Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Halujen katoaminen pitkässä parisuhteessa. Onko parempi erota tai tehdä suhteesta avoin?
09.09.2023 |
Oman kokemukseni ja muilta kuullun perusteella tämä tapahtuu lähes kaikille jossain kohtaa. Itsellä on jokaisessa suhteessa ekan kahden vuoden jälkeen halut kadonneet joko jommalta kummalta tai molemmilta. Nykyisen kanssa menee oikein hyvin, välittämistä on, mutta selkeästi kumpaakaan ei paneta. Elämä on täynnä kaikkea muuta, ja sängyssä lähinnä nukutaan. Onko joku vuosia jatkuneessa *hyvässä* suhteessa, jossa ei kuitenkaan ole sek siä?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin monosuhteisena sanoisin, ettei koskaan kannata avata monogaamista suhdetta. Siinä on ihan valtavasti emotionaalista työtä ja käytännön säätöä. Mieluummin pitää suhteen avoimena alusta asti eikä koskaan sulje sitä. Paljon helpompaa niin päin, kun monogaamiset mallit eivät ole selkäytimessä haittaa tekemässä.
Suhteethan ovat aina aluksi avoimia, kunnes sovitaan, ettei olla muiden kanssa. Tämä monelta unohtuu.
Yksinkertaistat hieman asioita. Kaikkien suhteet eivät suinkaan ole aluksi avoimia sikäli, että jos henkilö on mono, ei hän enää ihastuneena ja kiinnostuneena enää ole muiden kanssa.. Se aika, jolloin teoriassa monosuhteiset voisivat tapailla muitakin, tarkoittaa vielä aikaa, kun varsinaista suhdetta ei vielä ole. Avoin suhde tai polyamoria on ihan hyvä vaihtoehto niille, joille se sopii ja joilta se tulee luonnostaan, mutta ei se sellaisille toimi, jotka oikeasti kokevat monosuhteet itselleen sopivimmaksi. Pelkästään päätöksellä ei saa "monogamista mallia" katoamaan sieltä selkäytimestä.
En ihan hahmota, mitä tarkoitat emotionaalisella työllä ja säädöllä. Kyllähän avoimessa suhteessa on näitä myös, ja on ihan tapauskohtaista, kuinka paljon niitä kenelläkin on ja missäkin suhteessa.
Ihan kaikkien suhteet ovat aluksi avoimia. Tämä johtuu siitä, että monogamia on sopimus siitä, ettei tapailla muita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka monesta ihmisestä joku on kiinnostunut. Ennen kuin on päätetty, ettei muita tapailla, mitään monogamiaa ei ole olemassa.
Emotionaalisella työllä ja säädöllä viittaan siihen vaivannäköön, joka kuuluu erottamattomasti suljetun suhteen avaamiseen. Useimmat aliarvioivat, kuinka hankalaa se on. Paljonkin helpompaa on olla avoimia alusta saakka ja olla sulkematta suhdetta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin monosuhteisena sanoisin, ettei koskaan kannata avata monogaamista suhdetta. Siinä on ihan valtavasti emotionaalista työtä ja käytännön säätöä. Mieluummin pitää suhteen avoimena alusta asti eikä koskaan sulje sitä. Paljon helpompaa niin päin, kun monogaamiset mallit eivät ole selkäytimessä haittaa tekemässä.
Suhteethan ovat aina aluksi avoimia, kunnes sovitaan, ettei olla muiden kanssa. Tämä monelta unohtuu.
Yksinkertaistat hieman asioita. Kaikkien suhteet eivät suinkaan ole aluksi avoimia sikäli, että jos henkilö on mono, ei hän enää ihastuneena ja kiinnostuneena enää ole muiden kanssa.. Se aika, jolloin teoriassa monosuhteiset voisivat tapailla muitakin, tarkoittaa vielä aikaa, kun varsinaista suhdetta ei vielä ole. Avoin suhde tai polyamoria on ihan hyvä vaihtoehto niille, joille se sopii ja joilta se tulee luonnostaan, mutta ei se sellaisille toimi, jotka oikeasti kokevat monosuhteet itselleen sopivimmaksi. Pelkästään päätöksellä ei saa "monogamista mallia" katoamaan sieltä selkäytimestä.
