Myös keskiluokalla vaikeuksia maksaa lastensa harrastukset
Miksi lapset ja nuoret eivät voi harrastaa mm. jalkapalloa keskenään ilmaisilla koulujen kentillä? Luulisi olevan lapsellekin raskasta käydä harkoissa neljä kertaa viikossa ja pelit vielä viikonloppuisin. Aika harvasta kuitenkaan huippu-urheilijaa tulee.
Kommentit (135)
Pitääpä sanoa lapselle, että seuraava ratsastustunti on peruttu. Pallo käteen ja jalkapallokentälle tai metsään juoksemaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastosta voi lainata kirjoja, harrastaa lukemista, perehtyä sitä kautta eri asioihin. Yhteiskunta kustantaa veroeuroin. Ei ns.maksa lapselle/nuorelle se harrastus mitään.
Voi harrastaa juoksua, ei maksa mitään. Pihapelejä voi harrastaa muiden kans vähin kustannuksin.
Luovuutta ja kekseliäisyyttä peliin!
En yhtään jaksa valitusta harrastusten hinnoista. Menot sopeutettava tuloihin, tietenkin.
Kansalaisopistoissa halvat kurssimaksut.Nyt kun vielä keskiluokan saisi ymmärtämään tämän. Ne jalkapallot ja ratsastukset ovat suurituloisille. Täytyyhän olla olemassa jokin asia, joka erottaa suurituloisen perheen lapsen keskinkertaisuuksista.
Rahalla ei tule kenestäkään huippu-urheilijaa, tarvitaan myös lahjakkuutta. Siksi kyllä sääli että köyhien ja pienituloisten perheiden lapset eivät voi mitata potentiaaliaan.
Ennen 2000-lukua harrastaminen oli harrastamista, 2000-luvulla harrastuksista tehtiin ohjattua, maksullista, mitattavaa tavoitteellista suorittamista. Ei käy nykynuorisoa kateeksi, oma nuoruus oli omatoimista vapaaehtoista kaverien kanssa puuhailua niin jalkapalloa, pesäpalla, lätkää yleisurheilua kuin vaikkapa majojen rakentamista. Varusteet ei paljoa maksanut eikä köyhempien perheiden lapsetkaan syrjäytyneet harrastuksista. EI siellä ketään vanhempia pää punaisena huutajia ohjailemassa kenttien laidoilla näkynyt. Liikkuminen ja urheileminen onkin kivaa vielä näin lähempänä 60-vuotissyntymäpäivääkin eikä kukaan edelleenkään ohjeista maksullisesti kuinka mun pitäisi liikkua ja harrastaa.
Suurinosa ihmisistä voivottelee vaan ettei ole rahaa. Pihalla on uusi hieno auto, rahoituksella tietenkin sinne ne rahat menee ja kalliit isot asunnot ja hirveästi lainaa. Kannattaa miettiä auton laittamista halvemmaksi ja asuntoa edullisemmaksi, mutta eihän se käy päinsä kun kulissit täytyy pitää kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä sanoa lapselle, että seuraava ratsastustunti on peruttu. Pallo käteen ja jalkapallokentälle tai metsään juoksemaan!
Kyllä, jos ei ole rahaa, juuri näin on sanottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä sanoa lapselle, että seuraava ratsastustunti on peruttu. Pallo käteen ja jalkapallokentälle tai metsään juoksemaan!
Kyllä, jos ei ole rahaa, juuri näin on sanottava.
Kyllä lapsen harrastus on viimeisiä asioita, joista tingitään. Ja onneksi rahat riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä sanoa lapselle, että seuraava ratsastustunti on peruttu. Pallo käteen ja jalkapallokentälle tai metsään juoksemaan!
Kyllä, jos ei ole rahaa, juuri näin on sanottava.
Kyllä lapsen harrastus on viimeisiä asioita, joista tingitään. Ja onneksi rahat riittää.
Sittenhän sulla ei ole ongelmaa. Tämän ketjun aiheena on se, kun rahat eivät riitä kalliisiin harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä sanoa lapselle, että seuraava ratsastustunti on peruttu. Pallo käteen ja jalkapallokentälle tai metsään juoksemaan!
Kyllä, jos ei ole rahaa, juuri näin on sanottava.
