Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kissa pöydälle! Elämä ilman tupakkaa on tosi tyhjää. Ihan oikeasti ;(
31.08.2023 |
Ei huvita lähteä mihinkään kun ei voi istuskella penkeille polttelemaan tupakkia ja katselemaan maailman menoa. Kotonakin on tylsää.
Lopettaminen on järkevää, kyllä. Mutta pitääkö elämässä kaiken olla vain järkevää?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin tupakoinnin jo vuosia sitten ja sirryin sähköröökiin, mutta nyt vasta ongelmia tuli kun viina ei enää maistu.
Matkailusta tuli tylsääkin tylsempää kun ei vain huvita ryypätä.
Pienessä kännissä tuli kierreltyä museoissa, taidenäyttelyissä ym. tai selvinpäin niihin ja illalla kulttuuritarjonnan jälkeen hiuksenhieno känni juhlistamaan päivää.
Yritin aikani juoda väkisin lomareissuilla ja tavoittaa samaa tunnelmaa, mutta kun viina ei enää maistu.
Olen kokeillut kaikkia erilaisia juomia, oluita, likööreitä, viskit ja konjakit, mutta kaikissa sama juttu ja muutaman pullon tai pauku jälkeen tulee vain nälkä ja väsymys, eikä tee mieli jatkaa.
Pitkään haaveilin lievästi alkoholisoituneesta vanhuudesta, jossa pienessä sievässä olisi aktiivinen isoisä joka veisi lapsenlapsiaan erilaisiin huvituksiin, mutta vituiksi meni sekin suunnitelma.
Nyt istun suurimmaksi osaksi peukalo persuuksissa miettimässä, että mitähän sitä oikein loppuelämällään tekisi saamatta aikaiseksi yhtään mitään.
Ennen krapuloissani olin täynnä tulta ja tappuraa ja tein rästiin jääneitä hommia ja keksin päiväksi kakennäköistä kivaa tekemistä.
Inhottava ongelma josta en näe pääsytietä ulos.
Pelottaa että sama edessä, alkoholi on alkanut tympiä. Mietin jos kokeilisin kannabista pitkästä aikaa, ehkä en aiemmin tykännyt siitä joo, mutta nykyinen minä voisi tykätä.
Nuoruudessa tullut kokeiltua kaikennäköisiä tajuntaa laajentavia tuotteita ja totesin jos silloin etteivät sovi mun luonteenlaadulle ja pitäydyin pelkästään viinassa eri olomuodoissa.
Nuoruuden kovien kännien jälkeen join vuosikymmeniä hyvin miedosti, tulematta koskaan kovaan humalaan, mutta nyt kun alkoholin käyttöön tuli täydellinen stoppi, vaikka haluaisin edelleen kokea sen nousuhumalan aiheuttaman hyvänolon tunteen ja krapulan aiheuttaman energisen olon, elämästä on jotenkin kadonnut jotain korvaamatonta.
Mieli tekisi juoda, mutta väkisin juomalla olo vain pahenee vielä pahemmaksi mitä se selvinpäin on, en enää tiedä mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaan samaistua aloittajaan. Kaikissa haavekuvissani jossa lähden esim. matkailemaan, näen itseni ihanassa ympäristössä kahvilla ja sen jälkeen poltan savukkeen istuskellen ja ihaillen näkymiä ja tunnelmia.
Jos en polttaisi en varmasti osaisi pysähtyä istumaan vaan säntäilisin seuraavaan paikkaan. Eli polttaminen on psykologinen juttu joka liittyy ahdistuksen hallintaan, kärsimättömyyteen ja keskittymiskyvyn puutteeseen.
Niitä olen työstänyt pitkän elämäni aikana ja samat oireet edelleen. Eli poltan noin 1-5 savuketta päivässä...
TÄYSIN samat sanat! Tupakkaan liittyy sellainen kiireettömyyden ja ajattomuuden tunne, mitä ei missään muussa tekemisessä ole tullut koettua. Ei edes joogassa tai meditaatiossa, eikä niitäkään pysty ihan joka paikassa samalla tavalla tekemään kuin tupakanpolttoa. ap
Seitsemäs vuosi menossa ilman ja vieläkin joskus iskee kaipuu, ei niinkään kriisipaikoissa, vaan mielihyvää tuottavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vain kannattanut olla edes aloittamatta?
Mutta ei, kyllähän sinne yläasteen röökinurkalle oli päästävä muiden kovisten kanssa.
Jaaha, koulukiusattu rillirousku saapui paikalle mäkättämään. Mikään ei ole muuttunut kouluvuosista, vieläkin jaksaa kadehtia röökinurkkalaisia.
Koulukiusaaja havaittu!
Ei herätä kateutta keltaiset hampaasi, ennenaikaisesti harmaantunut ja rypistynyt nahkasi, eikä vuosien mittaan tupakkiin hukkaamasi tuhannet ja taas tuhannet eurot. Puhumattakaan muista terveysasioista.
