Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Toivottu 3. lapsi ja suuri epävarmuus
05.09.2023 |
Epävarmuus omasta jaksamisesta. Epävarmuus omasta palautumisesta. Epävarmuus jäävätkö kaksi aiempaa pientä vaille harrastuksiin vientiä ja lomamatkoja yms. Epävarmuus taloudellisesti löydetäänkö asuntoa isompaa. Auttakaa suuntaan tai toiseen😔 Vasta rv6
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee kolmas (oikeasti) yllätyksenä. En ihan tajunnut miten ap raskaaksitulo yllätti sinut? Meille kävi niin, että kaksi lasta oli saatu IVF:llä ja kolmatta alettiin odottaa yhtäkkiä tuosta vaan.
Olen ollut todella onnellinen lapsesta, mutta parisuhteessani on valitettavasti tilanne, että puoliso ei tunnu olevan läsnä ja miettii eniten omia harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Olen paljon jo nyt lasten kanssa kolmistaan, nautin äitiydestä, mutta olisi ollut ihana jakaa tämä onni toisen yhtä kiinnostuneen/välittävän aikuisen kanssa. Tiedän nyt jo, että tämä lapsiaika on onnellista ja ihanaa aikaa elämässä, enkä ainakaan kadu koskaan sitä että otan siitä itse kaiken irti. Sitä en tiedä, katuuko mies itsekeskeisyyttään, sitten kun meidän lapset on jo isoja.
Tsemppiä ap mihin ikinä päädyttekään.
Meillä samoin, ekat IVF joten siksi yllätys.
Miten jaksat kolmen kanssa, jos mies on haluton?
Meillä mies haluton päivittämään laman aikana isompaan asuntoon 😒😒😒😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset ei välttämättä halua harrastaa kilpaurheilua. Meillä yksi haluaa ja muut ei. Muiden harrastukset ei mitenkään kalliita. Lomamatkat on menneet aika lailla teiniksi asti perhehuoneessa, joka maksaa saman verran kahden tai kolmen lapsen kanssa. Nyt on olleet kaikki kolme teinihuoneessa. Autoon on sovittu koko porukka ja koira lisäksi. Ihan tavallinen farmariauto. Lisähuone tehtiin sermillä kolmannelle, kun meni kouluun. Hyvin on kaikki mennyt. En osaa edes ajatella elämää ilman kolmosta. Vaatteet ja harrastusvälineet jää pitkälti nuorimmalle ja ei tule lisäkuluja. Joitakin juttuja olen ostanut hänelle uutena.
En haluaisi tilannetta, jossa kaksi olemassaolevaa haluaisivat harrastaa urheilua, mutta se ei ole mahdollista😞🥺😞 kolmannen takia
Myös kahta voi yksi aikuinen viedä harrastuksiin, hoitaa kotona tai lähteä lomareissulle, ja toinen pystyy olemaan töissä
Olen vienyt kolmea yksin harrastuksiin, hoitanut kotona ja käynyt heidän kanssa yksin lomareissulla. Ja kaikki kolme voivat harrastaa urheilua. Miksi ei voisi?
Voitko kertoa hieman tarkemmin, minkä ikäisestä asti onnistuu yksin viedä heitä, ja matkustaa?
Asutteko kalliissa Helsingissä? 🥺
Tuntuu että menee kaikki voimat, että saa 2 ja 4-vuotiaat raahattua yksin edes päiväkotiin tai johonkin uintiin.
Ei asuta Helsingissä. Pienessä kaupungissa. Autolla mentiin päiväkotiin. On pidempi matka. Uinnissa käytiin vuorotellen. Yksin olin lasten kanssa reissulla, kun nuorin oli viisi. Vanhemmat kuusi ja kahdeksan. Harrastuksiin kuljetin koko porukkaa. Iltahan siinä meni ajellessa, mutta ajattelin, että jaksan, kun haluan niin kovasti antaa heille harrastuksiin mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama tilanne vuosi sitten, kun odotin kolmatta. Taloudellista puolta en niinkään murehtinut, vaan miten tila, aika ja jaksaminen riittää, muuttuuko isompien lasten keskinäiset välit ja miten saadaan huomio jaetuksi tasapuolisesti. Keskimmäinen oli helppo vauva ja meni siinä sivussa, pelkäsin koliikkia, kehitysvamma, keskenmenoa niin, etten kyennyt kiintymään kolmoseen raskausaikana. Pelkäsin, että pilaan esikoisen ja keskimmäisen elämän. Vammaisuuden pelko oli se suurin.
