Lapsen hoitopaikka syyttää isää lapsenpahoinpitelystä täysin ilman perusteita. Mitä voimme tehdä?

Kuten monet aiemmin kirjoittaneet totesivat, kenelläkään keskusteluun vastanneista ei ole oikeata tietoa asioiden kulusta. Kaikki ovat lukeneet saman tarinan, jonka ap kirjoitti, mutta reaktiot ovat mielenkiintoisia ja erilaisia.



Kasvatustyön ammattilaiset ovat nähneet tarinassa mustelmia ja ylireagointia, sekä muistuttaneet kuinka ohjesäännön mukaan on toimittu tapauksessa aivan oikein. Lisäksi esitätte epäilyjä kaikenlaisesta koskien ap:tä, aivan yhtälailla ilman oikeaa " tietoa" mikä meiltä " taviksiltakin" puuttuu. Eli selkeästi näette tässäkin tapauksessa jo syyllisen, vaikka kyseessä on pelkkä nettikeskustelu!



Minä nyt vain kirjoitin vastaukseni sen perusteella mitä ap kirjoitti. Enempää kun en asiasta voi tietää. Ap:n kertoman mukaan mielestäni hänen reaktionsa oli oikeutettu. Jos ap:n kertomus ei pitänyt paikkaansa tai siitä puuttui olennaisia tietoja, voin muuttaa mielipidettäni. Mutta en nyt jaksaisi tälläisella palstalla ruveta arvailemaan, mitä ap mahtaa salailla vai salaileeko mitään. Vastasin hänen antamiinsa tietoihin, kuten näissä ketjuissa kai pitäisikin tehdä?



Lisäksi toivoisin, että joku ammattilainen kertoisi nyt, miksi tällainen kaikkien suomen perheiden kotiolojen tutkimisen mahdollistava sääntö on tehty? Ei kukaan ole kyseenalaistanut sitä, että Suomessa on paljon perheitä, joissa asiat eivät ole hyvin. Mutta ne ongelmaperheet tuskin löytyvät jos tarhahenkilökunnan ammattitaito on sitä, että odotetaan että lapset kertovat vanhemmistaan... Jos se olisi ihan noin helppoa, sosiaaliviranomaisia ei kai edes tarvittaisi?

Ihan uskomatonta käytöstä päiväkodin henkilökunnalta että uskovat lasta tuollaisessa asiassa!! Ja AINA vanhempien kanssa keskustellaan ensin, vaikka tilanne olisi jopa se, että pahoinpitelystä on selkeät näytöt (remminjäljet selässä tms). Vanhemmille täytyy asiasta puhua ja kertoa että lastensuojeluilmoitus täytyy tehdä. Ja teidän tapauksessa, kun mitään oikeaa näyttöä ei ole, ovat kyllä tarhantädit toimineet täysin vastuuttomasti. Ota yhteyttä päiväkodin johtajaan ja sen jälkeen ylemmällä taholle päivähoidon johdossa!

Turhat ilmoitukset ovat ikäviä, mutta onko niistä jonkun mielestä mahdollista päästä eroon?



" Tavallisia perheitä" ei saisi viranomaiset kytätä. - Määrittele tavallinen perhe?!?



Rikosilmoitus virkamiehestä/naisesta, joka toimii virkavelvollisuutensa piirissä (vaikkakin ylireagoiden)!?! - Jenkkimeininki Suomeen! Kuvitelkaapa mihin johtaa, jos tällainen yleistyy.



Kuinka selviä luulette lastensuojelutapausten olevan. Luuletteko, että pahoinpidellyt lapset tulevat hoitoon pääkainalossa mukanaan vanhempien allekirjoittama tunnustus?



