Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia? Puoliso muuttui lapsensa synnyttyä (uusperhe)
30.08.2023 |
Teen aloituksen silläkin uhalla, että sontaa sataa niskaan, koska uusperhe. Mutta jospa joku osaisi kertoilla mahdollisia omia kokemuksiaan suunnilleen vastaavassa tilanteessa, niin saisi vähän perspektiiviä asioihin jatkokäsittelyä ajatellen.
Tilanne on siis se, että meillä on uusperhe, jossa vain minulla oli lapsia ennestään. Seurustelimme aluksi noin 9kk ihan vaan kahden kesken ennen kuin edes otin puolison puheeksi lasteni kanssa. Tämän jälkeen meni vielä hetki, että tapasivat. Kaikki meni hyvin ja aloimme hissukseen viettää aikaa yhdessä enemmän. Jossain vaiheessa sitten puoliso asui meillä aina, kun lapseni olivat minulla ja kahdestaan asuimme, kun lapset olivat toisen vanhemman luona. Asiat sujuivat hyvin, en odottanut puolisoni "rakastuvan" lapsiini, mutta tulivat toimeen ja tykkäsivät toisistaan ja teimme usein asioita yhdessä (lautapelejä, leikkipuistoilua, uimista, päiväretkiä, leffoja, kävelyjä, talvilajeja, lukemista jne). Meillä oli välillä haastavaa puolison epävarmuuksien ja mustasukkaisuuden vuoksi, mutta asiat muuttuivat kuitenkin parempaan suuntaan. Jälkiviisas voi tietysti tässä vaiheessa olla, mutta silloin hän osasi puhua ja kääntää kaiken hyväksi.
Tätä yhteiseloa oli jatkunut jo pitkästi yli vuoden verran, kun puolison oma asunto myytiin. Hän itse halusi laittaa sen myyntiin ja että etsisimme yhteisen kodin. Tuota reilun vuoden yhdessä asumista oli siis edeltänyt myös koko porukan tutustumisvaihe + meidän kahdenkeskinen seurusteluvaiheemme. Hän muutti osoitteensa virallisesti luokseni, mutta käytännössä juuri mikään ei tuossa kohtaa muuttunut, koska hänhän oli jo muutenkin asunut kanssamme.
Löysimme jonkin ajan kuluttua yhteisen kodin ja muutimme sinne. Edelleen hän tuli hyvin toimeen lasteni kanssa, mutta ehkä jotain pientä oli muuttunut näin jälkikäteen ajateltuna. Hän alkoi ottaa hiukan enemmän "käskyttäjän" roolia, mutta minusta se vaikutti ihan normaalilta. Aiemmin hän ei nimittäin oikein ollut uskaltanut käskyttää tai komentaa lapsiani, vaikka siihen olisi joskus ollut ihan aihetta ja myös minun siunaus.
Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle), yhteiset tekemiset olivat pikkuhiljaa jääneet pois ja kun yritin jotain ehdottaa, niin vastaus oli luokkaa "onko pakko?".
Vauvan synnyttyä tilanne paheni huomattavasti. Lapseni eivät saaneet oikein olla vauvan lähellä (kyse ei ole mistään täysin vahdittavista pikkulapsista, vaan kouluikäisistä), eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan. Kun puhutin häntä näistä jutuista useita useita kertoja, niin vastaus oli luokkaa "minä maksan heidän asumisestaan, he eivät maksa mitään". Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin.
(Jatkuu seuraavassa viestissä)
Kommentit (428)
121/428
|
31.08.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Kumma otsikko. Puoliso muuttui lapsensa synnyttyä. Miksi ei lapsemme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelitte alle vuoden ennen kuin uusi kumppani tutustui lapsiisi ja siitä alle toinen vuosi niin muutitte yhteen ja sitten alkoi jo uusi vauva tulla. Aivan liian lyhyt aika tutustua ihmiseen, pitäisi muutama vuosi yhdessä asua ja tottua arkeen lasten kanssa ennen kuin uusia lapsia tulee. Lapset edelle. Jatkatte suhdetta eri osoitteista ja terapiaa
Tiedän tapauksia, että joku on seurustellut ja tapaillut kumppaniaan monta vuotta ja kaikki näytti hyvältä. Mutta yhteenmuuton jälkeen toinen osapuoli paljasti oikean, hyvin ikävän luonteensa.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei saisi syyllistää ja olla jatkuvasti negatiivinen, tai syrjäyttää lapsien edelle tai yrittää sitä tai sivuuttaa todellakaan. Hänen kuuluisi olla iloinen ja kiitollinen vauvalla on sisaruksia jotka haluavat olla vauva kanssa ja läsnä. Ei saisi syyllistää lapset tekevät väärin asioita, kuulostaa narsistilta. Mitä positiivista sanoo tai on mieltä? Ei mitään? Vaikka maksaa asumisesta ei oikeuta tekemään toisten oloa huonoksi ihmisenä, tai olemaan mollaaja.