Alku ei ollut helppo ja varmaan noiden pelkojeni takia iski paha synnytyksen jälkeinen masennus. Puhu huolistasi neuvolassa, puhu vaikka hoitaja ei tuntuisi ymmärtävän, ei olisi aikaa kuunnella. Anna isommille lapsillesi aikaa nyt. Ensimmäistä kertaa kun ylitin katua kahden isomman ja vaunujen kanssa tuntui, että aivot repeää:D huolesta ja siitä, miten moneen pitää samalla aikaa keskittyä. Nyt päivät, viikot menee nopeasti, vauva kehittyy, isommat kasvaa, kodin siisteystaso ei ole entisensä, esikoisella jo paljon omia juttuja, keskimmäisellä uhmaa ja aina kaveri kenen kanssa leikkiä, jos isosiskolla on omia juttuja.
Anna lapsille mahdollisuus tutustua vauvaan, valita vaatteet, työntää rattaita, mitä nyt haluavat tehdä. Laske vaatimustasoasi. Raivaa kaappeihin tilaa jokaisen vaatteille. Isommille omat tilat leikeille sitten kun vauva alkaa kiinnostua sisarusten leluista. Jokaiselle edes hetki kaksinkeskistä aikaa, joillekin lapsille se on nukkumaanmeno, toisille kauppareissu, kylpyhetki, joku tykkää auttaa kotitöissä. Pikkuvauva nukkuu paljon. Lapsille esim tehtävävihkoja tai sitten piirrettyjä alkuun.
Joihinkin harrastuksiin saa sisarusalennuksen. Kouluilla voi olla iltapäiväkerhoja, seurakunnalla toimintaa lapsille. Perintöosuus tulee aikanaan, parastahan olisi jos lapsista kasvaisi hyvinvoivia ja niin hyvin tienaavia, ettei se osuus paljoa merkitsisi.
Selviät ihan varmasti.
Kiitos sun kommentista. Erityisesti tuosta lopusta. Että selviät ja lapsista tulee hyvinvoivia ja hyvin tienaavia = perusturva kotoa.
Miksi pidät keskeytystä pahana? Joo NIPT olisi tehtävä, teittekö te sitä?
Vierailija kirjoitti:
Minusta 3 ei ole edes paljon...
Meillä 6 lasta. Pienillä ikäeroilla tuli 3 ekaa; 1v 10kk ja vähän alle 2v. Siitä eteenpäin on ollut 3v väli.
Onhan aina 1 lapsi yksi lapsi enemmän, mutta isompi ero on siirtyä 1 lapsisesta kaksilapsiseen.
En usko ap, että teillä on mitään hätää.
Me ollaan matkusteltu kuudenkin lapsen kanssa ja eikä olla mitään isotuloisia, toinen työkyvyttömyyseläkkeellä ja toinen töissä.
On pärjätty omin avuin, vaikka on ollut tiukkaakin. Hoitoapua ei meilläkään ole ollut pahemmin. Anoppi ei ole koskaan tarjonnut apua ja oma äitini oli enemmän työllistetty sisarukseni perheessä, niin ei me sitten haluttu enää lisää hoitamista hänelle, joten oikeasti saa laskea yhden käden sormilla hoitoapu, mitä on pyydetty/saatu ja nämäkin taisi olla kahden ekan aikana. 4 nuorinta ei ole ikinä olleet "hoidossa" mummolassa.
Ja tähän vielä lisään, että meillä ei ole koskaan kukaan lapsista antanut ymmärtää, että heiltä olisi ollut jotain pois sisarusten takia. Osa on jo aikuisia ja omillaan, mutta pitävät toisiinsa yhteyttä.
Ikävää, jos jo olemassa olevan kolmannen lapsen elämän edelle menee materia ja toisten lasten harrastukset yms. Nämä ovat toden totta asioita, joita pitää ajatella tosissaan ennen raskautta. Ymmärrän, jos taloudellinen tilanne tai jonkun terveys olisi romahtanut raskauden alkamisen jälkeen tai että kolmatta raskautta ei olisi edes harkittu. Mutta en, jos raskaus on yritetty ja toivottu ja nyt sitten pähkäillään tälläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta 3 ei ole edes paljon...
Meillä 6 lasta. Pienillä ikäeroilla tuli 3 ekaa; 1v 10kk ja vähän alle 2v. Siitä eteenpäin on ollut 3v väli.
