Onko naisessa mielestänne outoa, jos hänellä ei ole muita ystäviä kuin oma mies?

Siis ketään muita ystäviä (työkaverit, entiset koulukaverit ynms.) vai läheisiä ystäviä?

Itselläni on paljon ns. hyvän päivän tuttuja mutta ei ole enää lukion jälkeen ollut läheisiä ystäviä siis sellaisia joiden kanssa lähteä reissuun tai istua iltaa tyttöporukalla. Enemmän se varmaan minua vaivaa kuin miestäni.

Ei ihmetytä. Monilla ne tuttavat karisee.

Eikö ole omia harrastuksia tai jotain. Aika tylsää muuten.

Ei oikeastaan. Siihen miksei ole läheisiä ystäviä löytyy yhtä monta tarinaa, kuin kyseisessä tilanteessa olevia.

Naiset eivät ihmettele sitä, jos naisella ei ole ystäviä, koska siihen on joku hyvä syy, johon nainen ei itse ole syyllinen. Jos miehellä ei ole ystäviä, niin mies on naisten mielestä luuseri ja yksinäisyys johtuu miehen luonteesta.

Parisuhteen ensi vuosina tuo on aika yleistä. Sen jälkeen useimmat alkaa enemmän taas aktivoitumaan ystäviensä kanssa uudelleen. Jos pariskunnan lapset tulevat pian tuon kiintymyssuhteen alussa, ei ystävyyssuhteita ehditä samoissa määrin pitää enää yllä ja myöhemmin jompi kumpi tai molemmat saattavat lipuilla jopa siitä, ettei ole omia juttuja enää.

Jos ystävät ovat olleet tärkeitä ennen parisuhdetta, kannattaa ystävyyssuhteista pitää kiinni edes muutamia kertoja vuodessa. Kaikille ystävät eivät ole kuitenkaan yhtä tärkeitä vaan perhe- tai parisuhde riittää sosiaalisten kontaktien saamiseen täyteen päivän aikana ja se on ihan yhtä ok.

Ei ole, jos kuitenkin tulee toimeen ihmisten kanssa, esim töissä. Aika tavallistahan se nykyään aikuisilla on, ettei ole ystäviä joita nähdään vapaa-ajalla. Kuten sanottu, syitä on monia, isoimpana kuitenkin varmaan se että koko ystävyyskulttuuri on muuttunut. Ei enää kyläillä tms. Yhteydenpidot on somessa. Ystäviä valitaan elämäntilanteen yms mukaan ja vaikka perheenperustaminen voi muuttaa ystäväpiirin kokonaan. 

Ei. Oma naiseni on tuollainen. Älykäs ja introvertti, ei hän tarvitse ihmisiä ylläpitääkseen itsellään kokemusta olemassaolostaan. Sukulaisia on ja niiden kanssa on aika aktiivinenkin, käy esim. auttelemassa, kuten minunkin läheisiä. Ystävystyy todella hitaasti ns. vieraiden ihmisten kanssa.

Mieheni on paras ystäväni. En kaipaa muita ystäviä. Hän on parasta seuraa kaikkialla.

Mun miehestä ainakin on. Haukkuu aina, ettei mulla ole ystäviä. Että sellainen mies. Minussa on kuulemma pakko olla jotain vikaa.

Ei mulla ole muita ystäviä kuin mieheni. Ei ole sen jälkeen ollut kun tulin uskoon. En sovi uskovien seuraan enkä jumalattomien. Yksin on hyvä olla kun on kuitenkin mies. Se riittää.

Enpä minä tiedä esim. työkavereistani, minkä verran heillä on kavereita. Itse en pidä miestäni kaverina, hän on puoliso, ei kaveri.

No näin nelikymppisenä naisena täytyy sanoa, että on mielestäni todella omituista nykyaikana, jos ei ole muita ystäviä kuin oma mies. Jotenkin todella surullista. Mitä sitten, kun tulee ero tai toinen kuolee..

Vierailija kirjoitti:

No näin nelikymppisenä naisena täytyy sanoa, että on mielestäni todella omituista nykyaikana, jos ei ole muita ystäviä kuin oma mies. Jotenkin todella surullista. Mitä sitten, kun tulee ero tai toinen kuolee..

Kaikki ihmiset eivät tarvitse ystävän olkapäätä eron tullessa. Osaavat käsitellä asiat itsestään. Ja jos tuntuu silloin ettei osaa ja tarvitsee ystävää, niin osannevat varmaan sitten hankkia uuden ystävän. Ekstovertit eivät ole sosiaalisesti kovinkaan älykkäitä, olen huomannut, koska eivät osaa asettua introverttien asemaan tai nähdä heidän maailmaansa heidän silmiensä kautta.

Olen nelikymppinen nainen ja mieheni on ainoa ystäväni. En ole koskaan kaivannut ystäviä joiden kanssa harrastaa tai muuta, harrastuksia on paljon mutta ne ovat sellaisia mitkä on mielekkäitä juuri itsekseen. Sukua on paljon ja yhteyttä pidetään. Kun aloin olemaan miehen kanssa yhdessä oli oikeastaan aika outoa että yhtäkkiä oli seuraa, vaati aikamoista totuttelua

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät ihmettele sitä, jos naisella ei ole ystäviä, koska siihen on joku hyvä syy, johon nainen ei itse ole syyllinen. Jos miehellä ei ole ystäviä, niin mies on naisten mielestä luuseri ja yksinäisyys johtuu miehen luonteesta.

On miehiä joilla on puoliso mutta ei ystävää. Ei ole ole outoa.

Vierailija kirjoitti:

No näin nelikymppisenä naisena täytyy sanoa, että on mielestäni todella omituista nykyaikana, jos ei ole muita ystäviä kuin oma mies. Jotenkin todella surullista. Mitä sitten, kun tulee ero tai toinen kuolee..

Niin entä sitten, on tässä koettu vaikka ja mitä eikä niiden koettelemusten läpi pääsemiseksi ole tarvinnut ystäviä, koska vertaistukea tai muuta tukea kyllä löytyy. Osaan myös ystävystyä ihmisten kanssa niin tarvittaessa ja myös hakea apua suruuni

En yhtään, niin häilyviä suhteet ovat kun lähestyy kolmeakymppiä ja olosuhteet voivat muuttua niin täysin. Muutto toiseen kaupunkiin voi alustaa koko elämän.

Niin se kuuluu ollakin. Nainen on silloin itsenäinen.

Vierailija kirjoitti:

Niin se kuuluu ollakin. Nainen on silloin itsenäinen.

Heh, aika hyvä lohkaisu.