Aivan, sisarukset tai sisaruspuolet ovat tärkeitä monen lapsen elämässä. Yksinäisyys on kuulemma lisääntynyt, joten silloin on hienoa, jos lapsuudessa on sisaruksia ja että näihin aikuisenakin voi pitää jonkin yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näin tapahdu hyvin usein? Että tilanne muuttuu, kunnlapseton saa oman lapsen.
Jonkin verran olen tuollaisia kokemuksia lukenut, kun olen näin jälkikäteen tilannetta hämmästelleenä päätynyt googlailemaan. En silti tiedä miten yleistä tämä on ja onko tilanne pysyvä, vai voiko muuttua jollain tavalla vielä?
Ap.
Käytätkö tosiaan omia lapsiasi koekaniinina sille, voiko tilanne muuttua?
Sinun tehtävä vanhempana on ensisijaisesti suojella lapsiasi. Siinä olet epäonnistunut ja yhä aiot jatkaa.
Jo vuoden olet antanut puolison kohdella heitä kaltoin ja vielä mietiskelet, josko tilanne itsekseen muuttuisi. Oksettavaa. Missä on sinun vastuunotto lapsistasi???
En käytä ja siis missä sanottiin, että odotan josko tilanne vielä itsekseen muuttuisi? Ammattilaisen käsiinhän tässä ollaan menossa asap. Odottelemme aikaa johonkin väliin ja olemme sanoneet, että tilanne on kiireellinen.
Vastuuni on isompien LISÄKSI myös pienimmästä lapsesta, jonka perhe hajoaisi myös eron myötä. Joten tietysti haluan vielä saada tilanteelle ammattiavun ja näkökulman ennen lopullista päätöstä.Ap.
Pidä ap huoli, että siellä perheneuvolassa asiasta tulee ihan se oikea kuva. Kiinnitä huomiota koittaako puolisosi siloitella asiaa/velehteleeko. Jos tilanne ei tule siellä oikein ilmi, et myskään saa oikeita neuvoja. Sinä kuitenkin tiedät, kuinka asiat on ja teet ratkaisusi sen mukaan. Tilanne on vaikea monelle tapaa, ja ymmärrän halusi hakea ratkaisua vielä ulkopuolisesta avusta, mutta on selvää, että tuollaisena se ei voi enää vanhempien lasten kannalta ollenkaan jatkua. Ratkaisu pitää kyllä mielestäni tehdä aika nopeasti ja jos tilanne ei yhtäkkiä muutu, mikä on epätodennäköistä. Olethan jo vuoden yrittänyt sitä. Lapsesi kokevat henkistä väkivalta kotonaan säännöllisesti siltä, jonka pitäisi olla turvallinen aikuinen heidän elämässään. Se on todella haitallista. Lapsen turvaan ensin, ja sitten mietitään muita asioita. Tilanne on toki vaikea yhteisen lapsen takia.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet oikein kun ajattelet isompia lapsia, muija luiskaan
Skippasin varmasti jonkun kohdan. Ajattelin koko ajan että kyseessä oli mies. Sukupuolella ei kuitenkaan ole väliä, ongelma on korjattava jos perhe-elämää halutaan jatkaa.
Joo ei oikein auennut oliko kyse miehestä vai naisesta. Kannattaisi heti alkuun sanoa kumpi on kyseessä.
Miten se vaikuttaisi itse ongelmaan?
Vauvan huoltajuus ja tapaaminen erotessa / erilleen muutossa. Muuten asialla ei olisikaan väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ehkä hälyyttävintä on tuo ajatus siitä että sinun lapset jotenkin kuluttavat liikaa rahaa. Että heille ei tarvitsisi olla niin paljon ruokaa tms. Se on oikeasti ihan kamala ajatus, ja referenssiä voipi etsiä vaikka jostain Tuhkimosta. Ei ne maailmankirjallisuuden klassikot ole klassikkoja koska ne kuvaavat jotain harvinaista ilmiötä, vaan koska ne kuvaavat jotain yleismaailmallista.
