Lasten suosimisesta (ylitse muiden). Miksi me vanhemmat sorrumme tähän?

Minusta tämä on just sellainen asia, josta kernaasti ajattelee, että "näin kaikki muutkin tekee" ja sitten se oma moka ei tunnu enää niin kamalalta.



Mullekin rupesi yksi äiti kerran avautumaan, että hän lyö ja tukistaa lastaan, mutta "ei kai se niin kamalaa ole, kun kaikki muutkin siihen sortuu".

miksi sinä ap koko ajan puhut muista. Eikö riitä, että sinä olet tiedostanut asian? Pitääkö sinun väkisin saada kaikki myöntämään tehneensä samoja virheitä kuin sinä, vaikka eivät olisikaan tehneet?? Kaikissa meissä on puutteemme mutta ne EIVÄT välttämättä ole samoja eli vaikka sinä olisit suosinut toista lastasi, kaikki muut äidit av:lla eivät (usko tai älä) ole tehneet samaa (monia muita virheitä varmaankin silti). Mielestäni sulla on nyt oku pakkomielteinen tarve saada korostaa, että kukaan ei oikeasti voi olla tasapuolisempi kuin sinäkään. Asia on tärkeä ja siitä pitää puhua mutta kaikella kunnioituksella: moni meistä on havahtunut tuohon jo paljon aiemmin! Meiltä on sitten taas saattanut jäädä jotain muuta vielä huomaamatta.

eli alat huomioimaan jotain lasta enemmän, älä samaan aikaan vähennä huomiotasi toiseen lapseen. Älä ryhdy vahingossa toiseen ääripäähän olemalla yhtäkkiä tylympi, koska se ei hyödytä ketään. Mutta aina voit antaa jollekkin enemmän eikä sen tarvitse olla toiselta pois. Muista myös että ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat siten erilaista huomiota. Et voi kasvattaa kaikkia lapsiasi samalla tavalla, sillä eri luonne vaatii erilaista panostusta vaikka säännöt olisivatkin kaikille samat.

Lupaan kiinnittää myöskin tähän asiaan huomiota; onneksi meillä kuitenkin näyttäisi olevan sellainen tilanne, että tämä kuopus on niin paljon voimakkaampi luonne kuin esikoinen, että hän kyllä ottaa "oman tilansa" silloin, kun sitä haluaa / vaatii / tarvitsee - eikä näytä siksi kärsivän siitä, kun esikoiselle osoitetaan huomiota / hellyyttä / hellittelyä. Esikoinen sen sijaan ei ole hyvä "vaatimaan" itselleen oikein mitään, hän on enemmänkin sen tyyppinen, että kärsii hiljaa itsekseen ja salaa mököttää. Ikäänkuin pikkuhiljaa muuttuu surumielisemmäksi ja ahdistuneemmaksi ilman näkyvää syytä.

Meillä on tähän asti vaikuttanut ihan sekin, että kuopus on oikeastaan vasta viime vuoden aikana oppinut omatoimiseksi (hän on vasta 3½ vuotias) ja on siksi saanut "perheen vauvana" enemmän hoivaa ja huomiota - esikoiselta taas on vaadittu omatoimisuutta jo liian varhain :-/.

Nämä ovat vaikeita ja monitahoisia asioita - vaativat jatkuvaa tasapainottelua. Hyvä näistä olisi silti enemmän (rehellisesti!) jutella, ja säännöllisin väliajoin kyseenalaistaa omia toimintamallejaan.

Ap.

kuopus hyvin tarvitseva erityislapsi.

Emme todellakaan kohtele heitä samanarvoisesti.

Kuopus on joutunut joustamaan paljon siskonsa takia ja häneltä on edellytettykin enemmän "koska hän on helppo ja pärjäävä".

Olemme vanhempina tiedostaneet ja työstäneet asiaa alusta alkean, antaneet esikoiselle erityishuomiota, jota tarvitsee, koska arki menee pitkälle pikkuvelejen ehdoilla,

mutta siitä huolimatta tilanne ei ole tasa-arvoinen lasten kesken ja tulevat varmasti kumpikin reagoimaan aikanaan tavallaan tähän.

Temme parhaamme ja keskustelemme avoimesti lasten kanssa tilanteesta.

Enempään emme kykene.

