"Yksinolo tekee hyvää ja on tarpeellista etenkin naiselle"

Vierailija kirjoitti:

Kunhan vain liukkari riittää voi nainen olla yksinkin

Mihin sitä tarvitaan? Kyselee sinkkunainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.

Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.

Siinä vaiheessa kun naisen fysiikka pettää niin että tarvii apua, suurin osa miehistä nostaa kytkintä.

Minunkin exäni löysi aina kiireisempää tekemistä kavereiden kanssa, kun olin sairaana. Puheet olivat kyllä aina kovat, että hän auttaisi minua ja suorastaan pitelisi kädestä 24/7 sairaalasängyn vierellä istuen. Mutta todellisuus sitä, että "nähdään sitten kun voit paremmin" eikä edes soitellut kuulumisia.

Sama tilanne siis kun naiset jotka lähes aina nostavat kytkintä miehen jäädessä työttömäksi. Palataan asiaan kun pystyt taas kustantamaan elämäni.

Norjalaiseen suurtutkimukseen otti osaa 18 000 avioparia. Seurantatutkimuksessa selvisi, että avioeron kohtaavilla pareilla oli useita yhdistäviä piirteitä.

Tutkimuksen mukaan miehen tyytymättömyys korottaa eroriskiä, mutta sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin sillä, jos vaimo ei tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Työtön aviomies on tutkijoiden mukaan yksi suurimmista avioliittoa koettelevista miinoista.

Eli mies joustaa, mukautuu, maailma ei ole täydellinen hattaramaailma mutta sen kanssa pitää elää.

Nainen katoaa kun rahoitus loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan vain liukkari riittää voi nainen olla yksinkin

Mihin sitä tarvitaan? Kyselee sinkkunainen.

Eiköhän siinä viitata hiekoituksen määrään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Ei vaan kiintymyssuhdemalleista, persoonallisuushäiriöistä jne. Mutta joo, nuoret naiset ovat kirineet miehet kiinni eli parikymppisissä saattaa olla jo fifty-fifty, vanhemmassa polvessa miehillä enemmän parisuhteen huonoksi tekeviä käytös- ja kiintymysmalleja. Lisäksi aleksitymia on miehillä yleisempää.

Nuoret naiset ovat kirineet... sitä on on alettu tutkia ja ollaan luovuttu varovasti "nainen on aina täydellinen" narratiivista niin jo pienellä pinnan raaputtelulla pääsitte tasoihin. Kuinka kehtaat väittää ettei tilanne ollut sama jo 100 vuotta sitten  :)

Minä en väitä näin vaan tutkijat, joiden tuloksia tässä nostan esille.

Minulle on ihan sama mitä muut ovat. Itselle riittää se, että on olemassa ihminen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja homma sujuu ja muuten on yksin, ei yksinäisenä. On ihan tatpeeksi kokemusta muustakin.

Naistutkimuksen laitokseen voikin luottaa  :D

En puhu mistään naistutkimuksesta. Mutta joo, hyvin tuot esille sitä, miksi olen mielummin sinkku kuin vänkäämässä parisuhteessa.

Puhut kyllä ja tiedät sen.

Ja sinähän siinä aloit vänkäämään kun kerroin että parisuhdekelpoisia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä. 

Kuten arvelin, vaikea niellä.

Saisko dataa tutkimukseen, tukea väitteellesi, että "parisuhdekelvottomia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä"? 

Toki.

Laitan heti kun sinä olet laittanut dataa väitteelle "parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille" , olettaen tietysti että sinä puhut vain parisuhdekelpoisista naisista. Oletan näin koska verrokkina oli "vaikea nainen, kuten äitinsä"

Nämä luvut eivät ole faktaa, esimerkki.

Miehistä 60 % on parisuhdekelpoisia. Naisista 80 % on parisuhdekelpoisia. Parisuhdekelvottomat miehet laitetaan herkemmin kiertoon kuin parisuhdekelvottomat naiset. Ja osa parisuhdekelpoisista miehistä on viehtynyt juuri tuohon henkisesti epästabiiliin 20 prosenttiin, johon oma äitinsä kuului.

