Millaista teillä muilla eläkeläisillä (itse 67-vuotias) elämä on? Vai onko teitä täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämähän on tuollaista jo 40 ikävuoden jälkeen. Miten jotkut jaksaakin toivoa elävänsä vanhoiksi.

Ei minusta kyllä ole ollut 40 ikävuoden jälkeen tylsää elämää. Olen nyt 73 v ja onnellinen perheestäni, on mies, lapsia ja lastenlapsia.  Mutta ymmärrän kyllä, miten raskasta on, kun on yksinäinen. Minulla on parikin vanhaa (sinkku)ystävää aivan kouluajoilta, joita tapaan silloin tällöin. Kummallakaan ei ole perhettä ja introvertteinä ovat huonoja tutustumaan. Kumpikin valittaa aina tavattaessa yksinäisyyttään, mutta kumpikaan ei koskaan ota yhteyttä minuun, vaan odottavat, että minä otan yhteyden. Välillä tulee olo, että pitäiskö jättää heidät vain, sillä odottaisin näissä yhteydenotoissa vähän vuorottelua?

Voisiko olla, että eivät ota yhteyttä koska pelkäävät häiritsevänsä sinua? Kun sinun elämäsi ilmeisesti on paljon sosiaalisempaa muuten, ehkä he odottavat sinun ottavan yhteyttä kun muilta menoiltasi ehdit? Tai sitten ovat vaan sellaisia, että valittavat mutta eivät tee mitään itse asian parantamiseksi. Suosittelisin kysymään suoraan jos vain koet sen ystävyydessänne mahdolliseksi. Ja voithan esittää asian vaikka niin että eivätkö he halua olla yhteydessä sinuun kun eivät koskaan tee aloitetta.

Kiitos vastauksestasi. Olen tuota miettinyt paljon, välillä kannan varsinkin tästä toisesta ystävästäni aivan huolta, sillä tiedän hänen sairastaneen  masennusta ja saaneen siihen hoitoakin. Elämääni mahtuu monenlaista, mutta mielelläni pitäisin yhteyttä nuoruuden ystäviini. Ehkä he ovat arkoja juuri tuossa suhteessa, etteivät haluaisi häiritä. Kesällä olimme tekstiviestiyhteydessä ja sillon tämä toinen oli entisellä kotiseudullamme. Sovimme, että hän ottaa yhteyttä, kun palaa kaupunkiin, mutta mitään yhteydenottoa ei ole kuulunut. No joku päivä laitan taas tekstiviestin.

Ihanaa, että huolehdit ystävistäsi. Masentuneena aloitteen tekeminen on paljon vaikeampaa ja uskon, että sen vuoksi hän ei ole ottanut yhteyttä vaikka niin sovitte. Itsekin tiedän kokemuksesta, että masentuneena (olen kaukana eläkeiästä) kaikki normaalitkin asiat on vaikeita ja ei vaan saa aikaiseksi olla yhteydessä ystäviin vaikka aina kun heitä näkee, on kuitenkin tosi kivaa ja parempi mieli. Jatka siis yhteydenpitoa, se on varmasti hänelle tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäiset eläkeläiset ryhmää ei löydy. Kuk perustaisi? Onko vaikeaa?

Kuka osaisi?

Tuollainen nettipaikka ainakin on kuin Kaverihaku.net. 

Totta niin onkin. Mutta ehkä se voi olla monella olla liian iso kynnys laittaa hakuilmoitusta, siksi Facebook-ryhmä jossa voisi keskustella muuten vaan voisi olla hyvä ja sitä voisi halukkaat käyttää myös kaverihakuna.

Saanko vastata äitini puolesta? Äitini täyttää tänä vuonna 68. Eläkkeellä on ollut pian neljä vuotta. Nauttii eläkepäivistä. Käy vesijumpassa, kävelyllä, talvella harrastaa avantouintia ja hiihtoa. Marjastaa mielellään, lukee kirjoja ja katsoo paljon tv-ohjelmia. Toisinaan näkee entisten työkaverien kanssa. Ei vaikuta olevan yksinäinen. Sairautta on alkanut viime aikoina olla, mistä on surullinen.

Vanhempani ovat yhä naimisissa. Viettävät aikaa kotona yhdessä ja erillään, harrastukset ovat heillä erilaisia. Äidin silmäterä on meidän ainoa lapsi eli äidin ainoa lapsenlapsi, joka on vielä pieni. Nähdään muutaman kuukauden välein pitkän välimatkan takia. Vanhemmillani on 2 aikuista lasta ja meillä molemmilla lapsilla on ollut elämässä isoja vastoinkäymisiä (minulla vaikeita sairauksia, sisaruksellani muuta). Näistä on aiheutunut vanhemmille suurta surua.