Ap on oikeassa, kumma, että sitä on monen vaikea nähdä omalta kohdaltaan:(

haleja

hyväksyntää

rakkautta

virheitä anteeksi

tavaroita

taskurahaa

kalliimpia vaatteita

mielenkiintoa koulutyön sujumisesta

vapautta tehdä omia valintoja



kuin muut?

Kiitos kaikille asiallisesti tätä asiaa kommentoineille ja kanssani pohtineille, toivoin, että tämän asian esille nostaminen, herättäisi ajatuksia - yritetään yhdessä rakentaa parempaa huomista. Aina on varaa parantaa asioiden todellista laitaa :-).



Ap.

muihin lapsiin verrattuna.



Ilmenee kalliimpina lahjoina ja tavaroina, nuorempi sisarus pyysi synttärilahjakseen jotain ja tämä pyydetty tavara ostettiin esikoiselle yms.



Ongelma tämä on joissain perheissä ei toki kaikissa.



Asiasta puhuit ap.

En ymmärrä.

Minusta tässä on tullut hyviä asioita esille. AP itse vain on jankannut tätä asiaa, että kun hän on suosinut toista lastaan niin kaikki muutkin tekee niin.



Ehkä asia on meille muille niin selvä, että sitä ei jaksa jeesustella ja siunailla. Kas kun toiset ovat voineet jo ennen lasten syntymää miettiä tätä asiaa ja pyrkineet olemaan kaikille tasapuolisia. Kaikki eivät ole tehneet sitä virhettä, että ovat suosineet kakkosta ykkösen kustannuksella niin kauan, että ykkönen alkaa oireilla.



Aina ei voi olla tasapuolinen ja lapsillekin se on hyvä tehdä selväksi. On erilaisia elämäntilanteita ja erilaisia lapsia. Esim. minun isoveljeni ei saanut paljon mitään, mutta minä sain enemmän. Ikäero on 14 vuotta ja vanhempani olivat nuoria ja köyhiä veljeni syntyessä.

Minun syntyessä oli jo ihan eri vuosikymmen ja koulut erilaisia. Minä kävin peruskoulun ja lukion. Veli pääsi vain keskikouluun ja ammattikouluun. Olisiko tasapuolisuuden vuoksi minulta pitänyt lukio kieltää



. Isoveljeni sai tukkapöllyä, koska vanhempani kuvittelivat sen olevan oikein sen ajan kasvatusmallin mukaan. Olisiko minullekin pitänyt antaa tukkapöllyä tasapuolisuuden vuoksi.



Veljeni kanssa olemme hyvissä väleissä ja vanhempiemme kanssa jutelleet monesti tästä, että aina ei voi olla tasapuolinen. Näin se vain menee.



Mutta kaikki eivät ole ehkä niin kuin ap, että tahallaan ja tietoisesti suosivat toista lastaan.

Itse en ainakaan tämän keskustelun pohjalta sanoisin aiheen olevan tabu. Eikö pitäisi hyväksyä sekin, että toiset ovat tulleet ajatelleeksi tätä asiaa jo vaikka siinä vaiheessa, kun saivat toisen lapsensa tai ehkäpä jo aiemminkin? Minä ainakin uskon, että monissa perheissä pyritään aktiivisesti välttämään jonkun laposen suosimista toisten kustannuksella. Samaten uskon, että joissain perheissä ollaan tarkempia ruokavalion suhteen kuin toisissa perheissä jne.



Aihe on todellakin tärkeä mutta se ei tee kaikista vanhemmista "yhtä syyllisiä", kuten ehkä alkuperäinen pointti oli vai oliko?!



Kukaan tuskin koskaan pystyy olemaan täysin tasapuolinen, koska se on aina tulkintakysymys (lapsi ja vanhempi näkevät saman asian eri tavoin) mutta uskoisin, että tietyillä säännöillä pidetään ainakin tietty tasa-arvoisuus näkyvillä. Eli esim. kaikki saavat samanikäisinä samanarvoiset lahjat, kaikki saavat harrastaa yhtä paljon, kaikkia kehutaan päivittäin, kaikista löydetään joku superominaisuus jne.