En ihan hahmota, mitä tarkoitat emotionaalisella työllä ja säädöllä. Kyllähän avoimessa suhteessa on näitä myös, ja on ihan tapauskohtaista, kuinka paljon niitä kenelläkin on ja missäkin suhteessa.
Ihan kaikkien suhteet ovat aluksi avoimia. Tämä johtuu siitä, että monogamia on sopimus siitä, ettei tapailla muita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka monesta ihmisestä joku on kiinnostunut. Ennen kuin on päätetty, ettei muita tapailla, mitään monogamiaa ei ole olemassa.
Emotionaalisella työllä ja säädöllä viittaan siihen vaivannäköön, joka kuuluu erottamattomasti suljetun suhteen avaamiseen. Useimmat aliarvioivat, kuinka hankalaa se on. Paljonkin helpompaa on olla avoimia alusta saakka ja olla sulkematta suhdetta koskaan.
Kuulostaa vähän elämän pelkäämiseltä, jos joka asiassa pitää mennä siitä, missä aita on matalin vain siksi, että pelätään "emotionaalista työtä" joskus myöhemmin.
Tuon sinun määritelmäsi mukaan minä en ole ollut ikinä monogaamisessa suhteessa, koska en ole tehnyt mitään "ei tapailla muita" -tyypisiä sopimuksia. Mutta suhteet eivät kuitenkaan ole olleet avoimia eivätkä polysuhteitakaan.
Pariterapiaan selvittelemään haluttomuuden syytä. Jos siitä ei ole apua, niin eipä paljon vaihtoehtoja jää. Paitsi jos olette molemmat tyytyväisiä haluttomuuteenne. Eipä tuo seksuaalisuus ole kaikilla kovin aktiivinen piirre.
Vierailija kirjoitti:
Mammojen ohje kaikkiin asioihin on sama: Ero
No miksi pitäisi kärvistellä suhteessa, jos se ei toimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin monosuhteisena sanoisin, ettei koskaan kannata avata monogaamista suhdetta. Siinä on ihan valtavasti emotionaalista työtä ja käytännön säätöä. Mieluummin pitää suhteen avoimena alusta asti eikä koskaan sulje sitä. Paljon helpompaa niin päin, kun monogaamiset mallit eivät ole selkäytimessä haittaa tekemässä.
Suhteethan ovat aina aluksi avoimia, kunnes sovitaan, ettei olla muiden kanssa. Tämä monelta unohtuu.
Yksinkertaistat hieman asioita. Kaikkien suhteet eivät suinkaan ole aluksi avoimia sikäli, että jos henkilö on mono, ei hän enää ihastuneena ja kiinnostuneena enää ole muiden kanssa.. Se aika, jolloin teoriassa monosuhteiset voisivat tapailla muitakin, tarkoittaa vielä aikaa, kun varsinaista suhdetta ei vielä ole. Avoin suhde tai polyamoria on ihan hyvä vaihtoehto niille, joille se sopii ja joilta se tulee luonnostaan, mutta ei se sellaisille toimi, jotka oikeasti kokevat monosuhteet itselleen sopivimmaksi. Pelkästään päätöksellä ei saa "monogamista mallia" katoamaan sieltä selkäytimestä.
En ihan hahmota, mitä tarkoitat emotionaalisella työllä ja säädöllä. Kyllähän avoimessa suhteessa on näitä myös, ja on ihan tapauskohtaista, kuinka paljon niitä kenelläkin on ja missäkin suhteessa.
Ihan kaikkien suhteet ovat aluksi avoimia. Tämä johtuu siitä, että monogamia on sopimus siitä, ettei tapailla muita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka monesta ihmisestä joku on kiinnostunut. Ennen kuin on päätetty, ettei muita tapailla, mitään monogamiaa ei ole olemassa.