Onhan aina 1 lapsi yksi lapsi enemmän, mutta isompi ero on siirtyä 1 lapsisesta kaksilapsiseen.
En usko ap, että teillä on mitään hätää.
Me ollaan matkusteltu kuudenkin lapsen kanssa ja eikä olla mitään isotuloisia, toinen työkyvyttömyyseläkkeellä ja toinen töissä.
On pärjätty omin avuin, vaikka on ollut tiukkaakin. Hoitoapua ei meilläkään ole ollut pahemmin. Anoppi ei ole koskaan tarjonnut apua ja oma äitini oli enemmän työllistetty sisarukseni perheessä, niin ei me sitten haluttu enää lisää hoitamista hänelle, joten oikeasti saa laskea yhden käden sormilla hoitoapu, mitä on pyydetty/saatu ja nämäkin taisi olla kahden ekan aikana. 4 nuorinta ei ole ikinä olleet "hoidossa" mummolassa.Ja tähän vielä lisään, että meillä ei ole koskaan kukaan lapsista antanut ymmärtää, että heiltä olisi ollut jotain pois sisarusten takia. Osa on jo aikuisia ja omillaan, mutta pitävät toisiinsa yhteyttä.
Ikävää, jos jo olemassa olevan kolmannen lapsen elämän edelle menee materia ja toisten lasten harrastukset yms. Nämä ovat toden totta asioita, joita pitää ajatella tosissaan ennen raskautta. Ymmärrän, jos taloudellinen tilanne tai jonkun terveys olisi romahtanut raskauden alkamisen jälkeen tai että kolmatta raskautta ei olisi edes harkittu. Mutta en, jos raskaus on yritetty ja toivottu ja nyt sitten pähkäillään tälläisiä.
Sinun tuomitsemista en tarvitse. Jumala tuomitsee sitten, mutta et sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta 3 ei ole edes paljon...
Meillä 6 lasta. Pienillä ikäeroilla tuli 3 ekaa; 1v 10kk ja vähän alle 2v. Siitä eteenpäin on ollut 3v väli.
Onhan aina 1 lapsi yksi lapsi enemmän, mutta isompi ero on siirtyä 1 lapsisesta kaksilapsiseen.
En usko ap, että teillä on mitään hätää.
Me ollaan matkusteltu kuudenkin lapsen kanssa ja eikä olla mitään isotuloisia, toinen työkyvyttömyyseläkkeellä ja toinen töissä.
On pärjätty omin avuin, vaikka on ollut tiukkaakin. Hoitoapua ei meilläkään ole ollut pahemmin. Anoppi ei ole koskaan tarjonnut apua ja oma äitini oli enemmän työllistetty sisarukseni perheessä, niin ei me sitten haluttu enää lisää hoitamista hänelle, joten oikeasti saa laskea yhden käden sormilla hoitoapu, mitä on pyydetty/saatu ja nämäkin taisi olla kahden ekan aikana. 4 nuorinta ei ole ikinä olleet "hoidossa" mummolassa.Ja tähän vielä lisään, että meillä ei ole koskaan kukaan lapsista antanut ymmärtää, että heiltä olisi ollut jotain pois sisarusten takia. Osa on jo aikuisia ja omillaan, mutta pitävät toisiinsa yhteyttä.
Ikävää, jos jo olemassa olevan kolmannen lapsen elämän edelle menee materia ja toisten lasten harrastukset yms. Nämä ovat toden totta asioita, joita pitää ajatella tosissaan ennen raskautta. Ymmärrän, jos taloudellinen tilanne tai jonkun terveys olisi romahtanut raskauden alkamisen jälkeen tai että kolmatta raskautta ei olisi edes harkittu. Mutta en, jos raskaus on yritetty ja toivottu ja nyt sitten pähkäillään tälläisiä.
No te ette ole ainakaan ajatelleet yhtään, jos kerran kuusi (6!!) lasta on. Siinä tuskin on kukaan saanut harrastaa muuta kuin partiota tai ilmaista pihalla kävelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On saanu joku pilluu, vai purkkisiemenetkö iti?
Ap
Tämä on provo kommentti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee kolmas (oikeasti) yllätyksenä. En ihan tajunnut miten ap raskaaksitulo yllätti sinut? Meille kävi niin, että kaksi lasta oli saatu IVF:llä ja kolmatta alettiin odottaa yhtäkkiä tuosta vaan.
