Mitä sinä ajattelet että mitä ihimiselle tapahtuu kuoleman jälkeen?
Vai joiko kuoleman jälkeen edes sanoa että ihminen on olemassa koska hän on kuollut?
Vauvathan ovat tästä hyvä esimerkki mielestäni. Eiväthän he tiedä yhtään siitä mitä aikaisemmin tapahtui.
Tullaanko synnytäänkö me vaan silmänräpäyksessä johonkin toiseen kehoon? Tosin tässähän on epäsuhta siinä mielessä että ihmisiä kuolee ja syntyy eri tahtiin, mutta täysin tiedottomuushan kuoleman tapauksessa ajalla ei ole mitään merkitystä. Vai synnytäänkö me joiksikin eläimiksi?
Onko muita ajatuksia, ja mitä mieltä olet aloituksesta?
Vai mennäänkö
Kommentit (89)
Palaamme "kotiin", ja sitten kun taas huvittaa, synnytään uudestaan maapalloelämän näyttämölle.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa uudelleensyntymisen sykli.
Osaatko vähän avata mitä tarkoitat.
Kuolemassa tapahtuu sama kuin syntymässä, siis käänteisesti toki.
Eli ennen syntymääsi, sinua ei tosiaa ollut olenkaan olemassa.
Kun kuolet, tosiaan kuolet, ja lakkaat olemasta. Kehosi sammuu ja aivot ja "sielu" niiden mukana. Sielu kun on aivojen tuote.
Ei ole mitään uudelleensyntymää.
Kuoleman jälkeen lakkaat olemasta etkä sitä itse edes tajua.
Eli ei siinä ole mitää pelättävää.
Et varmasti pelännyt elämää ennen syntymääsikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa uudelleensyntymisen sykli.
Osaatko vähän avata mitä tarkoitat.
On olemassa järjestelmä, jossa sielut kiertävät satunnaisesti eliöstä toiseen. Joskus synnyt torakaksi, joskus meriahveneksi, joskus jaguaariksi ja joskus ihmiseksi.
Voisin ehkä uskoa sielunvaellukseen tai jälleensyntymiseen. Valittavan realistina uskon ihmisen vain kuolevan, maatuvan ja tietoisuuden katoavan.
Vierailija kirjoitti:
Kuolemassa tapahtuu sama kuin syntymässä, siis käänteisesti toki.
Eli ennen syntymääsi, sinua ei tosiaa ollut olenkaan olemassa.
Kun kuolet, tosiaan kuolet, ja lakkaat olemasta. Kehosi sammuu ja aivot ja "sielu" niiden mukana. Sielu kun on aivojen tuote.
Ei ole mitään uudelleensyntymää.
Kuoleman jälkeen lakkaat olemasta etkä sitä itse edes tajua.
Eli ei siinä ole mitää pelättävää.
Et varmasti pelännyt elämää ennen syntymääsikään.
Uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat ja siitä minäkin puhuin. En pelännyt elämää ennen syntymääni juuri tuosta syystä kun olin tottaalisen tiedoton ennen syntymääni.
Mutta sitten taas, miksi ihmisiä ja elämää on alunperin syntynyt?
Esirippu laskeutuu.
Filmi menee poikki kesken elokuvan.
Jäljelle jää vain tyhjyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemassa tapahtuu sama kuin syntymässä, siis käänteisesti toki.
Eli ennen syntymääsi, sinua ei tosiaa ollut olenkaan olemassa.
Kun kuolet, tosiaan kuolet, ja lakkaat olemasta. Kehosi sammuu ja aivot ja "sielu" niiden mukana. Sielu kun on aivojen tuote.
Ei ole mitään uudelleensyntymää.
Kuoleman jälkeen lakkaat olemasta etkä sitä itse edes tajua.
Eli ei siinä ole mitää pelättävää.
Et varmasti pelännyt elämää ennen syntymääsikään.Uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat ja siitä minäkin puhuin. En pelännyt elämää ennen syntymääni juuri tuosta syystä kun olin tottaalisen tiedoton ennen syntymääni.