Tylsää on. 66 v. Leski. Ei lapsia tai lähisukulaisia. Liikuntavammainen, köyhä ja orpo leikkaa ruokarahat sekä korotuttaa lääkkeiden hintoja ja muitakin sairauskulumaksuja. Yhdeksän mm "burana" helpottaisi. Sitä en kerro kenen päähän annosteltuna.

En ole eläkkeellä vaikka ikäni puolesta voisin. Olen menettänyt suuren osan läheisistä. Lapsia ei ole ja olen työskennellyt lähes koko ikäni etänä. En ole vanhemmiten koskaan jaksanut somettaa tai etsiä seuraa tai matkustella.

Äskettäin tein poikkeuksen ja esitin yhden kutsun netissä. Mies ei vastannut mitään. Voin antaa asian olla.

Minulla on paljon kaukaisempia ystäviä joita tapaan noin kerran vuodessa. On myös tuttuja lapsia ja nuoria, jotka aina toivovat minulta rahaa.

Voi kun meitä eläkeläisiä on moneen junaan. 

Yksin ei pitäisi kenenkään jäädä, monet ongelmat kasvavat, kun niitä yksin vatvoo.

Vierailija kirjoitti:

Saanko vastata äitini puolesta? Äitini täyttää tänä vuonna 68. Eläkkeellä on ollut pian neljä vuotta. Nauttii eläkepäivistä. Käy vesijumpassa, kävelyllä, talvella harrastaa avantouintia ja hiihtoa. Marjastaa mielellään, lukee kirjoja ja katsoo paljon tv-ohjelmia. Toisinaan näkee entisten työkaverien kanssa. Ei vaikuta olevan yksinäinen. Sairautta on alkanut viime aikoina olla, mistä on surullinen.

Vanhempani ovat yhä naimisissa. Viettävät aikaa kotona yhdessä ja erillään, harrastukset ovat heillä erilaisia. Äidin silmäterä on meidän ainoa lapsi eli äidin ainoa lapsenlapsi, joka on vielä pieni. Nähdään muutaman kuukauden välein pitkän välimatkan takia. Vanhemmillani on 2 aikuista lasta ja meillä molemmilla lapsilla on ollut elämässä isoja vastoinkäymisiä (minulla vaikeita sairauksia, sisaruksellani muuta). Näistä on aiheutunut vanhemmille suurta surua.

Kiva, kun kirjoitit äitisi tarinan. Onpa mukavaa, kun vanhempasi ovat aktiivisia.

Voisivatko vanhempasi tulla useammin katsomaan ainoaa lastenlastaan? Kun ovat eläkkeellä, heillä on aikaa näin tärkeään vierailuun.

Vierailija kirjoitti:

En ole eläkkeellä vaikka ikäni puolesta voisin. Olen menettänyt suuren osan läheisistä. Lapsia ei ole ja olen työskennellyt lähes koko ikäni etänä. En ole vanhemmiten koskaan jaksanut somettaa tai etsiä seuraa tai matkustella.

Äskettäin tein poikkeuksen ja esitin yhden kutsun netissä. Mies ei vastannut mitään. Voin antaa asian olla.

Minulla on paljon kaukaisempia ystäviä joita tapaan noin kerran vuodessa. On myös tuttuja lapsia ja nuoria, jotka aina toivovat minulta rahaa.

Älä anna tuon yhden oharin mustata päivääsi. Tee uusia aloitteita, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Tylsää on. 66 v. Leski. Ei lapsia tai lähisukulaisia. Liikuntavammainen, köyhä ja orpo leikkaa ruokarahat sekä korotuttaa lääkkeiden hintoja ja muitakin sairauskulumaksuja. Yhdeksän mm "burana" helpottaisi. Sitä en kerro kenen päähän annosteltuna.

Voi kurjuus, Orpoa pitäisi kyllä ravistella, olen samaa mieltä. 

Mitä teet voittaaksesi tylsyyden? Voitaisko me auttaa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Edellinen henkilö kovin aktiivinen. Itse olen jotenkin kadottanut itseni eläkkeellä. Olin ehkä liian työstäni innostunut, että nyt ei innosta oikein mikään. Kaipaan älyllisiä haasteita!

