Halujen katoaminen pitkässä parisuhteessa. Onko parempi erota tai tehdä suhteesta avoin?

Eihän teillä ole mitään ongelmaa, minun mielestäni. Jos suhteessa on läheisyyttä ja lämpöä ja toisista välittämistä ja molemmat ovat haluttomia seksin mikä on ongelma.

Ei seksi ole välttämätöntä parisuhteessa jos siinä on molempien hyvä olla.

Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, ettei ihmiset ymmärrä kirjoitettua tekstiä!

Yli 80-vuotiaat eroavat hyvin harvoin, vaikka siinä iässä hyvin harvalla on enää mitään seksuaalisia haluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Kysyä totta kai voi. Mutta oletko joskus kuullut vastauksen, josta olisi jotakin hyötyä?

Ihmiset joko haluavat seksiä, tai sitten eivät. Jos he pystyisivät, haluaisivat ja viitsisivät harrastaa seksiä kanssasi, he tekisivät jo niin.

Olen.

Mies: "Minulla on nyt stressaava vaihe töissä ja kaikki energiani menee siihen, en jaksa ajatella edes seksiä. Koita jaksaa, kohta helpottaa! " Minä: sen verran lyhyt aika synnytyksestä, ettei paikat vielä kestä. Jaksatko odottaa? "

Aina ihminen ei pysty harrastamaan seksiä vaikka haluaisikin. Rakkaussuhde ei eri vaiheisiin kaadu, vaan kun toista rakastaa, ymmärtää myös se, ettei toinen voi ihan aina olla käytettävissä omien tarpeiden tyydyttämiseen. Koen että aika huono aviovaimo olisin minäkin olisin ollut, jos en olisi jaksanut edes tuota miehen stressaavaa vaihetta katsoa. Aina voi hoitaa itse homman loppuun, kivaa sekin ;) 

Mutta sinä taidatkin puhua vain seksisuhteesta, niin turha tätä keskustelua on enempää jatkaa.

Aika väkevää puhetta sinulta määritellä noinkin moniulotteinen asia kuin rakkaus.

Sä saat määritellä sen ihan miten sä haluat. Jotenkin mun intuitio sanoo, et ainakaan se ei ole rakkautta, että jättää toisen heti kun ei saa tältä seksiä.

Tässä puhuttiin tilanteesta, jossa toinen ei halua kumppaninsa kanssa seksiä. Ei esimerkiksi tilanteesta, jossa halut ovat tallella, mutta seksi ei syystä tai toisesta onnistu.

Oli kyse myös siitä, että pitäisi kertoa toiselle, et _miksi_ ei halua tämän kanssa seksiä. Että onko liian iso vaivannäkö, vai pitäiskö mieluummin suorilta erota.

Ap sanoi, että hänellä on kokemus, et AINA halut loppuu joko molemmilta tai jommalta kummalta 2v jälkeen. Siihen mä itse puuttuisin, huolestuttavalta kuulostaa tuollainen määräaika. Joku syyhän siihen on, ei ole tavallista oman kokemukseni mukaan.

Suzyanne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha viidakon sanonta: "Mitä enemmän muijalla ylipainoa, sen pienemmät panohalut ukolla."

Mitä jos molemmille on suhteen aikana kertynyt ylipainoa? 

Ei minun oma painoni ainakaan vaikuta siihen, minkälaisia kehoja pidän seksuaalisesti kiinnostavina.

Vierailija kirjoitti:

Eihän teillä ole mitään ongelmaa, minun mielestäni. Jos suhteessa on läheisyyttä ja lämpöä ja toisista välittämistä ja molemmat ovat haluttomia seksin mikä on ongelma.

Ei seksi ole välttämätöntä parisuhteessa jos siinä on molempien hyvä olla.

Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, ettei ihmiset ymmärrä kirjoitettua tekstiä!

Yli 80-vuotiaat eroavat hyvin harvoin, vaikka siinä iässä hyvin harvalla on enää mitään seksuaalisia haluja.

Samaa mieltä. Kummankaan ei tarvitse suostua seksiin, kun ei ole kummallakaan haluja. Ei paha tilanne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Kysyä totta kai voi. Mutta oletko joskus kuullut vastauksen, josta olisi jotakin hyötyä?

