Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tästä joulusta tuli elämäni kammottavin joulu.
20.12.2006 |
Kirjoittelin jo aiemmin. Vastasyntynyt poikani kuoli kaksi viikkoa sitten. Oli hauras keskonen eikä kestänyt lopulta kasvaa.
Kaikki oli niin valmiiksi mietittynä ja odotettiin miehen kanssa oikein elämän parasta joulua. Kohta kotona olis kolme poikaa, joille järjestää joulua, perheen kesken.
Nyt on joulufiilis kaukana. Pojille ollaan ostettu muutama lahja. Mitään ruokia ei olla edes ostettu, eikä ainakaan tehdä. Koristeita on jonkun verran kun kynttilöistä tykkämme. Kuusi odottaa vielä ulkona.
Joulukortteja ei postitettu ollenkaan. Niitä on kyllä meille tullut. Monissa on enkeli aiheena. Miehellekkin pitäisi vielä jotain ostaa. Tuntuu vaan niin tyhjälle, etten keksi mitään.
Päivät kuluvat hitaasti, vaikka vanhemmat lapset vieressä touhuaakin. Ei tunnu yhtään joululle. Aattona anoppi saa häärätä meillä mielensä mukaan. Miehen sisarukset tulee meille. Mä en jaksa enkä halua tehdä mitään.
Viattomien lasten päivänä on sitten hautajaiset. Odotan niitä mieli ihan sekaisin. Meille piti tulla vieraita ristiäisten takia, ei vauvan hautajaisten takia. En pysty kuvailemaan mitään fiiliksiä. Pää on tyhjä ja täynnä, yhtä aikaa. Ajatukset on sekavia.
Muut ihmiset rakentaa iloista joulua ja kaikkialla kuulee joulujuttuja ja fiilistelyjä. Itellä vaan on niin ulkopuolinen olo.
Lohtua antaa kaksi lasta. Hekin keskosina syntyneet. Selvisivät. Onneksi.
Olen niin turta. kerron ihmisille avoimesti tapahtuneesta, mutta jotenkin puhun niinkuin ulkopuolinen. En ymmärrä tapahtunutta vieläkään. Haluaisin saada itseni takaisin ja tuntea jotain hyvää.
Tuntuu kuin syntyisin uudelleen uutena ihmisenä tämän kaiken prosessin alta.
Elämä heitti polvilleen. Enää en uskalla suunnitella mitään ja koen joka hetken olevan se mahdollinen viimeinen hetki. Olen nyt nöyrempi kuin koskaan. Kertakaikkiaan näen oman pienuuteni nyt.
Nyt enkeli poikani on poissa. Eikä hänen jälkeensä tule enää uusia. Vauvakoneeni on nyt rikki, kuten esikoinen asian ilmaisi. Olo on niin tyhjä. Loputtoman tyhjä.
Kommentit (48)
lämmintä joulumieltä lasten ja miehen kera kuitenkin, yksi on enkelinä pilven reunalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sytytän teidän enkeli-pojallenne kynttilän viattomien lasten päivänä.
tuskalta, joka on nyt liian paha kestettäväksi. Pikku hiljaa, ajan myötä, kipu hellittää. Ajattelen sinua, toivon sinulle voimaa, lämpöä ja rakkautta ympärillesi, suojaamaan.
Voimia ja jaksamista. Anna itsellesi ja perheellesi aikaa surra.
olen niin pahoillani.
En edes pysty tietämään tuskasi määrää mitä sisimmässäsi tunnet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan että pidän keskimmäistä lastani, nyt jotenkin vauvan korvikkeena, vaikka hän on jo kolme. sylittelen ja hoivaan, kuten vauvaa, en kuten kolmivuotiasta. Rinnat valuvat vieläkin maitoa, vaikka maidon tulon lopettava lääkitys on jatkunut kohta kaksi viikkoa.
olo on epätodellinen.
ap
Voimia! Tietenkin asia on niin tuore ettet vielä osaa ehkä edes surra... toisaalta et saa vaatia itseltäsi mahdottomia ja sinä olet lapsen äiti, mutta muista että menetys koskee monia muitakin läheisiä ja eläville lapsillesi joulu ja läsnäolosi siinä on tärkeää. Teitä on kohdannut suuri suru ja epäreilu tragedia; joulun piti olla ihan erilainen... Sure ja pura asiaa (niinkuin olet esim. puhumalla tehnytkin), mutta varo ettet liukuisi liian kauas todellisuudesta lapsiesi takia. He tarvitsevat myös sinua ja lohtua...