Emotionaalisella työllä ja säädöllä viittaan siihen vaivannäköön, joka kuuluu erottamattomasti suljetun suhteen avaamiseen. Useimmat aliarvioivat, kuinka hankalaa se on. Paljonkin helpompaa on olla avoimia alusta saakka ja olla sulkematta suhdetta koskaan.
Olen eri mieltä tästä. Jotkut suhteet alkavat niin, että jo ihan ekoilla treffeillä - tai jopa ennen niitä - puhutaan ettei kumpikaan tykkää treffailla useampaa samaan aikaan. Jotkuthan toivoo, ettei edes Tinderissä chatata samaan aikaan useamman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä "suhde" tai avioliitto on kusetusta. Ihminen on biologisesti kykenevä johonkin ehkä muutaman vuoden suhteeseen max.
Ensin tulee alkuhuuma, ihastuminen, jopa rakastuminen, hormonicoctail. Saatetaan tehdä pari lastakin. Sitten tulee tasaantuminen.
Se on biologiaa. Esimerkiksi miehillä testot laskee ja naisilla nousee, ja näidenkin tarkoitus on saada mahd jälkeläisille hyvä ja turvattu elämän alku.
Mutta mikään biologinen fakta ei sinänsä tue sitä etteikö tuo sykli ala sitten uudestaan. Biologia puhuu jo vuosituhansien ajan, että ihmiset nyt vain tykkäävät seksistä ja se ohjaa käyttäytymistämme aikalailla hyvin paljon.
Rakkaus on sulle kusetusta. Siihen on varmasti syynsä, jo lapsuudestasi, plus omat karut kokemukset päälle. Turha kuitenkaan tulla päsmäröimään meille, joilla on edelleen onnellinen seksiäkin sisältävä suhde vuosikymmenien jälkeenkin. Ja ihan sen saman, oman kullan kanssa <3
Jos sinulla on tunnevammaa niin se ei tarkoita, että kaikilla olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei paneta oman kumppanin kanssa, niin miksi sitä seksiä sitten muualtakaan pitäisi hakea??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin monosuhteisena sanoisin, ettei koskaan kannata avata monogaamista suhdetta. Siinä on ihan valtavasti emotionaalista työtä ja käytännön säätöä. Mieluummin pitää suhteen avoimena alusta asti eikä koskaan sulje sitä. Paljon helpompaa niin päin, kun monogaamiset mallit eivät ole selkäytimessä haittaa tekemässä.
Suhteethan ovat aina aluksi avoimia, kunnes sovitaan, ettei olla muiden kanssa. Tämä monelta unohtuu.
Yksinkertaistat hieman asioita. Kaikkien suhteet eivät suinkaan ole aluksi avoimia sikäli, että jos henkilö on mono, ei hän enää ihastuneena ja kiinnostuneena enää ole muiden kanssa.. Se aika, jolloin teoriassa monosuhteiset voisivat tapailla muitakin, tarkoittaa vielä aikaa, kun varsinaista suhdetta ei vielä ole. Avoin suhde tai polyamoria on ihan hyvä vaihtoehto niille, joille se sopii ja joilta se tulee luonnostaan, mutta ei se sellaisille toimi, jotka oikeasti kokevat monosuhteet itselleen sopivimmaksi. Pelkästään päätöksellä ei saa "monogamista mallia" katoamaan sieltä selkäytimestä.
En ihan hahmota, mitä tarkoitat emotionaalisella työllä ja säädöllä. Kyllähän avoimessa suhteessa on näitä myös, ja on ihan tapauskohtaista, kuinka paljon niitä kenelläkin on ja missäkin suhteessa.
Ihan kaikkien suhteet ovat aluksi avoimia. Tämä johtuu siitä, että monogamia on sopimus siitä, ettei tapailla muita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka monesta ihmisestä joku on kiinnostunut. Ennen kuin on päätetty, ettei muita tapailla, mitään monogamiaa ei ole olemassa.
