"Yksinolo tekee hyvää ja on tarpeellista etenkin naiselle"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Nainen itse ottaa sen roolin ja uhriutuu kun hänen annetaan tehdä niin.

Olkaa porsimatta niin ongelma ratkeaa.

Eli siis olisi mielestäsi parempi, jos nainen ei huomioisi miestä ollenkaan missään? Ja jos mies haluaa lapsia niin voi hoitaa ne siellä miesluolassaan?

Nainen ei huomioi miestä missään. Miehet eivät myöskään halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Miehen tarpeita ei huomioida missään tilassa. Naiset eivät myöskään siivoa omia, tai miehen sotkuja.

Minkälaisissa suhteissa te oikein olette? Meillä huomioidaan ihan jokaisen tarpeet, niin iskän, äiskän kuin kolmen lapsenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Nainen itse ottaa sen roolin ja uhriutuu kun hänen annetaan tehdä niin.

Olkaa porsimatta niin ongelma ratkeaa.

Eli siis olisi mielestäsi parempi, jos nainen ei huomioisi miestä ollenkaan missään? Ja jos mies haluaa lapsia niin voi hoitaa ne siellä miesluolassaan?

Jos mies haluaa lapsen ja nainen ei, miehellä ei ole vaihtoehtoja.

Nainen voi aina mennä keinohedelmöitykseen valtion kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellisessa avioliitossa, ja saan olla todella paljon yksin. Kummallista että nämä laitetaan vastakohdiksi, tai ajatellaan, ettei saisi olla yksin vaikka ollaankin naimisissa. Myös mieheni saa just niin paljon omaa aikaa kuin haluaa, ja suurimmaksi osaksi vapaa-aikaansa viettääkin autotallissa ja pihalla.

Lue se juttu, geneeristä miesvihaa.

Luin, en nähnyt minkäänlaista vihaa. Tyyppihän ei puhunut miehistä juuri mitään, vaan siitä et haluaa olla yksin. Vai onko tämä (se että nainen haluaa elää yksin) miehen aivoissa sama asia kuin miesviha? 

Tämän naisen "vaaralliset" ajatukset voivat tarttua myös seksikkäisiin parikymppisiin blondeihin. Niinhän ei saa käydä. Koska nämä naiset ovat incelien omaisuutta.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Miehen tarpeita ei huomioida missään tilassa. Naiset eivät myöskään siivoa omia, tai miehen sotkuja.

Minkälaisissa suhteissa te oikein olette? Meillä huomioidaan ihan jokaisen tarpeet, niin iskän, äiskän kuin kolmen lapsenkin.

Paperilla noin, mutta todellisuudessa huomioitte äiskän ja kolmen lapsen tarpeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellisessa avioliitossa, ja saan olla todella paljon yksin. Kummallista että nämä laitetaan vastakohdiksi, tai ajatellaan, ettei saisi olla yksin vaikka ollaankin naimisissa. Myös mieheni saa just niin paljon omaa aikaa kuin haluaa, ja suurimmaksi osaksi vapaa-aikaansa viettääkin autotallissa ja pihalla.

Lue se juttu, geneeristä miesvihaa.

Luin, en nähnyt minkäänlaista vihaa. Tyyppihän ei puhunut miehistä juuri mitään, vaan siitä et haluaa olla yksin. Vai onko tämä (se että nainen haluaa elää yksin) miehen aivoissa sama asia kuin miesviha? 

Tämän naisen "vaaralliset" ajatukset voivat tarttua myös seksikkäisiin parikymppisiin blondeihin. Niinhän ei saa käydä. Koska nämä naiset ovat incelien omaisuutta.. 

Tuon takia pelkäät mgtow-ajattelutavan lisääntymistä? Varakkaat miehet jättää naiset nuolemaan näppejään tulevaiduusessa ja sekös rikkoo sun maailmankuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.

Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.

Siinä vaiheessa kun naisen fysiikka pettää niin että tarvii apua, suurin osa miehistä nostaa kytkintä.

