Mikä piristää sateista syksyäsi?

Pitkät kävelylenkit pimeässä sateisessa syysillassa. <3 Kunhan vaan pääsis. Tässä  nyt kaksi viikkoa flunssan kourissa.

Ketjussa on paljon vinkkejä (ulkoilu, neulominen, leipominen, kynttilät jne) jotka on aina ennen olleet aivan ihania asioita syksyllä eikä niitä edes ole ajatellut "piristyksenä" vaan aivan normaaleina asioina itselle. 

Enää ei toimi, ei piristä eikä edes huvita vaikka kyllä mä tänäänkin kävin liki 10km hölkkäämässä nyt illalla ja yksi valosarjakin on tullut jo laitettua esille. Silti on vaan ihan blaah ja aivan sama kaikki.

Neuloakaan ei huvita vaikka kesällä bongasinkin alesta langat ihanaan kirjoneuleeseen ja tuolla ne odottaisi. Takaraivossa vaan jyskyttää, että missä mä sitäkään käyttäisin? Ihania, paksuja neuleita on kaapissa jo entisiäkin kaapissa, mutta eipä niitä päälleen tarvitse laittaa koska kotona tarkenee talvipakkasella oikein hyvin ihan t-paidassa, töissä taas tarvitsee toisenlaista vaatetusta ja missään mökillä/maalla/vaeltamassa/luonnossa en ikinä käy. Ei ole autoa eikä kaveriakaan.

Nuo ei ihan juoksuvaatteitakaan ole. Kai sitä vaan aina ennen uskoi, että elämästä vielä tulee sellaista että tuollaisille neuleille on käyttöä ja enää ei pysty itselleen valehtelemaan. Siksi sitten muutenkin on alakuloinen olo sekä jotenkin kiukkuakin täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten tyttlöjen nussiminen oh ihqua!

VALVOJA MIKSI TÄTÄ EI POISTETA !!

aah, ihanan höyryävä kaalikeitto.

Parin tunnin vapaaehtoistyö vähävaraisten hyväksi, kivojen tyyppien kanssa tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Mua piristää (toivottavasti) työpaikalla mies johon olen kovin ihastunut.

Jaa toistuuko tämä aina syksyisin, koska voit antaa sen muille vinkkinä syyspiristykseen?

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on paljon vinkkejä (ulkoilu, neulominen, leipominen, kynttilät jne) jotka on aina ennen olleet aivan ihania asioita syksyllä eikä niitä edes ole ajatellut "piristyksenä" vaan aivan normaaleina asioina itselle. 

Enää ei toimi, ei piristä eikä edes huvita vaikka kyllä mä tänäänkin kävin liki 10km hölkkäämässä nyt illalla ja yksi valosarjakin on tullut jo laitettua esille. Silti on vaan ihan blaah ja aivan sama kaikki.

Neuloakaan ei huvita vaikka kesällä bongasinkin alesta langat ihanaan kirjoneuleeseen ja tuolla ne odottaisi. Takaraivossa vaan jyskyttää, että missä mä sitäkään käyttäisin? Ihania, paksuja neuleita on kaapissa jo entisiäkin kaapissa, mutta eipä niitä päälleen tarvitse laittaa koska kotona tarkenee talvipakkasella oikein hyvin ihan t-paidassa, töissä taas tarvitsee toisenlaista vaatetusta ja missään mökillä/maalla/vaeltamassa/luonnossa en ikinä käy. Ei ole autoa eikä kaveriakaan.

Nuo ei ihan juoksuvaatteitakaan ole. Kai sitä vaan aina ennen uskoi, että elämästä vielä tulee sellaista että tuollaisille neuleille on käyttöä ja enää ei pysty itselleen valehtelemaan. Siksi sitten muutenkin on alakuloinen olo sekä jotenkin kiukkuakin täynnä.

Aika sama tilanne itsellä.

Vaatekaappi on ihan erilainen kuin aiemmin, kun vielä oli auto. Nyt on ovesta ulos mennessä ajateltava aina käytännöllisyyttä, koska kulkee joka paikkaan lihasvoimalla. Joku pipo tai mustat vaatteet päällä ei tosissaankaan saa pirteää oloa. Ja se, että menee eri paikkoihin, kuten kauppaan, vettä valuvissa sadevaatteissa, naama märkänä. Kokeilkaapa autonomistajat, miltä tuntuu!

Mutta on vain haettava esim. sellaisia vaatteita, jotka olisivat sekä piristäviä, että käytännöllisiä. Usein se on aika vaikeaa, mutta ei kait sentään ihan mahdotonta. Itsellä olen huomannut, että värikäs takki tm. tuo kyllä pimeään aikaan ja synkään mieleen valoa ja iloisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että monien täytyy erikseen löytää jotain piristystä syksyyn, kertoo siitä, että syksy itsessään ei useimpia ihmisiä innosta ja piristä. Kun luin kommentit läpi, aika vähän mitään ideoitakaan yhteensä tuli, aika samanlaisia vastauksia monet kommenteista olivat. On siis tosi vaikeaa keksiä uutta tai huikaisevan hienoa piristystä syksyyn. Keksiä niitä todellakin pitää. Nähdä vaivaa, voidakseen edes vähän pirteämmin syksyllä.

