Halujen katoaminen pitkässä parisuhteessa. Onko parempi erota tai tehdä suhteesta avoin?

Ihan perus biologiaa.

Jos ei parin vuoden sekstaamisen jälkeen ala jälkikasvua ilmaantumaan, niin se biologia laittaa ruletin pyörimään.

Olet ainoa. Eihän tuollaista taparikollista voi vapaana pitää naisia vaarantamassa.

Miten tuo haluttomuus näkyy? Tai siis, tarkoitan että oletteko keskustelleet asiasta ja koittaneet tehdä jotakin asian edistämiseksi? Pitkä suhdehan vaatii kommunikointia ja sitä että molemmat tekee töitä sen suhteen hyväksi.

Minulla on takana 6v parisuhde joka on kaikinpuolib hyvä ja seksiäkin on edelleen säännöllisesti. Itseasiassa nyt taas jopa useammin kuin pariim vuoteen. En jäisi suhteeseen jossa ollaan vaan kämppiksiä. Meilläkin oli jossain siinä n.2 v aikoihin hetken vähän vähemmän seksiä, mutta kun sen vaiheen kuiteki meni läpi ja asiasta keskusteltiin ja syyt taustalla selvitettiin niin nyt on hyvää seksiä taas säännöllisesti.

En usko, että avoin suhde on ratkaisu ellei MOLEMMAT 100% halua sitä. Kommunikointi olisi hyväksi. Keskustelu haluistanne ja/tai omaa reflektointia rehellisesti siitä miksi toinen ei enää haluta. Voisiko sille tehdä jotain? Onko elämäntilanteet muuttuneet jotenkin radikaalisti? Stressiä, masennusta, terveyshuolia (ylipainoa kertynyt), tai onko molemmat vaan laiskoja tekemään sitä aloitetta? Ja sitten se tulkitaan niin, että toista ei haluta kun ei tee aloitetta? Miten ylipäänsä puhutte seksistä ja suhteen asioista? Yhteys pitäisi olla kunnossa muutenkin, että seksissä voisi olla läsnä (ainakin monelle naiselle se on tärkeetä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Sama. Joko toinen on kiinnostunut minusta seksuaalisesti tai sitten ei. Mikään pakko ei ole olla, mutta sitten ei saa kyllä saa olla minun kanssani.

AP kirjoittaa:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen kanssa menee oikein hyvin, välittämistä on, mutta selkeästi kumpaakaan ei paneta.

No mikä on nyt sitten on ongelma?  Jos AP ajattelee, että seksi on välttämätön osa parisuhdetta, niin eihän tuo silloin enää ole parisuhde kun seksiä ei ole.  Voi ajatella niinkin, että seksi on parisuhteessa vain yksi tekijä, eikä se ole välttämätöntä jollei kumpikaan sitä halua.   Jossain vaiheessa seksiä ehkä alkaa taas kaipaamaan, eikä se välttämättä tapahdu molemmille samanaikaisesti.  Mutta jos suhde on muutoin kunnossa, asia hoituu tavalla tai toisella. Hyvässä parisuhteessa kunnioitetaan kumppanin toivomuksia ja asoista voidaan sopia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin monosuhteisena sanoisin, ettei koskaan kannata avata monogaamista suhdetta. Siinä on ihan valtavasti emotionaalista työtä ja käytännön säätöä. Mieluummin pitää suhteen avoimena alusta asti eikä koskaan sulje sitä. Paljon helpompaa niin päin, kun monogaamiset mallit eivät ole selkäytimessä haittaa tekemässä.

Suhteethan ovat aina aluksi avoimia, kunnes sovitaan, ettei olla muiden kanssa. Tämä monelta unohtuu.

Yksinkertaistat hieman asioita. Kaikkien suhteet eivät suinkaan ole aluksi avoimia sikäli, että jos henkilö on mono, ei hän enää ihastuneena ja kiinnostuneena enää ole muiden kanssa.. Se aika, jolloin teoriassa monosuhteiset voisivat tapailla muitakin, tarkoittaa vielä aikaa, kun varsinaista suhdetta ei vielä ole. Avoin suhde tai polyamoria on ihan hyvä vaihtoehto niille, joille se sopii ja joilta se tulee luonnostaan, mutta ei se sellaisille toimi, jotka oikeasti kokevat monosuhteet itselleen sopivimmaksi. Pelkästään päätöksellä ei saa "monogamista mallia" katoamaan sieltä selkäytimestä.

En ihan hahmota, mitä tarkoitat emotionaalisella työllä ja säädöllä. Kyllähän avoimessa suhteessa on näitä myös, ja on ihan tapauskohtaista, kuinka paljon niitä kenelläkin on ja missäkin suhteessa.