Ihmiset joko haluavat seksiä, tai sitten eivät. Jos he pystyisivät, haluaisivat ja viitsisivät harrastaa seksiä kanssasi, he tekisivät jo niin.

Olen.

Mies: "Minulla on nyt stressaava vaihe töissä ja kaikki energiani menee siihen, en jaksa ajatella edes seksiä. Koita jaksaa, kohta helpottaa! " Minä: sen verran lyhyt aika synnytyksestä, ettei paikat vielä kestä. Jaksatko odottaa? "

Aina ihminen ei pysty harrastamaan seksiä vaikka haluaisikin. Rakkaussuhde ei eri vaiheisiin kaadu, vaan kun toista rakastaa, ymmärtää myös se, ettei toinen voi ihan aina olla käytettävissä omien tarpeiden tyydyttämiseen. Koen että aika huono aviovaimo olisin minäkin olisin ollut, jos en olisi jaksanut edes tuota miehen stressaavaa vaihetta katsoa. Aina voi hoitaa itse homman loppuun, kivaa sekin ;) 

Mutta sinä taidatkin puhua vain seksisuhteesta, niin turha tätä keskustelua on enempää jatkaa.

Aika väkevää puhetta sinulta määritellä noinkin moniulotteinen asia kuin rakkaus.

Sä saat määritellä sen ihan miten sä haluat. Jotenkin mun intuitio sanoo, et ainakaan se ei ole rakkautta, että jättää toisen heti kun ei saa tältä seksiä.

Ai nyt se onkin vain sun henkilökohtainen intuitio?

Äsken vielä sanoit suoraan meille muille, mitä rakkaus on.

Jos rakastaa kumppaniaan, niin eikö voi rakastella, vaikkei itseä niin haluttaisikaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos rakastaa kumppaniaan, niin eikö voi rakastella, vaikkei itseä niin haluttaisikaan?

Aloittajallahan ei ollut kyse siitä, että toista haluttaa ja toista ei haluta.

Seksi uuden vieraan ihmisen kanssa on salmiakkia, suklaata, pitsaa ja pirtelöä. Avioseksi on ruisleipää, kaurapuuroa ja porkkanaraastetta. Pitkässä juoksussa jälkimmäinen on parempaa, maistuvampaa ja terveellisempää. Haluamme kuitenkin puolisomme kanssa nauttia myös karkkipäivistä. Kummasti se lisää ruokahalua myös arjessa. Meille toimivin ratkaisu on liikkua yhdessä ja tavata/etsiä seuraa parina. Harvoinhan oikeasti kemiat kohtaa ja mitään tapahtuu, mutta karkkikauppa on auki ja aina mahdollisuus, että jotain kivaa voi tapahtua. Kun hedelmä ei ole kielletty, ei ole pakonomaista tarvetta kurotella kaikkia mihin ylttyy, vaan voi rauhassa odotella sitä herkullisinta.

Haluttoman ja seksittömän, mutta silti hyvän liiton ajatus saa tällä foorumilla usein paljon myönteisiä kommentteja ja yläpeukkuja. Joskus mietin, että mitenköhän näiden kommentoijien ja yläpeukuttajien kumppanit asian näkevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni

En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?

En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.

Mutta sitä seksiä oli ilmeisesti tuossakin ollut aiemmin. Se kissa pitää nostaa silloin kun tilanne muuttuu, vuosien päästä on jo liian myöhäistä. Joku syyhän siihen muutokseen on, ja kyllä nyt sen verran pitäisi "vaivaa nähdä", että edes kysyy kumppanilta, et mikäs nyt mättää.

Kysyä totta kai voi. Mutta oletko joskus kuullut vastauksen, josta olisi jotakin hyötyä?

Ihmiset joko haluavat seksiä, tai sitten eivät. Jos he pystyisivät, haluaisivat ja viitsisivät harrastaa seksiä kanssasi, he tekisivät jo niin.

Olen.

