Voisitko muuttaa pikkukaupunkiin elääksesi siellä loppu elämän?

Olen asunut isommissa, keskikokoisissa ja pienissä kaupungeissa. Enkä muuttaisi enää mihinkään kaupunki-statuksella olevaan paikkaan. Pieni maalaiskunta sen olla pitää. Paras on ollut alle tuhannen asukkaan kunta. Enkä muuten ollut sieltä kotoisin mutta silti sain lämpimän vastaanoton :)

Pk-seudulla en ole asunut koskaan, enkä asu. Mies halusi joskus sinne töihin ja sanoin että saa toki lähteä, minä ja lapset emme tule. Ei lähtenyt.

Kokeilin muutama vuosi sitten Hankoa enkä kestänyt kuin puoli vuotta ja muutin kipin kapin takaisin Helsinkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No - itse olin useamman polven hesalainen - lapseni asuvat vielä siellä, mutta itse muutin mieheni kanssa pieneen kylään tunnin matkan päähän hesasta. Talo oli halpa - tontti  iso -ja ne palvelut, joita välttämättä tarvitsee ovat lähellä. Eikä ole ongelmia naapurustoista. En muuttaisi takaisin. Meillä sinänsä eri juttu, koska eläkkeellä - työelämä esti aikaisemman muuton. Eläkkeellä hesassa asuminen olisi tullut meille liian kalliiksi - täällä pärjäämme oikein hyvin. Koska matka hesaan ei ole liian pitkä, niin lapsiakin tulee nähtyä jopa enemmän kuin pääkaupungissa asuessamme ja lisäksi voimme majoittaa yöpyjät mikä ei onnistunut hesassa kun  kaksiossa siellä asuimme vuokralla. Täällä pelaa terveyskeskuskäynnit ihan eri tavalla - pääset vastaanotolle nopeasti. En voi muuta kuin suositella.

Mikä kaupunki? Kuulostaa että voisi harkita samaa.

Raasepori ja Pohjankuru,,

Kyllä, Raahe on juuri sopiva merenrantakaupunki minulle.

En ikinä. 16 vuotta pikkukylällä oli ihan tarpeeksi. 

Olen syksymmällä muuttamassa pikkukaupunkiin. Ei ole nämä isot kaupuingit minun juttuni. Muutan Helsingistä Porvooseen. Eikä tämä ole vitsi. 

Pikkukaupunki on suhteellinen käsite. Jonkun mielestä esim. Kuopio voi olla pikkukaupunki, mutta toiselle se voi olla jo isokin kaupunki, jos on tottunut asumaan vaikka 1 000 asukkaan kylällä. Itsellä raja asukasluvun osalta menee noin 20 000:ssa sitä pienenmpään en muuta. 

Minä ilmotin jo, että palaan kotikonnuille joku päivä. Isolle kirkolle ei ole kuin 120km ja muutama päivä kaupungin sykkeessä kun käy ja on hotellissa palveltavana aina silloin tällöin niin kyllä sitä kotona sitten huomaa että siellä on paras.

Voisin muuttaa ja muutinkin,on mukavaa nimim.60+

Vierailija kirjoitti:

Muutan täysin varmasti ,Helsinkiä tuhotaan totaalisesti liikarakentamisella.

Ja vähän muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Onko järjetöntä ostaa omaa pikkupaikkakunnalta, josta tuskin saisi omiaan pois mikäli haluaisi myydä?

Asunnon hankkimisessa on aina riskinsä. Läheskään kaikki eivät saa "omiaan" pois kun asunnon myyvät. Se on karu fakta.

Muutin pääkaupunkiseudulta 30v jälkeen takaisin Suomen mittakaavassa keskikokoiseen kaupunkiin.

Kaikella on puolensa, mutta olen täällä jotenkin rauhallisempi. Täällä on paljon hiljaisempaa, huomattavasti vähemmän ihmisiä joka paikassa, puhtaampaa, luonto lähempänä, kaunista ja vihreää.

Kaikki on jotenkin paljon lähempänä kuin pks alueella, sujahdan autolla 10 min duuniin ja 15 min keskustaan. Juuri koskaa ei ole oikeaa ruuhkaa ja jos on 20 autoa jonossa niin se menee muutamilla liikennevaloilla ohi. Eikä tarvitse seistä niissä kehä 1 kolarisumissa tuntikausia.

Ai että mä vihasin niitä viikottain tapahtuvia tilanteita ku jossain Leppävaaran kohdalla 3 kaistaa + kaikki rampit on täynnä autoja liikkumatta minnekään pitkiä aikoja, sitten paloautot ja ambulanssit yrittää päästä kolaripaikalle, nälkä ja vessahätä korventaa tai töissä palaveri alkaa jne. Kamalan stressaavaa. Onneksi se kaikki on takana.

Voisin. En Suomessa, mutta se on suunnitelma ulkomailla.