Koronan jälkeen en ole vieläkään kunnossa, aikaa kulunut jo 1.5 v pikkasen huolestuttaa elämä, en tahtois aina lastakaan vaivata N70

Olen muutaman vuoden yli 65 v. sinkku nainen eikä minulla ole omia lapsia mistä olen itse asiassa kiitollinen, sillä olen tyyppi joka on koko ajan huolissaan jostain asiasta ja etupäässä ympärillään olevista muista ihmisistä ja heidän pärjäämisistäån. Opettelen tekemään hajurakoa ja ottamaan etäisyyttä huolen aiheisiini keskittymällä omaan hyvin vointiini. Pärjään eläkkeelläni kohtuullisen hyvin joskin pitää miettiä välillä mihin kaikkeen välttämättömään rahojen pitää vielä riittää ennen kuin alan tuhlata, perintöjä ei minulta jää eikä tarvitsekaan jäädä ja hautausmaallakaan ei pankkitilin saldoa enää kysellä. Uhraan nykyään paljon aikaa omasta ulkonäöstäni ja kunnostani huolehtimiseen, tuhlaan myös rahaa ulkonäkööni ja vaatteisiin. Olen pudottanut reippaasti painoa, harrastan kävelyä ja kunosalillakin käyn säännöllisesti. Jotkut samaa ikäluokkaa olevat ystävät ja tutut ovat alkaneet selvästi pitää minua nykyään jokseenkin turhamaisena. Parisuhde on käväissyt vielä mielessä, mutta oman ikäluokkani vapailta miehiltä alkaa olla parasta ennen päiväys mennyt ohi ja hoivaajaksi ja hoitajaksi en ainakaan enää kenellekään ryhdy.

Vierailija kirjoitti:

En ole eläkkeellä vaikka ikäni puolesta voisin. Olen menettänyt suuren osan läheisistä. Lapsia ei ole ja olen työskennellyt lähes koko ikäni etänä. En ole vanhemmiten koskaan jaksanut somettaa tai etsiä seuraa tai matkustella.

Äskettäin tein poikkeuksen ja esitin yhden kutsun netissä. Mies ei vastannut mitään. Voin antaa asian olla.

Minulla on paljon kaukaisempia ystäviä joita tapaan noin kerran vuodessa. On myös tuttuja lapsia ja nuoria, jotka aina toivovat minulta rahaa.

Ompa ikävää että rahanruinaajia lapsia ja nuoria lähelläsi. Minulla on vielä pitkästi kymmenen vuotta eläkkeelle, mutta olen jo vuosia sitten tehnyt testamentin hyväntekeväisyyteen. Olen lapseton sinkku.

Aika kiva elämä kovista kivuista huolimatta.

On mies, lapset ja lastenlapset, ystäviä. Kauniit kodit Suomessa ja ulkomailla joissa molemmissa pyrin olemaan n 60/40.

Elämällä on vielä valtavasti annettavaa ja nähtävää joten toivoisin reilusti kivuttomia aktiivisia vuosia

Mummo 63v

Vierailija kirjoitti:

Edellinen henkilö kovin aktiivinen. Itse olen jotenkin kadottanut itseni eläkkeellä. Olin ehkä liian työstäni innostunut, että nyt ei innosta oikein mikään. Kaipaan älyllisiä haasteita!

Älyllisiä haasteita! Itse harrastan tietokilpailuja, avointa yliopistoa ja työväenopistoa verkossa, piirrän ja maalaan ja jumpaan, verkko-opintoina, ihan kivaa, suosittelen. Ps Äänikirjat!

Vierailija kirjoitti:

Voi kun meitä eläkeläisiä on moneen junaan. 

Yksin ei pitäisi kenenkään jäädä, monet ongelmat kasvavat, kun niitä yksin vatvoo.

Usko on myös suuri voimavara

Huomenta. Uusi päivä taas.

Mukavaa sunnuntaita itse kullekin.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Juuri tultiin mieheni kanssa matkalta. Matkustelemme useamman ulkomaan matkan vuodessa ja lisäksi pieniä kotimaan matkoja, yleensä teatterimatkoja lähikaupunkeihin.

Käymme kansalaisopistossa kielikurssilla ja pari kertaa viikossa uimassa tai vesijumpassa. Useimpina päivinä teemme tunnin tai kahden kävelylenkin. Sienessä ja marjassa käymme, mies vielä minua enemmän. Kirjaston kirjoja luemme . Myös elokuvissa tai konserteissa silloin tällöin käymme. Televisiosta katsomme lähinnä brittisarjoja Areenasta. Ystäviä meillä ei ole paitsi kummankin sisarukset. Toki harrastuksissa ja naapureiden kanssa jutellaan kun tavataan, mutta emme kyläile.

Kuulostaa hienolta. Työttömänä olen vain kotona. Eläkkeitä maksetaan 34,9 miljardia ja eläkeläisillä rahaa riittää.

Monella eläkeläisellä on iso hiilijalanjälki. Matkustamisella pilattu ilmasto lastenlapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Monella eläkeläisellä on iso hiilijalanjälki. Matkustamisella pilattu ilmasto lastenlapsilta.

Niinkö?

Työvuosina matkustin suunnilleen 12x vuodessa (työ+huvimatkat), nyt eläkkeellä 3

Vierailija kirjoitti:

Monella eläkeläisellä on iso hiilijalanjälki. Matkustamisella pilattu ilmasto lastenlapsilta.

En ole koskaan ollut lentokoneessa.

- ap