Mies: "Minulla on nyt stressaava vaihe töissä ja kaikki energiani menee siihen, en jaksa ajatella edes seksiä. Koita jaksaa, kohta helpottaa! " Minä: sen verran lyhyt aika synnytyksestä, ettei paikat vielä kestä. Jaksatko odottaa? "

Aina ihminen ei pysty harrastamaan seksiä vaikka haluaisikin. Rakkaussuhde ei eri vaiheisiin kaadu, vaan kun toista rakastaa, ymmärtää myös se, ettei toinen voi ihan aina olla käytettävissä omien tarpeiden tyydyttämiseen. Koen että aika huono aviovaimo olisin minäkin olisin ollut, jos en olisi jaksanut edes tuota miehen stressaavaa vaihetta katsoa. Aina voi hoitaa itse homman loppuun, kivaa sekin ;) 

Mutta sinä taidatkin puhua vain seksisuhteesta, niin turha tätä keskustelua on enempää jatkaa.

Aika väkevää puhetta sinulta määritellä noinkin moniulotteinen asia kuin rakkaus.

Sä saat määritellä sen ihan miten sä haluat. Jotenkin mun intuitio sanoo, et ainakaan se ei ole rakkautta, että jättää toisen heti kun ei saa tältä seksiä.

Ai nyt se onkin vain sun henkilökohtainen intuitio?

Äsken vielä sanoit suoraan meille muille, mitä rakkaus on.

No eihän määritelty rakkautta, luepa tarkempaan :D

Siinä sanottiin, et "Rakkaussuhde ei eri vaiheisiin kaadu, vaan kun toista rakastaa, ymmärtää myös se, ettei toinen voi ihan aina olla käytettävissä omien tarpeiden tyydyttämiseen".

Rakkaus on aika paljon muutakin kuin se, että on empaattinen toista kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti ero. Toinen voi joskus suostua järjestelyyn jota ei oikeasti halua. Sekin on vallankäyttöä ja voi aiheuttaa pysyviä traumoja (olen tosissani). Aivan ehdottomasti ero, ellei suhdetta pysty elvyttämään.

Mikä onkin jo toinen juttu. Olette aikoinaan toisianne vahvasti halunneet. Onko mahdollista elvyttää se kipinä.

Joo, joillekin voi toimia avoin suhde. Mutta se pitää olla täysin selvää että toinen suostuu siihen täysin vapaaehtoisesti ja mun mielestä siinä herää aina kysymys että jos kipinää ei ole ja toinen reamppailin muualla hakemassa rakkautta, niin eihän se ole mikään suhde enää, se on pelkkä kulissi. Aivan hyvin kannattaa silloin erota kuin pitää tyhmää kulissia yllä ja valehdella kaikille.

That been said, en väitä etteikö avoin suhde voi toimia, mutta väitän että se on tosi marginaalinen osuus joilla se voisi oikeasti toimia näissä "pitkä suhde, toinen ei halua" tapauksissa. Siinä on pelissä kunnioitus ja molempien itsekunnioitus. Miten kunnioitan itseäsi jos annat toiselle luvan tuollaiseen?

Tässä oli kuitenkin kyse nimenomaan seksuaalisesta kipinästä, ei siitä, että suhde olisi muuten huono. Eli ei varsinaisesta pidetä mitään "kulissia" yllä. Itselläni on hyvin samanlainen tilanne, läheisyyttä ja välittämistä on ja suhde on oikein hyvä, mutta seksuaalista kipinää ei oikein löydy. En koe, että kuitenkaan ylläpitäisin mitään kulissia.

Vierailija kirjoitti:

Vanha viidakon sanonta: "Mitä enemmän muijalla ylipainoa, sen pienemmät panohalut ukolla."

Tämä pätee toisinkin päin. Mun miehen ällö "kaljamaha" vie täydellisesti halut.

Yli 20 vuotta yhdessä. Edelleen haluamme läheisyyttä ja seksiä puolin ja toisin.

Ongelmia seuraa joko halujen epäsuhdasta tai siitä, että seksittömyys on oire muista ongelmista.

Ap, miksi esität helppoja vaihtoehtoja? Ettekö voisi ajatella saavanne kokea tuon alun intohimon uudelleen, jos yhdessä päätätte hoitaa ja vaalia suhdettanne?

Itsellä ei ole halut vähentyneet pitkässäkään suhteessa