Ja monelle on talven kanssa vieläkin ankeampaa. Esimerkiksi minulla, jolla kävely ja pyöräily ovat toistaiseksi ainoat vaihtoehdot liikkua.

Minusta jo tuo aloitus oli piristävä. Ei pidä olla niin negis. Onhan syksyssä vaikka mitä uniikkia jos vain suostuu näkemään. Toiset tykkäävät sadesäästäkin.

En ollutkaan negis, vaan totesin vain faktat, että monien pitää näemmä erikseen löytää jotain positiivista syksystä ja se kertoo sitä, ettei syksystä juuri pidetä.

Ja koitappa itse joskus, kun on tullut lunta koko yö eikä aurausta ole vielä tehty, lähteä töihin jalan tai pyörällä. Vasta sitten tiedät, oletko positiivinen oikeasti vai näennäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Se piristäisi että ulkona sataisi.

Saisiko täsmennystä, että mikä siinä piristää? Piristääkö, kun saa olla sisällä ja katsella sitä sadetta vain ikkunan läpi? Vai sekö muka piristää, kun sateella pitää lähteä ulos?

Vierailija kirjoitti:

Ystävä muutti toiselle paikkakunnalle. Olen koittanut kääntää uutta sivua myös omassa elämässäni ja syksyssäni, uusimalla kaikkea mahdollista, mikä vaan antaisi potkua uuteen elämänvaiheeseen. Se on kyllä aika hyvin piristänyt. Asuntooni on vaihdettu avaimet ja lukko jo aiemmin, mutta jostain syystä vanhat avaimet olivat jääneet laatikkoon lojumaan. Nakkasin ne pois. Muutakin vanhaa heitin pois, käytetyn allakan ym. Kävin uusimassa jopa vanhan kirjastokorttini. Vanha kortti oli jo kymmeniä vuosia vanha ja kävin kysymässä, saisinko tilalle uuden, kun kortissa on ulkonäkökin välillä vaihtunut. Vielä toivon löytäväni lisää uusimista. Kotivara talveksi on suurinpiiretin hankittu. Vielä kun löytäisin uutta ja kivaa tekemistä ja talvitakin, joka piristää ja lämmittää.

Elämänmuutos on hyvä aika sille, että laittaa samalla uusiksi jotain muutakin elämässä, kun kerran alkuun päästiin.

Ehkä on hyvä aika myös vaihtaa kampaus. Uusia sisustusvärit. Kokeilla uusia reseptejä. Aloittaa uusi tai virittää uudelleen joku taakse jäänyt vanha harrastus. Hankkia uusi vaate. Vaihtaa huonekalujen järjestystä. Muuttaa joku elämäntapansa, kuten heräämisaikansa tai nukkumaanmenoaikansa. Löytää uusi tapa ja jättää joku huono tapa historiaan. Päättää luopua jostain, vaikka käyttämättömänä lojuneista, väärän kokoisista vaatteista. Vaihtaa verhot, pyyhkeet tai petivaatteet uusiin. Siivota turhat rojut pois.

Tapoja ja ideoita on monia. Ja yksi muutos saa usein aikaan lumipalloefektin; yksi asia johtaa toiseen jne.

Itse kyllästyn välillä ihan totaalisesti kaikkeen. Silloin vaihdan jopa roskapussien väriä mustasta värikkääseen. Tai mitä muuta tahansa, mikä vain on uutta ja erilaista ja muutosta. Sopii myös syysankeuden poistamiseen, ainakin, jos on sillä tavalla visuaalinen persoona, että tällaiset asiat vaikuttavat positiivisesti tai negatiivisesti olotilaan.

Vierailija kirjoitti:

Se että vanhenen ja ymmärrys lisääntyy päivä päivältä, mutta samalla vielä enemmän nautin iäkkään hankalan naapuripariskunnan vanhenemisesta. Arvostelivat takanapäin elämässä pärjäämistäni nuorena, vaikka auttelin ja korjasin heidän autojaan yms. Aurasin talvella tietä, kun kävivät vielä töissä.

Nyt saavat etsiä apunsa muualta tai muuttaa muualle jos eivät joskus enää pärjää.

Ärsyttää suuret ikäluokat, kun ei ole mitään ymmärrystä pätkätöistä yms. Luulevat nuorempien olevan heille velkaa jostain tuntemattomasta syystä.

Niin olemmekin velkaa heille. Vanha polvi taisteli meille itsenäisyyden ym. hyvät asiat. Vanhemmat tai muut aikuiset ovat kasvattaneet meidät. Meitä ei edes olisi olemassa, ellei olisi ollut vanhempiamme. Jne.

