Toivottu 3. lapsi ja suuri epävarmuus

Vierailija kirjoitti:

Muistele niitä asioita, joiden takia päätit tehdä kolmannen. Varmaan siihen jotain positiivistakin liittyy? Itselläni on vain yksi lapsi eikä mainitsemistasi syistä enempää ole tulossa, vaikka välillä vauvakuume vaivaakin.

Nostan

Edelleen kahden vaiheilla.

Vierailija kirjoitti:

Mieti rauhassa, nyt on hyvin aikaa vielä keskeyttää.

Se kolmas lapsi ei oikeasti mene siinä sivussa vaan muuttaa asioita paljon.

Jos tuntuu että oma jaksaminen ei riitä, niin jo olemassa olevien lasten asettaminen etusijalle on tärkeintä.

Mietin pääni puhki. Nyt on rv 7.

Mietin jäävätkö vaille asioita, vai jäävätkö vaille sisarusta aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Mieti rauhassa, nyt on hyvin aikaa vielä keskeyttää.

Se kolmas lapsi ei oikeasti mene siinä sivussa vaan muuttaa asioita paljon.

Jos tuntuu että oma jaksaminen ei riitä, niin jo olemassa olevien lasten asettaminen etusijalle on tärkeintä.

Miten kolmas lapsi voi olla yllätys 🤣🤣🤣

Mullakin oli epävarmuus kunnes tein lapsivesipunktion.

Adoptioon?

Ei keskeytystä.

Meillä kolmas oli helpoin. Nautin ihan eri tavalla pienen kanssa olemisesta kun tiesin että se on se viimeinen. Nyt kaksi vanhempaa ovat jo isoja teinejä, ihanaa kun mulla on vielä yksi pieni ihminen lähelläni. En koe että talous sen kummemmin mullistui. Ei tarvinnut vaihtaa autoa ja ihan samoja asioita tehdään oli lapsia sitten 2 tai 3. Harrastuksia on tarjolla kaiken hintaisia, olisi outo syy keskeyttää raskaus sitä varten.

Elämä kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lapset eivät tarvitse yltäkylläisesti materiaa, harrastuksia eikä lomamatkoja. Riität varmasti ihan hyvin ap! Nykyajan vaatimukset ovat ihan järjettömiä, silti lapset ja nuoret voivat huonosti, jostakin sekin kertoo.

Näinhän ne aikuiset itsellensä uskottelee, jotta ei tarttis potea huonoa omaatuntoa. Kun lapsi on ainoa, jolla ei ole varaa harrastuksiin, uusiin vaatteisiin ja matkoihin, kun kaikilla muilla ono, jättää se jälkensä. Puhun kokemuksesta. Elin vähävaraisen lapsuuden ja olin todella kateellinen kavereille, joilla oli kaikkea tuota mitä minulta puuttui. Se jätti syvän huonommuuden tunteen ja huonon itsetunnon. Itsellänitästä syystä vain 2 lasta, koska heille minulla on tarjota kaikki. Samasta syystä pysyn avioliitossani, sill lasten elintaso kärsisi muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lapset eivät tarvitse yltäkylläisesti materiaa, harrastuksia eikä lomamatkoja. Riität varmasti ihan hyvin ap! Nykyajan vaatimukset ovat ihan järjettömiä, silti lapset ja nuoret voivat huonosti, jostakin sekin kertoo.

Näinhän ne aikuiset itsellensä uskottelee, jotta ei tarttis potea huonoa omaatuntoa. Kun lapsi on ainoa, jolla ei ole varaa harrastuksiin, uusiin vaatteisiin ja matkoihin, kun kaikilla muilla ono, jättää se jälkensä. Puhun kokemuksesta. Elin vähävaraisen lapsuuden ja olin todella kateellinen kavereille, joilla oli kaikkea tuota mitä minulta puuttui. Se jätti syvän huonommuuden tunteen ja huonon itsetunnon. Itsellänitästä syystä vain 2 lasta, koska heille minulla on tarjota kaikki. Samasta syystä pysyn avioliitossani, sill lasten elintaso kärsisi muuten.

Ymmärrän, ja tätä samaa pohdin tässä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolmas oli helpoin. Nautin ihan eri tavalla pienen kanssa olemisesta kun tiesin että se on se viimeinen. Nyt kaksi vanhempaa ovat jo isoja teinejä, ihanaa kun mulla on vielä yksi pieni ihminen lähelläni. En koe että talous sen kummemmin mullistui. Ei tarvinnut vaihtaa autoa ja ihan samoja asioita tehdään oli lapsia sitten 2 tai 3. Harrastuksia on tarjolla kaiken hintaisia, olisi outo syy keskeyttää raskaus sitä varten.

Elämä kantaa.

Niin eli sinulla ja Aplla ei ole mitenkään sama tilanne. Sinulla EI aine ollut kolmea alle 4-vuotiasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lapset eivät tarvitse yltäkylläisesti materiaa, harrastuksia eikä lomamatkoja. Riität varmasti ihan hyvin ap! Nykyajan vaatimukset ovat ihan järjettömiä, silti lapset ja nuoret voivat huonosti, jostakin sekin kertoo.