Emotionaalisella työllä ja säädöllä viittaan siihen vaivannäköön, joka kuuluu erottamattomasti suljetun suhteen avaamiseen. Useimmat aliarvioivat, kuinka hankalaa se on. Paljonkin helpompaa on olla avoimia alusta saakka ja olla sulkematta suhdetta koskaan.
Onko suhde avoin, jos päätetään ensimmäisen sekuntin jälkeen -sanallisesti tai sanattomasti, (kyllä, kaikki eivät tarvitse mustaa valkoiselle vaan osaavat sitoutuvat yhteen automaattisesti) että ei todellakaan tapailla muita samalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen ohje kaikkiin asioihin on sama: Ero
No miksi pitäisi kärvistellä suhteessa, jos se ei toimi?
Jos sen suhteen saisi pienellä vaivalla toimimaan? Jos ei edes yritetä parantaa vaikkapa kommunikaatiota, niin sittenhän tuo "ero" -ratkaisu tulee aina ja ikuisesti olemaan ainoa vaihtoehto. Seuraavissakin suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei paneta oman kumppanin kanssa, niin miksi sitä seksiä sitten muualtakaan pitäisi hakea??
Tämä. Joku syyhän siihen panettamattomuuteen on, ja voisi olla aika fiksua selvittää eka se, ennenkuin lähtee koittamaan, panettaisko jonkun muun kanssa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni
Vierailija kirjoitti:
Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni
En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin monosuhteisena sanoisin, ettei koskaan kannata avata monogaamista suhdetta. Siinä on ihan valtavasti emotionaalista työtä ja käytännön säätöä. Mieluummin pitää suhteen avoimena alusta asti eikä koskaan sulje sitä. Paljon helpompaa niin päin, kun monogaamiset mallit eivät ole selkäytimessä haittaa tekemässä.
Suhteethan ovat aina aluksi avoimia, kunnes sovitaan, ettei olla muiden kanssa. Tämä monelta unohtuu.
Yksinkertaistat hieman asioita. Kaikkien suhteet eivät suinkaan ole aluksi avoimia sikäli, että jos henkilö on mono, ei hän enää ihastuneena ja kiinnostuneena enää ole muiden kanssa.. Se aika, jolloin teoriassa monosuhteiset voisivat tapailla muitakin, tarkoittaa vielä aikaa, kun varsinaista suhdetta ei vielä ole. Avoin suhde tai polyamoria on ihan hyvä vaihtoehto niille, joille se sopii ja joilta se tulee luonnostaan, mutta ei se sellaisille toimi, jotka oikeasti kokevat monosuhteet itselleen sopivimmaksi. Pelkästään päätöksellä ei saa "monogamista mallia" katoamaan sieltä selkäytimestä.
En ihan hahmota, mitä tarkoitat emotionaalisella työllä ja säädöllä. Kyllähän avoimessa suhteessa on näitä myös, ja on ihan tapauskohtaista, kuinka paljon niitä kenelläkin on ja missäkin suhteessa.
Ihan kaikkien suhteet ovat aluksi avoimia. Tämä johtuu siitä, että monogamia on sopimus siitä, ettei tapailla muita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka monesta ihmisestä joku on kiinnostunut. Ennen kuin on päätetty, ettei muita tapailla, mitään monogamiaa ei ole olemassa.
Emotionaalisella työllä ja säädöllä viittaan siihen vaivannäköön, joka kuuluu erottamattomasti suljetun suhteen avaamiseen. Useimmat aliarvioivat, kuinka hankalaa se on. Paljonkin helpompaa on olla avoimia alusta saakka ja olla sulkematta suhdetta koskaan.
Olen eri mieltä tästä. Jotkut suhteet alkavat niin, että jo ihan ekoilla treffeillä - tai jopa ennen niitä - puhutaan ettei kumpikaan tykkää treffailla useampaa samaan aikaan. Jotkuthan toivoo, ettei edes Tinderissä chatata samaan aikaan useamman kanssa.