Esikoinen on arka ja sisäänpäin kääntynyt, eikä häntä vieraat huomioi koskaan. Kuopus on varsinainen veijari, kaunis ja sosiaalinen lapsi, joka saa huomiota. Itse sorrun samaan, että kuopusta tulee syliteltyä. Hän on niin aurinkoinen ja miellyttävä eskarilainen. Isompi on juro ja äksy, häntä ei ole niin helppo rakastaa. Ja itsetunto on sitä myöten huono kun taas kuopuksella hyvä, Tietoisesti kiinnitän huomiota ja yritän olla tasapuolinen, mutta niin se vaan menee, että kaikki hyvä tuntuu kasaantuvan kuopukselle. Ulkonäkö, luonne, kaverit, positiivinen huomio jne. Esikko on paitsi kaikesta, mutta onhan hänellä äidin rakkautta.

kun kaikki eivät ole samaa mieltä juuri sinun kanssasi?

Itse en ainakaan tämän keskustelun pohjalta sanoisin aiheen olevan tabu. Eikö pitäisi hyväksyä sekin, että toiset ovat tulleet ajatelleeksi tätä asiaa jo vaikka siinä vaiheessa, kun saivat toisen lapsensa tai ehkäpä jo aiemminkin? Minä ainakin uskon, että monissa perheissä pyritään aktiivisesti välttämään jonkun laposen suosimista toisten kustannuksella. Samaten uskon, että joissain perheissä ollaan tarkempia ruokavalion suhteen kuin toisissa perheissä jne.

Aihe on todellakin tärkeä mutta se ei tee kaikista vanhemmista "yhtä syyllisiä", kuten ehkä alkuperäinen pointti oli vai oliko?!

Kukaan tuskin koskaan pystyy olemaan täysin tasapuolinen, koska se on aina tulkintakysymys (lapsi ja vanhempi näkevät saman asian eri tavoin) mutta uskoisin, että tietyillä säännöillä pidetään ainakin tietty tasa-arvoisuus näkyvillä. Eli esim. kaikki saavat samanikäisinä samanarvoiset lahjat, kaikki saavat harrastaa yhtä paljon, kaikkia kehutaan päivittäin, kaikista löydetään joku superominaisuus jne.

Tarkoitukseni ei ollut millään muotoa syytellä vanhempia tai aiheuttaa syyllistymistä - tarkoitukseni oli herättää ajatuksia. Tämä on (kuten jo aiemminkin sanottu) kuitenkin sellainen asia, mitä ei ihan helposti omasta käytöksestään huomaa tai mitä ei vaan yksinkertaisesti tule aina arjen pyörityksessä aktiivisesti ajatelleeksi.

Hienoa on, jos tämä asia on / oli jo ennestään "itsestään selvää" - ja se oli sitä myös aitojen tekojen (ei vain aikomusten ja ajatuksen) tasolla!

Ap.

Sinä et huomaa tai tule ajatelleeksi.

Kas kun hän on nyt jotain oivaltanut, hän pitää muita tyhminä ja tuhoon tuomittuina ja haluaa paasata kaikille ja on päättänyt, että muut ovat vielä syntisiä tai alkkiksia.



Hei haloo. Jos nyt olet itse tämän asian oivaltanut niin parasta olisi jos katsoisit peiliin ja työstäisit itse tätä asiaa. Kuten alkoholisti, joka haluaa paasata raitistumistaan, ei tajua, että muut eivät ole koskaan juoneetkaan.

vaikka yritän kovasti päästä siitä pois. Hän on yhä 6-vuotiaanakin se "vauva" joka saa helpommin tahtonsa läpi kun on niin pieni. Helpostin tulee se tilanne että esikoisen tulisi isona ymärtää...

Meillä esikoinen on paljon "hankalampi" lapsi, helposti tulee sanottua että miten esim. et tee sitä kun pienempikin tekee.

En ymmärrä.

Minusta tässä on tullut hyviä asioita esille. AP itse vain on jankannut tätä asiaa, että kun hän on suosinut toista lastaan niin kaikki muutkin tekee niin.

Ehkä asia on meille muille niin selvä, että sitä ei jaksa jeesustella ja siunailla. Kas kun toiset ovat voineet jo ennen lasten syntymää miettiä tätä asiaa ja pyrkineet olemaan kaikille tasapuolisia. Kaikki eivät ole tehneet sitä virhettä, että ovat suosineet kakkosta ykkösen kustannuksella niin kauan, että ykkönen alkaa oireilla.