Olen ollut todella onnellinen lapsesta, mutta parisuhteessani on valitettavasti tilanne, että puoliso ei tunnu olevan läsnä ja miettii eniten omia harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Olen paljon jo nyt lasten kanssa kolmistaan, nautin äitiydestä, mutta olisi ollut ihana jakaa tämä onni toisen yhtä kiinnostuneen/välittävän aikuisen kanssa. Tiedän nyt jo, että tämä lapsiaika on onnellista ja ihanaa aikaa elämässä, enkä ainakaan kadu koskaan sitä että otan siitä itse kaiken irti. Sitä en tiedä, katuuko mies itsekeskeisyyttään, sitten kun meidän lapset on jo isoja.
Tsemppiä ap mihin ikinä päädyttekään.
Meillä samoin, ekat IVF joten siksi yllätys.
Miten jaksat kolmen kanssa, jos mies on haluton?
Meillä mies haluton päivittämään laman aikana isompaan asuntoon 😒😒😒😩
Ymmärrän, onhan se hurja yllätys, eikö? Oletko ajatellut, että ehkä näin on vain tarkoitettu? :)
Meillä on siitä helpompi tilanne, että asunto on sopiva kolmellekin lapselle, ja meidän isompi lapsi on jo sen verran iso että hän on ihan omatoiminen. Minulla on siis 1 isompi ja 1 pieni lapsi, ja olen pärjännyt hyvin heidän kanssa. Ymmärrän hyvin, että kun on 2 ja 4 vuotiaat niin ikäero on pieni ja molemmissa on vielä hurjasti vahtimista.
Kallista sinällään on asuminen, me olemme Espoossa ja Helsingissä myös kova hintataso joten ymmärrettävää että asumisen hinta nyt vaan on ihan eri luokkaa kun maakunnissa. Se on iso juttu oikeasti. Jospa asuntojen hinnat tulee jossakin vaiheessa alemmas ja laman mentyä vauvakin on isompi, jos teidän silloin olisikin mahdollista hankkia isompi koti?
Itseänikin kyllä mietitytti aluksi nousseet asuntolainan korot ja edessä odottava äitiysloma, mutta ilo ja hormonit olivat koko ajan pelon edellä enkä niin sitten panikoinut siitäkään. Olet onneksi vielä niin alussa raskautta, että olosi voi olla jo ihan eri huomenna, tai viikon, parin päästä.
Terapia on nyt myös hyvä idea. Olen itse menossa juttelemaan, koska minulla on ollut synnytyksen jälkeen masentunut olo, ja haluan siihenkin varautua jo etukäteen. Terapiassa voi epävarmoja ongelmatilanteita ja kriisejä selvitellä. Kun on kaikki tunteet ja pelot punnittu, ei siinä voi enempää tehdä, eihän. Mutta kyllä kaikki selviää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee kolmas (oikeasti) yllätyksenä. En ihan tajunnut miten ap raskaaksitulo yllätti sinut? Meille kävi niin, että kaksi lasta oli saatu IVF:llä ja kolmatta alettiin odottaa yhtäkkiä tuosta vaan.
Olen ollut todella onnellinen lapsesta, mutta parisuhteessani on valitettavasti tilanne, että puoliso ei tunnu olevan läsnä ja miettii eniten omia harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Olen paljon jo nyt lasten kanssa kolmistaan, nautin äitiydestä, mutta olisi ollut ihana jakaa tämä onni toisen yhtä kiinnostuneen/välittävän aikuisen kanssa. Tiedän nyt jo, että tämä lapsiaika on onnellista ja ihanaa aikaa elämässä, enkä ainakaan kadu koskaan sitä että otan siitä itse kaiken irti. Sitä en tiedä, katuuko mies itsekeskeisyyttään, sitten kun meidän lapset on jo isoja.
Tsemppiä ap mihin ikinä päädyttekään.
Meillä samoin, ekat IVF joten siksi yllätys.
Miten jaksat kolmen kanssa, jos mies on haluton?
Meillä mies haluton päivittämään laman aikana isompaan asuntoon 😒😒😒😩
Ymmärrän, onhan se hurja yllätys, eikö? Oletko ajatellut, että ehkä näin on vain tarkoitettu? :)
Meillä on siitä helpompi tilanne, että asunto on sopiva kolmellekin lapselle, ja meidän isompi lapsi on jo sen verran iso että hän on ihan omatoiminen. Minulla on siis 1 isompi ja 1 pieni lapsi, ja olen pärjännyt hyvin heidän kanssa. Ymmärrän hyvin, että kun on 2 ja 4 vuotiaat niin ikäero on pieni ja molemmissa on vielä hurjasti vahtimista.