Ihan kaikkien suhteet ovat aluksi avoimia. Tämä johtuu siitä, että monogamia on sopimus siitä, ettei tapailla muita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka monesta ihmisestä joku on kiinnostunut. Ennen kuin on päätetty, ettei muita tapailla, mitään monogamiaa ei ole olemassa.

Emotionaalisella työllä ja säädöllä viittaan siihen vaivannäköön, joka kuuluu erottamattomasti suljetun suhteen avaamiseen. Useimmat aliarvioivat, kuinka hankalaa se on. Paljonkin helpompaa on olla avoimia alusta saakka ja olla sulkematta suhdetta koskaan.

Olen eri mieltä tästä. Jotkut suhteet alkavat niin, että jo ihan ekoilla treffeillä - tai jopa ennen niitä - puhutaan ettei kumpikaan tykkää treffailla useampaa samaan aikaan. Jotkuthan toivoo, ettei edes Tinderissä chatata samaan aikaan useamman kanssa.

Niin, tuossahan nimenomaan sovitaan monogamiasta.

Jep, eli ei voi sanoa olevan avoin suhde ens alkuunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Kysyä totta kai voi. Mutta oletko joskus kuullut vastauksen, josta olisi jotakin hyötyä?

Ihmiset joko haluavat seksiä, tai sitten eivät. Jos he pystyisivät, haluaisivat ja viitsisivät harrastaa seksiä kanssasi, he tekisivät jo niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Kysyä totta kai voi. Mutta oletko joskus kuullut vastauksen, josta olisi jotakin hyötyä?

Ihmiset joko haluavat seksiä, tai sitten eivät. Jos he pystyisivät, haluaisivat ja viitsisivät harrastaa seksiä kanssasi, he tekisivät jo niin.

Olen.

Mies: "Minulla on nyt stressaava vaihe töissä ja kaikki energiani menee siihen, en jaksa ajatella edes seksiä. Koita jaksaa, kohta helpottaa! " Minä: sen verran lyhyt aika synnytyksestä, ettei paikat vielä kestä. Jaksatko odottaa? "

Aina ihminen ei pysty harrastamaan seksiä vaikka haluaisikin. Rakkaussuhde ei eri vaiheisiin kaadu, vaan kun toista rakastaa, ymmärtää myös se, ettei toinen voi ihan aina olla käytettävissä omien tarpeiden tyydyttämiseen. Koen että aika huono aviovaimo olisin minäkin olisin ollut, jos en olisi jaksanut edes tuota miehen stressaavaa vaihetta katsoa. Aina voi hoitaa itse homman loppuun, kivaa sekin ;) 

Mutta sinä taidatkin puhua vain seksisuhteesta, niin turha tätä keskustelua on enempää jatkaa.

Kumpakaan ei halua? Ette siis riitele asiasta? Onko muuten suhde hyvä? Yhteisiä arvoja harrastuksia jne?

Meillä ei haluta kumpaakaan, mutta emme todellakaan pohdi eroa, emme riitele asiasta, eikä ole tarvetta avata suhdetta. Me olemme toisillemme elämänkumppanit. Jossain vaiheessa elämää tämä tilanne kuitenkin tulisi eteen, jos toinen sairastuu yms. Ei silloinkaan erota heti sen takia, että ei pääse panemaan.

"pitkässä parisuhteessa"

"Kahden vuoden jälkeen"

LOL

Me ollaan mamman kanssa oltu jo 22 vuotta ja edelleen peitto heiluu monesti viikossa.

Te nykynuoret ootte niin malttamattomia..

M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Kysyä totta kai voi. Mutta oletko joskus kuullut vastauksen, josta olisi jotakin hyötyä?

Ihmiset joko haluavat seksiä, tai sitten eivät. Jos he pystyisivät, haluaisivat ja viitsisivät harrastaa seksiä kanssasi, he tekisivät jo niin.

Olen.

Mies: "Minulla on nyt stressaava vaihe töissä ja kaikki energiani menee siihen, en jaksa ajatella edes seksiä. Koita jaksaa, kohta helpottaa! " Minä: sen verran lyhyt aika synnytyksestä, ettei paikat vielä kestä. Jaksatko odottaa? "

Aina ihminen ei pysty harrastamaan seksiä vaikka haluaisikin. Rakkaussuhde ei eri vaiheisiin kaadu, vaan kun toista rakastaa, ymmärtää myös se, ettei toinen voi ihan aina olla käytettävissä omien tarpeiden tyydyttämiseen. Koen että aika huono aviovaimo olisin minäkin olisin ollut, jos en olisi jaksanut edes tuota miehen stressaavaa vaihetta katsoa. Aina voi hoitaa itse homman loppuun, kivaa sekin ;) 

Mutta sinä taidatkin puhua vain seksisuhteesta, niin turha tätä keskustelua on enempää jatkaa.