Minunkin exäni löysi aina kiireisempää tekemistä kavereiden kanssa, kun olin sairaana. Puheet olivat kyllä aina kovat, että hän auttaisi minua ja suorastaan pitelisi kädestä 24/7 sairaalasängyn vierellä istuen. Mutta todellisuus sitä, että "nähdään sitten kun voit paremmin" eikä edes soitellut kuulumisia.

Sama tilanne siis kun naiset jotka lähes aina nostavat kytkintä miehen jäädessä työttömäksi. Palataan asiaan kun pystyt taas kustantamaan elämäni.

Norjalaiseen suurtutkimukseen otti osaa 18 000 avioparia. Seurantatutkimuksessa selvisi, että avioeron kohtaavilla pareilla oli useita yhdistäviä piirteitä.

Tutkimuksen mukaan miehen tyytymättömyys korottaa eroriskiä, mutta sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin sillä, jos vaimo ei tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Työtön aviomies on tutkijoiden mukaan yksi suurimmista avioliittoa koettelevista miinoista.

Tuossa merkitsee se, miten se työtön mies päivänsä kuluttaa. Jos mies ottaa hoitaakseen kotityöt ja lasten asiat, ei yksikään nainen halua eroa. Ansiosidonnaisella mies saa maksettua oman osansa perheen kuluista ja omilla toimillaan hän saa yhteisiä kuluja pienemmiksi.

Näin sä vakuuttelet itsellesi. Auttoiko tuo sinua nukkumaan kun jätit miehesi jolta loppui duunit kun tehdas suljettiin?

Se tehdas, jossa työskentelin, suljettiin. Näin välillä työkavereita ja heidän kanssa tuli juteltua, myös miesten. Olen itse pystynyt maksamaan puolet kuluista vaikka työttömänä välillä olinkin, joten se onnistuu myös miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Ei vaan kiintymyssuhdemalleista, persoonallisuushäiriöistä jne. Mutta joo, nuoret naiset ovat kirineet miehet kiinni eli parikymppisissä saattaa olla jo fifty-fifty, vanhemmassa polvessa miehillä enemmän parisuhteen huonoksi tekeviä käytös- ja kiintymysmalleja. Lisäksi aleksitymia on miehillä yleisempää.

Nuoret naiset ovat kirineet... sitä on on alettu tutkia ja ollaan luovuttu varovasti "nainen on aina täydellinen" narratiivista niin jo pienellä pinnan raaputtelulla pääsitte tasoihin. Kuinka kehtaat väittää ettei tilanne ollut sama jo 100 vuotta sitten  :)

Minä en väitä näin vaan tutkijat, joiden tuloksia tässä nostan esille.

Minulle on ihan sama mitä muut ovat. Itselle riittää se, että on olemassa ihminen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja homma sujuu ja muuten on yksin, ei yksinäisenä. On ihan tatpeeksi kokemusta muustakin.

Naistutkimuksen laitokseen voikin luottaa  :D

En puhu mistään naistutkimuksesta. Mutta joo, hyvin tuot esille sitä, miksi olen mielummin sinkku kuin vänkäämässä parisuhteessa.

Puhut kyllä ja tiedät sen.

Ja sinähän siinä aloit vänkäämään kun kerroin että parisuhdekelpoisia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä. 

Kuten arvelin, vaikea niellä.

Saisko dataa tutkimukseen, tukea väitteellesi, että "parisuhdekelvottomia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä"? 

Sinulla on google siinä missä muillakin. Yleissivistystasoista tietoa ei jaksa alkaa toisen puolesta kaivaa. Sama kuin pyytäisit pitämään luennon Ranskan valtiosta, kun et itse jaksa perehtyä.

Höps sun kanssas :)  "Parisuhdekelvollisuus" on aika lailla epämääräisempi ja kiistanalaisempi termi kuin vaikkapa Ranskan valtio. Pitäisi ensin tietää, mitä se virallisesti tarkoittaa. Ei tuollaista tutkimusta taida löytyä, vaikka kuinka googlettelisi.

Kaikkea hyvää sulle!

t. vanhempi maisterisrouva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.

Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.

Siinä vaiheessa kun naisen fysiikka pettää niin että tarvii apua, suurin osa miehistä nostaa kytkintä.