Niin, tuossahan nimenomaan sovitaan monogamiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin monosuhteisena sanoisin, ettei koskaan kannata avata monogaamista suhdetta. Siinä on ihan valtavasti emotionaalista työtä ja käytännön säätöä. Mieluummin pitää suhteen avoimena alusta asti eikä koskaan sulje sitä. Paljon helpompaa niin päin, kun monogaamiset mallit eivät ole selkäytimessä haittaa tekemässä.
Suhteethan ovat aina aluksi avoimia, kunnes sovitaan, ettei olla muiden kanssa. Tämä monelta unohtuu.
Yksinkertaistat hieman asioita. Kaikkien suhteet eivät suinkaan ole aluksi avoimia sikäli, että jos henkilö on mono, ei hän enää ihastuneena ja kiinnostuneena enää ole muiden kanssa.. Se aika, jolloin teoriassa monosuhteiset voisivat tapailla muitakin, tarkoittaa vielä aikaa, kun varsinaista suhdetta ei vielä ole. Avoin suhde tai polyamoria on ihan hyvä vaihtoehto niille, joille se sopii ja joilta se tulee luonnostaan, mutta ei se sellaisille toimi, jotka oikeasti kokevat monosuhteet itselleen sopivimmaksi. Pelkästään päätöksellä ei saa "monogamista mallia" katoamaan sieltä selkäytimestä.
En ihan hahmota, mitä tarkoitat emotionaalisella työllä ja säädöllä. Kyllähän avoimessa suhteessa on näitä myös, ja on ihan tapauskohtaista, kuinka paljon niitä kenelläkin on ja missäkin suhteessa.
Ihan kaikkien suhteet ovat aluksi avoimia. Tämä johtuu siitä, että monogamia on sopimus siitä, ettei tapailla muita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka monesta ihmisestä joku on kiinnostunut. Ennen kuin on päätetty, ettei muita tapailla, mitään monogamiaa ei ole olemassa.
Emotionaalisella työllä ja säädöllä viittaan siihen vaivannäköön, joka kuuluu erottamattomasti suljetun suhteen avaamiseen. Useimmat aliarvioivat, kuinka hankalaa se on. Paljonkin helpompaa on olla avoimia alusta saakka ja olla sulkematta suhdetta koskaan.
Onko suhde avoin, jos päätetään ensimmäisen sekuntin jälkeen -sanallisesti tai sanattomasti, (kyllä, kaikki eivät tarvitse mustaa valkoiselle vaan osaavat sitoutuvat yhteen automaattisesti) että ei todellakaan tapailla muita samalla?
Sen jälkeen, kun asia on päätetty, suhde ei ole avoin. Tuossahan nimenomaan sovitaan monogamiasta. Mutta ennen kuin näin tapahtuu, kumpikin on vapaa tekemään, mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin monosuhteisena sanoisin, ettei koskaan kannata avata monogaamista suhdetta. Siinä on ihan valtavasti emotionaalista työtä ja käytännön säätöä. Mieluummin pitää suhteen avoimena alusta asti eikä koskaan sulje sitä. Paljon helpompaa niin päin, kun monogaamiset mallit eivät ole selkäytimessä haittaa tekemässä.
Suhteethan ovat aina aluksi avoimia, kunnes sovitaan, ettei olla muiden kanssa. Tämä monelta unohtuu.
Yksinkertaistat hieman asioita. Kaikkien suhteet eivät suinkaan ole aluksi avoimia sikäli, että jos henkilö on mono, ei hän enää ihastuneena ja kiinnostuneena enää ole muiden kanssa.. Se aika, jolloin teoriassa monosuhteiset voisivat tapailla muitakin, tarkoittaa vielä aikaa, kun varsinaista suhdetta ei vielä ole. Avoin suhde tai polyamoria on ihan hyvä vaihtoehto niille, joille se sopii ja joilta se tulee luonnostaan, mutta ei se sellaisille toimi, jotka oikeasti kokevat monosuhteet itselleen sopivimmaksi. Pelkästään päätöksellä ei saa "monogamista mallia" katoamaan sieltä selkäytimestä.
