Kissa pöydälle! Elämä ilman tupakkaa on tosi tyhjää. Ihan oikeasti ;(

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei osaa kuvitella eikä uskokaan että tupakkaa ei tarvitse eikä kaipaa uudessa elämässä. Pitää vaan jaksaa olla muutama kuukausi ja vuosi ilman niin uskoo. Nautithan lapsenakin elämästä vaikka et polttanut ja suurin osa aikuisista on elänyt koko elämänsä ilman tupakkaa.

Jaksaa jaksaa, tsemppiä ap!

Kiitos, ei tässä muu auta <3  ap

Elämä ilman tupakoijaa on ihanaa! Ei enää tunkkaista kotia ja tuhkakupin hajuisia vaatteita. Ei tarvitse enää odotella kun toinen polttaa vielä tupakan koska MITÄÄN ei voi tehdä ilman sitä. Ihana vapaus ja raitis ilma!

No vakavasti sanottuna kehittäkää joku terveempi nakeli, laadukasta kahvia mukiin ja sinne puiston penkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin itse tupakoinnin ja tosiaan tylsää on. 

Mutta pahinta on, että verenpaineeni on noussut mahtaviin lukemiin. Ihmiset neuvoivat tälläkin palstalla, että kyllä se tasaantuu ajan oloon. Ei ole kuukausien aikana tasaantunut. Ainoa vaihtoehto on syödä sitten verenpainelääkkeitä. Ruokavalioni on koko ajan ollut melkoisen hyvä. 

Olen vakavasti pohtinut, josko kannattaisi ryhtyä polttamaan uudelleen. 

Minkä takia tupakka kuuluu joidenkin viidakkoihmisten sosiaaliseen kulttuuriin ja on täysin hyväksyttyä, mutta länsimaisilta ihmisiltä pitää kieltää kaikki kiva 😥

Onko Japanissa viidakkokulttuuri?  Siellähän tupakointi on tosi yleistä ja elävätkin pisimpään maailman kansoista.

Vierailija kirjoitti:

Elämä ilman tupakoijaa on ihanaa! Ei enää tunkkaista kotia ja tuhkakupin hajuisia vaatteita. Ei tarvitse enää odotella kun toinen polttaa vielä tupakan koska MITÄÄN ei voi tehdä ilman sitä. Ihana vapaus ja raitis ilma!

No vakavasti sanottuna kehittäkää joku terveempi nakeli, laadukasta kahvia mukiin ja sinne puiston penkille.

Kahvi puiston penkillä maistuisi, mutta kun se laadukas  kahvi suorastaan huutaa savuketta kaveriksi!!   ap

Motalistit hei, oletteko koskaan miettineet että kun ihmiset polttavat tupakkaa, juovat alkoholia tai käyttävät jotain muuta he saavat siitä jotain. Sille on olemassa tarve.

Voithan esim juoda kahvia samalla kun istuskelet ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ilman tupakoijaa on ihanaa! Ei enää tunkkaista kotia ja tuhkakupin hajuisia vaatteita. Ei tarvitse enää odotella kun toinen polttaa vielä tupakan koska MITÄÄN ei voi tehdä ilman sitä. Ihana vapaus ja raitis ilma!

No vakavasti sanottuna kehittäkää joku terveempi nakeli, laadukasta kahvia mukiin ja sinne puiston penkille.

Kahvi puiston penkillä maistuisi, mutta kun se laadukas  kahvi suorastaan huutaa savuketta kaveriksi!!   ap

Tupakoitsijan on ihan sama juoda halvinta kuraa, maku on kumminkin ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ilman tupakoijaa on ihanaa! Ei enää tunkkaista kotia ja tuhkakupin hajuisia vaatteita. Ei tarvitse enää odotella kun toinen polttaa vielä tupakan koska MITÄÄN ei voi tehdä ilman sitä. Ihana vapaus ja raitis ilma!

No vakavasti sanottuna kehittäkää joku terveempi nakeli, laadukasta kahvia mukiin ja sinne puiston penkille.

Kahvi puiston penkillä maistuisi, mutta kun se laadukas  kahvi suorastaan huutaa savuketta kaveriksi!!   ap

Tupakoitsijan on ihan sama juoda halvinta kuraa, maku on kumminkin ihan sama.

No ei todellakaan ole. Laadukas kahvi + rööki puiston penkillä, ahh<3

Totta. Aamukahvi parvekkeella ei ole sama ilman tupakkaa. Puistossa tuntuu tyhjältä katsella syksyn väriloistoa, kun ei voi samalla pistää tupakaksi. Kädet haroo eikä tiedä miten asettuisi. Tuntuu,kuin elämästä olisi värit kadonneet.

Tupakan tuoksu on mielestäni seksikäs ja se tunne, kun ottaa ekat henkoset..

Olen ollut ilman nyt puoli vuotta ja tiukkaa tekee.

