Mitä sinä ajattelet että mitä ihimiselle tapahtuu kuoleman jälkeen?
Vai joiko kuoleman jälkeen edes sanoa että ihminen on olemassa koska hän on kuollut?
Vauvathan ovat tästä hyvä esimerkki mielestäni. Eiväthän he tiedä yhtään siitä mitä aikaisemmin tapahtui.
Tullaanko synnytäänkö me vaan silmänräpäyksessä johonkin toiseen kehoon? Tosin tässähän on epäsuhta siinä mielessä että ihmisiä kuolee ja syntyy eri tahtiin, mutta täysin tiedottomuushan kuoleman tapauksessa ajalla ei ole mitään merkitystä. Vai synnytäänkö me joiksikin eläimiksi?
Onko muita ajatuksia, ja mitä mieltä olet aloituksesta?
Vai mennäänkö
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Kuoleman jälkeen mennään krematoorioon ja sitten hautausmaalle.
En usko kuolemanjälkeiseen elämään, on vain tämä maailman ja kun kuolee niin se siitä.
Oletko aivan varma että on vain tämä maailma? Tarkoitan tällä sitä että ihan oikeissakin tieteissä on puhuttu että saattaa olla ääretön määrä eri universumeja?
Lue neurokirurgi Eben Alexanderin kirja Totuus taivaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemassa tapahtuu sama kuin syntymässä, siis käänteisesti toki.
Eli ennen syntymääsi, sinua ei tosiaa ollut olenkaan olemassa.
Kun kuolet, tosiaan kuolet, ja lakkaat olemasta. Kehosi sammuu ja aivot ja "sielu" niiden mukana. Sielu kun on aivojen tuote.
Ei ole mitään uudelleensyntymää.
Kuoleman jälkeen lakkaat olemasta etkä sitä itse edes tajua.
Eli ei siinä ole mitää pelättävää.
Et varmasti pelännyt elämää ennen syntymääsikään.Uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat ja siitä minäkin puhuin. En pelännyt elämää ennen syntymääni juuri tuosta syystä kun olin tottaalisen tiedoton ennen syntymääni.
Mutta sitten taas, miksi ihmisiä ja elämää on alunperin syntynyt?
Iso kysymys.
Miksi universumi on olemassa tai yhtään mikään?
Mitä lajeja on miljoonan vuoden päästä jos maata edes enää on?
Paha.
Kaikesta on Luoja tiedottanut.
Ihminen herää kotona toisella dimensiolla sängystään. Ellei ole avaruusaluksessa ja päättänyt syntyä uudelleen pikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Lue neurokirurgi Eben Alexanderin kirja Totuus taivaasta.
Upea kirja, suositus täältäkin!
Ihan samaa kuin kaikelle elolliselle.
Kuolema on kerta kaikkinen Game Over ja se siitä.
Se koittaa joskus meille kaikille -sitä odotellessa minä ainakin ELÄN ja nautin kaikesta mitä minulla on.
Kukaan meistä ei tiedä, vaikka muuta väittäisi.
Ellei ole käynyt tuolla puolen ja palannut.
Kuoleman jälkeen ollaan samassa tilassa kuin ennen syntymää (tai hedelmöitymistä) eli ei missään.
Uskon että ihminen vaan pyyhkiytyy pois, kuolee kokonaisuudessaan. The end. Siksi on tärkeää arvostaa ihmisiä elämän aikana. Eläessään ihmissuodattimen läpi Jumala ilmenee. Siis, jos suodatinta pidetään puhtaana.
Vierailija kirjoitti:
Lue neurokirurgi Eben Alexanderin kirja Totuus taivaasta.
Miksi?
Aattelen, että kuolemanjälkeinen tila on sama, mitä syntymää edeltänyt tila. Ei vaan voi yhtään tietää millainen se on, mutta pelkkään olemassaolottomuuteen ja valot kiinni -tyhjyyteen en usko. Niin kuin alan watts sanoi, että vois olla pelkkää pimeyttä tai tyhjyyttä, niin tarvis olla joku joka sen on kokemassa ja olemassa tietoinen siittä tyhjyydestä. On aina se joka kokee ja se koettava asia/ilman kokijaa ei sitä koettavaa asiaa ole.
Myös ihmisten kuolemanjälkeiset kokemukset on kiehtovia, eli ihminen on ollut kuollut, mutta sitten onkin vielä herännyt henkiin. Monet niistä on tosi saman suuntaisia. Sitten kans dmt-tripit vois kans kertoa jotain asiasta. Ihmisen aivothan erittää dmt:tä nukkuessa ja kuollessa, mutta sitä voi käyttää myös ulkoa päin tulevana huumeena. Niin nää tripit on kans hurjan mielenkiintoisen kuuloisia. Minusta nämä voi kans kertoa jotain kuolemanjälkeisestä olotilasta
Samalla tavalla kuin virkistyin tiettyjen luovien ihmisten seurassa heidän eläessään voin edelleen kokea heihin liittyen mieltä kohottavia hetkiä joissa vanha ei vain herää eloon vaan tulee osaksi nykyhetkeä. Muistelu ja kaipaaminen sinänsä eivät tuo näitä kokemuksia, vaan se onnistuu tietyssä avoimuuden olotilassa.. Tuntuu että tämä tekee edesmenneistäkin eläviä ja silloin sitä miettii että aikakin on harhaa, ettei lopulta mikään katoa, vain peittyy tai jää välillä verhon taakse.
Siirtyy taivaaseen Jeesuksen luon tietenkin. TAivaassa on sellainen porttti. Jeesus on vastaanottamassa ja päästää sisään, jos olet uskonut Jeesukseen koko nelämäsi. Synnittömät ei pääse vaan joutuvat syntisten pöytään. Kiusattuja, tuomittuja, perintönsä juhlineita....
Ei mitään. Sama "tila", missä olit ennen kuin olit syntynyt. Et ole enää olemasssa. Joo luuranko jää. Mutta sekin muuttuu lopuksi pölyksi ja hajoaa.
Ihminen maatuu mullaksi tai hänet poltetaan tuhkaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on opetettu, että kuoleman jälkeen uskovaiset menee taivaaseen ja muut helvettiin. Niin raamattu opettaa. Molemmat on ikuisia paikkoja eli koskaan ei lopu enää mikään sen jälkeen vaan aina ja ikuisesti ollaan jommassa kummassa paikassa.
No uskotko tämän, tai haluaisitko itsellesi kumpaakaan näistä kohtaloista?
En ole varma mitä itse uskon tai ajattelen, mutta NDE-kokemuksiin ja tutkimuksiin tutustuttuani en pidä asiaa lainkaan niin yksioikoisena kuin aiemmin.
jotain semmoista mitä ei ihmis-aivot ymmärrä, siksi on uskonnot ym aikuisten tarinat
ruumia jää mätänemään tänne, siinä ei oo mitään ihmeellistä