Vastaavassa tilanteessa itse itkisin ja kiroilisin. Sitten tyytyisin selvittämään asian ja vaatisin, että tilanne keskusteltaisiin päiväkodissa (haluaisin itse olla läsnä). Haluaisin anteeksipyynnön ja sitten antaisin anteeksi ja elämä jatkuisin. Nuori ammattilainen oppisi tapauksesta toivottavasti jotain, mutta uskaltaisi tarvittaessa vastedeskin tehdä lastensuojeluimoituksen tarpeen vaatiessa.

joten miten se voi olla kunnian loukkaus.

Jos näen jonkun hoipparoivan melko varmasti humalassa autolleen, niin teenkö väärin, kun ilmoitan poliisille, jos epäilen hänen olevan humalassa ja vaarana on, että törmää jonkun perheen isään (kuten Lignellille kävi) vai teenkö väärin kun jätän ilmoittamatta, kun en voi olla satavarma promillemäärästä??????

Onko mielestänne aiheettomasta ilmoituksesta hyötyä jollekin???? Muka ajateltiin lapsen parasta!!??? Hahhah! Lapselle ja perheelle ei aiheutunut mitään muuta kuin surua, järkytystä ja lapsille ennen kaikkea suurta stressiä nyt kun hoitopaikkakin jouduttiin vaihtamaan.joten kysyn vielä kerran mitä helvetin hyötyä tästä oli kenellekään??!!





Ymmärrän sen, että mielipahaa on perheelle tästä tullut, mutta...

eiväthän päiväkodin henkilökunta voi tietää onko ilmoitus aiheeton vai aiheellinen, ennenkuin asia on perinpohjin tutkittu!

Ei kukaan ilkeyttään moisia ilmoituksia tee.

Toki lapsen mielikuvitus voi tuottaa mitä erinäisimpiä stooreja, ja pitää ottaa huomioon lapsen kehitystasokin, mutta...selvittäisin kyllä lapselle, että moisia ei mennä pelleilläkseenkään sanomaan (eri asia on sitten, uskooko lapsi viestin vai ei).

Ymmärrän mielipahan, mutta en moista haloota, että aletaan kunnianloukkaussyytteitä heittelemään, tai asiaa viemään poliisille.

Jos (ja kun ilmeisimmin) ap:n perheellä on ns. puhtaat jauhot pussissa, voitte huoleti antaa viranomaisten tutkia asiaa, eihän teillä ole mitään pelättävää.



Toki olisi asiallista, että päiväkodin henkilökunta olisi puhunut teille vanhemmille asiasta ensin, mutta jos heille on annettu toisenlainen ohjeistus, toimivat vaan sen mukaan.

Ja vielä: harvempi vanhempi on kykenevä myöntämään, että " juu, menin ja löin lastani" , joten monikin syyllinen ihminen yrittää esittää syytöntä.

En nyt väitä, että ap:n tapauksessa asia olisi näin, mutta varmasti oikeasti on perheitä, joissa lapsia kohdellaan kaltoin...ikävä juttu :(

Että miten voitaisiin toimia toisin? En tiedä eikä taida tietää kukaan mukaan. Ottamatta sen enempää kantaa juuri ap:n tilanteeseen ja siihen, oliko hänen kohdallaan ilmoitus aiheellinen ja oikeutettu, mieleeni nousi kuitenkin seuraavia asioita:

- kuka ottaa vastuun siitä jos ilmoitus jätettäisiin tekemättä ja myöhemmin paljastuisi, että lapsen puhuma oli totta? Ja lapselle tulisi tästä jatkuneesta pahoinpitelystä elinikäinen trauma ja vamma?

- mikä olisi teidän mielestänne parempi järjestelmä selvittää ko. tilanteet: jokaisessa päiväkodissako oma " salapoliisi" ja selvittäjä, veikkaampa että tällä palstalla käytäisiin siitä vieläkin kiivaampaa keskustelua

- minulle ei vielä kohdallani ole sattunut yhtään aiheetonta päivähoitohenkilökunnan tekemää lastensuojeluilmoitusta, sehän täytyy tehdä aina kun jokin lapsen hyvinvointiin liittyen huolestuttaa. Ei siis tarvitse olla tapahtunut rikosta tai muuta vastaavaa. Siis pelkkä huoli riittää. Ja päivähoidolla on yleensä perustelunsa, joista huoli on syntynyt. Enkä tarkoita tässä mitään yhtä tiettyä lapsen puhumaa asiaa, oli se sitten satua tai totta, vaan lapsen tilannetta kokonaisuutena.