Mutta sitten taas, miksi ihmisiä ja elämää on alunperin syntynyt?
Iso kysymys.
Miksi universumi on olemassa tai yhtään mikään?
Mitä lajeja on miljoonan vuoden päästä jos maata edes enää on?
Paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemassa tapahtuu sama kuin syntymässä, siis käänteisesti toki.
Eli ennen syntymääsi, sinua ei tosiaa ollut olenkaan olemassa.
Kun kuolet, tosiaan kuolet, ja lakkaat olemasta. Kehosi sammuu ja aivot ja "sielu" niiden mukana. Sielu kun on aivojen tuote.
Ei ole mitään uudelleensyntymää.
Kuoleman jälkeen lakkaat olemasta etkä sitä itse edes tajua.
Eli ei siinä ole mitää pelättävää.
Et varmasti pelännyt elämää ennen syntymääsikään.Uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat ja siitä minäkin puhuin. En pelännyt elämää ennen syntymääni juuri tuosta syystä kun olin tottaalisen tiedoton ennen syntymääni.
Mutta sitten taas, miksi ihmisiä ja elämää on alunperin syntynyt?
Iso kysymys.
Miksi universumi on olemassa tai yhtään mikään?
Mitä lajeja on miljoonan vuoden päästä jos maata edes enää on?
Paha.
Sanoisin että turhaan te tuota murehditte.
Eläkää kun on teidän vuoro nyt. Nauttikaa, se hetki on niin lyhyt mikä me täälä ollaan.
Me kuollaan ja that's it. Toisaaltaan elämässäni on paljon outoja tapahtumia, "enkeleitä" ja kuolleiden aiheuttamaa sutinaa josta äitini huokailee miten kuulostan aivan yhdelle edesmenneelle sukulaiselleni joka puhui myös kuolleiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Me kuollaan ja that's it. Toisaaltaan elämässäni on paljon outoja tapahtumia, "enkeleitä" ja kuolleiden aiheuttamaa sutinaa josta äitini huokailee miten kuulostan aivan yhdelle edesmenneelle sukulaiselleni joka puhui myös kuolleiden kanssa.
Vainajat ja edesmenneet tulevat toki elämään muiden muistoissa tai unissa.
Tuskin noin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Me kuollaan ja that's it. Toisaaltaan elämässäni on paljon outoja tapahtumia, "enkeleitä" ja kuolleiden aiheuttamaa sutinaa josta äitini huokailee miten kuulostan aivan yhdelle edesmenneelle sukulaiselleni joka puhui myös kuolleiden kanssa.
Ehkä ne keskustelut on tapahtuneet sinun aivoissasi. Olet kuvitellut tai hallusinoinut ne jonkun muiston tai toisen ihmisen kertoman pohjalta.
Mätänemme maassa tai olemme kasa tuhkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemassa tapahtuu sama kuin syntymässä, siis käänteisesti toki.
Eli ennen syntymääsi, sinua ei tosiaa ollut olenkaan olemassa.
Kun kuolet, tosiaan kuolet, ja lakkaat olemasta. Kehosi sammuu ja aivot ja "sielu" niiden mukana. Sielu kun on aivojen tuote.
Ei ole mitään uudelleensyntymää.
Kuoleman jälkeen lakkaat olemasta etkä sitä itse edes tajua.
Eli ei siinä ole mitää pelättävää.
Et varmasti pelännyt elämää ennen syntymääsikään.Uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat ja siitä minäkin puhuin. En pelännyt elämää ennen syntymääni juuri tuosta syystä kun olin tottaalisen tiedoton ennen syntymääni.
Mutta sitten taas, miksi ihmisiä ja elämää on alunperin syntynyt?
Iso kysymys.
Miksi universumi on olemassa tai yhtään mikään?
Mitä lajeja on miljoonan vuoden päästä jos maata edes enää on?
Paha.Sanoisin että turhaan te tuota murehditte.