Kallista sinällään on asuminen, me olemme Espoossa ja Helsingissä myös kova hintataso joten ymmärrettävää että asumisen hinta nyt vaan on ihan eri luokkaa kun maakunnissa. Se on iso juttu oikeasti. Jospa asuntojen hinnat tulee jossakin vaiheessa alemmas ja laman mentyä vauvakin on isompi, jos teidän silloin olisikin mahdollista hankkia isompi koti?
Itseänikin kyllä mietitytti aluksi nousseet asuntolainan korot ja edessä odottava äitiysloma, mutta ilo ja hormonit olivat koko ajan pelon edellä enkä niin sitten panikoinut siitäkään. Olet onneksi vielä niin alussa raskautta, että olosi voi olla jo ihan eri huomenna, tai viikon, parin päästä.
Terapia on nyt myös hyvä idea. Olen itse menossa juttelemaan, koska minulla on ollut synnytyksen jälkeen masentunut olo, ja haluan siihenkin varautua jo etukäteen. Terapiassa voi epävarmoja ongelmatilanteita ja kriisejä selvitellä. Kun on kaikki tunteet ja pelot punnittu, ei siinä voi enempää tehdä, eihän. Mutta kyllä kaikki selviää. :)
Psykologilla käynti oli ISO pettymys. Vastasi että ei hän osaa tähän mitään sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee kolmas (oikeasti) yllätyksenä. En ihan tajunnut miten ap raskaaksitulo yllätti sinut? Meille kävi niin, että kaksi lasta oli saatu IVF:llä ja kolmatta alettiin odottaa yhtäkkiä tuosta vaan.
Olen ollut todella onnellinen lapsesta, mutta parisuhteessani on valitettavasti tilanne, että puoliso ei tunnu olevan läsnä ja miettii eniten omia harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Olen paljon jo nyt lasten kanssa kolmistaan, nautin äitiydestä, mutta olisi ollut ihana jakaa tämä onni toisen yhtä kiinnostuneen/välittävän aikuisen kanssa. Tiedän nyt jo, että tämä lapsiaika on onnellista ja ihanaa aikaa elämässä, enkä ainakaan kadu koskaan sitä että otan siitä itse kaiken irti. Sitä en tiedä, katuuko mies itsekeskeisyyttään, sitten kun meidän lapset on jo isoja.
Tsemppiä ap mihin ikinä päädyttekään.
Meillä samoin, ekat IVF joten siksi yllätys.
Miten jaksat kolmen kanssa, jos mies on haluton?
Meillä mies haluton päivittämään laman aikana isompaan asuntoon 😒😒😒😩
Ymmärrän, onhan se hurja yllätys, eikö? Oletko ajatellut, että ehkä näin on vain tarkoitettu? :)
Meillä on siitä helpompi tilanne, että asunto on sopiva kolmellekin lapselle, ja meidän isompi lapsi on jo sen verran iso että hän on ihan omatoiminen. Minulla on siis 1 isompi ja 1 pieni lapsi, ja olen pärjännyt hyvin heidän kanssa. Ymmärrän hyvin, että kun on 2 ja 4 vuotiaat niin ikäero on pieni ja molemmissa on vielä hurjasti vahtimista.
Kallista sinällään on asuminen, me olemme Espoossa ja Helsingissä myös kova hintataso joten ymmärrettävää että asumisen hinta nyt vaan on ihan eri luokkaa kun maakunnissa. Se on iso juttu oikeasti. Jospa asuntojen hinnat tulee jossakin vaiheessa alemmas ja laman mentyä vauvakin on isompi, jos teidän silloin olisikin mahdollista hankkia isompi koti?
Itseänikin kyllä mietitytti aluksi nousseet asuntolainan korot ja edessä odottava äitiysloma, mutta ilo ja hormonit olivat koko ajan pelon edellä enkä niin sitten panikoinut siitäkään. Olet onneksi vielä niin alussa raskautta, että olosi voi olla jo ihan eri huomenna, tai viikon, parin päästä.
Terapia on nyt myös hyvä idea. Olen itse menossa juttelemaan, koska minulla on ollut synnytyksen jälkeen masentunut olo, ja haluan siihenkin varautua jo etukäteen. Terapiassa voi epävarmoja ongelmatilanteita ja kriisejä selvitellä. Kun on kaikki tunteet ja pelot punnittu, ei siinä voi enempää tehdä, eihän. Mutta kyllä kaikki selviää. :)
Psykologilla käynti oli ISO pettymys. Vastasi että ei hän osaa tähän mitään sanoa.