- ns. kiusallaan tehdyt ilmoitukset: niitä on nykyisin melko vähän ja ne tulevat kyllä ilmi. Valitettavan usein esimerkiksi naapureiden tekemät ilmoitukset ovat aiheellisia ja niiden kautta paljastuu todella vakaviakin asioita

- keksiikö joku paremman menetelmän? Hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu tietty kontrolli yhteiskunnan taholta, verottaja, poliisi, lastensuojelu, jne. Itse en tiedä, miten muuten voitaisiin saada lasten pahoinvointia esiin. Se nimittäin on yllättävän yleistä. Ei ole olemassa " normiperhettä" , kertoisiko joku, miten se määritellään ja erityisesti kuka sen määrittelee? Päiväkodin työntekijäkö? Hyvä, jos jossakin on viisautta niin paljon, lastensuojelussa ei ainakaan ole sellaista viisautta määritellä tavalliset ja epänormaalit perheet. Ei todellinen elämä ole niin mustavalkoista.

anteeksipyyntö olisi tosiaan henkilökunnan puolelta aiheellinen ja kunnon selvityskeskustelu.



Mutta kunnianloukkaukseen syyllistyäkseen ihmisen on täytynyt esittää toisesta " valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa" (rikoslaki, pykälä 24).



Tässä tapauksessa kunnianloukkaukseen olisi siis teknisesti ajatellen syyllistynyt tuo pieni poika, joka väitti isänsä lyöneen häntä, ei poikaa uskonut lastentarhan työntekijä.. Eikä kukaan kai ensisijaisesti ole poikaa tästä jupakasta syyttämässä.



Eri asia olisi, jos henkilökunta olisi levitellyt tietoa esim. vanhempainillassa tai vihjaillut jollekin ulkopuoliselle jotain asiasta, silloin he olisivat ylittäneet toimivaltansa pahasti.



Sympatiat ap:lle ja varsinkin lapselle ja miehelle, tuollaiset riitaisat ja tulehtuneet tilanteet ovat inhottavia. Itse olisin kyllä varmasti myös hermostunut ja pahasti.. Toivottavasti kuitenkin hetken rauhoituttuanne perutte rikosilmoituksen ja annatte henkilökunnalle anteeksi. Syyteuhka (vaikkakin hatara sellainen) niskassa ei ole kenenkään mukava olla, kuten varmasti itse hyvin tiedätte.

Siis jessiina77 kysyi miten nämä asiat voisi hoitaa paremmin. Noh, vastaus on periaatteessa helppo. Päiväkodeissa lastensuojeluasiat hoituisivat kivasti näin:



- päivähoitajien palkkoja nostetaan tuntuvasti: työn arvostus nousee ja siihen hakeutuu enemmän ihmisiä

- päivähoitajien koulutusta pidennetään ja monipuolistetaan; koska hakijoita on enemmän on varaa valikoida alalle parhaiten soveltuvat

- ryhmäkoot reilusti pienemmiksi, jolloin hoitajat voivat keskittyä lasten yksilölliseen kehitykseen ja ominaispiirteisiin sekä tutustua paremmin myös koko perheeseen -> esim. jos ap:n kertomus pitää paikkansa eikä muita epäilyjä ole kuin tämä lapsen sanoma lause, tällaisia ei tapahtuisi, jos henkilökunta todella kykenisi ottamaan huomioon lapsen kokonaistilanteen



Eli mitään kyttäystä ei tarvita, koska henkilökunta osaisi sekä koulutuksensa että resurssienkin puolesta tunnistaa todelliset ongelmat jo aikaisessa vaiheessa.



