Lue keskustelun säännöt.
Miten "normaalit" ihmiset käsittelee sitä, että elämä voi päättyä milloin vaan?
10.09.2023 |
Ahdistuneisuuhäiriöisenä kun tälläisiä asioita miettii usein vaikka on nuori ja melko terve. Olen alkanut pohdiskella, eikö normaalit ihmiset mieti tälläisiä koska luulevat jotenkin olevansa kuolemattomia? Vai miten he pystyvät olla miettimättä tälläisiä ahdistavia ajatuksia?
Kommentit (100)
Kuolen pois kuten kaikki eläimet. Asia ei huoleta minua lainkaan- miksi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko valmis kohtaamaan Luojasi tänään? Mikä on ikuisen sielusi tila? Sen jälkeen, kun uudestisynnyin ja ja lähdin seuraamaan Jeesusta, en ole pelännyt kuolemaa ja muutenkin olen saanut rauhan. Hyvää yötä Jeesus myötä teille kaikille!
Suhtaudun kuolemaan asiaan joka tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Itse kuolema ei loppujen lopuksi ole paha mutta ne hetket ennen sitä aiheuttavat joskus ahdistusta. En haluaisi kärsiä tai pelätä ensin mutta toisaalta enpä jää niitä hetkiä miettimään jos kuolen.
En todellakaan kuvittele olevani kuolematon, päinvastoin. Välillä mietin omaa kuolemaa, ehkä puolison kuolemaa vielä enemmän. Koska itse kun kuolen niin enhän sen jälkeen tiedosta mitä tapahtuu.
Olen siksi joissain asioissa tosi varovainen. Olen nähnyt mitä on elämä vakavan vammautumisen jälkeen, minua nuorempia sukulaisia on kuollut syöpään jne.
Mutta pitää oppia ajattelemaan, että ei se muutu asiaa vatvomalla. Jokainen me kuollaan jonain päivänä. Haluaako sitä käyttää ainutkertaisen elämänsä siihen, että miettiikin kuolemista? Sekö on "hyvä elämä"? Täytyy päästä sinuiksi sen kanssa että tulee kuolemaan joskus, ja jos se on vanhuudessa, niin tässä on kymmeniä vuosia vielä aikaa. Jos se tapahtuu aiemmin, niin elä tässä ja nyt, ja niin että ei jää kellekään mitään kaivelemaan.
Pelottaako kuolema tai sen jälkeinen? Vai miksi sitä miettii niin paljon, nuori ihminen?
Itse olen ainakin asennoitunut terveillä elämäntavoilla kun tiedostan että elämä on väliaikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän päivän kerrallaan. En huolehdi kuolemasta. Jeesus sovitti ristillä kaikkien synnit. Jumala rakastaa jokaista ihmistä. Pidän yhteyttä joka päivä Jeesukseen. Tämä sanoma on kaikille.
No, harva meistä on oikeastaan normaali. Uskoisin, että kaikkia tuo kuolema tavalla tai toisella pelottaa. Mulla kävi myös niin, että oma kuolemani ei ole pelottanut lasten syntymän jälkeen. Enää en ole kaikkein tärkein asia maailmassa itselleni...
Yritän kehittyä spiritualiteetin tasolla jatkuvasti (olen kristitty, mutta spiritualiteettia on myös ei -tunnustuksellista). Kontemploin ja haen sellaista rakkaudellista suhtautumista arjessa. Ennen kaikkea pyrin keskittymään nykyhetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Sitä on miettinyt kausittain. Nousee pintaan, kun joku kuolee tai sairastuu. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän se on läsnä. Nyt kun äitini elää viimeisiä vuosia, niin olen ajatellut paljon.
Asia pitää kohdata kuten kaikki pelot: fokusoida tunteeseen. Kun pelko iskee, niin miettiä, nissä kohtaa se kehossa tuntuu, miltä se tuntuu, ja ottaa pelko vastaan. Sitten se tuntuu, ja menee ohi. Tulee myöhemmin uudelleen. Ja joku päivä sitä ei enää tule niin vahvana. Näin tunteet toimivat, jos niitä ei ajatuksilla ylläpidä.
Ja mitä ajatuksiin tulee, niin silloin mietin, miksi kuolema tuntuu pahalta asialta. Mikä siinä oikein pelottaa? Yritän löytää juurisyyn.
Tutkimalla esoteerista kirjallisuutta voitin kuolemanpelon. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Tietoa löytyy kun etsii avoimin mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimalla esoteerista kirjallisuutta voitin kuolemanpelon. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Tietoa löytyy kun etsii avoimin mielin.
