Gallup: Sanokaa rehellisesti olisitteko onnellisia tällaisessa suhteessa?

Kaverini käy kerran vuodessa viikon parin omalla lomalla. Jättää tahallaan pyykkikorin täyteen likaisia vaatteita ja jääkaapin tyhjäksi. Kummasti kuulemma mies aina arvostaa ja osallistuu enemmän, kun hän palaa lomalta. On heillä yhteisiä lomiakin.

Hän on ollut varmasti alusta asti huono käytännön taitoja vaativissa jutuussa, joten itsepä valitsit sellaisen miehen. Sama juttu ruoka-asioissa.

Miehen kannattaa miettiä ruokavalionsa kuitenkin kuntoon, mennä kattaviin labratesteihin, myös d- vitamiini ja mittauttaa samalla testosteroniarvonsa. Liikunta ei ole ikinä pahaksi, pitäisi vain löytyä mukava tapa harrastaa sitä.

Kukaan järkevä ihminen ei halua mennä ikinä jonnekin rupuiseen hotelliin yöksi ja maksaa siitä paskasta vielä rahaakin, jos omassa sängyssä nukkuu paremmin. On siis ihan järjetöntä käskyttää miestä sellaiseen ja vinkua kun toista ei nappaa...

Miksi et mene mukaan viinijuttuihin? Niinpä...

Sanoisin, että sinulla on nyt ongelmia, ei miehellä. Sinulla on kuitenkin joku ikäkriisi, mutta et halua muuttaa kuitenkaan itseäsi, vaan haluaisit, että toinen muuttuu. Minä muuttaisin sinuna ajattelutapaani ja olisin mielummin onnellinen niistä hyvistä asioista kuin räkyttäisin muutamista huonoista, jotka ovat olleet olemassa jo 26 vuotta ja joita et pysty muuttamaan.

N49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se pihanurmikko on puolimetrinen ja pyydät/käsket miestäsi leikkaamaan sen, ryhtyykö hän työhön?

Kyllä. Hän tekee kaiken mukisematta, kun työnjohtaja eli minä kerron, mitä on tehtävä. Mutta tämä ei poista sitä vastuu-ongelmaa. Omasta mielestä se vastuun kantaminen on raskaampaa kuin itse tekeminen.

No taitaa se aika raskasta olla, kun et itsekään saa sitä nurmea leikattua ennen kuin se on puolimetrinen.

Lähes puolet on vastannut, että "moni peruasia parisuhteessasi on vinksallaan". En ole ap, mutta olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, mitkä PERUSasiat ap:n suhteessa on pielessä. Kertokaa!

Jos olet mieluummin yksin niin jätä vain. Mutta 100% et tule löytämään parempaa, ja todennäköisesti kaikki mikä nykyisessä suhteessa on hyvin tulee olemaan huonosti jonkun toisen kanssa. Meidän ikäisenä deittailu on toivotonta.

Ap, voisiko kyse olla siitä, että vaihdevuotesi ovat alkaneet tai alkamassa? Tunnistan tuon ärsyyntymisen tunteen siltä ajalta.

Koska minulla on mies, joka on sekä kiltti, mukava ja luotettava ym. että sen lisäksi hoitaa ja järjestää oma-aloitteisesti kodin ja lasten asioita tasavertaisesti kanssani, niin täytyy sanoa etten jaksaisi katsella ap:n miehen kaltaista tyyppiä hetkeäkään.

Minulle on tärkeää että elämänkumppani on ns. aikuinen joka osaa hoitaa vaikkapa raha-asiat luotettavasti sekä ymmärtää mitä pitää tehdä jotta elämä ja arki sujuu mahdollisimman helposti ja mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se pihanurmikko on puolimetrinen ja pyydät/käsket miestäsi leikkaamaan sen, ryhtyykö hän työhön?

Tarvitaanko nurmikon leikkaamiseen kikkeliä, vai miksi AP ei voisi itse tehdä sitä?

Samaa ihmettelin. Oletko ap joku hienohelma vai minsi et aja itse nurmikkoa? Osta kunnon masiina ja aja itse. Tai robotti, sillä se on ratkaistu. Ja ne lukiolaisetkaan eivät ole enää vauvoja, hekin kykenevät siihen puuhaan varmasti.

Vierailija kirjoitti:

"Hän on erinomainen isä, on kiltti minulle, ei ryyppää, ei ole uskoton, pitää minua hyvänä päivittäin, antaa palautetta viehätysvoimastani jne. Myös seksielämämme on erinomaista"

Luepa nuo kertaalleen ajatuksella. Sen jälkeen mieti, kuinka monesta noista olisit valmis luopumaan, jotta saisit ruokaa laittavan ja nurmikkoa säännöllisesti ajavan miehen. 

Tai sitten voisi miettiä, onko yhdellekään naiselle plussaa, jos nainen ei ryyppää eikä ole uskoton. Eiköhän nuo ole vähimmäisvaatimukset.

Vaihtaisitko minun (kohta ex-) mieheeni?