Lisäksi noin yleisellä tasolla olisi mukava jos päättäjät huomaisivat, että lapsiperheiden hyvinvointi on ratkaisevan tärkeää ja etenkin se ongelmien ennaltaehkäisy. Mielestäni tarha on viimeisiä paikkoja missä näitä ongelmia huomataan, ja silloin tilanne on jo päässyt liian pitkälle. Jotenkin Suomesta puuttuu sellainen paikka, missä vanhemmat saisivat tukea ja apua niihin omiin ongelmiinsa, mistä sitten välillisesti aiheutuu ongelmia lapsille. Sitä en osaa sanoa, mikä tämä paikka olisi, sillä viranomaiset eivät tietenkään voi koskaan korvata esimerkiksi läheisiä sukulaisia ja ystäviä auttajina ja tukijoina. Monilla näitä ei kuitenkaan ole. Tietysti perheiden taloudellinen tuki on tärkeää, mutta ei tietenkään estä täysin esimerkiksi alkoholismia. Yksi varhaisen ongelmien tunnistamisen paikka on neuvola ja sairaalat, mutta valitettavasti niiden kontaktit asiakkaisiinsa ovat aika hataria ja henkilökunta usein vaihtuvaa. Tuohon asiaan voisi tietysti panostaa enemmän ja keskittyä enemmän vauvan voinnista myös kuulostelemaan äidin vointia. Samoin vaikka synnytyssairaalassa olisi mahdollista huomata jos perheessä on selkeitä ongelmia. Valitettavasti tässä yhteiskunnassa ihmisten hyvinvointia ei arvosteta samalla lailla kuin vaikka liikeyritysten hyvinvointia.



Suomessa yhteiskunnan vastuu jäsenistään on suuri, mutta näinhän ei ole kaikissa paikoissa maailmassa. Tietyllä tavalla olen huomannut, että kun yksilö todella tietää olevansa yksin vastuussa omista päätöksistään, eikä ole varaa kokoajan putoilla vaikkapa yhteiskunnan turvaverkkoon, se kummasti motivoi myös yrittämään pikkaisen enemmän ja ottamaan sitä vastuuta, mikä kuitenkin kaikille omasta elämästä kuuluu. Minä en mitenkään hyväksy mitään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tai väärinkäyttöä, mutta mielestäni se ei ole täysin yhteiskunnan vastuu narauttaa pahoja vanhempia sitten kun kaikki on jo myöhäistä. Paljon olisi voitu tehdä ennen sitä ensimmäistä lyöntiä ja sellaista keskustelua ei käydä, että miten vanhemmista saisi vastuullisia ja kypsiä jo ennen lasten hankkimista... Harvoin nämä tapaukset myöskään ovat jääneet huomaamatta vaikka sukulaisilta ja ystäviltä, ehkä jopa siltä neuvolan tädiltä, jotka olisivat voineet puuttua jo aiemmin. Eli en näe tarhan roolia tässä asiassa aivan niin keskeisenä kuin mitä on annettu ymmärtää.

Tavallinen perhe: perheeseen kuuluu ainakin yksi aikuinen ja ainakin yksi lapsi. Perheessä vastuullinen henkilö sekä käytännön että kasvatus ja henkisistä arvoista ja asioista on aikuisella. Tavallisessa perheissä ei esiinny henkistä eikä fyysistä väkivaltaa. Erilaisia perheiden variaatioita on lukemattomia koskien perheiden jäsenten lukumäärää sekä ikäjakaumaa sekä perheenjäsenten keskinäisiä suhteita.



Kelpaako määritelmä? Mikään ei ole kivempaa kuin keskustella eri termeistä ja niiden merkityksistä!

Ensinnäkin, ihmetytti jo alkuperäisen viestin otsikko, jossa sanotaan, että " hoitopaikka syyttää isää täysin ilman perusteita..." Mikä sitten on peruste, jos ei se, että lapsella on poskessa jälki, jonka hän sanoo tulleen siitä, että isä löi?