Itse lopetin (taas) polttamisen 6 päivää sitten. Mulle jostain syystä lopetus aina ollut helppoa, joo toki tulee vieroitusoireita, mutta ne ei kestä kuin muutaman päivän. Joitakin kuukausia aina välillä polttamatta kunnes taas ostan. Tosiaan lenkillä käydessä tulee aina mieleen "olisipa kiva istua tuohon penkille ja sytyttää yksi ja ihmetellä maailman menoa". Viimeksi tänä aamuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai yläasteen "kovikset" tupakkanurkalla, ihan hupiukkoja ne oli loppujen lopuks!
Vierailija kirjoitti:
Seitsemäs vuosi menossa ilman ja vieläkin joskus iskee kaipuu, ei niinkään kriisipaikoissa, vaan mielihyvää tuottavissa.
Tämä! Itsellenikään tupakka ei ole mikään hermolääke tai pakopaikka kriisiltä, vaan nautinnon ja hyvän olon juttu. Stressaantuneena stressaa se tupakkakin vaan enemmän, eikä tee edes mieli. Sen sijaan mukavaa oloa se vahvistaa entisestään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ei osaa kuvitella eikä uskokaan että tupakkaa ei tarvitse eikä kaipaa uudessa elämässä. Pitää vaan jaksaa olla muutama kuukausi ja vuosi ilman niin uskoo. Nautithan lapsenakin elämästä vaikka et polttanut ja suurin osa aikuisista on elänyt koko elämänsä ilman tupakkaa.
Jaksaa jaksaa, tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin (taas) polttamisen 6 päivää sitten. Mulle jostain syystä lopetus aina ollut helppoa, joo toki tulee vieroitusoireita, mutta ne ei kestä kuin muutaman päivän. Joitakin kuukausia aina välillä polttamatta kunnes taas ostan. Tosiaan lenkillä käydessä tulee aina mieleen "olisipa kiva istua tuohon penkille ja sytyttää yksi ja ihmetellä maailman menoa". Viimeksi tänä aamuna.
Semmosta se on. Vielä vuosien päästä, mutta sen kestää eikä tule lähdettyä tupakkiostoksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin monta vuotta sitten. Ensimmäinen 6-12 kuukautta oli välillä paskaa kun ne sosiaaliset tupakointitilanteet hävisivät, työpaikan röökiporukan tauot, baarien röökikoppien keskustelut jne, mutta sen jälkeen en ole oikeastaan edes ajatellut tupakkaa missään tilanteessa. Ei tee mieli edes kesällä terassilla kaljoitellessa, ei junaa odotellessa, ei työstressissä, ei missään. Joskus tuoksuu hetken hyvälle jos joku muu polttaa, yleensä pahalle. En olisi uskonut silloin enkä uskonutkaan ikinä niitä jotka väittivät että mielihalut unohtuu ja jää pois ennen pitkää. Ne oikeasti jäävät, sen voin nyt luvata.
Lopetin itse tupakoinnin ja tosiaan tylsää on.
Mutta pahinta on, että verenpaineeni on noussut mahtaviin lukemiin. Ihmiset neuvoivat tälläkin palstalla, että kyllä se tasaantuu ajan oloon. Ei ole kuukausien aikana tasaantunut. Ainoa vaihtoehto on syödä sitten verenpainelääkkeitä. Ruokavalioni on koko ajan ollut melkoisen hyvä.
Olen vakavasti pohtinut, josko kannattaisi ryhtyä polttamaan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene penkille istumaan ja syö jäätelö nauttien.
Tai lue joku kiva lehti siinä penkillä ja katsele välillä ympärillä olevia tapahtumia.
Tai pelaa kännykällä jotain älypeliä erä esim tee sudoku ja nauti siitä istuskelusta.
Jos edelleen kaipaat tuttia niin osta tutti/tikkari ja ime sitä siinä penkillä istuen. Ja jos ajattelet kuinka tyhmän näköinen olet kun aikuinen imee tuttia niin voin kertoa että ainakin minä näen tupakoivan ihmisen lähinnä tutin lutkuttajana.
Olipa taas harvinaisen typerää kommentointia. Miksi te typerykset edes tulette pätemään ketjuun, joka ei koske teitä millään tavalla?
elä leiki kovista kirjoitti:
Vai yläasteen "kovikset" tupakkanurkalla, ihan hupiukkoja ne oli loppujen lopuks!
Totta, suuria elämänhallintaongelmia näillä tapauksilla nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin itse tupakoinnin ja tosiaan tylsää on.
Mutta pahinta on, että verenpaineeni on noussut mahtaviin lukemiin. Ihmiset neuvoivat tälläkin palstalla, että kyllä se tasaantuu ajan oloon. Ei ole kuukausien aikana tasaantunut. Ainoa vaihtoehto on syödä sitten verenpainelääkkeitä. Ruokavalioni on koko ajan ollut melkoisen hyvä.