1) Osaa tehdä ihan kaikkea teknistä ja myös hankkii ihan kaikkea teknistä. Nurkat väärällään laitteita ja hilavitkuttimia. Tuhlaa aikansa ja rakkautensa laitteisiin, niiden hyvinvointi on miljoona kertaa tärkeämpää kuin talossa asuvien ihmisten.

2) Tekee ruuanlaitosta sääntöviidakon. Jos hän on päättänyt tehdä ruokaa, kukaan ei saa syödä sitä ennen mitään, vaikka käytännössä ruuan valmistumiseen olisi aikaa about viisi tuntia. Jos joku muu tekee ruokaa, hän kyttää ja arvostelee ja korjaa jatkuvasti toisen "virheitä" ruuanlaitto- ja siivousprosessissa.

3) On unihäiriöinen eikä koskaan saa unta ennen kuin pitkälti aamuyöllä. Saattaa vaatia seksiä "unilääkkeeksi", mistä seuraa 2-3 tuntia epätoivoista jyystämistä ja hinkkaamista, mistä ei saa yhtään mitään muuta kuin kiukkuisen olon tulevaa aamuherätystä miettiessä.

4) Harvoin haluaa panostaa mihinkään matkoihin, koska on pihin kaiken muun paitsi uusimman elektroniikan ostamisen suhteen. Ei yleensä suostu kenenkään muun toiveisiin matkojen suhteen, vaan jos lähtee, niin lähtee vain omilla ehdoillaan.

5) Hän voi järjestää extraa saadakseen seksiä. Katso kohta 3 ylempää. Eli jos hän joskus järjestää jotain "extraa", niin hän olettaa että siitä pitää maksaa.... Ihmisenä ei ole koskaan kiinnostunut minusta eikä ollenkaan arvosta mielipiteitäni, harrastuksiani, toiveitani yms.

Jos mies tuo jotain extraa esim paljon rahaa, olisin ehkä valmis jatkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Hän on ollut varmasti alusta asti huono käytännön taitoja vaativissa jutuussa, joten itsepä valitsit sellaisen miehen. Sama juttu ruoka-asioissa.

Miehen kannattaa miettiä ruokavalionsa kuitenkin kuntoon, mennä kattaviin labratesteihin, myös d- vitamiini ja mittauttaa samalla testosteroniarvonsa. Liikunta ei ole ikinä pahaksi, pitäisi vain löytyä mukava tapa harrastaa sitä.

Kukaan järkevä ihminen ei halua mennä ikinä jonnekin rupuiseen hotelliin yöksi ja maksaa siitä paskasta vielä rahaakin, jos omassa sängyssä nukkuu paremmin. On siis ihan järjetöntä käskyttää miestä sellaiseen ja vinkua kun toista ei nappaa...

Miksi et mene mukaan viinijuttuihin? Niinpä...

Sanoisin, että sinulla on nyt ongelmia, ei miehellä. Sinulla on kuitenkin joku ikäkriisi, mutta et halua muuttaa kuitenkaan itseäsi, vaan haluaisit, että toinen muuttuu. Minä muuttaisin sinuna ajattelutapaani ja olisin mielummin onnellinen niistä hyvistä asioista kuin räkyttäisin muutamista huonoista, jotka ovat olleet olemassa jo 26 vuotta ja joita et pysty muuttamaan.

N49

Nämä ovat varmasti kamalia kumppaneita, jotka eivät yhtään kykene ymmärtämään että joku voi tykätä jostain mistä he eivät. Ja järkevyys katsotaan sen perusteella, tykkääkö toinen samoista vai eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

Koska minulla on mies, joka on sekä kiltti, mukava ja luotettava ym. että sen lisäksi hoitaa ja järjestää oma-aloitteisesti kodin ja lasten asioita tasavertaisesti kanssani, niin täytyy sanoa etten jaksaisi katsella ap:n miehen kaltaista tyyppiä hetkeäkään.

Minulle on tärkeää että elämänkumppani on ns. aikuinen joka osaa hoitaa vaikkapa raha-asiat luotettavasti sekä ymmärtää mitä pitää tehdä jotta elämä ja arki sujuu mahdollisimman helposti ja mukavasti.

ERINOMAINEN kommentti - siis teoriassa. Käytännön aikuisten elämässä vaan on valitettavasti niin, että 99,99% tapauksista joutuu tekemään kompromisseja jonkun asian suhteen. Omasta mielestäni (nämäkin toki jokaisen itsensä arvotettava) AP:n mies kuulostaa kumppanilta, jonka puutteet olisi itse valmis mielelläni sietämään saadakseni kuvattuja asioita. Suhteesta lähtö pitäisin erittäin suurena riskinä, koska siinä tosiaan on se 99,99% prosentin todennäköisyys, että seuraavakin on tavalla tai toisella "maanantaikappale".

Vierailija kirjoitti:

Koska minulla on mies, joka on sekä kiltti, mukava ja luotettava ym. että sen lisäksi hoitaa ja järjestää oma-aloitteisesti kodin ja lasten asioita tasavertaisesti kanssani, niin täytyy sanoa etten jaksaisi katsella ap:n miehen kaltaista tyyppiä hetkeäkään.

