Pitääkö lasta kieltää metelöimästä julkisella paikalla?

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Viimeksi eilen oltiin koko perheenä katsomassa lyhyttä (alle 30min) ulkoilmaesitystä. Vanhempi lapsi osasi ja jaksoi keskittyä. Nuorempi 2v jaksoi noin puolet ja sitten alkoi rauhaton käytös. Mieheni vei lapsen sivummalle touhuamaan, ettei häiritse muita. Vieressä oli pariskunta jolla oli noin samanikäiset lapset. Lapset huusivat, juoksivat ja kiljuivat isolla äänellä koko ajan, mutta vanhemmat eivät tehneet mitään. Esityksen lopuksi toruivat lapsia, että noin ei saa käyttäytyä..öö😳.

Käymme lapsen kanssa paljon metsässä ja siellä annan hänen huutaa. Luonto ei minusta ole sillä tavalla julkinen paikka kuin vaikkapa bussi tai kauppa. Julkissa sisätiloissa en anna lapset huutaa tai kiljua. Toki sille en mitään voi, jos hän vetää itkupotkuraivarit, mutta niissä tilanteissa pyrin viemään hänet pois sisätilasta, jos sen on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Ei sillä ole mitään väliä. Suru ei ole mikään syy riekkua miten sattuu. Tai jos suru purkautuu holtittomalla huutamisella, on syytä olla viemättä lasta julkisiin paikkoihin. Ei se ole sille lapsellekaan kiva, että joutuu kaikkien nähden parkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Miksi se sureva ja ahdistunut lapsi on pakko viedä esim. bussiin? 

Tiukka näpäytys korvalle tai sormille on mitä mainioin tapa saada elämöivä lapsi hiljaiseksi. Tarpeeksi monen näpäytyksen jälkeen lapsi ikään kuin luonnostaan tajuaa rauhoittua ja käyttäytyä siivosti.

Älkää viekö kirkuvia tenavia kauppaan, jos on nepsyjä tai muuten hallinnan ulottumattomissa niin tilatkaa ruoka kotiin. Kaikki kiittävät ja stressattomampaa.

Kerrsn eräs lapsi alkoi metelöimään bussissa. Katsoin vanhempaa murhaavalla katseella. Lopetti lapsensa kiljumisen.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Tuo on eri asia kuin vaikka huutamalla kommunikointi tai kiljumiskilpailu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Miksi se sureva ja ahdistunut lapsi on pakko viedä esim. bussiin? 

Koska vanhemman on käytävä töissä ja lapsen hoidossa, sillä suru ei ole sairaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Tuo on eri asia kuin vaikka huutamalla kommunikointi tai kiljumiskilpailu

Niin on . Mutta ei joku random linja-automatkustaja erota mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Ei sillä ole mitään väliä. Suru ei ole mikään syy riekkua miten sattuu. Tai jos suru purkautuu holtittomalla huutamisella, on syytä olla viemättä lasta julkisiin paikkoihin. Ei se ole sille lapsellekaan kiva, että joutuu kaikkien nähden parkumaan. 

Toivottavasti et ole surevan lapsen vanhempi. 

Lapselle pitää opettaa miten käyttäydytään missäkin tilanteessa. Myöhäistä se on sitten kun tilanne on päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Miksi se sureva ja ahdistunut lapsi on pakko viedä esim. bussiin? 

Koska vanhemman on käytävä töissä ja lapsen hoidossa, sillä suru ei ole sairaus. 

Sairas ajatus. Kyllä aikuinenkin saa surun takia sairaslomaa, jos vain hakee. Miksi lapsi ei saisi surra rauhassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Ei sillä ole mitään väliä. Suru ei ole mikään syy riekkua miten sattuu. Tai jos suru purkautuu holtittomalla huutamisella, on syytä olla viemättä lasta julkisiin paikkoihin. Ei se ole sille lapsellekaan kiva, että joutuu kaikkien nähden parkumaan. 

Toivottavasti et ole surevan lapsen vanhempi. 

Olen ollut monestikin. Eikä tullut pieneen mieleenkään viedä lasta siinä tilassa bussiin tai kauppaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Miksi se sureva ja ahdistunut lapsi on pakko viedä esim. bussiin? 

Koska vanhemman on käytävä töissä ja lapsen hoidossa, sillä suru ei ole sairaus. 

Sairas ajatus. Kyllä aikuinenkin saa surun takia sairaslomaa, jos vain hakee. Miksi lapsi ei saisi surra rauhassa? 

Onneksi lapseni isän kuolemasta on jo kauan. Muuten olisin varmaan provosoitunut paljo tällaisesta mielipiteestä. Nyt vain mietin mietin miten ihmiset osaavat olla julmia. Toivottavasti tätä ei lue kukaan juuuri läheisen menettänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta on aika mahdotonta estää kiljumasta. Esim. jos laitat lapselle suukapulan niin siitä tulee lasu ja menetät lapsesi.

Ei mitenkään mahdotonta. Meillä toimii sellainen "taikatemppu" kuin kieltäminen. Sitä kun tekee systemaattisesti pienestä asti niin lapsi oppii tottelemaan. 

Tuo toimii ehkä superkilttien lasten kohdalla mutta ei todellakaan kaikkien lasten. Useimpia lapsia on lasun uhan vuoksi lähes mahdotonta saada tottelemaan monissa tilanteissa.

Toimiii ihan kaikkien lasten kohdalla, kun lapset opetetaan pienestä pitäen käyttäytymän eikä mennä sen taakse, etä "tämä meidä Veeti-Juulia nyt vain on täälainen vilkas ja äänekäs lapsi". 

Enemmän kuin joka kymmenes lapsi on myös nepsy. Lapsen aivokemia ei muutu vaikka lasta kiellettäisiin miten monta kertaa tahansa.

Nepsyys ei tarkoita hallitsematonta mölinää paitsi joskus touretessa ja silloin noita oireita pyritään hillitsemään. Entä jos oman lapsen huutaminen häiritsee toista, ääniherkkää nepsyä?

Olen itse aikuinen jolla on autismi ja adhd. En minäkään voi purkaa kuormitusta miten vain ja itsehillintää on opeteltu lapsesta lähtien. -Siksi, koska jos nyt saisin raivokohtauksen julkisella paikalla, ei rauhoittamassa olisi vanhemmat vaan poliisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Miksi se sureva ja ahdistunut lapsi on pakko viedä esim. bussiin? 

Koska vanhemman on käytävä töissä ja lapsen hoidossa, sillä suru ei ole sairaus. 

Ei ole mikään pakko. Minäkin oli 2 viikkoa sairauslomalla, kun mieheni kuoli. Ihan normaalia antaa itselleen ja etenkin pienelle lapselle toipumisaikaa isojen menetysten jälkeen.