Kuinka ehditte tehdä kaiken?
Käydä töissä, hoitaa kodin, nauttia omasta elämästä, hoitaa lapset ja pihan, kehittää itseänne, harrastaa, seurata talouttanne, nähdä ystäviä, käydä tapahtumissa, lukea, katsoa televisiota...
Tuntuu että räjähdän tähän kaikkeen.
Kommentit (40)
Helposti. Nukuin 8 h ja työt vie matkoineen 6 h. Jää 10 h. Lapset on tosin muuttanut jo kotoa, pihaa ei ole, en harrasta mitään, ystäviä minulla ei juuri ole enkä käy tapahtumissa enkä katso televisiota juuri ollenkaan.
Ei ole vaihtoehtoja kun ei ole kumppania tai ketään muutakaan, jonka selän taakse voisi mennä piiloon. No joo. En minä kaikkea ehdikkään yhdellä kertaa. Täytyy vain yrittää jaksaa kestää keskeneräistä. Toisaalta myös vähän harkita sitä mihin aikaani käytän. Tällä palstalla möllöily voittaa tv;n katselun. jne
En ehtinyt mitenkään kaikin ajoin,
Mutta sellaista se arki on . Aina ei ehdi nauttia. Sitten se vaihe menee ja tulee aika, kun ihmettelee miten paljon aikaa on Ei tuota kiireistä aikaa silti kadu
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Nukuin 8 h ja työt vie matkoineen 6 h. Jää 10 h. Lapset on tosin muuttanut jo kotoa, pihaa ei ole, en harrasta mitään, ystäviä minulla ei juuri ole enkä käy tapahtumissa enkä katso televisiota juuri ollenkaan.
Mitä ihmettä sinä sitten teet?
Herään aamulla ennen viittä, teen puolikkaan työpäivän. Päivällä on 5-6 tuntia aikaa tehdä ap:n mainitsemia asioita. Illaksi menen takaisin töihin muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen on taas aikaa tehdä omia asioita. Nukkumaan noin klo23. Vapaapäivinä sitten on tietysti enemmän aikaa kaikkeen.
En minäkään ehdi. Priorisointi; pyykinpesukone pyörimään,lapset päiväkotiin, etätöihin, ekalla kahvitauolla pyykit kuivumaan..jne..omaa aikaa on ehkä sitten, kun lapset nukkuu. Sitten on niin väsynyt, että nukkuu itsekin. Yritän jumpata pikku Kakkosen aikaan. Käyn kaupassa kävellen, jos ostokset jaksaa kantaa: ruokakauppa ja lenkki samalla. Ruokaa kerralla useammaksi päiväksi. Välillä ehtii siivota ja järjestellä vain "pahimmat" sotkut. Mutta tämä on nyt vain tämä hetki. Kohta huomaa, että lapset on kasvaneet jne.
Heittämällä valmiit mallit ulos ja ei ole muiden klooni. Tekemällä tärkeitä asioita ja sitten oma aika. Perheellisillä on varmaan kiireisempää, ellei kumppani hoida osansa.
Ei kukaan tee noista kaikkea samaan aikaan. Mutta kun kerran kuussa saadaan poimittua kirja käteen tai laitetaan jalkakylpy, kyllä siitä jaksetaan poseerata somessa 😂
Samaa mietin..jostain pakko tinkiä.. :( ihan liian kauan aikaa menee töissä..7-15:40...plus työmatkat..vaikka hyvä työ mut silti.....
Jos ei ole lapsia eikä kumppania, tekee vain omat jutut, siivoaa vaan omat jälkensä. Kerkeää hyvin ainakin.
En ehdi. Laahaan perässä, eli koti on sotkuinen, jalkakarvat ajelematta, liikunta satunnaista ja ruuaksi usein valmispöperöä.
Jos ei ole ruuhkavuosia, niin kerkee.
Sitä vain olettaa hyvinvoivan, sosiaalisen ihmisen nähdessään, että heillä on kaikkeen tuohon aikaa. Vaikka oikeasti he priorisoivat ajankäyttöään ihan siinä missä muutkin.
Eläkkeellä pystyy vaan huilaamaan. Tai kalastamaan.
Kaikki nuo paitsi en näe ystäviä, kun ei ole. En lue enkä käy tapahtumissa. Tänään häärin 2 tuntia pihatöissä. Aamulla leivoin pullaa. Muuta en ole näin vapaapäivänä tehnyt. Huomenna lähden vasta illalla töihin, niin huomenna ehtii pesemään pyykkiä ja imuroimaan. Tvstähän ei tule mitään kiinnostavaa.
Sitä minäkin ihmettelen miten muut ehtii ja jaksaa.
Minä ehdin käymään lähinnä vain töissä, loppupäivä menee palautuessa. Muun ajan makaan vain sohvalla ja tuijotan televisiota, havahtuen välillä siihen etten edes ole seurannut ohjelmaa viimeiseen puoleen tuntiin.
Viikonloppuna yritän sitten jaksaa tehdä kaiken muun, mutta totuus on, että energia riittää käytännössä vain siivoamiseen. Ei tunnu riittävän siihenkään, mutta pakotan itseni siihen pyytämällä jonkun käymään.
Aika vähällä on shoppailureissut, urheilu, tuttujen näkeminen ja muut mukavat asiat. Yksinkertaisesti työ vain kuormittaa aivan liikaa, mutta minkäs teet, kun laskut on yksin maksettava. Olisihan se mukava jakaa laskut ja kotityöt jonkun kanssa varsinkin, kun kovasti haluaisin puolison ja lapsia, mutta ei kestä pää ja kroppa etsiä ketään.
Jokin burnoutti tässä taitaa olla ja sairasloman paikka, mutta olen erittäin huono hakemaan apua sekä erittäin hyvä esittämään, että kaikki on hyvin, joten saikkua en kehtaa edes kysyä.
En kasaa itselleni järjetöntä määrää tekemistä niin hyvin ehdin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole lapsia eikä kumppania, tekee vain omat jutut, siivoaa vaan omat jälkensä. Kerkeää hyvin ainakin.
Sinkku parasta on se, että kaiken saa tegdä itse. - Sinkkuna pahinya on se, ettei oleketään toista, joka tekisi Sinnkuna eläessä kaipaan paljon sitä,että olisi 2. jonka kanssa voisin jakaa ja kokea asioita yhdessä. - Toisaalta olen tältä palstalata lukenut niin paljon esimerkkejä vastuuttomista kumppaneista, joten kai sitä pitäsi osata vain olla onnellinen siitä, että on saanut aina asua ja elää yksin sen jälkeen kun lapsuuden kodita muutti omilleen.
Ja vielä viihtyä vauvapalstalla ja somessa