Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kissa pöydälle! Elämä ilman tupakkaa on tosi tyhjää. Ihan oikeasti ;(
31.08.2023 |
Ei huvita lähteä mihinkään kun ei voi istuskella penkeille polttelemaan tupakkia ja katselemaan maailman menoa. Kotonakin on tylsää.
Lopettaminen on järkevää, kyllä. Mutta pitääkö elämässä kaiken olla vain järkevää?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Lopetin puoli vuotta sitten ja nyt olen masentunut, kotiini linnoittautunit erakko, joka on lihonnut 15kg. Elämä ilman röökiä on ihan hirveätä, edes viina ei enää maistu 😭
Ja ajattele miten paljon mässyyn menee massia😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin lopetin kerrasta poikki tupakoinnin ja olen ollut vuosikymmenen verran polttamatta, mutta ollakseni silti rehellinen itselleni, en väitä ettenkö kaipaisi nimenomaan tuota tupakoinnin mahdollistamaa sosiaalisuutta ja rentoutta, helppoutta tutustua uusiin ihmisiin ja ylläpitää sosiaalisia suhteita.
Meiltä luonnostaan ujoilta se ei käy niin helposti, se ei tule itsestään.
Aloittajan vastauksista näkee, miten hän koittaa hakea oikeutusta halulleen palata tupakoitsijaksi. Tupakointi muuten addiktoi tosi vahvasti!
Tupakoitsijahan palkitsee itseään sillä tupakalla. Ellei löydy uutta palkitsemiskeinoa, jää elämään tupakan mentävä aukko.
Löydä itsellesi se oma juttu, millä palkitset itseäsi muutaman kerran päivässä.
Tupakkaan ei todellakaan kannata palata, niin vahingollista se on ihmiselle.
Himo laimenee kyllä, mutta hitaasti. Monesti piti minunkin lopettaa mutta kerran tuli se viimeinen kerta. Onnistuin.
Tsemppiä toivottaa entinen tupakoitsija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin 2011 heinäkuussa enkä ole katunut.
Mä lopetin tammikuussa 2005, elämäni paras päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vain kannattanut olla edes aloittamatta?
Mutta ei, kyllähän sinne yläasteen röökinurkalle oli päästävä muiden kovisten kanssa.
Jaaha, koulukiusattu rillirousku saapui paikalle mäkättämään. Mikään ei ole muuttunut kouluvuosista, vieläkin jaksaa kadehtia röökinurkkalaisia.
Kadehtia? Lol. Tupakoivissa ihmisissä ei ole mitään kadehtimisen arvoista. Ros ka sakkia silloin ja nyt.
Jos tupakointi on elämän sisältö niin pelkkä polttamisen lopettaminen ei riitä, vaan pitää hankkia jotain tervellistä sisältöä. Terveellinen ei tarkoita samaan kuin epämiellyttävä. Maailma on täynnä sisältöä, jotka ovat sekä terveellisiä että kiinnostavia, innostavia, sellaisia jonka pariin haluaa herätä aamulla.
Ihmisillä tuntuu olevan harhaluulo että ne järkevät ja hyödylliset jutut on aina jotain pakkopullaa ja sen vuoksi muka olisi parempi jäädä vain tupakkia ja viinaa ottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nortti on uskollinen ystävä. Jo vuodesta 1964. Auttaakin tupakanhimoon.
Ymmärrän apn fiilikset. Itse mietin samaa satoja kertoja kun toivoin lopettavani. Elämänkuvioiden muutoksen myötä loppui tupakointi eräänä krapula-aamuna, ei ollut tarkoituksella siihen ajoitettu mutta kaikki hässäkkä ja säätäminen ympärillä teki todella helpoksi sen että en ajatellut koko asiaa. Parin kuukauden kohdalla oli viikon verran hankalaa mutta sen selvisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ensimmäisen henkeenvedetyn tupakan 14 vuotiaana omassa huoneessa, Boston oli merkki ja yksi savuke ja oikein tuntui miten aivoissa "muljahti" reseptorit toisin päin ja puolen tunnin päästä teki todella kovaa mieli lisää.
Takana 38 vuotta tupakointia ja noin 30 lopetusyritystä jospa nyt onnistuisi kun 2 kk ilman
Nämä epäterveellisesti elävät ihmiset eivät halua harrastaa esim. liikuntaa, koska se tuntuu epämukavalta. Minusta se epäterveellinen elämä on paljon raskaampaa. Mielia laskee, heikko kunto tuo vaivoja, lopulta sairastuu ja elää sairaan elämää 24/7. Olisi todella raskasta elää sellaista. On paljon helpompaa käyttää tunti päivässä liikuntaan kuin elää sairaana 24/7 sen vuoksi että ei harrasta liikuntaa ja elää epäterveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika köyhä täytyy elämän olla, jos se on tyhjää ilman syöpäkäärylettä ja rahan polttamista taivaan tuuliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos röökinpoltto on ollut koko elämä, niin kannattaa hankkia uusia harrastuksia tms.