Minunkin exäni löysi aina kiireisempää tekemistä kavereiden kanssa, kun olin sairaana. Puheet olivat kyllä aina kovat, että hän auttaisi minua ja suorastaan pitelisi kädestä 24/7 sairaalasängyn vierellä istuen. Mutta todellisuus sitä, että "nähdään sitten kun voit paremmin" eikä edes soitellut kuulumisia.

Sama tilanne siis kun naiset jotka lähes aina nostavat kytkintä miehen jäädessä työttömäksi. Palataan asiaan kun pystyt taas kustantamaan elämäni.

Norjalaiseen suurtutkimukseen otti osaa 18 000 avioparia. Seurantatutkimuksessa selvisi, että avioeron kohtaavilla pareilla oli useita yhdistäviä piirteitä.

Tutkimuksen mukaan miehen tyytymättömyys korottaa eroriskiä, mutta sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin sillä, jos vaimo ei tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Työtön aviomies on tutkijoiden mukaan yksi suurimmista avioliittoa koettelevista miinoista.

Tuossa merkitsee se, miten se työtön mies päivänsä kuluttaa. Jos mies ottaa hoitaakseen kotityöt ja lasten asiat, ei yksikään nainen halua eroa. Ansiosidonnaisella mies saa maksettua oman osansa perheen kuluista ja omilla toimillaan hän saa yhteisiä kuluja pienemmiksi.

Näin sä vakuuttelet itsellesi. Auttoiko tuo sinua nukkumaan kun jätit miehesi jolta loppui duunit kun tehdas suljettiin?

Se tehdas, jossa työskentelin, suljettiin. Näin välillä työkavereita ja heidän kanssa tuli juteltua, myös miesten. Olen itse pystynyt maksamaan puolet kuluista vaikka työttömänä välillä olinkin, joten se onnistuu myös miehiltä.

Nyt onkin kyse siitä että naiset jättää miehet kun talouden tulotaso pienenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Ei vaan kiintymyssuhdemalleista, persoonallisuushäiriöistä jne. Mutta joo, nuoret naiset ovat kirineet miehet kiinni eli parikymppisissä saattaa olla jo fifty-fifty, vanhemmassa polvessa miehillä enemmän parisuhteen huonoksi tekeviä käytös- ja kiintymysmalleja. Lisäksi aleksitymia on miehillä yleisempää.

Nuoret naiset ovat kirineet... sitä on on alettu tutkia ja ollaan luovuttu varovasti "nainen on aina täydellinen" narratiivista niin jo pienellä pinnan raaputtelulla pääsitte tasoihin. Kuinka kehtaat väittää ettei tilanne ollut sama jo 100 vuotta sitten  :)

Minä en väitä näin vaan tutkijat, joiden tuloksia tässä nostan esille.

Minulle on ihan sama mitä muut ovat. Itselle riittää se, että on olemassa ihminen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja homma sujuu ja muuten on yksin, ei yksinäisenä. On ihan tatpeeksi kokemusta muustakin.

Naistutkimuksen laitokseen voikin luottaa  :D

En puhu mistään naistutkimuksesta. Mutta joo, hyvin tuot esille sitä, miksi olen mielummin sinkku kuin vänkäämässä parisuhteessa.

Puhut kyllä ja tiedät sen.

Ja sinähän siinä aloit vänkäämään kun kerroin että parisuhdekelpoisia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä. 

Kuten arvelin, vaikea niellä.

Saisko dataa tutkimukseen, tukea väitteellesi, että "parisuhdekelvottomia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä"? 

Sinulla on google siinä missä muillakin. Yleissivistystasoista tietoa ei jaksa alkaa toisen puolesta kaivaa. Sama kuin pyytäisit pitämään luennon Ranskan valtiosta, kun et itse jaksa perehtyä.

Höps sun kanssas :)  "Parisuhdekelvollisuus" on aika lailla epämääräisempi ja kiistanalaisempi termi kuin vaikkapa Ranskan valtio. Pitäisi ensin tietää, mitä se virallisesti tarkoittaa. Ei tuollaista tutkimusta taida löytyä, vaikka kuinka googlettelisi.