Aika väkevää puhetta sinulta määritellä noinkin moniulotteinen asia kuin rakkaus.

Näkisin aika absurdina, että halut omaa kumppania kohtaan loppuisi mutta muita ei ja siinä ei sitten kuitenkaan olisi tarpeeksi syytä erota. Etenkin jos se tapahtuu niin pian kuin kahden vuoden jälkeen. Tuskin siinä suhteen avaaminen mitään ratkaisisi.

Jos ne loppuu molemmilta kokonaan niin sehän ei sinänsä ole mikään ongelma eikä sitä ero tai varsinkaan suhteen avaaminen miksikään muuttaisi...

Oikeastaan ainoa skenaario, missä suhteen avaaminen haluttomuuden takia voi olla ratkaisu on se, että toiselta loppuu ne halut ihan kokonaan mutta toisella ne on jäljellä sekä omaa kumppania että muita kohtaan ja suhde on muuten hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Kysyä totta kai voi. Mutta oletko joskus kuullut vastauksen, josta olisi jotakin hyötyä?

Ihmiset joko haluavat seksiä, tai sitten eivät. Jos he pystyisivät, haluaisivat ja viitsisivät harrastaa seksiä kanssasi, he tekisivät jo niin.

Olen.

Mies: "Minulla on nyt stressaava vaihe töissä ja kaikki energiani menee siihen, en jaksa ajatella edes seksiä. Koita jaksaa, kohta helpottaa! " Minä: sen verran lyhyt aika synnytyksestä, ettei paikat vielä kestä. Jaksatko odottaa? "

Aina ihminen ei pysty harrastamaan seksiä vaikka haluaisikin. Rakkaussuhde ei eri vaiheisiin kaadu, vaan kun toista rakastaa, ymmärtää myös se, ettei toinen voi ihan aina olla käytettävissä omien tarpeiden tyydyttämiseen. Koen että aika huono aviovaimo olisin minäkin olisin ollut, jos en olisi jaksanut edes tuota miehen stressaavaa vaihetta katsoa. Aina voi hoitaa itse homman loppuun, kivaa sekin ;) 

Mutta sinä taidatkin puhua vain seksisuhteesta, niin turha tätä keskustelua on enempää jatkaa.

Minulle seksi on nimenomaan tapa rentoutua ja maadoittua, kun olen sttressaantunut. En olisi lainkaan yhteensopiva sellaisen kanssa, jonka libido menee pois päältä stressin vuoksi. (En myöskään huolisi kumppania, joka elää työlleen tuolla lailla, mutta se on toinen juttu.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Kysyä totta kai voi. Mutta oletko joskus kuullut vastauksen, josta olisi jotakin hyötyä?

Ihmiset joko haluavat seksiä, tai sitten eivät. Jos he pystyisivät, haluaisivat ja viitsisivät harrastaa seksiä kanssasi, he tekisivät jo niin.

Olen.

Mies: "Minulla on nyt stressaava vaihe töissä ja kaikki energiani menee siihen, en jaksa ajatella edes seksiä. Koita jaksaa, kohta helpottaa! " Minä: sen verran lyhyt aika synnytyksestä, ettei paikat vielä kestä. Jaksatko odottaa? "

Aina ihminen ei pysty harrastamaan seksiä vaikka haluaisikin. Rakkaussuhde ei eri vaiheisiin kaadu, vaan kun toista rakastaa, ymmärtää myös se, ettei toinen voi ihan aina olla käytettävissä omien tarpeiden tyydyttämiseen. Koen että aika huono aviovaimo olisin minäkin olisin ollut, jos en olisi jaksanut edes tuota miehen stressaavaa vaihetta katsoa. Aina voi hoitaa itse homman loppuun, kivaa sekin ;) 

Mutta sinä taidatkin puhua vain seksisuhteesta, niin turha tätä keskustelua on enempää jatkaa.

Aika väkevää puhetta sinulta määritellä noinkin moniulotteinen asia kuin rakkaus.

Sä saat määritellä sen ihan miten sä haluat. Jotenkin mun intuitio sanoo, et ainakaan se ei ole rakkautta, että jättää toisen heti kun ei saa tältä seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Kysyä totta kai voi. Mutta oletko joskus kuullut vastauksen, josta olisi jotakin hyötyä?

Ihmiset joko haluavat seksiä, tai sitten eivät. Jos he pystyisivät, haluaisivat ja viitsisivät harrastaa seksiä kanssasi, he tekisivät jo niin.