Mun mielestä hälyyttävää on se, jos joku tosiaan olettaa että ei-biologinen vanhempi haluaa elättää niitä lapsia.
Kyllä meillä mies vastaa ihan täysin omien lastensa kuluista. Joskus toki saatan heille jotain ostaa, ihan omasta tahdosta, mutta en kenenkään odotuksista/vaatimuksista. Myös asumis- ym kulut on jaettu sen mukaan. En tietenkään lapsia ilman ruokaa jättäisi, jos miehen rahat yhtäkkiä loppuisivat, mutta lähtökohta on se, että ne biologiset vanhemmat elättävät lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko oikeasti suuttunut hänelle asiasta vai yrittänyt hyssytellä ja ymmärtää tilannetta? Ehkä kannattaisi ilmaista suoraan, että tällä systeemillä tämä ei tule toimimaan pidemmän päälle. Pidä päiväkirjaa tapahtumista ja näytä teksti jossain vaiheessa hänelle, josko luettuna ymmärtäisi. Voi sanoa suoraankin, että hän käyttäytyy kuin joku satujen paha puolisko.
Yhtään onnellista uusperhetarinaa, jossa tehdään vielä yhteinen rakkauslapsi, en tunne. Niitä surkeita tarinoita sitäkin enemmän. Onnea matkaan.
Olen tuntenut ihmisiä, jotka vielä aikuisena ovat puhuneet lämpimästi isäpuolesta tai äitipuolesta. Näitäkin siis on. Hyvä ystäväni halusi teini-iässä asua isäpuolen kanssa eron jälkeen, mutta viranomaiset eivät hyväksyneet semmoista järjestelyä. Ystäväni äiti oli by the way jotenkin kalsea tyyppi ja ystäväni pelkäsi omaa äitiään, vaikka oli jo itsekin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota se on kun taistellaan biologiaa vastaan. Nyt kotonanne asuu puolison silmin oma kultainen lapsi ja toisen ihmisen kakarat, jotka kilpailevat samoista resursseista sen oman mussukan kanssa. Ei ihmislaji ole kehittynyt elämään tuollaisessa järjestelyssä.
Kyllä se on ihmislajille ollut ihan tavallista että perheeseen kuuluu muitakin kuin yhteisiä lapsia. Aiemmin kun on ollut aika yleistä kuolla jo nuorena, niin kyllä siinä on otettu uusi puoliso aika nopsaan ja lapsia on sitten tämän kanssa tullut kun on tullut. Ydinperhe joka sisältää vain äidin, isän ja näiden yhteiset lapset, on nykyajan ilmiö.
Tämä tosiasia unohtuu usein, kun on puhe avioeroista tai uusperheistä. Entisaikaan ei niinkään erottu, mutta ihmisiä kuoli nuorena, esim. alle 45-vuotiaana. Usein oli järkevää ja myös ihan tarpeellista mennä nopeasti naimisiin uuden kumppanin kanssa. Taloon tuli joku huolehtimaan lapsista, tekemään ruokaa ja korjaamaan vaatteita tai työskentelemään pellolla, ansaitsemaan rahaa perheen elatukseen. Ei voinut kauheasti hempeillä vaan yritettiin sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ehkä hälyyttävintä on tuo ajatus siitä että sinun lapset jotenkin kuluttavat liikaa rahaa. Että heille ei tarvitsisi olla niin paljon ruokaa tms. Se on oikeasti ihan kamala ajatus, ja referenssiä voipi etsiä vaikka jostain Tuhkimosta. Ei ne maailmankirjallisuuden klassikot ole klassikkoja koska ne kuvaavat jotain harvinaista ilmiötä, vaan koska ne kuvaavat jotain yleismaailmallista.
Mun mielestä hälyyttävää on se, jos joku tosiaan olettaa että ei-biologinen vanhempi haluaa elättää niitä lapsia.
Kyllä meillä mies vastaa ihan täysin omien lastensa kuluista. Joskus toki saatan heille jotain ostaa, ihan omasta tahdosta, mutta en kenenkään odotuksista/vaatimuksista. Myös asumis- ym kulut on jaettu sen mukaan. En tietenkään lapsia ilman ruokaa jättäisi, jos miehen rahat yhtäkkiä loppuisivat, mutta lähtökohta on se, että ne biologiset vanhemmat elättävät lapsensa.