Kaikkea hyvää sulle!

t. vanhempi maisterisrouva

Vanhempi maisterisrouva kuitenkin päättää itse aloittaa kertomalla että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä naisille?

Miksi näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Miehen tarpeita ei huomioida missään tilassa. Naiset eivät myöskään siivoa omia, tai miehen sotkuja.

Minkälaisissa suhteissa te oikein olette? Meillä huomioidaan ihan jokaisen tarpeet, niin iskän, äiskän kuin kolmen lapsenkin.

Paperilla noin, mutta todellisuudessa huomioitte äiskän ja kolmen lapsen tarpeet.

Väität, että kaikki aviomiehet on onnettomia? No sittenhän se on vain hyvä, että naiset jättävät heidät rauhaan ja jättäytyvät sinkuiksi... Oikeasti tutkimusten mukaan onnellisimpia miehiä on naimisissa olevat, he mm. elävät pidempään kuin sinkkumiehet. 

Usko pois, jotkut parit tekevät töitäkin liittonsa onnellisuuden eteen. Kivaa kun ollaan jaksettu tutustua toisiimme, erilaisiin tarpeisiimme, toiveisiimme ym. Toinen on nyt tuttu ja turvallinen, seksikin sujuu. Suosittelen, sinnitelkää ja kommunikoikaa, älkääkö antako heti ekan ongelman jälkeen periksi!

avioelämää takana 26v 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.

Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.

Parisuhteessa olisi järkevää olla, jotta siinä tapauksessa jos terveys menee, olisi joku auttamassa?

Ihanko tosissasi uskot, että kaikki parisuhteessa elävät auttavat automaattisesti toisiaan esim. sairauden aikana? On aika paljon esim. miehiä jotka ovat täysin kädettömiä puolison tarvitessa apua. Monet eivät vaan välitä koska se vaatisi jotain muuta mihin on tottunut ja kokee, että on omasta mukavuudsta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Ei vaan kiintymyssuhdemalleista, persoonallisuushäiriöistä jne. Mutta joo, nuoret naiset ovat kirineet miehet kiinni eli parikymppisissä saattaa olla jo fifty-fifty, vanhemmassa polvessa miehillä enemmän parisuhteen huonoksi tekeviä käytös- ja kiintymysmalleja. Lisäksi aleksitymia on miehillä yleisempää.

Nuoret naiset ovat kirineet... sitä on on alettu tutkia ja ollaan luovuttu varovasti "nainen on aina täydellinen" narratiivista niin jo pienellä pinnan raaputtelulla pääsitte tasoihin. Kuinka kehtaat väittää ettei tilanne ollut sama jo 100 vuotta sitten  :)

Minä en väitä näin vaan tutkijat, joiden tuloksia tässä nostan esille.

Minulle on ihan sama mitä muut ovat. Itselle riittää se, että on olemassa ihminen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja homma sujuu ja muuten on yksin, ei yksinäisenä. On ihan tatpeeksi kokemusta muustakin.

Naistutkimuksen laitokseen voikin luottaa  :D

En puhu mistään naistutkimuksesta. Mutta joo, hyvin tuot esille sitä, miksi olen mielummin sinkku kuin vänkäämässä parisuhteessa.

Puhut kyllä ja tiedät sen.

Ja sinähän siinä aloit vänkäämään kun kerroin että parisuhdekelpoisia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä. 

Kuten arvelin, vaikea niellä.

Saisko dataa tutkimukseen, tukea väitteellesi, että "parisuhdekelvottomia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä"? 

Sinulla on google siinä missä muillakin. Yleissivistystasoista tietoa ei jaksa alkaa toisen puolesta kaivaa. Sama kuin pyytäisit pitämään luennon Ranskan valtiosta, kun et itse jaksa perehtyä.

Höps sun kanssas :)  "Parisuhdekelvollisuus" on aika lailla epämääräisempi ja kiistanalaisempi termi kuin vaikkapa Ranskan valtio. Pitäisi ensin tietää, mitä se virallisesti tarkoittaa. Ei tuollaista tutkimusta taida löytyä, vaikka kuinka googlettelisi.

