Pitääkö lasta kieltää metelöimästä julkisella paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Miksi se sureva ja ahdistunut lapsi on pakko viedä esim. bussiin? 

Koska vanhemman on käytävä töissä ja lapsen hoidossa, sillä suru ei ole sairaus. 

Sairas ajatus. Kyllä aikuinenkin saa surun takia sairaslomaa, jos vain hakee. Miksi lapsi ei saisi surra rauhassa? 

Onneksi lapseni isän kuolemasta on jo kauan. Muuten olisin varmaan provosoitunut paljo tällaisesta mielipiteestä. Nyt vain mietin mietin miten ihmiset osaavat olla julmia. Toivottavasti tätä ei lue kukaan juuuri läheisen menettänyt

Ja mitähän julmaa siinä on, että lapselle annetaan rauha surra eikä häntä lähdetä heti roudaamaan päiväkotiin, koska "suru ei ole sairaus"? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Ei sillä ole mitään väliä. Suru ei ole mikään syy riekkua miten sattuu. Tai jos suru purkautuu holtittomalla huutamisella, on syytä olla viemättä lasta julkisiin paikkoihin. Ei se ole sille lapsellekaan kiva, että joutuu kaikkien nähden parkumaan. 

Toivottavasti et ole surevan lapsen vanhempi. 

Olen ollut monestikin. Eikä tullut pieneen mieleenkään viedä lasta siinä tilassa bussiin tai kauppaan. 

Hienoa, että teillä oli siinä vaiheessa kun puolisosi kuoli läheiset, jotka toivat teille ostokset ja työpaikka josta sanottiin ettei sun tarvitse tulla töihin kun miehesi on kuollut. Olet onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Miksi se sureva ja ahdistunut lapsi on pakko viedä esim. bussiin? 

Koska vanhemman on käytävä töissä ja lapsen hoidossa, sillä suru ei ole sairaus. 

Sairas ajatus. Kyllä aikuinenkin saa surun takia sairaslomaa, jos vain hakee. Miksi lapsi ei saisi surra rauhassa? 

Onneksi lapseni isän kuolemasta on jo kauan. Muuten olisin varmaan provosoitunut paljo tällaisesta mielipiteestä. Nyt vain mietin mietin miten ihmiset osaavat olla julmia. Toivottavasti tätä ei lue kukaan juuuri läheisen menettänyt

Ja mitähän julmaa siinä on, että lapselle annetaan rauha surra eikä häntä lähdetä heti roudaamaan päiväkotiin, koska "suru ei ole sairaus"? 

Niin, tämä olisi optimi, mutta kuten tälläkin palstalla usein on kerrottu, surua eivät kaikki työnantajat pidä sairasloman syynä. Ja myös osalle surevia ihmisiä paras keino hoitaa surua on työ. Ja vaikka itselle ei ollut, en ikinä syyllistäisi siitä ketään rakkaansa menettänyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Ei sillä ole mitään väliä. Suru ei ole mikään syy riekkua miten sattuu. Tai jos suru purkautuu holtittomalla huutamisella, on syytä olla viemättä lasta julkisiin paikkoihin. Ei se ole sille lapsellekaan kiva, että joutuu kaikkien nähden parkumaan. 

Toivottavasti et ole surevan lapsen vanhempi. 

Olen ollut monestikin. Eikä tullut pieneen mieleenkään viedä lasta siinä tilassa bussiin tai kauppaan. 

Hienoa, että teillä oli siinä vaiheessa kun puolisosi kuoli läheiset, jotka toivat teille ostokset ja työpaikka josta sanottiin ettei sun tarvitse tulla töihin kun miehesi on kuollut. Olet onnekas.

Kehitysvammainenko olet vai miksi et osannut hakea sairauslomaa? Sitä saa aina, jos puoliso tai joku muut hyvin läheinen kuolee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Miksi se sureva ja ahdistunut lapsi on pakko viedä esim. bussiin? 