Kyllä lapsen harrastus on viimeisiä asioita, joista tingitään. Ja onneksi rahat riittää.
Artikkelissa mainitaan että harrastusryhmiin ei riitä tulijoita. Ei riitä että siellä ovat vain ne "joilla rahat riittää".
Suomi pärjäsi urheilussa aikoinaan, oli Paavo Nurmi ja Ritola, tuli olympiavoittoja ja maailmanmestaruuksia vaikka missä lajeissa ja nykyään kun lapset pienestä pitäen käyvät ohjatuissa, tavoitteellisissa urheiluharrastuksissa ei ole paljon voittoja Suomeen tullut. Että jos pointti on valmentaa niistä lapsista tulevia maailmanmestareita niin eipä ole kovin hyvin onnistunut.
Asun ns. köyhässä kaupunginosassa ja täällä kyllä näkee lapsia keskenään harrastamassa kentillä.
Vierailija kirjoitti:
Suomi pärjäsi urheilussa aikoinaan, oli Paavo Nurmi ja Ritola, tuli olympiavoittoja ja maailmanmestaruuksia vaikka missä lajeissa ja nykyään kun lapset pienestä pitäen käyvät ohjatuissa, tavoitteellisissa urheiluharrastuksissa ei ole paljon voittoja Suomeen tullut. Että jos pointti on valmentaa niistä lapsista tulevia maailmanmestareita niin eipä ole kovin hyvin onnistunut.
Jääkiekossa kyllä.
Ei ole ilmastollekaan hyväksi kun ajetaan harrastusten perässä monta kertaa viikossa satoja kilometrejä.
Muistan kun lapsena menin kaverieni innoittamana soittokerhoon jossa enimmäkseen opeteltiin soittamaan melodikaa ja nokkahuilua. Kaverini olivat musikaalisia minä en. Koko viikon harjoittelin soittamaan läksyksi annettua kappaletta. Oli niin suuri helpotus kun viimeinkin uskalsin sanoa että en halua enää mennä soittokerhoon.
Hinnat toki nousee myöhemmin, mutta tällä hetkellä 8v pojan jalkapallon vuosimaksu on 155 euroa, sis treenit 2x viikossa (yht 3h) ja yhden pelin viikossa. Lisäksi n. 60 e menee vuodessa varusteisiin. En vielä pitäisi keskiluokan ulottumattomissa olevana.
Pysyvätpä nekin haisevat ja kuolaavat kersat poissa meidän parempien ihmisten perillisten silmistä. Niillä köyhimyksillä on luteitakin ja likaiset, ei muodikkaat vaatteet sekä varmaan hilsettäkin. Emme kaipaa sellaista tartuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Hinnat toki nousee myöhemmin, mutta tällä hetkellä 8v pojan jalkapallon vuosimaksu on 155 euroa, sis treenit 2x viikossa (yht 3h) ja yhden pelin viikossa. Lisäksi n. 60 e menee vuodessa varusteisiin. En vielä pitäisi keskiluokan ulottumattomissa olevana.
Ei paha.
Vierailija kirjoitti:
Pysyvätpä nekin haisevat ja kuolaavat kersat poissa meidän parempien ihmisten perillisten silmistä. Niillä köyhimyksillä on luteitakin ja likaiset, ei muodikkaat vaatteet sekä varmaan hilsettäkin. Emme kaipaa sellaista tartuntoja.
Älä viitsi provota.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun lapsena menin kaverieni innoittamana soittokerhoon jossa enimmäkseen opeteltiin soittamaan melodikaa ja nokkahuilua. Kaverini olivat musikaalisia minä en. Koko viikon harjoittelin soittamaan läksyksi annettua kappaletta. Oli niin suuri helpotus kun viimeinkin uskalsin sanoa että en halua enää mennä soittokerhoon.
No kas kun ei balalaikkaa...
Keskiluokalla nimenomaan on vaikeuksia. Kaikki menee omasta pussista niin ei riitä rahat.
Tämä tarina on tosi, että ratsastustunnitkin maksetaan sosiaalihuollosta vähävaraisen yh:n lapselle.
Raskasta (ei vain kallista) myös vanhemmille jos ovat lasten harrastuksissa kiinni 5 kertaa viikossa.