Joo tottakai mutta omassa kodissaan lapset saavat varmaan syödä ihan rauhassa ilman että selän takana hengitetään ja kytätään paljonko syö ja marmatetaan päälle. Kustannuksista neuvotellaan aikuisten kesken, ja alipainoisille (ap sanoi että ovat alipainoisia) alakoululaisille ei mennä karjumaan että nyt söit yhden leivän liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ehkä hälyyttävintä on tuo ajatus siitä että sinun lapset jotenkin kuluttavat liikaa rahaa. Että heille ei tarvitsisi olla niin paljon ruokaa tms. Se on oikeasti ihan kamala ajatus, ja referenssiä voipi etsiä vaikka jostain Tuhkimosta. Ei ne maailmankirjallisuuden klassikot ole klassikkoja koska ne kuvaavat jotain harvinaista ilmiötä, vaan koska ne kuvaavat jotain yleismaailmallista.
Mun mielestä hälyyttävää on se, jos joku tosiaan olettaa että ei-biologinen vanhempi haluaa elättää niitä lapsia.
Kyllä meillä mies vastaa ihan täysin omien lastensa kuluista. Joskus toki saatan heille jotain ostaa, ihan omasta tahdosta, mutta en kenenkään odotuksista/vaatimuksista. Myös asumis- ym kulut on jaettu sen mukaan. En tietenkään lapsia ilman ruokaa jättäisi, jos miehen rahat yhtäkkiä loppuisivat, mutta lähtökohta on se, että ne biologiset vanhemmat elättävät lapsensa.
Ap kertoi jo alussa että maksaa itse lastensa kulut.
Kuulostaa kamalalta tilanteelta, ja anteeksi nyt vain mutta kuulostaa myös siltä että olet jotenkin alistunut henkisesti väkivaltaisen miehen alle. Hyvä että olet hakenut teille apua, toivottavasti saatte sitä pian! Ovatko lapset puhuneet miehen käytöksestä kun hän ei ole paikalla tai oletko itse selitellyt lapsille miehen käytöstä? Hakisin ehkä lapsille myös keskusteluapua vaikka koulun kautta, tuo tilanne ei voi olla vaikuttamatta myös heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean näyttämön olet luonut/järjestänyt puolisosi kanssa lapsillesi. Tästä jos selviävät suurinkaan piirtein täyspäisinä aikuisuuteen niin saa hattua nostaa. Sinä et taida ihan täysin sisäistää miltä lapsistasi tuntuu elää tuollaisessa jatkuvassa nonstop helvetissä, omassa kodissaan mihin he eivät ole tervetulleita, missä he eivät koe olevansa turvassa ja rakastettuja, vaan elävät jatkuvan henkisen väkivallan uhan alla. Tästä on vain kivenheiton matka fyysiseen väkivaltaan. Sinä olet tähän tilanteeseen 50% syyllinen. Älä edes yritä muuta väittää. Sinun tehtäväsi on hoitaa lapsesti turvallisesti ulos tuosta kierteestä eli eroon puolisostasi, joka ei heitä hyväksy, rakasta eikä edes halua lähelleen.
Tän takia juuri itse pysyn vaikka väkisin mieheni kanssa yhdessä, koska en halua omia lapsiani asettaa jonkun katkeran äitipuolen elämään jossa omilla lapsillani ei ole OMASSA kodissaan rauhaa ja oikeutta olla omat itsensä. Kyseessä on lapsiesi ainut lapsuus, he eivät ole pyytäneet syntyä tänne eikä saada elämäänsä jotain uutta isä/äitipuolta jolla on selkeästi jotain ongelmia lapsien kanssa, pelottaa mitä kaikkea tossa voi vielä tapahtua. Tilastollisestihan se on juuri se "puolivanhempi" joka lapsi vahingoittaa/t*ppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko nainen vai mies, ap? Onko puolisosi nainen vai mies?
Kyllä näillä asioilla tuppaa olemaan väliä, nykyaikanakin kun kaikki on niin tasa-arvoista ja sukupuoletonta!
Vierailija kirjoitti:
Vauva on siis vasta reilun vuoden ikäinen? Yleensä ei tuossa vaiheessa suositella eroa, vaan on syytä antaa ajan kulua ja tuoreen äidin hormonien tasaantua. Etenkin jos hän imettää, voivat hormonit olla edelleen sekaisin.