Kaikkea hyvää sulle!

t. vanhempi maisterisrouva

Vanhempi maisterisrouva kuitenkin päättää itse aloittaa kertomalla että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä naisille?

Miksi näin?

Siis en ole väittänyt mitään tuollaista. Koska tuollaista tutkimusta ei ole, niin miksi sellaista väittäisin? Meitä on täällä useampi kirjoittaja :)

se vanhempi maisterisrouva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.

Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.

Siinä vaiheessa kun naisen fysiikka pettää niin että tarvii apua, suurin osa miehistä nostaa kytkintä.

Minunkin exäni löysi aina kiireisempää tekemistä kavereiden kanssa, kun olin sairaana. Puheet olivat kyllä aina kovat, että hän auttaisi minua ja suorastaan pitelisi kädestä 24/7 sairaalasängyn vierellä istuen. Mutta todellisuus sitä, että "nähdään sitten kun voit paremmin" eikä edes soitellut kuulumisia.

Sama tilanne siis kun naiset jotka lähes aina nostavat kytkintä miehen jäädessä työttömäksi. Palataan asiaan kun pystyt taas kustantamaan elämäni.

Norjalaiseen suurtutkimukseen otti osaa 18 000 avioparia. Seurantatutkimuksessa selvisi, että avioeron kohtaavilla pareilla oli useita yhdistäviä piirteitä.

Tutkimuksen mukaan miehen tyytymättömyys korottaa eroriskiä, mutta sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin sillä, jos vaimo ei tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Työtön aviomies on tutkijoiden mukaan yksi suurimmista avioliittoa koettelevista miinoista.

Tuossa merkitsee se, miten se työtön mies päivänsä kuluttaa. Jos mies ottaa hoitaakseen kotityöt ja lasten asiat, ei yksikään nainen halua eroa. Ansiosidonnaisella mies saa maksettua oman osansa perheen kuluista ja omilla toimillaan hän saa yhteisiä kuluja pienemmiksi.

Näin sä vakuuttelet itsellesi. Auttoiko tuo sinua nukkumaan kun jätit miehesi jolta loppui duunit kun tehdas suljettiin?

Se tehdas, jossa työskentelin, suljettiin. Näin välillä työkavereita ja heidän kanssa tuli juteltua, myös miesten. Olen itse pystynyt maksamaan puolet kuluista vaikka työttömänä välillä olinkin, joten se onnistuu myös miehiltä.

Nyt onkin kyse siitä että naiset jättää miehet kun talouden tulotaso pienenee.

No menepäs äkkiä nyt töihin täältä jankkaamasta, ettei eukkosi vaan nosta kytkintä.

Yksinäinen nainen tarvitsee paljon liukkaria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.

Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.

Siinä vaiheessa kun naisen fysiikka pettää niin että tarvii apua, suurin osa miehistä nostaa kytkintä.

Minunkin exäni löysi aina kiireisempää tekemistä kavereiden kanssa, kun olin sairaana. Puheet olivat kyllä aina kovat, että hän auttaisi minua ja suorastaan pitelisi kädestä 24/7 sairaalasängyn vierellä istuen. Mutta todellisuus sitä, että "nähdään sitten kun voit paremmin" eikä edes soitellut kuulumisia.

Sama tilanne siis kun naiset jotka lähes aina nostavat kytkintä miehen jäädessä työttömäksi. Palataan asiaan kun pystyt taas kustantamaan elämäni.

Norjalaiseen suurtutkimukseen otti osaa 18 000 avioparia. Seurantatutkimuksessa selvisi, että avioeron kohtaavilla pareilla oli useita yhdistäviä piirteitä.

Tutkimuksen mukaan miehen tyytymättömyys korottaa eroriskiä, mutta sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin sillä, jos vaimo ei tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Työtön aviomies on tutkijoiden mukaan yksi suurimmista avioliittoa koettelevista miinoista.

Tuossa merkitsee se, miten se työtön mies päivänsä kuluttaa. Jos mies ottaa hoitaakseen kotityöt ja lasten asiat, ei yksikään nainen halua eroa. Ansiosidonnaisella mies saa maksettua oman osansa perheen kuluista ja omilla toimillaan hän saa yhteisiä kuluja pienemmiksi.