Näinhän ne aikuiset itsellensä uskottelee, jotta ei tarttis potea huonoa omaatuntoa. Kun lapsi on ainoa, jolla ei ole varaa harrastuksiin, uusiin vaatteisiin ja matkoihin, kun kaikilla muilla ono, jättää se jälkensä. Puhun kokemuksesta. Elin vähävaraisen lapsuuden ja olin todella kateellinen kavereille, joilla oli kaikkea tuota mitä minulta puuttui. Se jätti syvän huonommuuden tunteen ja huonon itsetunnon. Itsellänitästä syystä vain 2 lasta, koska heille minulla on tarjota kaikki. Samasta syystä pysyn avioliitossani, sill lasten elintaso kärsisi muuten.

Lisää pohdintaan apua??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama tilanne vuosi sitten, kun odotin kolmatta. Taloudellista puolta en niinkään murehtinut, vaan miten tila, aika ja jaksaminen riittää, muuttuuko isompien lasten keskinäiset välit ja miten saadaan huomio jaetuksi tasapuolisesti. Keskimmäinen oli helppo vauva ja meni siinä sivussa, pelkäsin koliikkia, kehitysvamma, keskenmenoa niin, etten kyennyt kiintymään kolmoseen raskausaikana. Pelkäsin, että pilaan esikoisen ja keskimmäisen elämän. Vammaisuuden pelko oli se suurin.

Alku ei ollut helppo ja varmaan noiden pelkojeni takia iski paha synnytyksen jälkeinen masennus. Puhu huolistasi neuvolassa, puhu vaikka hoitaja ei tuntuisi ymmärtävän, ei olisi aikaa kuunnella. Anna isommille lapsillesi aikaa nyt. Ensimmäistä kertaa kun ylitin katua kahden isomman ja vaunujen kanssa tuntui, että aivot repeää:D huolesta ja siitä, miten moneen pitää samalla aikaa keskittyä. Nyt päivät, viikot menee nopeasti, vauva kehittyy, isommat kasvaa, kodin siisteystaso ei ole entisensä, esikoisella jo paljon omia juttuja, keskimmäisellä uhmaa ja aina kaveri kenen kanssa leikkiä, jos isosiskolla on omia juttuja.

Anna lapsille mahdollisuus tutustua vauvaan, valita vaatteet, työntää rattaita, mitä nyt haluavat tehdä. Laske vaatimustasoasi. Raivaa kaappeihin tilaa jokaisen vaatteille. Isommille omat tilat leikeille sitten kun vauva alkaa kiinnostua sisarusten leluista. Jokaiselle edes hetki kaksinkeskistä aikaa, joillekin lapsille se on nukkumaanmeno, toisille kauppareissu, kylpyhetki, joku tykkää auttaa kotitöissä. Pikkuvauva nukkuu paljon. Lapsille esim tehtävävihkoja tai sitten piirrettyjä alkuun.

Joihinkin harrastuksiin saa sisarusalennuksen. Kouluilla voi olla iltapäiväkerhoja, seurakunnalla toimintaa lapsille. Perintöosuus tulee aikanaan, parastahan olisi jos lapsista kasvaisi hyvinvoivia ja niin hyvin tienaavia, ettei se osuus paljoa merkitsisi.

Selviät ihan varmasti.

Kiitos sun kommentista. Erityisesti tuosta lopusta. Että selviät ja lapsista tulee hyvinvoivia ja hyvin tienaavia = perusturva kotoa.

Miksi pidät keskeytystä pahana? Joo NIPT olisi tehtävä, teittekö te sitä?

Miksikähän tosiaan keskeytys on paha. Mietippä tosiaan. Ensin halusit lapsen ja kun se on tulossa, et haluakkaan. Nyt se ihminen on jo olemassa vaikka alkuvaiheessa onkin.

Vierailija kirjoitti:

Muistele niitä asioita, joiden takia päätit tehdä kolmannen. Varmaan siihen jotain positiivistakin liittyy? Itselläni on vain yksi lapsi eikä mainitsemistasi syistä enempää ole tulossa, vaikka välillä vauvakuume vaivaakin.

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli kolmas yllätyksenä. Tämä aika on ollut ihanaa ja mennyt helposti. Isommat lapset on koululaisia, sen puolesta tietysti helpompaa. Itsekin pelkäsin jaksamista mutta kaikki pelot on osoittautuneet turhiksi. Ihanaa kun on saanut vauva ajan vielä kokea uudelleen :)

Meille tuli suunnitellusti kolmas ja on ollut helpoin kaikista, perhe tuntui valmiilt hänen synnyttyä, häntä ennen tuntui aina jokin vielä puuttuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lapset eivät tarvitse yltäkylläisesti materiaa, harrastuksia eikä lomamatkoja. Riität varmasti ihan hyvin ap! Nykyajan vaatimukset ovat ihan järjettömiä, silti lapset ja nuoret voivat huonosti, jostakin sekin kertoo.

Näinhän ne aikuiset itsellensä uskottelee, jotta ei tarttis potea huonoa omaatuntoa. Kun lapsi on ainoa, jolla ei ole varaa harrastuksiin, uusiin vaatteisiin ja matkoihin, kun kaikilla muilla ono, jättää se jälkensä. Puhun kokemuksesta. Elin vähävaraisen lapsuuden ja olin todella kateellinen kavereille, joilla oli kaikkea tuota mitä minulta puuttui. Se jätti syvän huonommuuden tunteen ja huonon itsetunnon. Itsellänitästä syystä vain 2 lasta, koska heille minulla on tarjota kaikki. Samasta syystä pysyn avioliitossani, sill lasten elintaso kärsisi muuten.

Mitä lapset kommentoivat? Toivovatko sisarusta?