Toiseksi ihmetyttää se, että ap vaatii lapselleen hyvää hoitoa, mutta pahastuu näin tavattomasti, kun hänen lapsen parastaan ajatellaan. Joo, lapset sepittelevät juttuja, mutta puhuvathan he joskus tottakin. Olisiko juttu pitänyt hoitaa sitten niin, että tarhantäti olisi sanonut tytölle: " höpöhöpö, eikä lyönyt, nyt valehtelet, sä oon hyvästä perheestä, ei sua voida siellä lyödä" . Jos lasta olisi oikeasti lyöty, niin miltä tuntuisi, että häntä ei uskota? Vai olisiko tädin pitänyt ennen ilmoituksen tekoa soittaa lapsen isälle ja kysyä: " satuitko muuten aamulla lyömään lastasi? Ai jaa, et vai? No niin mä arvelinkin, että lapsi vaan valehtelee." Vai luuletteko, että vanhempi myöntää, että " juu, kyllä mä vähän sitä tinttasin" .



Kolmaneksi mua häiritsi sama lause kuin paria muutakin oli häirinnyt eli " meillä ei tukisteta koskaan, korkeintaan pari kertaa 4v aikana" . Jatkuuko lause, että ei meillä lyödä ikinä lapsia, ehkä pari kertaa, kun eivät ole muuten totelleet... Ja ap:hän tosiaan myönsi viestissään rikkoneensa lakia ja tukistaneensa lastaan.



Ymmärrän ap:n harmistumisen, olisin varmaan itsekin harmissani, mutta tuollainen suuttuminen ja poliisit ja kunnianloukkaukset on suoraan sanottuna NAURETTAVIA. Se koira älähtää jne.

Ensinnäkin, ihmetytti jo alkuperäisen viestin otsikko, jossa sanotaan, että " hoitopaikka syyttää isää täysin ilman perusteita..." Mikä sitten on peruste, jos ei se, että lapsella on poskessa jälki, jonka hän sanoo tulleen siitä, että isä löi? Ei sitä kuule päältä päin näe, mikä perhe on niin kunnollinen, että siellä ei lapsia satuteta.



Toiseksi ihmetyttää se, että ap vaatii lapselleen hyvää hoitoa, mutta pahastuu näin tavattomasti, kun hänen lapsen parastaan ajatellaan. Joo, lapset sepittelevät juttuja, mutta puhuvathan he joskus tottakin. Olisiko juttu pitänyt hoitaa sitten niin, että tarhantäti olisi sanonut tytölle: " höpöhöpö, eikä lyönyt, nyt valehtelet, sä oon hyvästä perheestä, ei sua voida siellä lyödä" . Jos lasta olisi oikeasti lyöty, niin miltä tuntuisi, että häntä ei uskota? Vai olisiko tädin pitänyt ennen ilmoituksen tekoa soittaa lapsen isälle ja kysyä: " satuitko muuten aamulla lyömään lastasi? Ai jaa, et vai? No niin mä arvelinkin, että lapsi vaan valehtelee." Vai luuletteko, että vanhempi myöntää, että " juu, kyllä mä vähän sitä tinttasin" .



Kolmaneksi mua häiritsi sama lause kuin paria muutakin oli häirinnyt eli " meillä ei tukisteta koskaan, korkeintaan pari kertaa 4v aikana" . Jatkuuko lause, että ei meillä lyödä ikinä lapsia, ehkä pari kertaa, kun eivät ole muuten totelleet... Ja ap:hän tosiaan myönsi viestissään rikkoneensa lakia ja tukistaneensa lastaan.



