheisriippuvuuden ja huonon itsetunnon takia.
Yritin tehdä suhteessa kaiken "oikein" jotta kumppani rakastaisi minua eikä jättäisi ja samalla elin sellaista elämää joka oli täysin omien arvojen vastaista. Onneksi ikä toi vähän järkeä päähän ja tajusin lähteä.