En usko, vaikka tavallaan mielelläni haluaisinkin. Asuin 12 vuotta Lontoossa, 7 New Yorkissa ja loput 32v olen asunut Helsingissä. Syynä siihen, etten pystyisi on suomen talvi. Tarvitsen kaupungin valoja.

Näin olen tehnyt. 3-kymppisenä irtisanouduin virasta, muutin alle 8000 as pikkukaupunkiin. Vähemmän kulutusta. Enemmän elämänlaatua. Viihdyn loistavasti. En koe luopuneeni mistään muusta kuin ruuhkista ja kauppakeskuksista.

Olen asunut Helsingissä Munkkiniemessä 29 vuotta, olen kotoisin pikkupaikkakunnalta. En oikeastaan haluaisi muuttaa muualle, elämäni on täällä. Kaunista luontoa on kävelymatkan päässä, kaikki tarvittava on muutenkin lähellä. Aikuiset lapseni asuvat Helsingissäen usko että viihtyisin muualla. Eli en.

Asuin pk-seudulla yli 20 vuotta.

Muutin perheineni kaksi vuotta sitten Helsingin ydinkeskustasta vanhasta kerrostalosta uuteen omakotitaloon, pieneen kaksikieliseen kuntaan.

Onhan tämä elämää, kun kerrankin on asunto jossa ilmanvaihdon pääasiallinen kanava ei ole ulko-oven postiluukku.

Jos asunnossa tulee kuuma, nappia painamalla saat ilmastoinnin päälle.

Saunassa ei kukaan muu oksentele tai jätä käytettyjä spärdäreitä lauteille, ellet sitä itse tee.

Lasten leikkipaikalta et löydä neuloja, koiranbasgaa tai kaljapurkkeja, jos et itse niitä sinne vie.

Autoja saa vaikka useamman etuovelle ja takaovelle ja vaikka nurmikolle jos haluaa.

Jos haluat vaihtaa renkaat tai pestä menopelit pihalla, se onnistuu. Halutessasi paikallinen kaveri tulee pientä rahaa vastaan kotiisi ne tekemään.

Terveyskeskuksessa työntekijät sanovat että "on ihan kauhea jono" jos sinua ennen on kaksi potilasta.

Koko paikkakunnalla ei ole yhtään kaljabaaria, ruokaravintoloita on useampi.

Palvelua saa molemmilla kotimaisilla kielillä, eikä tarvitse vaihtaa englanniksi jos haluat asioida jossain.

Ja mikä parasta, ei yhden ainutta muualta tullutta eikä äskakkosta koululaitoksessa.

M40

Vierailija kirjoitti:

Muutin pääkaupunkiseudulta 30v jälkeen takaisin Suomen mittakaavassa keskikokoiseen kaupunkiin.

Kaikella on puolensa, mutta olen täällä jotenkin rauhallisempi. Täällä on paljon hiljaisempaa, huomattavasti vähemmän ihmisiä joka paikassa, puhtaampaa, luonto lähempänä, kaunista ja vihreää.

Kaikki on jotenkin paljon lähempänä kuin pks alueella, sujahdan autolla 10 min duuniin ja 15 min keskustaan. Juuri koskaa ei ole oikeaa ruuhkaa ja jos on 20 autoa jonossa niin se menee muutamilla liikennevaloilla ohi. Eikä tarvitse seistä niissä kehä 1 kolarisumissa tuntikausia.

Ai että mä vihasin niitä viikottain tapahtuvia tilanteita ku jossain Leppävaaran kohdalla 3 kaistaa + kaikki rampit on täynnä autoja liikkumatta minnekään pitkiä aikoja, sitten paloautot ja ambulanssit yrittää päästä kolaripaikalle, nälkä ja vessahätä korventaa tai töissä palaveri alkaa jne. Kamalan stressaavaa. Onneksi se kaikki on takana.

Ongelma on sinun työaikasi, ei paikkakunta.

Pakkoko se on ajella silloin kun siellä on puoli Suomea.

Olen melkein 20v ajellut töihin kehäteitä, ehkä kerran vuoteen voi olla pikkuruuhka jos on kolari tms.

Ennen aamukuutta menen töihin ja kahdelta takaisin.

Lontoossa asunut täälläkin. 1993 muutin sinne ja palasin 2019 Helsinkiin kun lapset olivat jo aikuisia. Juurilleen palaaminen on ollut mukavaa, Helsinki on kuitenkin aika rauhallinen ja suht pieni kaupunki. Kerrostaloasuntoni on lämmin ja viihtyisä. Maksoi vaan murto-osan vanhasta asunnostani. Sopivasti palveluja ja luonto lähellå. Viihdyn siis Helsingissä.

Asun jo kolmannessa pikkukaupungissa. Olen maalta ja välillä asunut kylässä. Luonto on tässäkin läsnä, ei Suomessa ole paikkaa jossa ei olisi.

Mihinkään keskustaan minua ei saa kuin ehkä laitosvaiheessa.