Oliko tämä ap:n kommentti? Jos oli, niin huhhuh! Todella ammattitaidotonta. Kokeilisin lapsettomuuteen/lapsiperheisiin erikoistunutta terapeuttia vaikka vain muutaman käynnin verran. Heillä pitäisi olla kokemusta raskautumis- ja perheasioihin liittyen. Lapsettomuuteen sen takia, että raskautumisvaikeuksiin liittyy joskus näitä yllätysraskauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli kolmas yllätyksenä ja mietin kovasti keskeyttämistä. Muutin kuitenkin mieleni. Mies suhtautui raskausajan nihkeästi, mutta kiintyi vauvaan. Hän on jo koululainen ja varsinkin keskemmäisen kanssa tosi läheinen. Keskituloilla heidät elättää ihan ok vaikka joku lomamatka onkin ehkä jäänyt tekemättä. Luonteeltaan kuopukseni on tosi suloinen ja "helppo" joten meille ratkaisu osoittautui oikeaksi. Jos ultrassa olisi paljastunut esim. kehitysvamma, niin olisin kyllä keskeyttänyt. Se olisi ollut liikaa jaksamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee kolmas (oikeasti) yllätyksenä. En ihan tajunnut miten ap raskaaksitulo yllätti sinut? Meille kävi niin, että kaksi lasta oli saatu IVF:llä ja kolmatta alettiin odottaa yhtäkkiä tuosta vaan.
Olen ollut todella onnellinen lapsesta, mutta parisuhteessani on valitettavasti tilanne, että puoliso ei tunnu olevan läsnä ja miettii eniten omia harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Olen paljon jo nyt lasten kanssa kolmistaan, nautin äitiydestä, mutta olisi ollut ihana jakaa tämä onni toisen yhtä kiinnostuneen/välittävän aikuisen kanssa. Tiedän nyt jo, että tämä lapsiaika on onnellista ja ihanaa aikaa elämässä, enkä ainakaan kadu koskaan sitä että otan siitä itse kaiken irti. Sitä en tiedä, katuuko mies itsekeskeisyyttään, sitten kun meidän lapset on jo isoja.
Tsemppiä ap mihin ikinä päädyttekään.
Meillä samoin, ekat IVF joten siksi yllätys.
Miten jaksat kolmen kanssa, jos mies on haluton?
Meillä mies haluton päivittämään laman aikana isompaan asuntoon 😒😒😒😩
Ymmärrän, onhan se hurja yllätys, eikö? Oletko ajatellut, että ehkä näin on vain tarkoitettu? :)
Meillä on siitä helpompi tilanne, että asunto on sopiva kolmellekin lapselle, ja meidän isompi lapsi on jo sen verran iso että hän on ihan omatoiminen. Minulla on siis 1 isompi ja 1 pieni lapsi, ja olen pärjännyt hyvin heidän kanssa. Ymmärrän hyvin, että kun on 2 ja 4 vuotiaat niin ikäero on pieni ja molemmissa on vielä hurjasti vahtimista.
Kallista sinällään on asuminen, me olemme Espoossa ja Helsingissä myös kova hintataso joten ymmärrettävää että asumisen hinta nyt vaan on ihan eri luokkaa kun maakunnissa. Se on iso juttu oikeasti. Jospa asuntojen hinnat tulee jossakin vaiheessa alemmas ja laman mentyä vauvakin on isompi, jos teidän silloin olisikin mahdollista hankkia isompi koti?
Itseänikin kyllä mietitytti aluksi nousseet asuntolainan korot ja edessä odottava äitiysloma, mutta ilo ja hormonit olivat koko ajan pelon edellä enkä niin sitten panikoinut siitäkään. Olet onneksi vielä niin alussa raskautta, että olosi voi olla jo ihan eri huomenna, tai viikon, parin päästä.
Terapia on nyt myös hyvä idea. Olen itse menossa juttelemaan, koska minulla on ollut synnytyksen jälkeen masentunut olo, ja haluan siihenkin varautua jo etukäteen. Terapiassa voi epävarmoja ongelmatilanteita ja kriisejä selvitellä. Kun on kaikki tunteet ja pelot punnittu, ei siinä voi enempää tehdä, eihän. Mutta kyllä kaikki selviää. :)
Psykologilla käynti oli ISO pettymys. Vastasi että ei hän osaa tähän mitään sanoa.