Olen.

Mies: "Minulla on nyt stressaava vaihe töissä ja kaikki energiani menee siihen, en jaksa ajatella edes seksiä. Koita jaksaa, kohta helpottaa! " Minä: sen verran lyhyt aika synnytyksestä, ettei paikat vielä kestä. Jaksatko odottaa? "

Aina ihminen ei pysty harrastamaan seksiä vaikka haluaisikin. Rakkaussuhde ei eri vaiheisiin kaadu, vaan kun toista rakastaa, ymmärtää myös se, ettei toinen voi ihan aina olla käytettävissä omien tarpeiden tyydyttämiseen. Koen että aika huono aviovaimo olisin minäkin olisin ollut, jos en olisi jaksanut edes tuota miehen stressaavaa vaihetta katsoa. Aina voi hoitaa itse homman loppuun, kivaa sekin ;) 

Mutta sinä taidatkin puhua vain seksisuhteesta, niin turha tätä keskustelua on enempää jatkaa.

Minulle seksi on nimenomaan tapa rentoutua ja maadoittua, kun olen sttressaantunut. En olisi lainkaan yhteensopiva sellaisen kanssa, jonka libido menee pois päältä stressin vuoksi. (En myöskään huolisi kumppania, joka elää työlleen tuolla lailla, mutta se on toinen juttu.)

Ai se että on hetkellinen stressivaihe työpaikalla tarkoittaa, et elää työlleen? Ei se niin mene :) Päinvastoin usein, työlleen elävät nauttii työstressistäkin eri tavalla kuin ns. normityypit.

Mutta joo, ihmiset on erilaisia, ja se miten se menee yhdellä ei tarkoita, et se menis kaikilla samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

"pitkässä parisuhteessa"

"Kahden vuoden jälkeen"

LOL

Me ollaan mamman kanssa oltu jo 22 vuotta ja edelleen peitto heiluu monesti viikossa.

Te nykynuoret ootte niin malttamattomia..

M40

Tämä. Ja sitten ihmetellään kun yksikään suhde ei kestä...

N52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Kysyä totta kai voi. Mutta oletko joskus kuullut vastauksen, josta olisi jotakin hyötyä?

Ihmiset joko haluavat seksiä, tai sitten eivät. Jos he pystyisivät, haluaisivat ja viitsisivät harrastaa seksiä kanssasi, he tekisivät jo niin.

Olen.

Mies: "Minulla on nyt stressaava vaihe töissä ja kaikki energiani menee siihen, en jaksa ajatella edes seksiä. Koita jaksaa, kohta helpottaa! " Minä: sen verran lyhyt aika synnytyksestä, ettei paikat vielä kestä. Jaksatko odottaa? "

Aina ihminen ei pysty harrastamaan seksiä vaikka haluaisikin. Rakkaussuhde ei eri vaiheisiin kaadu, vaan kun toista rakastaa, ymmärtää myös se, ettei toinen voi ihan aina olla käytettävissä omien tarpeiden tyydyttämiseen. Koen että aika huono aviovaimo olisin minäkin olisin ollut, jos en olisi jaksanut edes tuota miehen stressaavaa vaihetta katsoa. Aina voi hoitaa itse homman loppuun, kivaa sekin ;) 

Mutta sinä taidatkin puhua vain seksisuhteesta, niin turha tätä keskustelua on enempää jatkaa.

Aika väkevää puhetta sinulta määritellä noinkin moniulotteinen asia kuin rakkaus.

Sä saat määritellä sen ihan miten sä haluat. Jotenkin mun intuitio sanoo, et ainakaan se ei ole rakkautta, että jättää toisen heti kun ei saa tältä seksiä.

Tässä puhuttiin tilanteesta, jossa toinen ei halua kumppaninsa kanssa seksiä. Ei esimerkiksi tilanteesta, jossa halut ovat tallella, mutta seksi ei syystä tai toisesta onnistu.

Vierailija kirjoitti:

"pitkässä parisuhteessa"

"Kahden vuoden jälkeen"

LOL

Me ollaan mamman kanssa oltu jo 22 vuotta ja edelleen peitto heiluu monesti viikossa.

Te nykynuoret ootte niin malttamattomia..

M40

No nää on heitä, joille jo viikon suhde on saavutus.... Olisi kamalaa olla nykynuori, tsemppiä teille!

Vierailija kirjoitti:

Vanha viidakon sanonta: "Mitä enemmän muijalla ylipainoa, sen pienemmät panohalut ukolla."

Mitä jos molemmille on suhteen aikana kertynyt ylipainoa?