"Naisen pitää antaa miehen olla mies"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.

Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.

Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?

Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?

Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on fyysisesti vahvempi kuin minä, häntä kiinnostaa autot ja urheilu, minua ei sellaiset asiat kiinnosta pätkääkään.

Mieheni on seksuaalisesti aktiivisempi kuin minä, hän tekee suurimman osan alotteista ja seksissä on aktiivisempi osapuoli.

Miehelläni on suuri kilpailuvietti, itselläni ei niinkään sellaista ole.

Mieheni ajattelu on loogisempaa kuin minun. Ulkonäkö ei ole kovin tärkeää miehelleni, perussiisteys ja hygienia kunnossa, uusia vaatteita ei oikein hanki, minä puolestan ostelen itselleni ja hänelle vaatteita ja tavaroita.

Suhteemme toimii hyvin, sillä olemme hyväksyneet erilaisuuden.

Sanoisin, että mieheni saa olla mies, koska en pyri häntä muuttumaan tai olemaan toisenlainen. Erilaisuus naisen ja miehen välillä on voimavara ja rikkaus.

Minä taas olen ollut seksuaalisesti aktiivisempi kuin kukaan mies. Tuossa "erilaisuus on voimavara ja rikkaus" on se ongelma, jos vaatii että miehen pitää olla tietynlainen ja naisen tietynlainen. Jos näkee ongelmaksi että mies itkee, kaipaa hellyyttä tai kokkaa, tai että nainen laittaa autoja tai metsästää ruokaa pakkaseen. Kun ne ei ole kiinni sukupuolesta vaan persoonasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.

Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.

Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?

Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?

Naisille on suurimmassa osin annettu malli palvelevasta, hoivaavasta ja tunteellisesta naiseudesta, ehkä jopa draamantäyteisestä tunnemaailmasta.

Monet naiset ovat kääntäneet tämän mallin ylösalaisin. Joko sen on kääntänyt kokonaan, jolloin käytös on ylimielistä, minä ensin, minulle kaikki, sitten vasta muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .

Feministi pitää huolen, että mies arvostaa yhtälailla sinun osuuttasai, ei meillä ole mitään työnjakoa vastaan.

Pakottamalla arvostusta ei saa koskaan. Arvostus ansaitaan aina uuudelleen ja uudelleen. Jokainen hyvässä parisuhteessa tietää että rakkaus on valinta ja rakkautta pitää vaalia. Jos ei onnistu, sitten erotaan.

Ei sitä hyvänen aika pakoteta, se on asenne, joka toimii vain molempiin suuntiin. "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" on varsin yksinkertainen onnellisen liiton salaisuus. Hän on minun kuninkaani, ja kuningashan jakaa elämänsä kuningattaren, ei palvelijan kanssa.

Näin se on, mutta mitä tekemistä feminismillä on normaalin asian kanssa ja miksi siitä tulee pitää huolta. Jos ei miellytä, niin vaihdetaan. Eihän miehenkään arvostusta vartioida, vaan nainen vaihdetaan tarvittaessa sopivampaan. Hyvässä parisuhteessa nämä asiat tulevat luonnostaan. Jos tähän jotain tarvitaan se on tasa-arvo, eikä feminismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.

Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.

Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?

Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?

Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.

Miksi ponnistella enemmän kun se pöytä on valmiiksi katettu?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on fyysisesti vahvempi kuin minä, häntä kiinnostaa autot ja urheilu, minua ei sellaiset asiat kiinnosta pätkääkään.

Mieheni on seksuaalisesti aktiivisempi kuin minä, hän tekee suurimman osan alotteista ja seksissä on aktiivisempi osapuoli.

Miehelläni on suuri kilpailuvietti, itselläni ei niinkään sellaista ole.

Mieheni ajattelu on loogisempaa kuin minun. Ulkonäkö ei ole kovin tärkeää miehelleni, perussiisteys ja hygienia kunnossa, uusia vaatteita ei oikein hanki, minä puolestan ostelen itselleni ja hänelle vaatteita ja tavaroita.

Suhteemme toimii hyvin, sillä olemme hyväksyneet erilaisuuden.

Sanoisin, että mieheni saa olla mies, koska en pyri häntä muuttumaan tai olemaan toisenlainen. Erilaisuus naisen ja miehen välillä on voimavara ja rikkaus.

Käydäänpäs läpi tämä sun listasi:

Mieheni on fyysisesti vahvempi kuin minä.

-Pitää meillä paikkansa

Häntä kiinnostaa autot ja urheilu, minua ei sellaiset asiat kiinnosta pätkääkään.