Johtopäätös: Hyviä miehiä ei riitä kaikille hyville naisille.

Tässä toinen esimerkki:

Naisista 30% on parisuhdekelpoisia. Miehistä 90% on parisuhdekelpoisia. 

Johtopäätös: hyviä naisia ei riitä kaikille miehille.

Tuolle väitteelle ei ole objektiivista pohjaa, vaikka se sinusta kuinka validilta tuntuisikin.

Aivan, kuten sanoin, naisten objektiivinen näkemys on se, että he ovat täydellisiä jokainen (paitsi anoppi) ja kaikki miehet ovat parhaimmillaankin paskoja.

Narsistimiehillä on paska äiti, joka on myös paska anoppi. Niitä on kuitenkin vain osa parisuhdekelvottomista miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.

Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.

Siinä vaiheessa kun naisen fysiikka pettää niin että tarvii apua, suurin osa miehistä nostaa kytkintä.

Minunkin exäni löysi aina kiireisempää tekemistä kavereiden kanssa, kun olin sairaana. Puheet olivat kyllä aina kovat, että hän auttaisi minua ja suorastaan pitelisi kädestä 24/7 sairaalasängyn vierellä istuen. Mutta todellisuus sitä, että "nähdään sitten kun voit paremmin" eikä edes soitellut kuulumisia.

Sama tilanne siis kun naiset jotka lähes aina nostavat kytkintä miehen jäädessä työttömäksi. Palataan asiaan kun pystyt taas kustantamaan elämäni.

Norjalaiseen suurtutkimukseen otti osaa 18 000 avioparia. Seurantatutkimuksessa selvisi, että avioeron kohtaavilla pareilla oli useita yhdistäviä piirteitä.

Tutkimuksen mukaan miehen tyytymättömyys korottaa eroriskiä, mutta sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin sillä, jos vaimo ei tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Työtön aviomies on tutkijoiden mukaan yksi suurimmista avioliittoa koettelevista miinoista.

Tuossa merkitsee se, miten se työtön mies päivänsä kuluttaa. Jos mies ottaa hoitaakseen kotityöt ja lasten asiat, ei yksikään nainen halua eroa. Ansiosidonnaisella mies saa maksettua oman osansa perheen kuluista ja omilla toimillaan hän saa yhteisiä kuluja pienemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan vain liukkari riittää voi nainen olla yksinkin

Mihin sitä tarvitaan? Kyselee sinkkunainen.

Eiköhän siinä viitata hiekoituksen määrään.

Ihan asiatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellisessa avioliitossa, ja saan olla todella paljon yksin. Kummallista että nämä laitetaan vastakohdiksi, tai ajatellaan, ettei saisi olla yksin vaikka ollaankin naimisissa. Myös mieheni saa just niin paljon omaa aikaa kuin haluaa, ja suurimmaksi osaksi vapaa-aikaansa viettääkin autotallissa ja pihalla.

Lue se juttu, geneeristä miesvihaa.

Luin, en nähnyt minkäänlaista vihaa. Tyyppihän ei puhunut miehistä juuri mitään, vaan siitä et haluaa olla yksin. Vai onko tämä (se että nainen haluaa elää yksin) miehen aivoissa sama asia kuin miesviha? 

Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa.

Koko asunto on naisen omaa kolkkaa, siksi se miesluola tarvitaankin.

Palataan asiaan kun koko kämppä on yhtä suurta miesluolaa ja naiselle annetaan yksi pieni tila jossa hän saa puuhastella omiaan.

Minulle kyllä sopisi, että mies ottaisi keittiön, kodinhoitohuoneen ja siivouskomeron miesluolakseen. Siinä olisi miehelle puuhasteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.

Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.

Siinä vaiheessa kun naisen fysiikka pettää niin että tarvii apua, suurin osa miehistä nostaa kytkintä.