On hankittu eikä ajankäyttöongelmia ole. Ongelmana vaan on että elämä muuttunut suorittamiseksi, kun ei pysty samalla tavalla rentoutumaan kuin noilla tupakkatuokioiden ympärille rakentuneilla rennommilla aktiviteeteilla pystyi. ap
Minä vaihdoin sähkötupakkaan ja elo jatkuu aivan samanlaisena paitsi on helpompi hengittää ja hajuaisti palautui.
Sähkötupasta ei vielä tiedetä miten se tuhoaa keuhkoja, aika näyttää.
Ajatusvääristymä on kyseessä, jos ei ikävuosien karttuessa ymmärrä lopettaa. Sen menneiden hetkien unelmoinnin sijaan pitää palata reaalimaailmaan ja alkaa tehdä elämästään enemmän. Ahdistukseen, kärsimättömyyteen, keskittymiskyvyn puutteeseen ja riippuvuuteen voi nykyisin jo vaikuttaa paljon tehokkaammin kuin ennen.
Sitten vain lääkäriin. Aina pitää oppia uutta ja opetella uusia tapoja ajatella, niinhän kaikki muutkin tekevät. Ja hakeudu lääkäriin ihan itse, ettei kumppanin tai kaverin tarvitse patistaa.
Samaa mieltä tylsää on tietyissä tilanteissa. Oon ollut 1.5 vuotta polttamatta.
Istin juuri täällä harmaassa, mutta sadettomassa ja lämpimässä,kertakaikkiaan TÄYDELLISESSÄ säässä kotiportaillani kahvikupin ja savukkeen kanssa. En osaa kuvitella rentoutuvani vain pelkän kahvin kanssa näin :D Kohta jatkamaan etätöitä.
Ap, on hienoa että pystyit lopettamaan mutta itseä ei suoraan sanoen kiinnosta. Elämä on lyhyt ja jos lopetan tupakoinnin,säästyn ehkä keuhkosyövältä mutta mistä tiedän etten jää huomenna auton alle?
Koulussa oli salatupakointi roskiksen takana ja samalla käytiin läpi viikonlopun juorut. Ne jotka eivät polttaneet,olivat hylköitä (paitsi jos oli hyvä syy kuten tosi rinnakaisluokan Päivin tosi paha astma).
Sama meno jatkuu aikuisina työpaikoilla. Tupakkatauolla hölistään. Tupakointi on sosiaalinen tapahtuma ja polttaminen lievittää myös stressiä. Joten on tyhmää kysyä: "miksi ihmiset alkaa polttaa?"
Alue: Aihe vapaa
Eli olet narkkis, kirjaimellisesti. Itse lopetin tupakoinnin vuosikymmenen jälkeen, kymmenien lopetusyritysten jälkeen kerrasta, piste. Siihen riitti motivaatio, minulla se oli perheeseen syntyvä lapsi, jollain muulla se voi olla lääkärin syöpädiagnoosi tms. juttu, joka antaa sen motivaation. Se on vain löydettävä, ja siitä on pidettävä kiinni, koska jokaisen tupakan myötä olet lähempänä sitä syöpädiagnoosia, etkä mahda sille totuudelle mitään. Kun lopetin, 1990, niin jo 2005 olin palannut samalle tasolle syövän todennäköisyydessä, kuin henkilö, joka ei ole koskaan polttanut. Ei ottanut kuin 15 vuotta..Eikä sen syövän osuutta pidä vähätellä, vaan pitää tajuta, ettei se riski ole vain se tupakka, vaan kaikki mitä on sen tupakan lisäksi, sen ohessa ja ympärillä. Ilmansaasteet, ruuan lisäaineet, erilaiset pölyt ja savut, asbestit jne. jne. jne. Sinulla on kaksi keuhkoa, yhdelläkin pärjää, mutta ilman on vähän vaikeaa tehdä yhtään mitään. Jos toisessa vaakakupissa on varsin tuskallinen kuolema tukehtumalla, ja toisessa vaakakupissa elämä johon pitää keksiä sisältöä tupakoinnin tilalle, niin se on ihan omista mieltymyksistä kiinni kumman valitsee.