Vaali enkelilapsesi muistoa, mutta elä tätä päivää. Paljon jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla nro 14.
Olen jo aiemmin käynyt rankkaa elämänkoulua ja siinä kasvattanut uskoa itseeni. Nyt kuitenkin tuntuu että olen heikkoakin heikompi.
Koko maailma on kadonnut jalkojen alta. Vanhempien poikien näkeminenkin satuttaa, kun näen heidän perässään pikkuveljensä poissaolon. Ikusesti muistan miten heitä olisi pitänyt olla siinä kolme veljestä.
Sattuu niin lujaa että silmissä mustenee.
ap
Omassa pienessä maailmassani olen surrut tulevaa, yksinäistä joulua kaukana rakkaistani. Vaan pieneltä tuntuu oman joulun menetys kokemasi rinnalla. Samoja ulkopuolisen oloja täälläkin, mutta eri syistä.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun poika-vauva kuoli kesällä 29 rv ja se oli kova koettelemus. Mutta puhumalla selviää..ja siihen menee monia kuukausia aikaa ettei asia pyöri mielessä koko ajan. Näillä vauvoilla on ikuinen joulu siellä taivaassa. Siellä ovat meille muistuttamassa mikä on tärkeää ihmiselämässä. Sure kun nyt on surun aika sinulla, kerro lapsille miksi itket ja huomioi heitä kaikesta huolimatta. Rauhallista joulunaikaa
Muistan itse ensimmäisen joulun.. 3kk esikoisen kohtuunkuolemisen jälkeen.. Se oli kammottava.. Joka prkeleen joululaulu kertoi jeesusvauvasta, joka paikassa näkyi pieniä vauvoja, raskausmahoja, lastenvaunuja... Mun sylini oli tyhjä. Mulla ei ollut edes lapsia pitämässä elämänsyrjässä kiinni.
Esikoisen kuolemasta tuli syyskuussa 9 vuotta. Se oli kammottava joulu, mutta selvisimme hengissä, kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieniä ja särkyviä me ihmiset todellakin olemme, vaikka toista kuvittelemme ja elämä heittää meidät kaikki joskus polvillemme. Sinä todellakin olet syntymässä ihmisenä uudelleen.
Joulu on Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme syntymäjuhla, Hän elää ja kulkee rinnallamme kaikissa kärsimyksissämme eikä koskaan hylkää meitä. Jeesus ei syntynyt komeisiin puitteisiin, vaan talliin lehmien ja lampaiden keskellä. Jumala on siellä missä on hätä ja kärsimys ja siellä missä ihminen on pieni, koska silloin kun ihminen on pienin hän on lähimpänä Jumalaa.
Osonottoni suuressa surussasi ja siunausta elämääsi. Tämä elämä on läpikulkumatka kuoleman varjon laakossa, perillä ei ole enää kuolemaa.
Voimia. En tiedä mitä pitäsisi sanoa. Halaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toivon että kevät aurinko paistaa myös sydämeesi ja perheesi ja elämä alkaa taas!
Joulurauhaa!
Ps. tarvitseeko miehen suvun tulla teille JUURI nyt... anna edes anopin hoitaa tarjoilut ym, ettet ylirasitu.
Koeta kestää. Minun kaikki sisarukseni kuolivat äitini kohtuun, yksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Lapsuus oli yhtä kuolemaa. Sinulla on paljon kohtalotovereita, iloitse niin paljon kuin voit niistä kahdesta pojastasi, jotka kasvavat ja voivat hyvin.
Joulun rauhaa, lämpöä ja yhdessäoloa ja voimia teidän perheelle!
tarraudu niihin olemassa oleviin lapsiisi......!
Olen kokenut saman kahdesti.... ensin menetin vastasyntyneeni (täysiaikaisen) jonka piti olla ihan terve... ja sitten seuraava menehtyi leukemiaan hitaasti hivuttaen alle 3 vuotiaana... Eikä minulla ole nyt ketään, eikä tule olemaankaan...koska en uskalla enää koskaan edes yrittää... en kestäisi enää seuraavaa menetystä. Puolisokin lähti tämän viimeisen menetyksen mukana...liikaa kaikki hänellekkin.
Mutta sinulla on perhe, jonka vuoksi jaksaa....! Ole onnellinen heistä!
Alue: Aihe vapaa
Koittakaa pysyä " vahvoina" lastenne takia. Voimia. Ei tässä oikein osaa mitään muuta sanoa.