Minunkin exäni löysi aina kiireisempää tekemistä kavereiden kanssa, kun olin sairaana. Puheet olivat kyllä aina kovat, että hän auttaisi minua ja suorastaan pitelisi kädestä 24/7 sairaalasängyn vierellä istuen. Mutta todellisuus sitä, että "nähdään sitten kun voit paremmin" eikä edes soitellut kuulumisia.

Sama tilanne siis kun naiset jotka lähes aina nostavat kytkintä miehen jäädessä työttömäksi. Palataan asiaan kun pystyt taas kustantamaan elämäni.

Norjalaiseen suurtutkimukseen otti osaa 18 000 avioparia. Seurantatutkimuksessa selvisi, että avioeron kohtaavilla pareilla oli useita yhdistäviä piirteitä.

Tutkimuksen mukaan miehen tyytymättömyys korottaa eroriskiä, mutta sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin sillä, jos vaimo ei tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Työtön aviomies on tutkijoiden mukaan yksi suurimmista avioliittoa koettelevista miinoista.

Tuossa merkitsee se, miten se työtön mies päivänsä kuluttaa. Jos mies ottaa hoitaakseen kotityöt ja lasten asiat, ei yksikään nainen halua eroa. Ansiosidonnaisella mies saa maksettua oman osansa perheen kuluista ja omilla toimillaan hän saa yhteisiä kuluja pienemmiksi.

Jep. Niin kauan kun mies käy töissä, nainen selittää itselleen että sillä on raskas työ eikä se siksi jaksa hoitaa osuuttaan kotitöistä. Jos mies jää työttömäksi ja naisen harteille jää sekä tienaaminen että kotihommat, niin ei varmaan ketään ihmetytä miksi alkaa eron todennäköisyys kasvamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Ei vaan kiintymyssuhdemalleista, persoonallisuushäiriöistä jne. Mutta joo, nuoret naiset ovat kirineet miehet kiinni eli parikymppisissä saattaa olla jo fifty-fifty, vanhemmassa polvessa miehillä enemmän parisuhteen huonoksi tekeviä käytös- ja kiintymysmalleja. Lisäksi aleksitymia on miehillä yleisempää.

Nuoret naiset ovat kirineet... sitä on on alettu tutkia ja ollaan luovuttu varovasti "nainen on aina täydellinen" narratiivista niin jo pienellä pinnan raaputtelulla pääsitte tasoihin. Kuinka kehtaat väittää ettei tilanne ollut sama jo 100 vuotta sitten  :)

Minä en väitä näin vaan tutkijat, joiden tuloksia tässä nostan esille.

Minulle on ihan sama mitä muut ovat. Itselle riittää se, että on olemassa ihminen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja homma sujuu ja muuten on yksin, ei yksinäisenä. On ihan tatpeeksi kokemusta muustakin.

Naistutkimuksen laitokseen voikin luottaa  :D

En puhu mistään naistutkimuksesta. Mutta joo, hyvin tuot esille sitä, miksi olen mielummin sinkku kuin vänkäämässä parisuhteessa.

Puhut kyllä ja tiedät sen.

Ja sinähän siinä aloit vänkäämään kun kerroin että parisuhdekelpoisia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä. 

Kuten arvelin, vaikea niellä.

Saisko dataa tutkimukseen, tukea väitteellesi, että "parisuhdekelvottomia naisia on vähemmän kuin vastaavia miehiä"? 

Toki.

Laitan heti kun sinä olet laittanut dataa väitteelle "parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille" , olettaen tietysti että sinä puhut vain parisuhdekelpoisista naisista. Oletan näin koska verrokkina oli "vaikea nainen, kuten äitinsä"

Nämä luvut eivät ole faktaa, esimerkki.

Miehistä 60 % on parisuhdekelpoisia. Naisista 80 % on parisuhdekelpoisia. Parisuhdekelvottomat miehet laitetaan herkemmin kiertoon kuin parisuhdekelvottomat naiset. Ja osa parisuhdekelpoisista miehistä on viehtynyt juuri tuohon henkisesti epästabiiliin 20 prosenttiin, johon oma äitinsä kuului.

