Pitääkö lasta kieltää metelöimästä julkisella paikalla?

Vanha hyvä kasvatusohjehan on, että lapset saavat näkyä vaan eivät kuulua.

Miksi vain lasta pitäisi kieltää metelöimästä? Mielestäni julkisilla paikoilla (asun Helsingissä) ovat kovimmat metelöitsijät ihan muita kuin lapsia.

Kyllä. Rääkyminen, kiljuminen ja muu riehuminen pitäisi kieltää aina kodin ulkopuolella. Jos sitä.kotonaan jaksaa kuunnella ja katsella, siitä vain, mutta ulos lähtiessä on otettava muut huomioon. Jos on niin kädetön kasvattaja, ettei lasta saa tottelemaan, on parasta, ettei liiku sen kanssa missään.

Jonkinasteisella kauhulla seuraan tätä nykymenoa, kun lapsille ei opeteta edes alkeellisia tapoja. Ei omassa lapsuudessa olisi tullut kuuloonkaan, että juostaan esim. ravintolassa ympäri pöytää mölisten kuin vähä-älyinen. Ei silloin edes ne vähä-älyiset tehneet sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Miten opettaa huutavia aikuisia? Tarkoitan noita liikennevälineissä, kaupoissa, parvekkeilla, kahviloissa puhelimiin huutavia aikuisia. Ja kun sitä kapulaa on pidettävä kaukana suun edessä niin, että se rääkyminen kuuluu mahdollisimman kauaksi. Ei ole lasten huuto häirinnyt minua niin kovasti. Ja jos joskus on vähän häirinnytkin niin sitä on tapahtunut harvemmin. Ei joka päivä ja jatkuvasti.

lapseton vanhapiika

Minun teoriani on se että huutavat aikuiset ovat niitä entisiä lapsia joille ei ole opetettu että julkiset paikat eivät ole sitä varten että siellä yleisö odottaa heidän privaatteja performanssejaan. Olin juuri eilen noin kymmenen muun kanssakärsijän kanssa kuulemassa lääkäriaseman odotustiloissa lähes hurmioituneelta kuulostavaa tärkeilevää puhelinpaasausta. Ei yhtään kiinnostaisi kuunnella tuntemattomien äijien panettelevan tuntemattomia kollegojaan jollekin joka saattaa olla kollega, esimies tai asiakas.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää, mutta kaikki metsät tai järvenrannat eivät ole ns. julkista aluetta, voivat mölytä vaikka metsässä tai järvenrannoilla (kaiku vastaa niin kuin sille huudetaan). Bussissa ja kaupassa ulvominen on asia erikseen, näissä ei ulvota.

Toki aloittajan tapauksessa olisi ollut isän kohteliasta viedä lapsi kauemmas huutamaan, eikä olla ihan toisten vieressä huutamassa.

Juuri ja nimenomaan järvellä ja järven rannoilla ei huudeta. Huuto kuuluu kilometrien päähän. Voi hyvä luoja näitä ihmisiä.

Joo.., ihmetyttää itseänikin että miksi jotkin lapset huutavat ja kirkuvat niin kovaa, eivätkö itse kuule omaa ääntänsä (kuulo-ongelmia?). Kyllä vanhemmilla on vastuu hiljentää lapsensa, mutta jos he oikein rohkaistuvat lapsiaan metelöintiin niin siihen on vaikea vaikuttaa.

En pidä kovista äänistä mutta minähän nyt häiriinnyn kaikista äänistä, ovat ne sitten aikuisten välien selvittelyt, koiran haukunnat, lapsen uhmaraivarit, moottoripyörän käynnistys... kunhan se ei ole jatkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Miksi se sureva ja ahdistunut lapsi on pakko viedä esim. bussiin? 

Koska vanhemman on käytävä töissä ja lapsen hoidossa, sillä suru ei ole sairaus. 

Sairas ajatus. Kyllä aikuinenkin saa surun takia sairaslomaa, jos vain hakee. Miksi lapsi ei saisi surra rauhassa? 

Onneksi lapseni isän kuolemasta on jo kauan. Muuten olisin varmaan provosoitunut paljo tällaisesta mielipiteestä. Nyt vain mietin mietin miten ihmiset osaavat olla julmia. Toivottavasti tätä ei lue kukaan juuuri läheisen menettänyt

Ja mitähän julmaa siinä on, että lapselle annetaan rauha surra eikä häntä lähdetä heti roudaamaan päiväkotiin, koska "suru ei ole sairaus"? 

Luulisi että juuri lapselle on hyväksi myös leikkiä ja olla muiden lasten kanssa eikä olla 24/7 mahdollisesti myös surushokissa olevan vanhempansa kanssa. Itkeminen ja parkuminen ei auta suruun eikä ole välttämätöntä vaikka sitä ei usein voi välttää.