Näin sä vakuuttelet itsellesi. Auttoiko tuo sinua nukkumaan kun jätit miehesi jolta loppui duunit kun tehdas suljettiin?

Se tehdas, jossa työskentelin, suljettiin. Näin välillä työkavereita ja heidän kanssa tuli juteltua, myös miesten. Olen itse pystynyt maksamaan puolet kuluista vaikka työttömänä välillä olinkin, joten se onnistuu myös miehiltä.

Nyt onkin kyse siitä että naiset jättää miehet kun talouden tulotaso pienenee.

Työttömäksi jäänyt mies pystyy omilla toimillaan pienentämään perheen kuluja niin, että elintaso ei alene. Yksikään nainen ei luovu miehestä, joka hoitaa lähes kaikki kotityöt työttömyysaikana.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen nainen tarvitsee paljon liukkaria

Et taida ymmärtää ollenkaan miten nainen toimii. Eikö yksinäinen mies muka saa munaa pystyyn omin avuin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Miehen tarpeita ei huomioida missään tilassa. Naiset eivät myöskään siivoa omia, tai miehen sotkuja.

Minkälaisissa suhteissa te oikein olette? Meillä huomioidaan ihan jokaisen tarpeet, niin iskän, äiskän kuin kolmen lapsenkin.

Paperilla noin, mutta todellisuudessa huomioitte äiskän ja kolmen lapsen tarpeet.

Väität, että kaikki aviomiehet on onnettomia? No sittenhän se on vain hyvä, että naiset jättävät heidät rauhaan ja jättäytyvät sinkuiksi... Oikeasti tutkimusten mukaan onnellisimpia miehiä on naimisissa olevat, he mm. elävät pidempään kuin sinkkumiehet. 

Usko pois, jotkut parit tekevät töitäkin liittonsa onnellisuuden eteen. Kivaa kun ollaan jaksettu tutustua toisiimme, erilaisiin tarpeisiimme, toiveisiimme ym. Toinen on nyt tuttu ja turvallinen, seksikin sujuu. Suosittelen, sinnitelkää ja kommunikoikaa, älkääkö antako heti ekan ongelman jälkeen periksi!

avioelämää takana 26v 

Kyllä, aviomiehet ovat onnettomia.

Kyllä, on hyvä että naiset jättävät miehet rauhaan luopuen samalla pahan patriarkaatin luomista naiseuden määritelmistä.

Oikeasti miehet eivät ole onnellisempia, sinkkumiehet vain luulevat ennen parisuhdetta että nainen tuo jotain hyvää heidän elämäänsä.

Pidempi elinikä johtuu ihan siitä, että miehet ottavat vähemmän riskejä parisuhteessa koska nainen kontrolloi niiden tekemistä. He eivät elä siten kuin haluavat vaan siten kuin nainen haluaa. Onko pidempi elinikä jokin itseisarvo? Hienoa kuolla 90+ vuotiaana dementoituneena, naishoitajien varastaessa kuolevalta mieheltä sen kipulääkkeet kuukausien ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.

Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.

Siinä vaiheessa kun naisen fysiikka pettää niin että tarvii apua, suurin osa miehistä nostaa kytkintä.

Minunkin exäni löysi aina kiireisempää tekemistä kavereiden kanssa, kun olin sairaana. Puheet olivat kyllä aina kovat, että hän auttaisi minua ja suorastaan pitelisi kädestä 24/7 sairaalasängyn vierellä istuen. Mutta todellisuus sitä, että "nähdään sitten kun voit paremmin" eikä edes soitellut kuulumisia.

Sama tilanne siis kun naiset jotka lähes aina nostavat kytkintä miehen jäädessä työttömäksi. Palataan asiaan kun pystyt taas kustantamaan elämäni.

Norjalaiseen suurtutkimukseen otti osaa 18 000 avioparia. Seurantatutkimuksessa selvisi, että avioeron kohtaavilla pareilla oli useita yhdistäviä piirteitä.