Ei psykologi voi kenenkään puolesta tehdä päätöksiä, pitääkö lapsi vai ei!
Meitä oli kolme ja vain isä oli töissä, aika köyhiä oltiin mutta nälkää ei nähty. Ei matkusteltu ulkomailla, mutta se johtui siitä ettei äiti halunnut. Ei me lapset edes kaivattu ulkomaille, vaikka luokkakavereiden perheet useat kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee kolmas (oikeasti) yllätyksenä. En ihan tajunnut miten ap raskaaksitulo yllätti sinut? Meille kävi niin, että kaksi lasta oli saatu IVF:llä ja kolmatta alettiin odottaa yhtäkkiä tuosta vaan.
Olen ollut todella onnellinen lapsesta, mutta parisuhteessani on valitettavasti tilanne, että puoliso ei tunnu olevan läsnä ja miettii eniten omia harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Olen paljon jo nyt lasten kanssa kolmistaan, nautin äitiydestä, mutta olisi ollut ihana jakaa tämä onni toisen yhtä kiinnostuneen/välittävän aikuisen kanssa. Tiedän nyt jo, että tämä lapsiaika on onnellista ja ihanaa aikaa elämässä, enkä ainakaan kadu koskaan sitä että otan siitä itse kaiken irti. Sitä en tiedä, katuuko mies itsekeskeisyyttään, sitten kun meidän lapset on jo isoja.
Tsemppiä ap mihin ikinä päädyttekään.
Meillä samoin, ekat IVF joten siksi yllätys.
Miten jaksat kolmen kanssa, jos mies on haluton?
Meillä mies haluton päivittämään laman aikana isompaan asuntoon 😒😒😒😩
Ymmärrän, onhan se hurja yllätys, eikö? Oletko ajatellut, että ehkä näin on vain tarkoitettu? :)
Meillä on siitä helpompi tilanne, että asunto on sopiva kolmellekin lapselle, ja meidän isompi lapsi on jo sen verran iso että hän on ihan omatoiminen. Minulla on siis 1 isompi ja 1 pieni lapsi, ja olen pärjännyt hyvin heidän kanssa. Ymmärrän hyvin, että kun on 2 ja 4 vuotiaat niin ikäero on pieni ja molemmissa on vielä hurjasti vahtimista.
Kallista sinällään on asuminen, me olemme Espoossa ja Helsingissä myös kova hintataso joten ymmärrettävää että asumisen hinta nyt vaan on ihan eri luokkaa kun maakunnissa. Se on iso juttu oikeasti. Jospa asuntojen hinnat tulee jossakin vaiheessa alemmas ja laman mentyä vauvakin on isompi, jos teidän silloin olisikin mahdollista hankkia isompi koti?
Itseänikin kyllä mietitytti aluksi nousseet asuntolainan korot ja edessä odottava äitiysloma, mutta ilo ja hormonit olivat koko ajan pelon edellä enkä niin sitten panikoinut siitäkään. Olet onneksi vielä niin alussa raskautta, että olosi voi olla jo ihan eri huomenna, tai viikon, parin päästä.
Terapia on nyt myös hyvä idea. Olen itse menossa juttelemaan, koska minulla on ollut synnytyksen jälkeen masentunut olo, ja haluan siihenkin varautua jo etukäteen. Terapiassa voi epävarmoja ongelmatilanteita ja kriisejä selvitellä. Kun on kaikki tunteet ja pelot punnittu, ei siinä voi enempää tehdä, eihän. Mutta kyllä kaikki selviää. :)
Psykologilla käynti oli ISO pettymys. Vastasi että ei hän osaa tähän mitään sanoa.
Ei psykologi voi kenenkään puolesta tehdä päätöksiä, pitääkö lapsi vai ei!
Meitä oli kolme ja vain isä oli töissä, aika köyhiä oltiin mutta nälkää ei nähty. Ei matkusteltu ulkomailla, mutta se johtui siitä ettei äiti halunnut. Ei me lapset edes kaivattu ulkomaille, vaikka luokkakavereiden perheet useat kävi.
Psykologin tarkoitus tässä olisi auttaa ap:ta ja hänen miestä pääsemään perheelleen sopivaan ratkaisuun purkamalla tilannetta, tunteita ja konkreettisia huolia/ajatuksia. Päätöksenteko asiakkaan asioista on aina asiakkaalla itsellään.