Mutta toisaalta olet vastuussa ennen kaikkea omista isommista lapsistasi. Heillä on vain yksi lapsuus, ja he ovat jo kärsineet riittävästi.
Jos talous suinkin sallii, ehdottaisin jonkinlaista kahden asunnon ratkaisua. Se sallisi sinulle ja isommille lapsille rauhan ja mahdollistaa myös yhteisen ajan pienimmän kanssa. Sitten voitte kaikessa rauhassa päättää, mitä teette suhteenne kanssa.
Jutun aloitus haiskahtaa nii-iin tutulta. Oma rouva oli ihan hauska ja ihana alussa mutta lapsen synnyttyä havaitsin aika pian että mikään mitä minä sanon/ehdotan/järjestelen ei käy. Puhuin kuin seinälle. Ainut jonka puheilla oli väliä oli joko hän tai anoppi. Meni esimerkiksi reilu vuosi ettei hän vastannut puheluuni. Ei edes sanonut yhtäkään kertaa että ei ehtinyt, ei huomannut, ei kuullut, ei vaan vastannut. Aika pian vedin johtopäätökseni ja lähdin toiseen osoitteeseen.
Ongelma tunnistettu ja tunnustettu, siitä sitten ratkaisuun.
Vanhemmat vastuussa eli sinulla ratkaisun avain.
Lasten koti edelleen on vanhempien välinen suhde eli näillä mennään, vai mennäänkö?
Altistaakko lapset psyykkiselle väkivallalle vai eikö...?!
Olet jo kerran näyttänyt ettei tuleen kannatta jäädä makaamaan....Miksi jäisit ja vielä lapset altistaisit moiseen mielivaltaiseen kohteluun?
Näytä keskusteluketjun viestit puolisolle ja kerro miten koet riistävänä elon ja olon kodissanne. Etsit ratkaisua nyt eikä huomenna, välittömästi.
Hullua jäädä odottamaan perheneuvolan neuvoja kun itse tietää ettei kohta hyvä heilu jos meno jatkuu?
Puolisosi tarvitsee väliintuloa heti. Apua saa kun tiedostaa, tunnustaa ja toimii.
Vastuu siirtyy nyt kuulijalle eli puoliso hakemaan apua terveyskeskuksesta, josta lähete mielenterveysongelmien asiantuntijalle....liike on lääke tähänkin vaivaan...kunhan vain alkaa toimimaan kun kerran tiedostaa.
Lasten etu js ja oikeudet...
Niiden tähden kannattaa nähdä vaivaa ja uhrautua. Kiittävät vanhempiaan ja kunnioittavat sitten aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä tuollainen kumppaninulos. Lapset on aina kaikkein tärkeintä. En kuuntelisi yhtään ilkeyttä, jotka on suunnattu lapsille. Miksi sinä et välittömästi puutu nöihin tilanteisiin ja tee selväksi, ettet hyväksy tuota?
Olen puuttunut, useita kertoja. Käynyt keskusteluja, antanut perspektiiviä, suuttunutkin ja yrittänyt tiedustella toisen motiiveja moiseen käytökseen. Jonkin aikaa mentiin aina sillä "joo ymmärrän, ei ollut tarkoitus, nyt minä kyllä.." ja niin edelleen.
Kaava on tullut surullisen tutuksi, siksi aloin vaatimaan ammattiapua ikään kuin viimeisenä keinona katsoa tätä asiaa. Uskon, että ongelma on osittain myös siinä, ettei hän käsitä mitä touhunsa aiheuttaa perheelle ja lapsille, jotka eivät voi käsittää miksi ovat yhtäkkiä jotain kakkosluokan kansalaisia. Hän näkee tilanteen niin, että nyt vaan ärsyttää ja purkaa sen, miettimättä mikä ärsyttää ja miksi ja ovatko lapset nyt ylipäätään syyllisiä hänen sen hetkiseen ärsytykseensä. Jos joku ulkopuolinen ottaa kantaa, se saattaa saada hänet ajattelemaan. Tai sitten ei.
Ap.
Huomaan, että koitat ajatella puolisostasi hyvää ja keksiä hänen puolestaan jotain säädyllistä selitystä asiaan. Sellaista ei kuitenkaan ole ja taidat oikeasti tietää sen itsekin. Lapsia kohtaan säännöllinen ilkeily ja epäreiluus ei ole selitettävissä millään lievällä seikalla. Kertoo sinusta ihmisenä toki että haluaisit ajatella toisesta hyvää ja ratkaista ongelmia. Toisen puolesta et kuitenkaan hänen käytöksestään pysty päättämään. Olet koittanut jo paljon. Vanhenpien lapsiesi kannalta tilanne on todella huono ja kestänyt jo pitkään ja on hyvä että ymmärrät, että isoin velvollisuutesi tässä tilanteessa on suojella heitä selvästi kaltoinkohtelevalta käytökseltä.
