Lue keskustelun säännöt.
Millaista teillä muilla eläkeläisillä (itse 67-vuotias) elämä on? Vai onko teitä täällä?
~ mummo ~
09.09.2023 |
Siinäpä se kysymys.
Itse asun yksin, kaksi lasta ja kuusi lastenlasta.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Elämähän on tuollaista jo 40 ikävuoden jälkeen. Miten jotkut jaksaakin toivoa elävänsä vanhoiksi.
Ei minusta kyllä ole ollut 40 ikävuoden jälkeen tylsää elämää. Olen nyt 73 v ja onnellinen perheestäni, on mies, lapsia ja lastenlapsia. Mutta ymmärrän kyllä, miten raskasta on, kun on yksinäinen. Minulla on parikin vanhaa (sinkku)ystävää aivan kouluajoilta, joita tapaan silloin tällöin. Kummallakaan ei ole perhettä ja introvertteinä ovat huonoja tutustumaan. Kumpikin valittaa aina tavattaessa yksinäisyyttään, mutta kumpikaan ei koskaan ota yhteyttä minuun, vaan odottavat, että minä otan yhteyden. Välillä tulee olo, että pitäiskö jättää heidät vain, sillä odottaisin näissä yhteydenotoissa vähän vuorottelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin asun ulkomailla, olen 80-vuotias ja halusin vielä takaisin työelämään. Pidän nykyisestä mielenkiintoisesta työstäni, minulla on paljon ystäviä. Matkustan työkseni paljon, joskus vaimokin pääsee mukaan.
Itse en ole ollut koskaan edes lentokoneessa. Jos joskus uskaltausin niin Irlantiin menisin.
- ap
Voi jospa löytäisit jonkun ystävän, joka lähtisi kanssasi Irlantiin!
Perustakaa joku Facebook ryhmä, sovitte vaan nimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämähän on tuollaista jo 40 ikävuoden jälkeen. Miten jotkut jaksaakin toivoa elävänsä vanhoiksi.
Ei minusta kyllä ole ollut 40 ikävuoden jälkeen tylsää elämää. Olen nyt 73 v ja onnellinen perheestäni, on mies, lapsia ja lastenlapsia. Mutta ymmärrän kyllä, miten raskasta on, kun on yksinäinen. Minulla on parikin vanhaa (sinkku)ystävää aivan kouluajoilta, joita tapaan silloin tällöin. Kummallakaan ei ole perhettä ja introvertteinä ovat huonoja tutustumaan. Kumpikin valittaa aina tavattaessa yksinäisyyttään, mutta kumpikaan ei koskaan ota yhteyttä minuun, vaan odottavat, että minä otan yhteyden. Välillä tulee olo, että pitäiskö jättää heidät vain, sillä odottaisin näissä yhteydenotoissa vähän vuorottelua?
Voisiko olla, että eivät ota yhteyttä koska pelkäävät häiritsevänsä sinua? Kun sinun elämäsi ilmeisesti on paljon sosiaalisempaa muuten, ehkä he odottavat sinun ottavan yhteyttä kun muilta menoiltasi ehdit? Tai sitten ovat vaan sellaisia, että valittavat mutta eivät tee mitään itse asian parantamiseksi. Suosittelisin kysymään suoraan jos vain koet sen ystävyydessänne mahdolliseksi. Ja voithan esittää asian vaikka niin että eivätkö he halua olla yhteydessä sinuun kun eivät koskaan tee aloitetta.
Jäin eläkkeelle vuosi sitten ja menin samantien toiseen työhön. Talous on kunnossa, koska saan eläkettä ja palkkaa ja kaiken lisäksi vielä itse säästettyä eläkevakuutusta. Tykkään työstäni, tykkään elämästäni. Mies on yrittäjä eikä varmaan koskaan eläkkeelle jääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eläkeläinen mutta salillaa oli just 67 vuotias mies viereisellä matolla ravaamassa. Aivan huippukunnossa ja haastaa kenet tahansa paljon nuoremman 40v ja yli soutukisaan ja nuoremmat ei pärjää. Ikänsä salitreeniä tehnyt mies.
Kuntoilu kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Just täytin 70 vuotta. Työt lopetin vasta 1,5 v sitten. Asun yksin. Puolisoa en enää kaipaa. 10 km säteellä on 3 lasta ja 7 lastenlasta, jotka pitävät yhteyttä vain tarvitessaan apua. Tenavia on kyllä ihan mukava hoitaa ja seurata. Yksi lähiystävä on ja 5-6 muuta ystävää. Heille soitan, tekstaan ja välillä tapaankin. Harrastukset ovat kuitenkin yksin tehtyjä eli taidenäyttelyt, elokuvat, uinti ja kävely äänikirjoja kuunnellen. Talous on tasapainossa, onneksi. Viime viikolla sain päähäni lähteä reissuun. Japaniin menen vielä tänä vuonna. Eli vähän yksinäistä on, mutta helppoa elämää niin kauan kuin olen terve. Kyllä minä niitä töitä paiskinkin myös illat ja viikonloput.
Ihanaa Japanin matkaa sinulle. Se olisi minustakin mielenkiintoinen kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäiset eläkeläiset ryhmää ei löydy. Kuk perustaisi? Onko vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin asun ulkomailla, olen 80-vuotias ja halusin vielä takaisin työelämään. Pidän nykyisestä mielenkiintoisesta työstäni, minulla on paljon ystäviä. Matkustan työkseni paljon, joskus vaimokin pääsee mukaan.