Itse kaipaan ajoittain myös tupakointia. Harvakseltaan sitten olen tupakan polttanut, ja täytyy sanoa, että ei siitä enää mitään tule. Nykyään tupakka vaan maistuu ihan todella pahalta ja tekee hirveän huonon olon, joten ei ole tullut enää uudestaan aloitettua. Samalla olen myös oivaltanut, että ne "vanhat ajat kun vielä poltin" eivät enää tule takaisin, vaikka kuinka toivoisin. Loppujen lopuksi taitaa olla niin, että kaipaan enemmänkin mennyttä, ja koska silloin poltin lähes koko ajan, niin tietysti yhdistän sen tupakan sitten siihen, että sen kanssa se onni ja autuus saavutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ilman tupakoijaa on ihanaa! Ei enää tunkkaista kotia ja tuhkakupin hajuisia vaatteita. Ei tarvitse enää odotella kun toinen polttaa vielä tupakan koska MITÄÄN ei voi tehdä ilman sitä. Ihana vapaus ja raitis ilma!

No vakavasti sanottuna kehittäkää joku terveempi nakeli, laadukasta kahvia mukiin ja sinne puiston penkille.

Kahvi puiston penkillä maistuisi, mutta kun se laadukas  kahvi suorastaan huutaa savuketta kaveriksi!!   ap

Ovatko nämä kahvi ja tupakka jonkin sortin turvakäyttäytymistä ? Onko sosiaalistentilanteiden pelkoa tai jotain muuta ahdistus ongelmaa?

Ymmärtäähän senkin toki että niistä saa mielihyvää ja haluaa maksimoida nautinnon tässä elämässä, mutta toisaalta, aikansa kutakin.

Oli nuorena kiva ryypätä ja rellestää, mutta aikuisena se ei enää vaan onnistu enää.

Olet elämänvaiheessa, jossa pitää keksiä uusia nautintoja. Mikäli siis haluat elinvuosia lisää.

Se on huume siinä missä muutkin huumeet ainut ero että sitä verotetaan ja valtio leikkii Escobaria ottamalla voitot talteen riippuvaisilta 😆

Jos kädet haroo tyhjää virkkaa jotain, se on tosi koukuttavaa.

Ymmärrän aloittajaa hyvin. Tupakan jättämisen myötä elämään jäi aukko, joka ei välttämättä koskaan täyty. Liittyy myös sosiaalisiin tilanteisiin mutta ennen kaikkea se oli jotain omaa, omia hetkiä, läsnäoloa ja pysähtymistä suorittamisen keskellä, ajatustaukoja töissä ja kuten moni täällä sanoo, iso nautinto matkaillessa.

Kohta vuosi takana lopettamisesta. Toivon etten olisi koskaan kokeillut tupakkaa ja saanut kokea sen hienot puolet, eipä olisi ikävä kun ei tietäisi "paremmasta". Tottakai tiedän että terveempi elämä on hieno juttu mutta aika valjulta se tuntuu kun jotain niin ihanaa ja tärkeää puuttuu. Tiedän myös että tämä tunne johtuu varmaan ikuisesta riippuvuudesta mikä minulla sattuu olemaan, mutta omassa päässä se tunne on täysin aito. Tätä tupakoimattomat tai ne tupakoijat jotka eivät todellisesta addiktiosta tiedä mitään, eivät voi ymmärtää.

Tupakanpoltto menee suoraan persoonallisuuteen ja tunteiden käsittelyyn joten voimakas riippuvuus kyseessä joudut siis muuttamaan itsesi eri persoonaksi.

Tunne on vähän sama kuin joutuisi muuttamaan Marsiin ilman käsiä ja jalkoja 😁

Verottaja iskee kiinni nikotiinipusseihin ja nikotiiniaskin hinta nousee lähes tupakka-askin tasolle.

Kaikki riippuvuus on helppoa rahaa valtiovallalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos röökinpoltto on ollut koko elämä, niin kannattaa hankkia uusia harrastuksia tms. 

On hankittu eikä ajankäyttöongelmia ole.  Ongelmana vaan on että elämä muuttunut suorittamiseksi, kun ei pysty samalla tavalla rentoutumaan kuin noilla tupakkatuokioiden ympärille rakentuneilla rennommilla aktiviteeteilla pystyi.  ap

Minä vaihdoin sähkötupakkaan ja elo jatkuu aivan samanlaisena paitsi on helpompi hengittää ja hajuaisti palautui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko vain kannattanut olla edes aloittamatta?

Mutta ei, kyllähän sinne yläasteen röökinurkalle oli päästävä muiden kovisten kanssa.

Jaaha, koulukiusattu rillirousku saapui paikalle mäkättämään. Mikään ei ole muuttunut kouluvuosista, vieläkin jaksaa kadehtia röökinurkkalaisia.

Röökinurkkalaiset meni kaikki amikseen, kukapa niitä kadehtisi

Myönnän, tupakan polttaminen aikoinaan auttoi ujoudesta eroon. Se oli täydellistä. Aina oli hyvä syy käydä '"vetämässä röökit" jonkun kanssa, muuten vaan. Vaihtaa kuulumiset samalla.

Olin aina ujo ja epävarma, mutta jostain syystä tupakointi toi sosiaalisen puoleni esiin ja juuri siksi lopettaminen ei ollut aluksi niin mieluisaa.

Olen ollut jo 9 vuotta ilman tupakkaa, enkä kaipaa sitä syöpäkäärylettä yhtään. Mutta myönnän, että kaipaan sitä, kuinka helpoksi se teki olla sosiaalinen. Sitä rentoutta ja sosiaalista puolta itsessäni kaipaan.

Nykyään käyn toki kahvilla usein ns sosiaalisena tapahtumana, mutta ei se vaan ole sama asia.

Ainahan voit kehitellä jonkin toisen riippuvuuden itsellesi.