Koska vanhemman on käytävä töissä ja lapsen hoidossa, sillä suru ei ole sairaus. 

Sairas ajatus. Kyllä aikuinenkin saa surun takia sairaslomaa, jos vain hakee. Miksi lapsi ei saisi surra rauhassa? 

Onneksi lapseni isän kuolemasta on jo kauan. Muuten olisin varmaan provosoitunut paljo tällaisesta mielipiteestä. Nyt vain mietin mietin miten ihmiset osaavat olla julmia. Toivottavasti tätä ei lue kukaan juuuri läheisen menettänyt

Ja mitähän julmaa siinä on, että lapselle annetaan rauha surra eikä häntä lähdetä heti roudaamaan päiväkotiin, koska "suru ei ole sairaus"? 

Niin, tämä olisi optimi, mutta kuten tälläkin palstalla usein on kerrottu, surua eivät kaikki työnantajat pidä sairasloman syynä. Ja myös osalle surevia ihmisiä paras keino hoitaa surua on työ. Ja vaikka itselle ei ollut, en ikinä syyllistäisi siitä ketään rakkaansa menettänyttä.

Sillä ei ole paskankaan väliä, mitä työnantaja ajattelee. Jos lääkäri kirjoittaa sinulle sairauslomaa, sinä olet sairauslomalla. Laitat syyksi vaikka unettomuus, jos suru ei kelpaa. 

Ei lasten tarvitse ihan hiljaakaan olla, mutta on se osa käytöstapoja, ettei vaikka bussissa/kaupassa yms huuda ihan kurkku suorana. Käytöstavat ei ketään riko, päinvastoin, ne joille niitä ei ole opetettu häiriköi ja rikkoo muita. Eikä tapojen opettamisen tarvitse olla pahoinpitelyä, ihan leppoisa juttelu riittää, kun alusta asti siihen opettaa

Järvellähän ei saa huutaa.

Erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta luonnossa saa metelöidä. mutta bussissa ollaan hiljaa tai korkeintaan jutellaan normaalilla äänellä. 

Lapsena naapurin samanikäisen kanssa leikittiin jotain leikkiä, jossa huusimme kovaa ja kaiku vastasi. En enää muista, mikä idea siinä oli, mutta se kaiku järven toiselta puolelta oli upea!

Missä lapsi sitten saisi huutaa, jos ei asumattomassa metsässä? Julkisissa kulkuneuvoissa mielellään ei, koska siellä häiritsee muita. Eikä kokouksissa, juhlissa eikä edes kirkossa. Jeesus kyllä käski sallia lasten tulon, mutta ei luvannut kirkua ja metelöidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei kukaan täysipäinen sano lapselleen noin. Asia ilmaistaan esim. näin: "Nyt olemme bussissa ja täällä ei huudeta, jotta muut matkustajat eivät häiriinny". Lasta ei tietenkään ikinä kielletä suremasta, mutta sen surun voi kanavoida muuten kuin huutamalla bussissa. 

montako vanhempaa lapsesi on menettänyt ?

Miksi se sureva ja ahdistunut lapsi on pakko viedä esim. bussiin? 

Koska vanhemman on käytävä töissä ja lapsen hoidossa, sillä suru ei ole sairaus. 

Sairas ajatus. Kyllä aikuinenkin saa surun takia sairaslomaa, jos vain hakee. Miksi lapsi ei saisi surra rauhassa? 

Onneksi lapseni isän kuolemasta on jo kauan. Muuten olisin varmaan provosoitunut paljo tällaisesta mielipiteestä. Nyt vain mietin mietin miten ihmiset osaavat olla julmia. Toivottavasti tätä ei lue kukaan juuuri läheisen menettänyt

Ja mitähän julmaa siinä on, että lapselle annetaan rauha surra eikä häntä lähdetä heti roudaamaan päiväkotiin, koska "suru ei ole sairaus"? 