En ole täysin terve, mutta voin silti tehdä tätä työtä kun muistan levätä kunnolla. Muistikin temppuilee välillä mutta kenelläpä ei temppuilisi. Toivottavasti minut valitaan vielä toiselle kaudelle neljäksi vuodeksi.
Oletko Joe Biden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustakaa joku Facebook ryhmä, sovitte vaan nimen.
Niinpä! Ei mitään leimaavaa kuten yksinäiset tms jotta ihmiset kehtaa liittyä. Eläkeläisten juttutupa tms :) Sieltä voisi tosiaan löytyä vaikka kaveri Irlannin reissuun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustakaa joku Facebook ryhmä, sovitte vaan nimen.
Niinpä! Ei mitään leimaavaa kuten yksinäiset tms jotta ihmiset kehtaa liittyä. Eläkeläisten juttutupa tms :) Sieltä voisi tosiaan löytyä vaikka kaveri Irlannin reissuun!
Se pitäis olla Vauva-Sennut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on 75v. leski, mutta tekee töitä satunnaisesti edelleen. Näkee siinä ohessa ystäviä, remontoi ja puuhastelee kaikenlaista. Talvet on ulkomailla ja remontoi sielläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustakaa joku Facebook ryhmä, sovitte vaan nimen.
Niinpä! Ei mitään leimaavaa kuten yksinäiset tms jotta ihmiset kehtaa liittyä. Eläkeläisten juttutupa tms :) Sieltä voisi tosiaan löytyä vaikka kaveri Irlannin reissuun!
Ja tuollaisessa ryhmässä voisi jutella ja tehdä kaverihakuja, joita esim. monissa äiti-Facebook-ryhmissä harrastetaan, eli kun esim. uudelle paikkakunnalle muuttanut äiti etsii mammakavereita, joiden kanssa vaunulenkillä. Siten voisi löytää samanhenkistä seuraa ihan oikeankin elämään, ei vaan ruudun välityksellä (vaikka toki sekin on tyhjää parempi, mutta ihan tutkimuksissakin todettu ettei korvaa oikeaa kohtaamista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liiankin kiireistä on, kun joutuu kalenterisovellusta käyttämään. Aktiivista ja rikasta, kun on vielä terveyttä ja on taloudellisesti varakas, joten voi toteuttaa suunnitelmia ja haaveita miten haluaa. Lokakuun alusta taas kaukomaille, tammikuussa Portugaliin tai Espanjaan ja maaliskuussa Italian alpeille. Huhtikuun lopulla sitten taas kotisuomeen.
M68
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset eläkeläiset ryhmää ei löydy. Kuk perustaisi? Onko vaikeaa?
Kuka osaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämähän on tuollaista jo 40 ikävuoden jälkeen. Miten jotkut jaksaakin toivoa elävänsä vanhoiksi.
Ei minusta kyllä ole ollut 40 ikävuoden jälkeen tylsää elämää. Olen nyt 73 v ja onnellinen perheestäni, on mies, lapsia ja lastenlapsia. Mutta ymmärrän kyllä, miten raskasta on, kun on yksinäinen. Minulla on parikin vanhaa (sinkku)ystävää aivan kouluajoilta, joita tapaan silloin tällöin. Kummallakaan ei ole perhettä ja introvertteinä ovat huonoja tutustumaan. Kumpikin valittaa aina tavattaessa yksinäisyyttään, mutta kumpikaan ei koskaan ota yhteyttä minuun, vaan odottavat, että minä otan yhteyden. Välillä tulee olo, että pitäiskö jättää heidät vain, sillä odottaisin näissä yhteydenotoissa vähän vuorottelua?
Voisiko olla, että eivät ota yhteyttä koska pelkäävät häiritsevänsä sinua? Kun sinun elämäsi ilmeisesti on paljon sosiaalisempaa muuten, ehkä he odottavat sinun ottavan yhteyttä kun muilta menoiltasi ehdit? Tai sitten ovat vaan sellaisia, että valittavat mutta eivät tee mitään itse asian parantamiseksi. Suosittelisin kysymään suoraan jos vain koet sen ystävyydessänne mahdolliseksi. Ja voithan esittää asian vaikka niin että eivätkö he halua olla yhteydessä sinuun kun eivät koskaan tee aloitetta.
Kiitos vastauksestasi. Olen tuota miettinyt paljon, välillä kannan varsinkin tästä toisesta ystävästäni aivan huolta, sillä tiedän hänen sairastaneen masennusta ja saaneen siihen hoitoakin. Elämääni mahtuu monenlaista, mutta mielelläni pitäisin yhteyttä nuoruuden ystäviini. Ehkä he ovat arkoja juuri tuossa suhteessa, etteivät haluaisi häiritä. Kesällä olimme tekstiviestiyhteydessä ja sillon tämä toinen oli entisellä kotiseudullamme. Sovimme, että hän ottaa yhteyttä, kun palaa kaupunkiin, mutta mitään yhteydenottoa ei ole kuulunut. No joku päivä laitan taas tekstiviestin.
Katsokaapa vailla paikallisen martta-yhdistyksen sivuilta, siellä järjestetään matkoja kotimaassa ja ulkomaille. Mitään ikärajoja ei tietenkään ole, mutta eihän ystävyys katso ikää. Minulla on monia kolmekymmentä vuotta vanhempia ystäviä ja samoin 10-15 vuotta nuorempiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset eläkeläiset ryhmää ei löydy. Kuk perustaisi? Onko vaikeaa?
Kuka osaisi?
Tuollainen nettipaikka ainakin on kuin Kaverihaku.net.
Up