Olet mielestäni toiminut hyvin, mutta tiedät itsekin ettei tilanne voi todella jatkua enää noin. Onko puolison luonteessa ilmennyt muutakin ongelmaa yhteisen lapsen saannin jälkeen? Voiko olla, että siinä puolisosi persoonassa on enemmänkin pielessä, joka alkaa nyt sitten vakavan sitoutumisen jälkeen ilmetä? Kerroit myös, että muustasukkaisuusongelmaa (myös kontrollointia?) oli jo aiemminkin? Onko senkaltaista ilmennyt nyt? Vahingollinen käytös lapsia kohtaan on jo jatkunut pitkään. Miten hän käyttäytyy sinua kohtaan? Henkinen väkivalta hiipii suhteeseen usein pikkuhiljaa. Kaikki kertomasi kuulostaa todella huolestuttavalta. Ilmapiiri kodissa kuten kerroitkin, on myrkyllinen.
Mielestäni on tärkeää, että puolustat lapsiasi myös niissä itse tilanteissa, että he tietävät, etteivät ole tehneet mitään väärää. Ja että teet itse minkä koet oikeaksi, otat heitä vauvan hoitoon mukaan jne. Et voi alkaa kävellä munankuorilla.
Sukupuolilla on siinä mielessä väliä, että jos olet nainen, niin sinulla ei todennäköisesti vauvan kanssa tule ongelmia olla hänen pääasiallinen huoltajansa eronkaan jälkeen. Jos olet mies, niin toivon, ettei nuorimmaisen huoltajuus- ja tapaamisasioissa tule mitään ongelmia ja annattaa varautua pitämään puolesi tässä asiassa.
Toimit hyvin, voimia tilanteen ratkaisuun, tuollaisena se ei voi enää jatkua. Puolisosi käytös on todella haitallista ja myrkyllistä. Huolehdi parhaasi mukaan myös omasta jaksamisestasi. Olet koittanut ratkaista näitä isoja ongelmia jo pitkään, toista et kuitekaan voi muuttaa, niin nyt taitaa olla aika tehdä muista ratkaisuja. Voimia.
Juuri näin. Tunnistaa tunnustaa ja toimii.
Nyt. Näytä puolisolle keskusteluketjussa esiin tulleet huolet ja arviot. Taatusti herättää toimimaan.
Lasten tähden. Aikuisten vastuu ja tehtävät.
Tuommoiseen liemeen sitten itsesi laitoit. Jätä se sika. Pienintä lasta et varmaan saa itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ehkä hälyyttävintä on tuo ajatus siitä että sinun lapset jotenkin kuluttavat liikaa rahaa. Että heille ei tarvitsisi olla niin paljon ruokaa tms. Se on oikeasti ihan kamala ajatus, ja referenssiä voipi etsiä vaikka jostain Tuhkimosta. Ei ne maailmankirjallisuuden klassikot ole klassikkoja koska ne kuvaavat jotain harvinaista ilmiötä, vaan koska ne kuvaavat jotain yleismaailmallista.
Mun mielestä hälyyttävää on se, jos joku tosiaan olettaa että ei-biologinen vanhempi haluaa elättää niitä lapsia.
Kyllä meillä mies vastaa ihan täysin omien lastensa kuluista. Joskus toki saatan heille jotain ostaa, ihan omasta tahdosta, mutta en kenenkään odotuksista/vaatimuksista. Myös asumis- ym kulut on jaettu sen mukaan. En tietenkään lapsia ilman ruokaa jättäisi, jos miehen rahat yhtäkkiä loppuisivat, mutta lähtökohta on se, että ne biologiset vanhemmat elättävät lapsensa.
No varmaan tämän voi nähdä monista eri näkökulmista. Itse haluan ajatella että olemme perhe ihan riippumatta siitä kuka on biologinen lapsi ja kuka ei. Joten me elämme myös perheenä niin että ketään ei erotella myöskään rahallisesti. Minusta tämä lisää ainakin meillä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja saa kaikki tuntemana itsensä tasaveroisiksi.
Alue: Aihe vapaa