Patruunatehtaan räjähdys ja Lapua 1976 -elokuvasta

Feikkimurre tappoi kaiken mielenkiinnon ko. elokuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Feikkimurre tappoi kaiken mielenkiinnon ko. elokuvaan.

Höpöhöpö, ihan sujuvaa pohojammaata.

T. Lapualla lapsuutensa asunut

Lapua on kautta historian suurin onnettomuus Suomessa. 40 kuollutta, toista sataa haavoittunutta.

Olin 15v, muistan aina ne 40 arkkua kirkon pihalla, mustavalkoisesta telkasta nähtynä. Muistan aina. Tapaus todellakin ansaitsi Elokuvan.

Kannattaa mennä katsomaan tuon elokuvan jos et ole vielä nähnyt sitä. Kävin jo toisen kerran katsomassa sen. On paras suomalainen elokuva.

Koskettava elokuva, kannattaa käydä katsomassa. Uskon, että on myös eheyttävä elokuva niille, jotka ovat jollain lailla olleet kosketuksissa Patruunatehtaan räjähdyksen kanssa. Esimerkiksi vaikka menettänyt läheisen.

Tällaisia elokuvia voisi tehdä enemmän, tuo myös palan historiaa mukanaan. Suomessa ei olla mitenkään liikaa tehty historiallisista tapahtumista elokuvia. Paitsi sotaelokuvia on lukuisia.

Ketjun loppupäässä ainakin on niin paljon hehkutusta että ei taida kriittisesti suhtautuvat edes viitsiä mitään kirjoittaa :D. Minulle oli pettymys, lue miksi vain jos haluat spoilautua ja olet muutenkin kyyninen ilonpilaaja. Menin leffaan sillä mielellä että nyt saa tietää jotain paukun räjähdyksestä. No tässä mielessä oli pettymys, hyvin vähän oli loppujen lopuksi asiaa itse tapahtumasta. Sen sijaan elokuva oli 80% melko kliseinen Roomeo ja Juulia -tarina. Mieheni kiteytti leffan hyvin toteamalla että leffan alussa oli ihan että joko nyt räjähti ja lopussa että eikö se räjähdys ikinä tule :D. Ymmärrän ettei oikeiden uhrien perheet ole halunneet tarinoitaan elokuvaan juurikin siksi että vanhat haavat avataan. Ja että tarkoitus oli fiktiivisten hahmojen kautta saada katsoja välittämään uhreista. Mutta minulle olisi toiminut paremmin joku kokoelma ihan tavallisia perheitä ja tavallisia tarinoita, ehkä niistä perheistä koottuina joita olisi kiinnostanut ikuistaa perheen stoori valkokankaalle. Eikä tämmöinen monimutkainen ja kliseinen suhdesoppa. Vai olisiko sellainen ollut liiankin raastava ja Hollywood-tarinalla haluttiin etäännyttää katsojaa? Nooh. Ymmärrän että ihmiset tykkääkin tuollaisesta, mutta ei kannata mennä leffaan sillä mielellä että se olisi ikään kuin dokumentaarinen, silloin kyllä pettyy.

Kun näin tämän elokuvan mainoksen, minulle tuli ensimmäisenä mieleen että on taas tehty samanlainen elokuva jollain avustusrahoilla. Samaa tusinatuotantoa kuin kaikki muukin.

Vierailija kirjoitti:

Kun näin tämän elokuvan mainoksen, minulle tuli ensimmäisenä mieleen että on taas tehty samanlainen elokuva jollain avustusrahoilla. Samaa tusinatuotantoa kuin kaikki muukin.

Paitsi että tämä elokuvahan ei saanut avustusrahoja. Tekijät ovat ottaneet mm. lainaa omiin nimiinsä.

Hyvä leffa, ja murrehan oli lähestulkoon täydellistä!

Noin täällä päin Eepeetä puhutaan.

Hyvin oli saatu kuvissa vilahtelevat kaupat muokattua sellaisiksi kuin ne on kai ollut silloin, ja tehtaan ikkunatkin oli osattu pirstoa niin uskottavasti, että piti pois lähtiessä käydä kurkkaamassa, ettei ne oikeasti oo palasina.

Vierailija kirjoitti:

Koskettava elokuva, kannattaa käydä katsomassa. Uskon, että on myös eheyttävä elokuva niille, jotka ovat jollain lailla olleet kosketuksissa Patruunatehtaan räjähdyksen kanssa. Esimerkiksi vaikka menettänyt läheisen.

Tällaisia elokuvia voisi tehdä enemmän, tuo myös palan historiaa mukanaan. Suomessa ei olla mitenkään liikaa tehty historiallisista tapahtumista elokuvia. Paitsi sotaelokuvia on lukuisia.

Eheyttävä? Ei vaan erittäin ahdistava ja nosti lapsuusmuistot mieleen. Kiva sun on mässäillä toisten huonolla ololla.

T. Äitinsä tuolla menettänyt

Lelina kirjoitti:

Tuo murre oli ihan ehtaa tavaraa! 🙏🏻 Ja täytyy kyl sanoa että jotain aitoa Etelä-Pohjanmaalaasuutta oli leffaan saatu🤭🤗 Parhain Suomalainen elokuva mitä on ikinä tehty(vihaan suomalaisia elokuvia yleensä) ja niin toivon että tämä elokuva sais hoitaa ennenkaikkea Lapualaasten syrämen haavoja, ja he voisivat keventää syräntä

Varmasti siksi että sitä oli tekemässä satoja eteläpohjalaisia. Ohjaajan isä oli ollut paikalla kun se tapahtui. Käsikirjoitus perustui parin sadan tapahtuman kokeneen haastatteluihin. Ja sitä oli tehty 12 vuotta. Tuottajina ihmiset jotka osaavat tuoda erittäin hyvin ajankuvan esille, mm. Aidoilla tavaroilla. Nytkin oli jopa alkuperäisiä tehtaan koneita ja palomiehillä oli aidot vermeet jotka oli silloinkin.