Niin, tämä olisi optimi, mutta kuten tälläkin palstalla usein on kerrottu, surua eivät kaikki työnantajat pidä sairasloman syynä. Ja myös osalle surevia ihmisiä paras keino hoitaa surua on työ. Ja vaikka itselle ei ollut, en ikinä syyllistäisi siitä ketään rakkaansa menettänyttä.

Sillä ei ole paskankaan väliä, mitä työnantaja ajattelee. Jos lääkäri kirjoittaa sinulle sairauslomaa, sinä olet sairauslomalla. Laitat syyksi vaikka unettomuus, jos suru ei kelpaa. 

Ei muuten pidä paikkaansa. Lääkäri kirjoittaa sairaslomaa, mutta työnantaja sen todistuksen hyväksyy tai jättää hyväksymättä. Jos ei hyväksy, menet töihin, tai toiselle lääkärille, tai etsit uuden työn, jossa pomo on inhimillisempi

Vierailija kirjoitti:

Pitää kieltää- Mutta aina kielto ei toimi.

Esim. lapseni menetti pieneen hetkeen niin isänsä kuin todella tärkeä mummonsa ja välillä hänen tuskansa asiasta purkautui myös yleisillä paikoilla. Ei siinä auttanut, että sanoi , että nyt ei saisi surra ja ahdistua, kun jotain saattaa sun surusi häiritä.

Ei sinun olisi tarvinnut sanoa, että ei saa surra ja ahdistua vaan olisit kiinnittänyt hänen huomiotansa silloin johonkin muuhun, jotta olisi lopettanut huutamisen. On paljon muitakin tapoja osoittaa surua kuin huutaminen. Muinoin Karjalassa oli varsinaisia itkijänaisia, jotka tekivät sitä työkseen.

Pitää kieltää, mutta kaikki metsät tai järvenrannat eivät ole ns. julkista aluetta, voivat mölytä vaikka metsässä tai järvenrannoilla (kaiku vastaa niin kuin sille huudetaan). Bussissa ja kaupassa ulvominen on asia erikseen, näissä ei ulvota.

Toki aloittajan tapauksessa olisi ollut isän kohteliasta viedä lapsi kauemmas huutamaan, eikä olla ihan toisten vieressä huutamassa.

Tilannetaju hoi! Eiköhän se lapsi vain testannut kaikua, johon isänsä ihan viisaasti innosti. Ihmeellisiä asioita pienelle ihmiselle.

Ja kaikki lapset nyt vain eivät ole samanlaisia. Adhd-lapsen äitinä TIEDÄN, että lapseni jännittäessään, väsyessään tai voimakkaiden aistielämysten alla (=kuormittuessaan) ei kykene enää itsehillintään. Joten jos lapsen huono käytös liikennevälineessä johtuu itseni aiheuttamasta kuormittumisesta, siihen ei auta komentaminen, vaan siitä lapsi jännittyy lisää ja käytös pahenee. Eivät kaikki lapset ole tottelemattonia, vaan osalla on ihan oikeita neurologisia ja tunteiden säätelyn ongelmia.

Onneksi minulla on itsetuntoa kasvattaa lapseni kuten parhaaksi näen ja TIEDÄN, eikä hävetä ja toimia lapsen kannalta väärin ympäristön painostuksen alla!

Parempi vaihtoehto on kysyä lapselta, mitä hän arvelee, tykkääköhän toiset ihmiset hänen huudostaan? Tai pyytää lasta kysymään vieruskaverilta, saisinko huutaa hetken?

Nämä nyt oli heppoisia esimerkkejä, kun en muuta keksinyt, mutta KYSYMINEN yleensäkin sekopäiseltä ihmiseltä, tuo hänet maan pinnalle. Aikuiselta voi kysyä vaikka kellonaikaa.

En tiedä yhtään ihmistä, joka tottelee kieltoja, ilman selitystä. Aina pitää ensin selittää, ja sitten vasta vastaus selitykseen, olisi tämä, sen vuoksi on oltava hiljaa.