Tutkimuksen mukaan miehen tyytymättömyys korottaa eroriskiä, mutta sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin sillä, jos vaimo ei tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Työtön aviomies on tutkijoiden mukaan yksi suurimmista avioliittoa koettelevista miinoista.

Tuossa merkitsee se, miten se työtön mies päivänsä kuluttaa. Jos mies ottaa hoitaakseen kotityöt ja lasten asiat, ei yksikään nainen halua eroa. Ansiosidonnaisella mies saa maksettua oman osansa perheen kuluista ja omilla toimillaan hän saa yhteisiä kuluja pienemmiksi.

Näin sä vakuuttelet itsellesi. Auttoiko tuo sinua nukkumaan kun jätit miehesi jolta loppui duunit kun tehdas suljettiin?

Se tehdas, jossa työskentelin, suljettiin. Näin välillä työkavereita ja heidän kanssa tuli juteltua, myös miesten. Olen itse pystynyt maksamaan puolet kuluista vaikka työttömänä välillä olinkin, joten se onnistuu myös miehiltä.

Nyt onkin kyse siitä että naiset jättää miehet kun talouden tulotaso pienenee.

No menepäs äkkiä nyt töihin täältä jankkaamasta, ettei eukkosi vaan nosta kytkintä.

Miksi elättäisin eukkoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Ei vaan kiintymyssuhdemalleista, persoonallisuushäiriöistä jne. Mutta joo, nuoret naiset ovat kirineet miehet kiinni eli parikymppisissä saattaa olla jo fifty-fifty, vanhemmassa polvessa miehillä enemmän parisuhteen huonoksi tekeviä käytös- ja kiintymysmalleja. Lisäksi aleksitymia on miehillä yleisempää.

Nuoret naiset ovat kirineet... sitä on on alettu tutkia ja ollaan luovuttu varovasti "nainen on aina täydellinen" narratiivista niin jo pienellä pinnan raaputtelulla pääsitte tasoihin. Kuinka kehtaat väittää ettei tilanne ollut sama jo 100 vuotta sitten  :)

Minä en väitä näin vaan tutkijat, joiden tuloksia tässä nostan esille.

Minulle on ihan sama mitä muut ovat. Itselle riittää se, että on olemassa ihminen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja homma sujuu ja muuten on yksin, ei yksinäisenä. On ihan tatpeeksi kokemusta muustakin.

Naistutkimuksen laitokseen voikin luottaa  :D

En puhu mistään naistutkimuksesta. Mutta joo, hyvin tuot esille sitä, miksi olen mielummin sinkku kuin vänkäämässä parisuhteessa.

Puhut kyllä ja tiedät sen.

Ja sinähän siinä aloit vänkäämään kun kerroin että parisuhdekelpoisia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä. 

Kuten arvelin, vaikea niellä.

Saisko dataa tutkimukseen, tukea väitteellesi, että "parisuhdekelvottomia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä"? 

Sinulla on google siinä missä muillakin. Yleissivistystasoista tietoa ei jaksa alkaa toisen puolesta kaivaa. Sama kuin pyytäisit pitämään luennon Ranskan valtiosta, kun et itse jaksa perehtyä.

Höps sun kanssas :)  "Parisuhdekelvollisuus" on aika lailla epämääräisempi ja kiistanalaisempi termi kuin vaikkapa Ranskan valtio. Pitäisi ensin tietää, mitä se virallisesti tarkoittaa. Ei tuollaista tutkimusta taida löytyä, vaikka kuinka googlettelisi.

Kaikkea hyvää sulle!

t. vanhempi maisterisrouva

Vanhempi maisterisrouva kuitenkin päättää itse aloittaa kertomalla että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä naisille?

Miksi näin?

Siis en ole väittänyt mitään tuollaista. Koska tuollaista tutkimusta ei ole, niin miksi sellaista väittäisin? Meitä on täällä useampi kirjoittaja :)

se vanhempi maisterisrouva

Kannattaa siis mainita olevansa "ohis" jos tulee pätemään toisten keskusteluihin.

Miksi vanhempi maisterisrouva ei muuten puuttunut alkuperäiseen naisten väitteeseen miesten kelvottomuudesta?