Muistan hyvin tuon tapauksen, olin lukion ekalla naapuripitäjässä. 

Oli keväisen kalsea päivä, Pohjanmaahan on lumien alkaessa sulaa todella ruma ja karu maisemaltaan. Värit olivat ankean mustavalkoiset, kevään kirkas valo paljasti lumen alta liejuttuneita paljaita alueita ja rapakoita. Koulun pihalla alkoivat huhut kiertää ja sitten kuultiin tarkemmin.

Muistan hyvin hautajaiset, jotka televisioitiin, Lapuan hienon valkoisen puukirkon, sen pihalla 40 valkoista arkkua ja Kekkosen istumassa viltti niskassa.

Yli 103 000 katsojaa jo, ja pyörii teattereissa vielä pitkään.

Kävin katsomassa perjantaina ja yllätyin itsekin miten kovasti tykkäsin leffasta! Ei ollut kummoisia odotuksia, koska suomalaiset elokuvat eivät yleensä vain kolahda. Tässä elokuvassa parasta oli se, etteivät näyttelijät olleet niitä samoja kuluneita naamoja mitkä on kaikissa suomalaisissa elokuvissa ja toiseksi parasta se miten hyvin pääsi aikamatkalle 70-luvulle. Olen itse syntynyt 1976, joten en varsinaisesti muista vaatteita, sisustustyylejä ym, mutta hyvin leffa tempaisi varhaislapsuuden muistoihin sinne 70-80-luvun taitteeseen.

Räjähdystä toki sai odotella, mutta sitten kun se tapahtui niin loppuleffan katselu meni kyyneleitä pyyhkien. Minun mielestäni tehtaan muu porukka oli niin kivasti kirjoitettu mukaan, että heidän kohtalojaan suri aidosti. Pääparin kohtalon nyt melkein arvasikin, mutta ei se elokuvasta nauttimista häirinnyt. Todella positiivinen yllätys, ja olen suositellut kaikille tutuille.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun loppupäässä ainakin on niin paljon hehkutusta että ei taida kriittisesti suhtautuvat edes viitsiä mitään kirjoittaa :D. Minulle oli pettymys, lue miksi vain jos haluat spoilautua ja olet muutenkin kyyninen ilonpilaaja. Menin leffaan sillä mielellä että nyt saa tietää jotain paukun räjähdyksestä. No tässä mielessä oli pettymys, hyvin vähän oli loppujen lopuksi asiaa itse tapahtumasta. Sen sijaan elokuva oli 80% melko kliseinen Roomeo ja Juulia -tarina. Mieheni kiteytti leffan hyvin toteamalla että leffan alussa oli ihan että joko nyt räjähti ja lopussa että eikö se räjähdys ikinä tule :D. Ymmärrän ettei oikeiden uhrien perheet ole halunneet tarinoitaan elokuvaan juurikin siksi että vanhat haavat avataan. Ja että tarkoitus oli fiktiivisten hahmojen kautta saada katsoja välittämään uhreista. Mutta minulle olisi toiminut paremmin joku kokoelma ihan tavallisia perheitä ja tavallisia tarinoita, ehkä niistä perheistä koottuina joita olisi kiinnostanut ikuistaa perheen stoori valkokankaalle. Eikä tämmöinen monimutkainen ja kliseinen suhdesoppa. Vai olisiko sellainen ollut liiankin raastava ja Hollywood-tarinalla haluttiin etäännyttää katsojaa? Nooh. Ymmärrän että ihmiset tykkääkin tuollaisesta, mutta ei kannata mennä leffaan sillä mielellä että se olisi ikään kuin dokumentaarinen, silloin kyllä pettyy.

Tuollaista se suhdesoppa on pohjanmaalla, tehtaan johtajan tytär ei voinut naida perusduunaria. Enkä ihmettelisi jos noita tässä on täti tai setä ja saattaakin olla oikeasti isä.

Vierailija kirjoitti:

Feikkimurre tappoi kaiken mielenkiinnon ko. elokuvaan.

Ihan hyvää murretta oli. Toki puhuivat välillä jotkut normaalia puhekieltä, mutta se sallittakoon että muutkin kuin pohjalaiset ymmärtää mitä puhutaan. Mua häiritsee yleensä se, että jos sanotaan jotain sanoja väärin. Sellaista en onneksi tuosta kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Me käytihin kattomas perjantaina, oli kyllä hyvä ja meni tuntehisin. Siihen kiinnitin huamiota jotta yleesön joukos oli palijo nuarisoa.

Samaan kiinnitin huomiota Tampereella.

Mun mielestä tarina oli juuri hyvä noin kerrottuna. 

Jotkut sanovat että olisi pitänyt olla aitoja perheiden tarinoita, mutta se olisi ollut jo liian todentuntuista dokumenttia katsottavaksi, se ei olisi ollut enää nautittavaa elokuvaelämystä, vaan pelkästään järkyttävää. Tuokin määrä oli siinä ja siinä, kun kuitenkin itkeä piti monta kertaa.

Kyllähän tässä kerrottiin perheiden tarinoita, huomaa että tässä elokuvassa pitää osata keskittyä. Elokuvissa oli perheitä ja parisuhteita joita näyteltiin . Ohjaajan isä on ollut tuolla räjähdyksessä joten varmasti ajattelee asioita eri kantilta.

Miksiköhän Elokuvasäätiö ei tätä elokuvaa tukenut? On yksi parhaista suomalaisista elokuvista.