Johtopäätös: Hyviä miehiä ei riitä kaikille hyville naisille.

Tässä toinen esimerkki:

Naisista 30% on parisuhdekelpoisia. Miehistä 90% on parisuhdekelpoisia. 

Johtopäätös: hyviä naisia ei riitä kaikille miehille.

Miesten mielestä parisuhdekelpoinen mies on sellainen, joka käy töissä eikä lyö naista. Eihän tuo riitä edes aluksi.

Naisten mielestä parisuhdekelpoinen nainen on sellainen, joka on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Nainen itse ottaa sen roolin ja uhriutuu kun hänen annetaan tehdä niin.

Olkaa porsimatta niin ongelma ratkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan vain liukkari riittää voi nainen olla yksinkin

Mihin sitä tarvitaan? Kyselee sinkkunainen.

Eiköhän siinä viitata hiekoituksen määrään.

Ihan asiatonta.

Toisin kuin kaikki miesviha tällä palstalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.

Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.

Siinä vaiheessa kun naisen fysiikka pettää niin että tarvii apua, suurin osa miehistä nostaa kytkintä.

Minunkin exäni löysi aina kiireisempää tekemistä kavereiden kanssa, kun olin sairaana. Puheet olivat kyllä aina kovat, että hän auttaisi minua ja suorastaan pitelisi kädestä 24/7 sairaalasängyn vierellä istuen. Mutta todellisuus sitä, että "nähdään sitten kun voit paremmin" eikä edes soitellut kuulumisia.

Sama tilanne siis kun naiset jotka lähes aina nostavat kytkintä miehen jäädessä työttömäksi. Palataan asiaan kun pystyt taas kustantamaan elämäni.

Norjalaiseen suurtutkimukseen otti osaa 18 000 avioparia. Seurantatutkimuksessa selvisi, että avioeron kohtaavilla pareilla oli useita yhdistäviä piirteitä.

Tutkimuksen mukaan miehen tyytymättömyys korottaa eroriskiä, mutta sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin sillä, jos vaimo ei tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Työtön aviomies on tutkijoiden mukaan yksi suurimmista avioliittoa koettelevista miinoista.

Tuossa merkitsee se, miten se työtön mies päivänsä kuluttaa. Jos mies ottaa hoitaakseen kotityöt ja lasten asiat, ei yksikään nainen halua eroa. Ansiosidonnaisella mies saa maksettua oman osansa perheen kuluista ja omilla toimillaan hän saa yhteisiä kuluja pienemmiksi.

Näin sä vakuuttelet itsellesi. Auttoiko tuo sinua nukkumaan kun jätit miehesi jolta loppui duunit kun tehdas suljettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista sitten kun minä miehenä haluaisin tapailusuhteen jota ei koskaan muuteta parisuhteeksi jossa asutaan yhdessä jne.

Sellaista on lähes mahdotonta saada. Naiset haluavat aina edetä siihen perinteiseen malliin.

Miksi? Jos kerran naiset haluavat sitä omaa aikaa.

Koska naiset keskimäärin haluavat olla joko sinkkuja tai parisuhteessa. Ketään ei kiinnosta olla jonkun booty call.

Kuka sellaisesta on puhunut?

Ei tuossa olisi muita naisia kuvioissa.

Skipattaisiin vain yhteinen koti niin jäisi sitä omaa aikaa.

Sori, mutta kuvailet nyt parisuhdetta.

Niin? "Parisuhteeksi jossa asutaan yhdessä". Se lukutaito.

Haluaisin suhteen jossa ei asuta yhdessä, eikä olla yhdessä koko ajan. Sellaista eivät naiset halua, vaikka siinä olisi sitä omaa aikaa. Ja ikäiseni naiset ovat jo hankkineet lapsia tai jättäneet hankkimatta, eli perhejutuista ei ole kyse. Järjestään halutaan että kuljettaisiin kohti yhteen muuttamista.