Minulle on tärkeää että elämänkumppani on ns. aikuinen joka osaa hoitaa vaikkapa raha-asiat luotettavasti sekä ymmärtää mitä pitää tehdä jotta elämä ja arki sujuu mahdollisimman helposti ja mukavasti.

Täällä toinen täysin samaa mieltä. Otan mieluummin vaikka impotentin ja alkoholisoituneen, mutta vastuullisen aikuisen miehen kuin AP:n kuvaaman mieslapsen.  

Äänestin "perusasiat ovat kunnossa". Mutta itselläni kanssasi hyvinkin samantyyppinen tilanne, enkä voi sanoa olevani tyytyväinen. Täytin juuri 50 v. , meillä on myös 2 teiniä ja takana raskas vuosi. Sen on aiheuttanut lähinnä kriisi parisuhteessa ja epävarmuus jatkosta. Jos jotain olen oppinut itsestäni tämän kuluneen vuoden aikana, niin sen että sanoitan hyvin selvästi nykyään omat tuntemukseni ja toiveeni. Niin itselleni kuin miehelle. Ja todella rautalangasta vääntäen tyyliin "Haluan että varaat hotellin ilman että pyydän sitä" tai "Olen loukkaantunut, sillä et kysynyt mielipidettäni työpaikkasi vaihtamisesta, mutta isältäsi kysyit. "

Aikaisemmin olen piilottanut tunteeni ja unohtanut omat toiveeni. Ja sitten olen kiukutellut ja raivonnut, koska en ole saanut sanoa ajatuksiani. Nykyään pystyn pysymään rauhallisena toiveitani kertoessa, sillä ajattelen että minulla ei ole hävittävää. Jos miestä ei kiinnosta kuunnella/reagoida tarpeisiini, niin minkä minä sille voin. Se on hänen päätöksensä. Ja sillä on omat seurauksensa. Nyt eletäänkin vaiheessa, jossa nähdään , onko 20 vuoden jälkeen mahdollista muuttaa sitä parisuhteen dynamiikkaa, jossa minä olen aina aloitteen tekijä ja ratkaisukeskeinen toteuttaja miehen roikkuessa mukana ilman sen suurempaa henkistä tai taloudellista panostusta. Toistaiseksi tuntuu, että aina kun otetaan askel eteenpäin, niin seuraavana päivänä mennäänkin kaksi askelta taaksepäin. Tsemppiä sinulle

PS. Muista myös että et ala suorittamaan parisuhteen pelastamista. Kuten minulle kävi. "Yllättäen" minä olin se , joka alkoi selvittämään työkaluja parisuhteen pelastamiseksi ja sparraamaan ja valmentamaan miestä kuin mikäkin terapeutti. Kunnes muistin, että minä olen vain puolet tästä parisuhteesta ja minun EI TARVITSE ratkaista yksin ongelmia, joissa suhteen toisella osapuolella on merkittävä rooli. Huh. Tulipas paljon tekstiä. Pahoittelen.

Siis oikeastiko nykyään lukiolaisten vanhemmille lähetellään jotain viestejä koulusta? Mitä ihmettä niissä viesteissä sitten sanotaan?

Kun minä olin lukiossa 2000-luvun alussa, niin ei silloin kotiin mitään viestitelty. Ihan itse lukiolaiset osasivat koulunsa hoitaa. Siellähän ollaan jo täysi-ikäisiäkin viimeisellä luokalla!

Kukaan ei täytä toisen ihmisen kaikkia toiveita ja tarpeita.

Päiväunia nukkuva kunnollinen viiniharrastaja sopisi meikäläiselle hyvin, jos henkilökemiat muuten kolahtaa.

Onni tulee jokaisen omasta päästä, ja parisuhteeseen onnen tuon henkilökemia ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Vaikka olisi "täydellinen" kumppani paperilla, mutta silti ei "synkkaa", niin ei oo ei tuu eikä kuulu juu...

Jos sekin ärsyttää suunnattomasti, että toinen NUKKUU, niin kyllä vika on 100% omassa asenteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se pihanurmikko on puolimetrinen ja pyydät/käsket miestäsi leikkaamaan sen, ryhtyykö hän työhön?

Tarvitaanko nurmikon leikkaamiseen kikkeliä, vai miksi AP ei voisi itse tehdä sitä?

AP:n aika menee lasten wilma-viestien ja muun metatyön hoitamisessa. Sellaisissa tehtävissä, joihin mies ei näköjään pysty, joten tehköön osansa hoitamalla jotain missä onnistuu. Aloittaja varmasti itsekin osaisi nurmikon leikata, mutta ei hänen sentään kaikkea tarvitse tehdä.

Asioita, joita oma mieheni (44 v) ei mm. tiedä: 

-mikä on sähkösopimus ja mistä sellaisen saa

-mitä tarkoittaa yhtiövastike

-onko lapsillamme sairausvakuutuksia

-paljonko meillä menee asumiseen kuukaudessa

-oma veroprosenttinsa ja paljonko hän tienaa kuukaudessa

Nämä ihan vaan sivuhuomatuksena. Että on niitä muitakin vastaavia miehiä.