Kuinka ehditte tehdä kaiken?

Olen valinnut työn, jossa voin kehittää itseäni, joten siinä hoituu kaksi kärpästä samalla. Lapset jätin tekemättä ja pihan hommaamatta. Harrastuksiin, lukemiseen ja ystävien tapaamiseen jää hyvin aikaa. Talouden seuraamiseen menee ehkä 5 minuuttia kuukaudessa. 

Miksi pitäisi katsoa televisiota? Tai seurata taloutta muuten kuin siten, ettei osta enempää mihin on varaa? 

Teen listoja ja poimin niistä kulloinkin tärkeimmät työt. Lisäksi olen ollut totaaliyh, ja tehnyt täysipäiväisesti aina töitä. Sanoisin, että harjoittelun tulos pitkälti. Mutta olen myös nopea ja tykkään tehdä useita asioita samaan aikaan limittäin ja lomittain, jopa lataan omat akkuni niin. En ole pikkutarkka vaan tykkään vauhdikkaasta tekemisestä. Palapeliähän tämä on.

Mulla on mies, joka osallistuu. Ei tarvitse kaikkea tehdä yksin. 

Mies, siivooja, hyvät tukiverkot, ei televisiot, hyvin vähän netissä roikkumista. Siten ehdin :)

Oon liikkeessä lähes koko ajan hereillä ollessani, mutta ei kaikkea ehdi silti, mutta paljon kyllä. Osa asioista jää väistämättä vähemmälle, mutta nautin tästä, kun on koko ajan tekemistä. Olen myös kärsinyt unettomuudesta ja aktiivisuus on auttanut siihen todella paljon eikä unta tarvitse odotella juuri koskaan.

Televisiosta tulee nykyisin pelkää paskaa, joten se on karsitunut kuin itsestään pois. Vapautui hyvin aikaa muuhun. 

Ei tarvitse ehtiä kaikkea kerralla. Panee jutut tärkeysjärjestykseen. Tyyliin lapset, ruoka, työ ,uni. Ja myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, esim vaikka liikunta.

Teen 60% työaikaa, mies täyttä työaikaa. Pyykit heittää kahdessa minuutissa koreista koneeseen. Lapset laittavat likaiset värien mukaan koreihin, joten lajitteluun ei mene aikaa.

Lapset haetaan päiväkodista ja koulusta. Iltaisin lasten harrastusten aikaan heitetään itse esim. lenkki.

Budjetti pyörii excelissä, eikä sille kovinkaan paljoa tarvitse tehdä kun tulot ja kulut on melko vakiot. Ruokalista on kiertävä ja ostokset tilataan netistä kotiovelle. Siivous lauantaiaamuna koko porukan voimin, minkä jälkeen on yhteistä aikaa perheen kesken ja joskus omille harrastuksille jos haluaa käydä esim. jumpassa/salilla, kavereiden näkemistä. Luen iltaisin ja joskus kun lapset leikkivät jotain keskenään tai heillä on kavereita kylässä. Telkkarista katson joskus uutiset, muu on elämänsä hukkaamista.

Hauskaa kysellä miten ehdit kaiken, vaikka täällä roikkumisen sijaankin voisi vaikka kehittää itseään tai lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies, joka osallistuu. Ei tarvitse kaikkea tehdä yksin. 

Ohis Hienoa, että osaat ja samoin kaikki te muutkin, jotka osaatte antaa arvoa sille, että rinnalla on kumppani (tai muita läheisiä) jotka osallistuvat ja auttavat. - Kun näin yksin eläjänä välillä tuntuu sill, että osa ottaa heidät jotenkin itsestään selvyytenä, ymmärtämättä, ettei kaikilla ole kumppania, eikä oikein muutakaan muutakaan tukiverkkoa.

Kandee karsia vauvapalstalla roikkuminen.

En käytä lainkaan instagramia tai vastaavia somekanavia. Nehän vievät monilta tuntikausia päivässä. 

Elämällä itselleni just sen näköistä elämää kuin itse haluan ilman, että se tuntuu liian kuormittavalta. Siihen ei kuulu puolet ap:n mainitsemista asioista :)

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse ehtiä kaikkea kerralla. Panee jutut tärkeysjärjestykseen. Tyyliin lapset, ruoka, työ ,uni. Ja myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, esim vaikka liikunta.

Näinpä juuri. Terveys, ravitseva ruoka, puhtaus, uni ja aktiivisuus. Arjen rutiinit on hyvä osata hoitaa tehokkaasti pois alta, niin viikoittain jää aikaa myös ystävien tapaamiseen tai omiin harrastuksiin.

Ehkä se tärkein juttu on, että nautin arjesta ja tästä elämästä. Joka hetki ei ole kivaa mutta nautin suurimmasta osasta.

Toki lapsen myötä omaa aikaa on paljon vähemmän mutta tilalle on tullut muuta. Siivooja käy kerran kuussa siivoamassa pahimmat sotkut. Monessa asiassa rimaa on laskettu. Monesti kyse on myös niistä valinnoista. Turhan usein tulee oltua kännykällä vaikka voisi sen sijaan lukea tai harrastaa. Toki itselleni lukeminen on se harrastus.

Ei sitä ehdikään, kun on täysipäivätyö ja pienet lapset :/ Mutta muutama vinkki: 

- tv:n katselu ja turha somettaminen pois. Ajan voi käyttää paljon järkevämmin ja rentouttavammin. Käytä aika vaikka rentoutusharjoituksiin/meditaatioon, lukemiseen, kirjoittamiseen...

- lastenkin kanssa voi liikkua, ei ehkä hikiliikuntaa, mutta kuitenkin. Esim. lenkki ulkokuntosalille ja siellä pieni treeni.

- siivouksessa ja ruoanlaitossa oikaisu niin paljon kuin pystyy. Myös siivoojan käyttö on ihan sallittua jos rahat riittää.

- ainakin asiantuntijatyössä tulokset on tärkeämpiä kuin koneen edessä nökötetty aika. Tehostan työtäni ja pidän taukoja, joiden aikana esim. laittelen pyykkejä. Teen myös pieniä askareita aina kun pystyn. Esim. ruoat mikrossa -> tyhjennä kone, tms. 

- ajankäytön suunnittelu yhdessä puolison kanssa. Oman ajan salliminen toiselle.

- keskeneräisyyden ja esim. sotkun sieto.

- priorisointi! Uni on tärkein! Myös muuten hyvinvointiin kannattaa panostaa. Se näkyy pian kohonneena jaksamisena ja "tehokkuutena".

Tässä muutamia vinkkejä.

Minä pääosin vain nautin elämästäni. Siivouksen, puutarhanhoidon jne olen ulkoistanut. Lapset ovat jo aikuisia. En käy töissä. En juuri katso televisiota, paitsi uutiset. Ehdin hyvin kehittää itseäni, opiskella kieliä, harrastaa mieluisia asioita, tavata ystäviä, käydä leffassa vaikka keskellä päivää, jos huvittaa ja matkustella. En someta tauotta enkä roiku keskustelupalstoilla koko päivää enkä edes joka päivä. Nyt mies on matkoilla ja lueskelen palstaa, nautin hyvästä valkoviinistä ja syön hiukan juustoja sen kunniaksi, että talo on tuoksuvan putipuhdas siivoojan jäljiltä.

Huonosti ehdin työssä ollessa ja elin vaan viikonloppuja ja opiskelusyksyä kohti. Toivottavasti opiskelujen myötä saan sellaisen työn että oppisin pitämään myös arjesta.

Otan iisisti ja elän!