 

Kyllä sellaisiakin naisia on, tunnen muutaman :) Vaikka suurin osa haluaakin asua yhdessä.

Sun pitää vaan löytää itsellesi sopiva nainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.

Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.

Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?

Koska parisuhde on vahva kulttuurinen normi, ja naisia (ja miehiä) painostetaan parisuhteeseen.

Eiköhän se ole melko välttämätöntä että saadaan lapsia tänne takapajulaan. Vai onko parempi koeputkihedelmöitys ja yh hommat.

No kyllä mulle ainakin oli parempi koeputkihedelmöitys ja yh-hommat. Selkeästi parempi. Ja lapselle myös parempi olla onnellisessa ja tasapainoisessa kodissa ilman vanhempien ristiriitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Miehen tarpeita ei huomioida missään tilassa. Naiset eivät myöskään siivoa omia, tai miehen sotkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.

Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.

Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?

Koska parisuhde on vahva kulttuurinen normi, ja naisia (ja miehiä) painostetaan parisuhteeseen.

Eiköhän se ole melko välttämätöntä että saadaan lapsia tänne takapajulaan. Vai onko parempi koeputkihedelmöitys ja yh hommat.

No kyllä mulle ainakin oli parempi koeputkihedelmöitys ja yh-hommat. Selkeästi parempi. Ja lapselle myös parempi olla onnellisessa ja tasapainoisessa kodissa ilman vanhempien ristiriitoja.

Ja tuo kustannetaan teidän verorahoita. Päälle kaikki lisätuki mitä tuo tarvitsee...

Kuvottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Nainen itse ottaa sen roolin ja uhriutuu kun hänen annetaan tehdä niin.

Olkaa porsimatta niin ongelma ratkeaa.

Eli siis olisi mielestäsi parempi, jos nainen ei huomioisi miestä ollenkaan missään? Ja jos mies haluaa lapsia niin voi hoitaa ne siellä miesluolassaan?

Miehessä on tasan kaksi kiinnostavaa asiaa. Hyvä muna ja raha. Munaa on tarjolla yllinkyllin joiten yhteen ei tarvitse sitoutua. Jos rahan tulo loppuu äijä vaihtoon vaan. Sellaista se on elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riikonen pohtii, että heteroparisuhde nähdään usein naisen projektina, jossa avuton mies yhtäkkiä löytää itsensä ruusukullalla silatusta omakotitalosta. Sieltä voi löytyä myös miesluola, oma tila miehelle – mutta naisluolista emme koskaan kuule.

– Talo voi olla naisen sisustama, mutta siinä ei ole mitään omaa kolkkaa hänelle itselleen. Minusta se on kamalaa."

Riikonen vastaa omaan kysymykseensä itse. Miesluola on siksi koska loppuosa talosta on naisen valtakuntaa. Nainen tietää miten pitää sisustaa, miten usein siivota, miten pyykit pitää ripustaa kuivumaan, kuinka monta sekuntia leivänmurut saavat odottaa leikkuupöydällä, jne.

Miesluola on ainoa paikka talossa, jossa ei mennä naisen ehdoilla.

Mutta naisella ei ole yhtään paikkaa jossa voisi elää omilla ehdoillaan. Kaikissa tiloissa hänen pitää huomioida myös sen perheessä asuvan miehen tarpeet ja siivota myös sen miehen sotkut. Lapsista nyt puhumattakaan, mutta ilmeisesti tyypillinen ajattelutapa on, että lasten ehdoilla meneminen = naisen ehdoilla meneminen.

Kauhean stereotyyppistä. Meillä se on mies joka on ahkerampi siivoaja ja näkee sotkut minua paremmin. Mutta kamalaa, jos kuka tahansa perheessä kokee, ettei ole omaa soppea. Meilläkin jokaisella on oma tila, eikä se välttämättä tarkoita edes kokonaista huonetta/ ihminen.