-Miestä ei kiinnosta autot eikä kovasykkeinen urheilu tippaakaan. Itseäni taas kiinnostaa molemmat huomattavasti enemmän.

Mieheni on seksuaalisesti aktiivisempi kuin minä, hän tekee suurimman osan alotteista ja seksissä on aktiivisempi osapuoli.

-Ei pidä paikkansa vaan on meillä toisinpäin.

Miehelläni on suuri kilpailuvietti, itselläni ei niinkään sellaista ole.

-Ei pidä paikkansa. Kummallakaan ei hirveämmin ole, mutta minulla on vähän enemmän.

Mieheni ajattelu on loogisempaa kuin minun.

-Ei pidä paikkansa meillä ja itse olen esimerkiksi parempi perus ikeakokoamisissa ja muissa tämänkaltaisissa tehtävissä.

Ulkonäkö ei ole kovin tärkeää miehelleni, perussiisteys ja hygienia kunnossa, uusia vaatteita ei oikein hanki, minä puolestan ostelen itselleni ja hänelle vaatteita ja tavaroita.

-Pitää paikkansa.

Suhteemme toimii hyvin, sillä olemme hyväksyneet erilaisuuden.

Sanoisin, että mieheni saa olla mies, koska en pyri häntä muuttumaan tai olemaan toisenlainen. Erilaisuus naisen ja miehen välillä on voimavara ja rikkaus.

-pitää paikkansa muuten, mutta näitä yllämainittuja asioita emme erikseen niputa sukupuolen mukaan vaan molemmat ja kaikki on yksilöitä eikä kyseiset seikat vähennä tai lisää toisen mieheyttä tai naiseutta. Eli mieheni ei tarvitse pitää autoista ollakseen Mies vaan miehisyys ja miehenä olo on paljon laajempaa eikä sitä poista se ettei ole tietystä stereotyyppisistä asioista kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Eli tämän perusteella tein päätelmän, että "miehenä olo" on perinteistä työnjakoa kotona ja sitä että mies ansaitsee enemmän kuin nainen? Ymmärrän toisaalta että ennen oli helpompaa kun tietyt työt kuuluivat automaattisesti miehelle ja osa naiselle eikä tarvinut keskustella asiasta mutta mitä tämä siis nykyään tarkoittaa? Haluavatko miehet välttämättä tehdä juuri noita mainitsemiasi töitä ja mitä tapahtuu jos miestä ei kiinnosta? Onko hän vähemmän mies.

Miten nalkutus liittyy asiaan? Eikö oma tila ole muutenkin itsestäänselvyys jos toinen ei kuormitu liikaa vaikka kotihommista - lasten hoito vain toisen vastuulla? Mitä jos naisen työ vie enemmän aikaa? Onko silloin nainen evännyt miehen mieheyden?

En oikein tajua tätä, kun sanavalinta aloituksessa ja sinullakin on että mies "saa" olla mies ihan kuin siihen vaaditaan jokin lupa. Mitäs sitten tapahtuu jos mies ansaitseekin vähemmän? Onko hän vähemmän mies? Mitä sitten tehdään? Mitä jos se mies ei halua tai osaa nikkaroida. Kaverini mies oli hyvinpalkattu johtaja ja kaveri kiireinen virkanainen ja maalaissukulaiset yrittivät tuputtaa heille omakotitaloa jossa on nikkarointitilaa. Miestä ei kiinnostanut pätkääkään jokin nikkarointi.  He ostivat remontit ostopalveluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.

Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.

Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?

Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?

Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.

Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.

Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.

Naisen pitää suorittaa koska mies ei tee mitään. Vaikka miestä ei huvita tehdä mitään niin silti pitää varmistaa suoja ja ruoka perheelle. Toisin kuin moni mies luulee niin tämän päivän asiaa ei voi lykätä 6kk päähän koska joka päivä tulee uusia asioita hoidettavaksi. 

Ja taas naista kuvataan lapsen tasolle typistettynä viattomana uhrina. Mitä jos kaikki ei olekaan vain miesten syytä?

Naisen syyksihän sitäkin yleensä yritetään lykätä, jos mies ei tee mitään. Niinkuin vaikka tuossa alkuperäisessä kommentissa tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.

Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.

Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?

Kiitos! Aina ei ns "oikeana" miehenä huomaa tätä kuinka edelleen se miehen rooli on todella ahdas. Minä näen sen roolin niin, että saa olla sellainen kuin on. Nykyään valkoista heteromiestä solvataan, koska hän on valkoinen hetero ja vielä mieskin. Kun heistä puhutaan, niin unohtuu että miehissä ja naisissa on melkein joka asiassa suurempi vaihteluväli sukupuolien sisällä kuin sukupuolien välillä. Miehiä ja naisia on moneen junaan.