Kyllä nekin pelkäävät kuolemaa, jotka uskovat taivaaseen tai elämän kiertokulkuun. Se voi vasta ollakin pelottavaa, varsinkin, jos ei haluaisi oikein elää yleensäkään.
Mua ahdistaa enemmän ajatus, että joutuisin vuosikausia riutumaan pois. Tekemään hidasta kuolemaa. Näitä kun on nähnyt niin toivoo, että oma elämä loppuisi äkkiarvaamatta.
Mutta ei vielä. Toivon että en kuolisi ennen kuin lapseni pärjäävät täysin omillaan. Ja jos lisätoiveen esittäisin niin se olisi se, että ehtisin tehdä kuolinsiivouksen ja järjestää muita käytännön asioita. Ahdistaa ajatus siitä että joku muu penkoisi sekaisia kaappejani.
Jos unohtaa omaiset, pelon kivusta ja kärsimyksestä ennen kuolemaa, ja arkiset käytännön asiat, niin minusta kuolema on helpottava ajatus. Tätä ei tarvitse jatkaa loputtomiin.
Ai niin joo, kysymys oli osoitettu "normaaleille". En tiedä olenko sellainen. Mitään diagnoosia minulla ei ainakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimalla esoteerista kirjallisuutta voitin kuolemanpelon. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Tietoa löytyy kun etsii avoimin mielin.
Ainaski Aku Ankan seikkailuissa ei vanhennuta ollenkaan.
(tietysti minkä tahansa voi ottaa ehdottomana tietona)
Olen ollut kuolemassa jo pari kertaa mm. syövän vuoksi. Jos kuolee, niin kuolee.
En mieti asiaa.
Varmaan se auttaa, että uskon näkeväni läheiseni uudelleen, kun olen kuollut. Kuulun seurakuntaan, mutta en ole uskovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä sille voi? Ajatus kuolemasta motivoi tekemään ne asiat, joita haluaa. Muuta vaikutusta sillä ei ole, koska jos joku päivä joudun vaikka onnettomuuteen niin en siihen pysty vaikuttamaan.
Ahdistaa?
Anna kun arvaan? Eka kerta kuolla?
Kyllä se kuolema on käsitelty valmiiksi, lähtö tulee kun on sen aika.
Kaikki asiat tapahtuvat juuri silloin kun niiden pitää tapahtua.
Älä kuole henkilökohtaisesti. Katsos, se lähtö kun on universaalia.
Vapise jos vapiset, entäs sitten?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kuolemassa jo pari kertaa mm. syövän vuoksi. Jos kuolee, niin kuolee.
En mieti asiaa.
Varmaan se auttaa, että uskon näkeväni läheiseni uudelleen, kun olen kuollut. Kuulun seurakuntaan, mutta en ole uskovainen.
Seurakuntaan kuuluminen ei mitenkään vaikuta ihmisen taivaaseen menemiseen tai läheisten näkemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena pelkäsin usein uutisten vuoksi kaikenlaista ja oli luulotaudit päällä, nyt keski-iässä on eri iässä. Elämää olisi pitänyt "pelätä" ehkä enemmän. Nyt pelkään enemmän muiden ihmisten kuolemaa, jos ovat piik.in ottaneet tai muuta sellaista.
Uskot siis joihinkin salaliittoteorioihin ?
Olisi jo aika avata ne silmät. Sadat miljoonat elävät kun ovat rokotettuja
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ottaisin vaikkapa miljoona vuotta kestävän elämän mieluummin kuin kohta loppuvan.
Eikö olisi ahdistavaa elää miljoona vuotta?
Joutuisit saattamaan hautaan kaikki sinulle tärkeät ihmiset ja mahdollisesti elämään sellaiset 999 800 vuotta ilman heitä. Ystäväsi, lapsesi, lapsenlapsesi jne. kaikki kuolisivat ennen sinua. Todennäköisesti jossain vaiheessa sukusi katkeaisi eikä sinulla enää olisi edes elossa olevia sukulaisia.
Joutuisit luomaan sosiaaliset verkostot uudelleen ainakin 200 000 kertaa, kun kaikki tuntemasi ihmiset kuolisivat pois. Olisit jo niin vanha kalkkis, että nuorempia tuskin kiinnostaisi tutustua sinuun ja kuunnalla jorinoitasi jostain 3000-luvusta. Uusia ystäviä saattaisit saada elämänsä ehtoopuolella olevista, mutta siinä iässä on jo vaikeampaa ystävystyä.
Minusta tuollainen elämä kuulostaa ahdistavalta.
Saa ja pitää!