Muistan ajan, milloin usva kasteli maan, eikä sadetta ollut

Siitä on niin pitkä aika. Muistan, kuinka suuret perhoset 🦋 laskeutuivat käsivarsilleni. Ja muistan, kun näin sudenkorennon maassa. Se syntyy aamulla, löytää puolison päivällä. Illalla parittelee. Aamulla se on kuollut. Mutta sen jälkikasvu elää. Ja kun näin nämä kaikki, silloin minä muistin sinut, neito kaikista kaunein. Tuuli leikittelee hiuksillasi, silmäsi ovat kuin tähtien valo, kasvosi loistavat kuin aurinko, ja sisimpäsi on kuin lämmin tuli, joka minua lämmittää.