Eläkää kun on teidän vuoro nyt. Nauttikaa, se hetki on niin lyhyt mikä me täälä ollaan.
Kyllä ja ei. Ei kaikki esim. yksinkertaisesti voi nauttia, vai voiko? Nauttiikohan suurin osa 8 miljardin ihmisistä?
Toki voi myös sanoa juuri kuten sinä että elämä on lyhyt ja on aikaa kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemassa tapahtuu sama kuin syntymässä, siis käänteisesti toki.
Eli ennen syntymääsi, sinua ei tosiaa ollut olenkaan olemassa.
Kun kuolet, tosiaan kuolet, ja lakkaat olemasta. Kehosi sammuu ja aivot ja "sielu" niiden mukana. Sielu kun on aivojen tuote.
Ei ole mitään uudelleensyntymää.
Kuoleman jälkeen lakkaat olemasta etkä sitä itse edes tajua.
Eli ei siinä ole mitää pelättävää.
Et varmasti pelännyt elämää ennen syntymääsikään.Uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat ja siitä minäkin puhuin. En pelännyt elämää ennen syntymääni juuri tuosta syystä kun olin tottaalisen tiedoton ennen syntymääni.
Mutta sitten taas, miksi ihmisiä ja elämää on alunperin syntynyt?
Iso kysymys.
Miksi universumi on olemassa tai yhtään mikään?
Mitä lajeja on miljoonan vuoden päästä jos maata edes enää on?
Paha.Sanoisin että turhaan te tuota murehditte.
Eläkää kun on teidän vuoro nyt. Nauttikaa, se hetki on niin lyhyt mikä me täälä ollaan.
Kyllä ja ei. Ei kaikki esim. yksinkertaisesti voi nauttia, vai voiko? Nauttiikohan suurin osa 8 miljardin ihmisistä?
Toki voi myös sanoa juuri kuten sinä että elämä on lyhyt ja on aikaa kuolla.
Lisään tähän vielä sen että jotkuthan kuolevat heti kun he kun tiedostavat olevansa tiedostavia olioita. En muista tää nyt sitä ikää, onko se noin 3 vuotias? Mutta voihan se 3 vuotiaskin nauttia kait, ja aika hyvinkin nauttivat.
Kuoleman jälkeen mennään krematoorioon ja sitten hautausmaalle.
En usko kuolemanjälkeiseen elämään, on vain tämä maailman ja kun kuolee niin se siitä.
Ajattelen vähän kuin mystikot. Se varsinainen tilapäinen persoona ja tietoisuus siitä kuka olen, tuhoutuu kuollessa aivojen mukana. Mutta se tyhjä tausta, joka todellisuudessa on aina ollut, on nytkin, ja tulee aina olemaan, jää jäljelle. Se yhdistää kaikkea ja kaikkia tässä maailmassa, ja on se todellinen ydinolemus.
Kaikki on yhtä ja samaa loppupeleissä, erillisyys on harhaa ja tilapäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kuollaan ja that's it. Toisaaltaan elämässäni on paljon outoja tapahtumia, "enkeleitä" ja kuolleiden aiheuttamaa sutinaa josta äitini huokailee miten kuulostan aivan yhdelle edesmenneelle sukulaiselleni joka puhui myös kuolleiden kanssa.
Ehkä ne keskustelut on tapahtuneet sinun aivoissasi. Olet kuvitellut tai hallusinoinut ne jonkun muiston tai toisen ihmisen kertoman pohjalta.
Ehkä koko maailma on vain sinun omaa kuvitelmaasi ja ei ole ketään tai mitään muuta?
Minulle on opetettu, että kuoleman jälkeen uskovaiset menee taivaaseen ja muut helvettiin. Niin raamattu opettaa. Molemmat on ikuisia paikkoja eli koskaan ei lopu enää mikään sen jälkeen vaan aina ja ikuisesti ollaan jommassa kummassa paikassa.
On olemassa uudelleensyntymisen sykli.