En ihan hahmota, mitä tarkoitat emotionaalisella työllä ja säädöllä. Kyllähän avoimessa suhteessa on näitä myös, ja on ihan tapauskohtaista, kuinka paljon niitä kenelläkin on ja missäkin suhteessa.
Ihan kaikkien suhteet ovat aluksi avoimia. Tämä johtuu siitä, että monogamia on sopimus siitä, ettei tapailla muita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka monesta ihmisestä joku on kiinnostunut. Ennen kuin on päätetty, ettei muita tapailla, mitään monogamiaa ei ole olemassa.
Emotionaalisella työllä ja säädöllä viittaan siihen vaivannäköön, joka kuuluu erottamattomasti suljetun suhteen avaamiseen. Useimmat aliarvioivat, kuinka hankalaa se on. Paljonkin helpompaa on olla avoimia alusta saakka ja olla sulkematta suhdetta koskaan.
Kuulostaa vähän elämän pelkäämiseltä, jos joka asiassa pitää mennä siitä, missä aita on matalin vain siksi, että pelätään "emotionaalista työtä" joskus myöhemmin.
Miten niin "joskus myöhemmin"? Se emotionallinen työ pitää tehdä juuri siinä hetkessä, kun se monogaaminen suhde avataan. Tämä työ on vaikeaa, kestää kauan, on usein hyvin tuskallista, ja silti yleensä päädytään eroon. Minusta ei kannata yritä avata suhdetta vaan erota suosiolla ja säästää siten hyvät muistot.
Kyllä asiasta pitää avoimesti puhua parisuhteessa. Seksielämä ei tapahdu itsestään. Siihen joko panostetaan tai ei panosteta. Parempi puhua avoimesti mitä haluatte ja voidaanko asiaan löytää jokin ratkaisu? Jos ratkaisua ei lödy sitten voi tietysti erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso ei ole halunnut seksiä vuosiin, mutta kun ehdotin avointa suhdetta, se ei hänelle kuitenkaan sovi. Ehkä olen sitten itsekäs. Mutta hän on kuitenkin se, joka on näiden täysin seksittömien vuosien aikana pettänyt ja jäänyt siitä kiinni
En voi käsittää. Miksi ette nosta kissaa pöydälle? Miksi ette jaksa nähdä vaivaa tekemällä asioita, joilla saatte suhteenne kuntoon? Oletteko niin kulissi-ihmisiä, että terapiaa ei voi ajatellakaan, koska jokuhan vois luulla, että teillä on ongelmia?
En itse ainakaan jaksa nähdä vaivaa suhteesssa, jossa toinen ei edes halua kanssani seksiä. Vahva molemminpuolinen halu on niin perusjuttuja, että jos toista kiinnostavat muut ihmiset enemmän, kannattaa erota suosiolla.
Alue: Aihe vapaa
Yksinkertaistat hieman asioita. Kaikkien suhteet eivät suinkaan ole aluksi avoimia sikäli, että jos henkilö on mono, ei hän enää ihastuneena ja kiinnostuneena enää ole muiden kanssa.. Se aika, jolloin teoriassa monosuhteiset voisivat tapailla muitakin, tarkoittaa vielä aikaa, kun varsinaista suhdetta ei vielä ole. Avoin suhde tai polyamoria on ihan hyvä vaihtoehto niille, joille se sopii ja joilta se tulee luonnostaan, mutta ei se sellaisille toimi, jotka oikeasti kokevat monosuhteet itselleen sopivimmaksi. Pelkästään päätöksellä ei saa "monogamista mallia" katoamaan sieltä selkäytimestä.
En ihan hahmota, mitä tarkoitat emotionaalisella työllä ja säädöllä. Kyllähän avoimessa suhteessa on näitä myös, ja on ihan tapauskohtaista, kuinka paljon niitä kenelläkin on ja missäkin suhteessa.