Mutta kaikki eivät ole ehkä niin kuin ap, että tahallaan ja tietoisesti suosivat toista lastaan.

Ensinnäkin monta kertaa olen jo sanonut ja koittanut painottaa sitä, että tämän kaltainen käyttäytyminen / toiminta (-> suosiminen) on *alitajuista* ja siksi niin salakavalaa, kun ei sitä niin helposti tiedosta.

Ja omasta mielestäni en kyllä ole väittänyt missään vaiheessa, että *kaikki* toimisivat samalla tavalla. Toivoisin vain, että *he*, *jotka näin toimivat*, huomaisisivat paremmin omia toimintatapojansa ja sitä kautta pystyisivät aikaan saamaan kaivattua muutosta.

Kolmanneksi mielestäni tätä asiaa on korkea aika jo hieman "siunailla" ja "jeesustellakin" - jos tällä avauksellani saan aikaan sen, että edes yksi paitsiossa oleva lapsi saa enemmän huomiota vanhemmiltaan, olen tyytyväinen. Silloin tämä kaikki on ollut sen arvoista.

Ajatuksiahan täällä on tarkoitus yhdessä toisten kanssa vaihtaa? Sitä minäkin olen tässä nyt juuri tekemässä - vaihtamassa ajatuksia aiheesta, joka minulle itselleni on tällä hetkellä "akuutti". Sinä olet vapaa vaihtamaan toiseen ketjuun, jos ei tämä aihe sinua miellytä / olet sen jo käsitellyt tms.

Ap.

Lapsuudenkodissani meitä oli neljä sisarusta, ja jokainen meistä on kokenut sekä olleensa jollain tavalla se, jota suositaan kuin myös kadehtinut sisaruksia, joita suositaan.



Esim. minulla oli vähemmän velvollisuuksia ja enemmän vapauksia kuin sisaruksillani, kun pidin oman pääni niin tiukasti ja vanhemmat eivät jaksaneet taistella kanssani. Pikkusisko - nuorimmainen - sai eniten materiaalista: rahaa, lahjoja, matkoja. Veljiä taas suosittiin siten, että heidän harrastuksensa maksettiin - itse jouduin maksamaan säästöillä ja kesätöillä, kun harrastukseni oli olevinaan niin kallis.



Omia lapsiani en myöskään kohtele samalla tavalla. Esikoinen vaatii ja tarvitsee valtavasti huomiota, ja saakin sitä enemmän kuin pikkusisko, joka jo hyvin pienestä leikki pitkiä aikoja mielellään itsekseen. Sisko ei vaikuta kärsivänsä tästä millään tavalla, koska on tyytyväinen leikeissään.



Pikkusiskoa taas tulee suosittua siten, että usein riitatilanteissa pyydän isoveljeä joustamaan, kun sisko on aika itsepäinen tapaus, isoveli puolestaan luonnostaan joustava tapaus. Isoveli ei ole (vielä) näyttänyt, että harmittaa, kun joutuu isompana usein antamaan periksi - mutta tätä tarkkailen aktiivisesti, kun tuntuu omasta mielestänikin epäreilulta.



Mutta lapset siis on erilaisia. Ei heitä vain aina voi kohdella yhdenmukaisesti.

Hommahan hoituu sillä, jos asiaa avoimesti (lastenkin kanssa) mietitään. Ja pohditaan itse, tuleeko automaattisesti aina mentyä sen suosikin ehdoilla, esim. niin, että lasten riitatilanteissa syyllinen on aina "se toinen".

Tulee mieleen toinen ketju äsken täällä, jossa kerrottiin naisista, jotka haudattiin elävältä. Heillä kun ei ollut miesten vapautta valita itse aviopuolisonsa. Se on kyseisen maan tapa, jota ei siellä juurikaan kyseenalaisteta.

...

Apua annetaan tarpeen mukaan, ikä, taidot ja luonne huomioiden. Kukaan lapsista ei saa kuitenkaan tuntea olevansa tärkeämpi kuin muut. Kaikkien on tunnettava olevansa hyväksyttyjä sellaisenaan kuin ovat. Tässä ihanne, joka ei kaikissa perheissä toteudu. Valitettavasti.



Ap, tsemppiä! Kaikki eivät tunnu tajuavan pointtiasi. Sinulla asiat onneksi kunnossa!