Olen vakavasti pohtinut, josko kannattaisi ryhtyä polttamaan uudelleen.
Kokeile ensin jotain nikotiinivalmistetta jos ei ole käytössä. Ois vähemmän epäterveellistä
"olisipa kiva istua tuohon penkille ja sytyttää yksi ja ihmetellä maailman menoa"
Näin elämänsä tupakoimattomana olleelle ei mene jakeluun miten ajatus puhtaan ilman imppaamisesta voisi haluta vaihtaa istumiseen savupilvessä, joka tarttuu niin vaatteisiin kuin hiuksiinkin, ja tekee suutelemisesta yököttävän kokemuksen partnerille.
Itseäni veettää aivan suunnattomasti pelkästään se, että ulkokuppilassa istuessa tietysti se tuulen yläpuolella oleva seurue alkaa polttaa ketjussa. Kun yksi lopettaa niin seuraava aloittaa.
Usein on tullut vaihdettua pöytää, ja nyttemmin yrittää muistaa selvittää tuulen suunnan ennen asettumista.
Kai se on se nikotiiniaddiktio joka ajaa tuollaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vain kannattanut olla edes aloittamatta?
Mutta ei, kyllähän sinne yläasteen röökinurkalle oli päästävä muiden kovisten kanssa.
Jaaha, koulukiusattu rillirousku saapui paikalle mäkättämään. Mikään ei ole muuttunut kouluvuosista, vieläkin jaksaa kadehtia röökinurkkalaisia.
Koulukiusaaja havaittu!
Ei herätä kateutta keltaiset hampaasi, ennenaikaisesti harmaantunut ja rypistynyt nahkasi, eikä vuosien mittaan tupakkiin hukkaamasi tuhannet ja taas tuhannet eurot. Puhumattakaan muista terveysasioista.
Nenänsä joka paikkaan tunkeva tärkeilijä havaittu!
Ei käy kateeksi sun tylsä ja yksinäinen elämäsi, mihin jännitystä tuo ainoastaan naapurin vakoileminen verhojen takaa.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin itse tupakoinnin ja tosiaan tylsää on.
Mutta pahinta on, että verenpaineeni on noussut mahtaviin lukemiin. Ihmiset neuvoivat tälläkin palstalla, että kyllä se tasaantuu ajan oloon. Ei ole kuukausien aikana tasaantunut. Ainoa vaihtoehto on syödä sitten verenpainelääkkeitä. Ruokavalioni on koko ajan ollut melkoisen hyvä.
Olen vakavasti pohtinut, josko kannattaisi ryhtyä polttamaan uudelleen.
Minkä takia tupakka kuuluu joidenkin viidakkoihmisten sosiaaliseen kulttuuriin ja on täysin hyväksyttyä, mutta länsimaisilta ihmisiltä pitää kieltää kaikki kiva 😥
Vierailija kirjoitti:
Lopetin tupakoinnin jo vuosia sitten ja sirryin sähköröökiin, mutta nyt vasta ongelmia tuli kun viina ei enää maistu.
Matkailusta tuli tylsääkin tylsempää kun ei vain huvita ryypätä.
Pienessä kännissä tuli kierreltyä museoissa, taidenäyttelyissä ym. tai selvinpäin niihin ja illalla kulttuuritarjonnan jälkeen hiuksenhieno känni juhlistamaan päivää.
Yritin aikani juoda väkisin lomareissuilla ja tavoittaa samaa tunnelmaa, mutta kun viina ei enää maistu.
Olen kokeillut kaikkia erilaisia juomia, oluita, likööreitä, viskit ja konjakit, mutta kaikissa sama juttu ja muutaman pullon tai pauku jälkeen tulee vain nälkä ja väsymys, eikä tee mieli jatkaa.
Pitkään haaveilin lievästi alkoholisoituneesta vanhuudesta, jossa pienessä sievässä olisi aktiivinen isoisä joka veisi lapsenlapsiaan erilaisiin huvituksiin, mutta vituiksi meni sekin suunnitelma.
Nyt istun suurimmaksi osaksi peukalo persuuksissa miettimässä, että mitähän sitä oikein loppuelämällään tekisi saamatta aikaiseksi yhtään mitään.
Ennen krapuloissani olin täynnä tulta ja tappuraa ja tein rästiin jääneitä hommia ja keksin päiväksi kakennäköistä kivaa tekemistä.
Inhottava ongelma josta en näe pääsytietä ulos.
Turha kuvitella, että lapsesi olisivat päästäneet lapset kännisen vanhuksen kanssa yhtään minnekään.
Alue: Aihe vapaa
Oletko ikinä ajatellut, että kärsimättömyys ja keskittymiskyvyn puute johtuvat tupakasta? Itselläni nimittäin oli noin. Sen tajuaminen kesti vuosia, mutta sen jälkeen olen nauttinut uudesta, puhtaasta elämästä.