Yhdessä olo ja kommunikointi ovat vaikea toteuttaa hyvin.

Mutta miä tehdä vanhoille akoattomille äijille/  ukottomille akoille  kerrostaloissa jotka vihaavat lapsia.Päivän sana heillä valittaa lapsista.Häirtsevät heitä siloinkin kun lapset kolessa tai päiväkodissa.Lapset eivät saisi olla piha,ei näkä  ymm.Miksi eivät muuta vuokralle senjori talot? Joissa asukaiksi valttaa plu 60v

Vierailija kirjoitti:

Lasta on aika mahdotonta estää kiljumasta. Esim. jos laitat lapselle suukapulan niin siitä tulee lasu ja menetät lapsesi.

Täh? Miksi lapsi muka kiljuisi aina? Vai tarkoitatko vauvan itkua kiljumisena, tai lapsen normaalia puheääntä? Minun lapset ovat kiljuneet harvoin, lähinnä vesileikeissä kavereiden kanssa isompana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta luonnossa saa metelöidä. mutta bussissa ollaan hiljaa tai korkeintaan jutellaan normaalilla äänellä. 

Lapsena naapurin samanikäisen kanssa leikittiin jotain leikkiä, jossa huusimme kovaa ja kaiku vastasi. En enää muista, mikä idea siinä oli, mutta se kaiku järven toiselta puolelta oli upea!

Missä lapsi sitten saisi huutaa, jos ei asumattomassa metsässä? Julkisissa kulkuneuvoissa mielellään ei, koska siellä häiritsee muita. Eikä kokouksissa, juhlissa eikä edes kirkossa. Jeesus kyllä käski sallia lasten tulon, mutta ei luvannut kirkua ja metelöidä.

On aika toteuttamiskelvoton ajatus nykyaikana että lapset hakeutuisivat yksin asumattomaan metsään kiljumaan. Asun järven rannalla ja on helkkarin stressaavaa kuunnella kesäisin lasten ja aikuistenkin tuon tuostakin kirkuvan hengen hädässä. Meidän rannoilla hädässä oleva ei nykyisin ainakaan kiljumalla saa apua. Kun olin lapsi isäni souti kerran vastarannalle apuun kun nainen rääkyi karmealla äänellä ja siellä turistinainen sanoi että hän vaan huusi lapsia syömään..

Minusta tämä on täysin aika-, paikka- ja ikäsidonnaista, mutta lyhyesti sanottuna totta kai ja kyllä. Se on oikeasti vanhempien tärkein tehtävä antaa lapselle eväät sopivaan käytökseen.

Miten opettaa huutavia aikuisia? Tarkoitan noita liikennevälineissä, kaupoissa, parvekkeilla, kahviloissa puhelimiin huutavia aikuisia. Ja kun sitä kapulaa on pidettävä kaukana suun edessä niin, että se rääkyminen kuuluu mahdollisimman kauaksi. Ei ole lasten huuto häirinnyt minua niin kovasti. Ja jos joskus on vähän häirinnytkin niin sitä on tapahtunut harvemmin. Ei joka päivä ja jatkuvasti.

lapseton vanhapiika

Vierailija kirjoitti:

Miten opettaa huutavia aikuisia? Tarkoitan noita liikennevälineissä, kaupoissa, parvekkeilla, kahviloissa puhelimiin huutavia aikuisia. Ja kun sitä kapulaa on pidettävä kaukana suun edessä niin, että se rääkyminen kuuluu mahdollisimman kauaksi. Ei ole lasten huuto häirinnyt minua niin kovasti. Ja jos joskus on vähän häirinnytkin niin sitä on tapahtunut harvemmin. Ei joka päivä ja jatkuvasti.

lapseton vanhapiika

Juuri näin. Viereisellä parvekkeella pidetään kansainvälisiä huuto-konsertti-juhlia joka ilta ja alkuyö. Aikuiset miehet ovat asialla, lapsia ei ole ollut koskaan mukana häiriköimässä.