Meteorologi Liisa Rintaniemi oli vastaavassa tilanteessa, tosin kolmas lapsi oli suunniteltu:
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/94d8b3af-5252-404f-ab62-d61e93…
Samoja asioita näytti miettineen kuin ap, mutta kaikki sujunut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Muistele niitä asioita, joiden takia päätit tehdä kolmannen. Varmaan siihen jotain positiivistakin liittyy? Itselläni on vain yksi lapsi eikä mainitsemistasi syistä enempää ole tulossa, vaikka välillä vauvakuume vaivaakin.
Edelleen tosi epävarma olo🥺🥺🥺
Ainoa positiivinen, että ei tarvisi mennä töihin 2 vuoteen
Tuntuu, että en kuitenkaan jaksa 2v valvomista ja tämä on liikaa lapsiltani pois 😞
Vierailija kirjoitti:
Meteorologi Liisa Rintaniemi oli vastaavassa tilanteessa, tosin kolmas lapsi oli suunniteltu:
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/94d8b3af-5252-404f-ab62-d61e93…
Samoja asioita näytti miettineen kuin ap, mutta kaikki sujunut hyvin.
Rintaniemellä ei olisi 3 alle 4v
Hänellä on kaksi teini-ikäistä!! Ei mitenkään sama kyllä
Vierailija kirjoitti:
Miten vauva tulee yllätyksenä?
No tämä juuri. Multa ei kyllä heru sympatioita ihmisille, jotka pyöräyttelevät muksuja ja itkevät kun on rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistele niitä asioita, joiden takia päätit tehdä kolmannen. Varmaan siihen jotain positiivistakin liittyy? Itselläni on vain yksi lapsi eikä mainitsemistasi syistä enempää ole tulossa, vaikka välillä vauvakuume vaivaakin.
Olisiko jollain tähän ketjuun apua tai ajatuksia? 😿😞😿
Alue: Aihe vapaa
Mulla oli sama tilanne vuosi sitten, kun odotin kolmatta. Taloudellista puolta en niinkään murehtinut, vaan miten tila, aika ja jaksaminen riittää, muuttuuko isompien lasten keskinäiset välit ja miten saadaan huomio jaetuksi tasapuolisesti. Keskimmäinen oli helppo vauva ja meni siinä sivussa, pelkäsin koliikkia, kehitysvamma, keskenmenoa niin, etten kyennyt kiintymään kolmoseen raskausaikana. Pelkäsin, että pilaan esikoisen ja keskimmäisen elämän. Vammaisuuden pelko oli se suurin.
Alku ei ollut helppo ja varmaan noiden pelkojeni takia iski paha synnytyksen jälkeinen masennus. Puhu huolistasi neuvolassa, puhu vaikka hoitaja ei tuntuisi ymmärtävän, ei olisi aikaa kuunnella. Anna isommille lapsillesi aikaa nyt. Ensimmäistä kertaa kun ylitin katua kahden isomman ja vaunujen kanssa tuntui, että aivot repeää:D huolesta ja siitä, miten moneen pitää samalla aikaa keskittyä. Nyt päivät, viikot menee nopeasti, vauva kehittyy, isommat kasvaa, kodin siisteystaso ei ole entisensä, esikoisella jo paljon omia juttuja, keskimmäisellä uhmaa ja aina kaveri kenen kanssa leikkiä, jos isosiskolla on omia juttuja.
Anna lapsille mahdollisuus tutustua vauvaan, valita vaatteet, työntää rattaita, mitä nyt haluavat tehdä. Laske vaatimustasoasi. Raivaa kaappeihin tilaa jokaisen vaatteille. Isommille omat tilat leikeille sitten kun vauva alkaa kiinnostua sisarusten leluista. Jokaiselle edes hetki kaksinkeskistä aikaa, joillekin lapsille se on nukkumaanmeno, toisille kauppareissu, kylpyhetki, joku tykkää auttaa kotitöissä. Pikkuvauva nukkuu paljon. Lapsille esim tehtävävihkoja tai sitten piirrettyjä alkuun.
Joihinkin harrastuksiin saa sisarusalennuksen. Kouluilla voi olla iltapäiväkerhoja, seurakunnalla toimintaa lapsille. Perintöosuus tulee aikanaan, parastahan olisi jos lapsista kasvaisi hyvinvoivia ja niin hyvin tienaavia, ettei se osuus paljoa merkitsisi.
Selviät ihan varmasti.