Mielestäni tämä on melko monitahoinen asia, mikä liittyy miesten ahtaisiin rooleihin.

Kun kerroin mieheni stereotypisesti naisellisista piirteistä, se ikään kuin laski mieheni arvoa miehenä. Heti joku oli kertomassa kuinka kamala hän on ja epäilemässä hänen seksuaalista suuntautumistaan. Kun taas minä naisena kerron hoitavani meillä sellaisia asioita jotka stereotypisesti ovat miesten juttuja se nostaa arvoani naisena. Nainen saa ihailua, kun hänellä pysyy työkalut kädessä ja pärjää ns. miesten töissä, kun taas ns. naisten jutuista kiinnostunut mies saa osakseen neidittelyä ja homottelua.

Onko tässä sitten kyse ahtaasta miesroolista vai naisvihasta?

Vaihtoehdoista luonnollisesti puuttuu miesviha, miksi näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.

Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.

Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?

Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?

Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.

Miksi ponnistella enemmän kun se pöytä on valmiiksi katettu?

Jatkossa siinä tekee itselleen vain hallaa. Ihan sama, jos pakkasella pissii housuun, se lämmittää hetken, mutta sitten tulee vain entistä pahemmin vilu.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on hyvin yksinkertainen, me vain olemme naisena ja miehenä erilaisia. Samanlaisia meistä ei tule, koska se olisi täysin luonnotonta.

Kyllä. Mutta enemmän suomalaiset miehet ja naiset ovat samanlaisia keskenään isolla mittarilla, mitä jotkut miehet on keskenään tai naiset on keskenään.

Tajuatte varmaan mitä tarkoitan.

Esim minä olen enemmän samanlainen isäni kanssa, kuin olen jonkun missin tai "influensseri" naisen kanssa.

Ei minulla ole tuommoisten naisten kanssa muuta yhteistä kuin kehotoiminnot ja XX-kromosomi. Isäni kanssa taas meitä juuri muusta ei erota toisistaan. Reps.

N50

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Onnittelut suhteeseenne ja kaikkea hyvää. Paljon alapeukkuja tässä. Modernit feministit ei kestä miten voi olla sukupuolirooleja toimivassa suhteessa. Joten he itse toivottomia elämässä koska ei miestäkään koska haluavat olla pomoja suhteessa.

Mielenkiintoinen ketju!

Vieläkin vahvasti näkyy miehen stereotyypillinen luokittelu. Vahva, työssäkäyvä, seksuaalisesti aktiivinen, joka rakentaa vapaa-ajalla taloja.

Mies osaa mielestäni myös keskustella, kuunnella, halata ja jopa itkeä. Huolehtia muista ja olla välittävä ystävä/kumppani. Väsyä, olla masentunut tai surullinen, kaivata lohdutusta. Tunteellinen ja joskus heikko myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.

Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.

Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?

Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?

Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.

Kun ymmärtäisit että vaihtelua on enemmän sukupuolten sisällä kuin niiden välillä, niin silloin voisit päästä tuosta päähänpinttymästäsi.

Oikea mies ei selittele, että naisen pitää antaa miehen olla mies. Ne on aina näitä "äijiä" jotka on jäänyt 3 vuotiaan tasolle, hieman hakkailee "emäntää" kun ottaa pähän, kittaa kaljaa, riehuu, ajattelee olevansa lain yläpuolella yms.

Yleensä tuollaisella lauseella halutaan oikeuttaa henkisesti lapsen tasolle jääneen miehen epäjohdonmukainen käytös muita ihmisiä kohtaan. Toinen muunnos tuosta lauseesta on "Pojat on poikia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.

Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.

Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?

Ot, mutta onpa kamala mies. En voisi katsella miestä tarkkoilla ihonhoitorutiineilla. Onko ihan hetero?

Olipa moukkamainen kommentti.

Sitten on. En vaan voisi tuntea vetoa mieheen, jolla on enemmän niitä kauneudenhoitojuttuja kuin minulla. Olisi liian feminiininen kaikkine kasvonaamioineen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut miehen suusta tämmöisen että naisen ei pitäisi mennä sekaantumaan miesten töihin.

Kypsymätön mies noin latelee

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuollaisella lauseella halutaan oikeuttaa henkisesti lapsen tasolle jääneen miehen epäjohdonmukainen käytös muita ihmisiä kohtaan. Toinen muunnos tuosta lauseesta on "Pojat on poikia".

Pojat on poikia sanonta on kamala. Pojat kuvataan aivottomina otuksina, jotka eivät mahda itselleen eikä käytökselleen mitään!