Muuten tajuan kommenttisi. Olen itsekin auttanut monia vanhuksia, jotka ilmaisapua saatuaan vain kritisoivat ja valittavat ym. negatiivista. Se on kieltämättä ikävää. On vaan osattava joskus auttaa epäkiitollisiakin.

Kyllä piristi, kun katsoin 10 vrk sääennusteen, tulossa aurinkoisia päiviä ja +20C lämpötiloja...🔆🔆🔆

Se, että ilma viilenee eikä enää paista aurinko. Se on parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että monien täytyy erikseen löytää jotain piristystä syksyyn, kertoo siitä, että syksy itsessään ei useimpia ihmisiä innosta ja piristä. Kun luin kommentit läpi, aika vähän mitään ideoitakaan yhteensä tuli, aika samanlaisia vastauksia monet kommenteista olivat. On siis tosi vaikeaa keksiä uutta tai huikaisevan hienoa piristystä syksyyn. Keksiä niitä todellakin pitää. Nähdä vaivaa, voidakseen edes vähän pirteämmin syksyllä.

Ja monelle on talven kanssa vieläkin ankeampaa. Esimerkiksi minulla, jolla kävely ja pyöräily ovat toistaiseksi ainoat vaihtoehdot liikkua.

Minusta jo tuo aloitus oli piristävä. Ei pidä olla niin negis. Onhan syksyssä vaikka mitä uniikkia jos vain suostuu näkemään. Toiset tykkäävät sadesäästäkin.

En ollutkaan negis, vaan totesin vain faktat, että monien pitää näemmä erikseen löytää jotain positiivista syksystä ja se kertoo sitä, ettei syksystä juuri pidetä.

Ja koitappa itse joskus, kun on tullut lunta koko yö eikä aurausta ole vielä tehty, lähteä töihin jalan tai pyörällä. Vasta sitten tiedät, oletko positiivinen oikeasti vai näennäisesti.

Varmaan luonnekysymys. Keksin paljon ilkeämpiäkin asioita kuin yöllä tupruttanut lumi tai varisseet lehdet. Rasittavia nuo voi tilapäisesti olla, mutta silti kovin pieniä murheina.

Kyllä ykkössuosikki on Aurinko 🌞

Karkkipäivä. 

Neulominen,

hyvä ruoka, sen valmistaminen,

jumppa,

luonnon seuraaminen, värien vaihtuminen,

sisustaminen,

kirjojen lukeminen, podcastien kuunteleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että monien täytyy erikseen löytää jotain piristystä syksyyn, kertoo siitä, että syksy itsessään ei useimpia ihmisiä innosta ja piristä. Kun luin kommentit läpi, aika vähän mitään ideoitakaan yhteensä tuli, aika samanlaisia vastauksia monet kommenteista olivat. On siis tosi vaikeaa keksiä uutta tai huikaisevan hienoa piristystä syksyyn. Keksiä niitä todellakin pitää. Nähdä vaivaa, voidakseen edes vähän pirteämmin syksyllä.

Ja monelle on talven kanssa vieläkin ankeampaa. Esimerkiksi minulla, jolla kävely ja pyöräily ovat toistaiseksi ainoat vaihtoehdot liikkua.

Minusta jo tuo aloitus oli piristävä. Ei pidä olla niin negis. Onhan syksyssä vaikka mitä uniikkia jos vain suostuu näkemään. Toiset tykkäävät sadesäästäkin.

En ollutkaan negis, vaan totesin vain faktat, että monien pitää näemmä erikseen löytää jotain positiivista syksystä ja se kertoo sitä, ettei syksystä juuri pidetä.

Ja koitappa itse joskus, kun on tullut lunta koko yö eikä aurausta ole vielä tehty, lähteä töihin jalan tai pyörällä. Vasta sitten tiedät, oletko positiivinen oikeasti vai näennäisesti.

Varmaan luonnekysymys. Keksin paljon ilkeämpiäkin asioita kuin yöllä tupruttanut lumi tai varisseet lehdet. Rasittavia nuo voi tilapäisesti olla, mutta silti kovin pieniä murheina.

Vastauksestasi vedän sen johtopäätöksen, ettet eläissäsi ole joutunut tarpomaan lumessa töihin. Varsinkaan säännöllisesti ja vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Karkkipäivä. 

Sopii muuten hyvin aikuisellekin ja on parempikin, jos olisi karkkipäivä. Itse koitan pitää herkut kurissa niin, että vasta viikonloppuna hemmottelen itseäni ja ostan jotain namia; karkkia, suklaata, leivoksia tm. Nyt on kyllä sortunut vähän jokapäiväiseen herkutteluun viime aikoina, mutta koitan palata parempiin tapoihin ja jättää herkut kauppaan, kunnes koittaa perjantai.

Puolukkapiirakka💕