Ymmärrän ap:n harmistumisen, olisin varmaan itsekin harmissani, mutta tuollainen suuttuminen ja poliisit ja kunnianloukkaukset on suoraan sanottuna NAURETTAVIA. Se koira älähtää jne.

happymum-74:

" Onko mielestänne aiheettomasta ilmoituksesta hyötyä jollekin???? "

- Ei aiheettomasta olekaan hyötyä, mutta eihän teidän tapauksessa ilmoitus ollut aiheeton. Aiheeton se olisi ollut, jos tädit olisivat tehneet ilmoituksen muuten vain. Nythän lapsella oli ollut jälki, jonka hän sanoi tulleen isän lyönnistä. Ilmoitus siis oli aiheellinen. Eiväthän tädit voi ilman muuta odottaa lasten aina valehtelevan. Loppu on sitten sosiaaliviranomaisten tehtävä selvittää.

" Muka ajateltiin lapsen parasta!!??? Hahhah! Lapselle ja perheelle ei aiheutunut mitään muuta kuin surua, järkytystä ja lapsille ennen kaikkea suurta stressiä nyt kun hoitopaikkakin jouduttiin vaihtamaan.joten kysyn vielä kerran mitä helvetin hyötyä tästä oli kenellekään??!! "

- Nimenomaan lapsen parasta. Vai olisiko lapsen parasta olla uskomatta häntä? Ja tästä olisi ollut hyötyä, jos epäily olisi osunut oikeaan. Ja sitähän pk-tädit eivät voi tietää, sitä lasta pahoinpitelemää perhettä kun ei päältä päin tunnista.

" Kaikenlisäksi meille oli juuri sanottu, hoidossa, että näkee, että kotona on kaikki hyvin, kun lapset ovat niin hyvinvoivia ja iloisia ja 2 kk myöhemmin isä onkin lapsen hakkaaja??

"

- Nii-in. Luuletko, että kaikki lapset, joita vanhemmat lyövät " toisinaan, vaikka vain pari kertaa 4 vuodessa" , näyttävät tosi surullisilta ja huonovointisilta?

toivottavasti tekstini erottuu lainauksista...

Rölli05:

Kolmaneksi mua häiritsi sama lause kuin paria muutakin oli häirinnyt eli " meillä ei tukisteta koskaan, korkeintaan pari kertaa 4v aikana" . Jatkuuko lause, että ei meillä lyödä ikinä lapsia, ehkä pari kertaa, kun eivät ole muuten totelleet... Ja ap:hän tosiaan myönsi viestissään rikkoneensa lakia ja tukistaneensa lastaan.

Nämä kommentit vois oikeesti jättää sanomatta. Vai löytyykö joukosta kenties sellanen superäiti, joka ei ole koskaan käyttänyt jonkinasteista fyysistä väkivaltaa lapseensa? Puhumattakaan sitten henkisestä.

Ei taida maa päällään sellaista äitikultaa kantaa.

Meni hieman aiheen vierestä, mutta pakko oli avautua, kun rupes suututtamaan.

Vai löytyykö joukosta kenties sellanen superäiti, joka ei ole koskaan käyttänyt jonkinasteista fyysistä väkivaltaa lapseensa? Puhumattakaan sitten henkisestä.

Ei taida maa päällään sellaista äitikultaa kantaa.





Selkäpiitä karmii tällainen kommentti. Kasvatatko lastasi Suomessa?



Kysynpä miekin, kuka kantaa vastuun, jos ilmoitusta ei olisi tehty? Mie oon myös päiväkodissa töissä (nyt kotona), mutta kyllä mie näiden lööppikauheuksien keskellä aina pohdin, mitä surmattujen lapsien hoitajat ovat mahdollisesti epäilleet, huomanneet, vaan eivät ole tohtineet tehdä mitään. Eikö esimerkiksi Björkqvistien perhe ollut kaikin puolin pitänyt kulissin puhtaana, vaikka ainakin lehtijuttujen mukaan isä oli ollut kylmä pientä tyttöäkin kohtaan (äitejä päivähoitajat eivät voi suojella kuitenkaan)? Entäpä perhe Espoon Matinkylässä, isä töissä Nokialla, ja perheensä tappoi lapsia myöten. Nämä vaan esimerkkeinä siitä, ettei ne perheen ongelmat aina näy niin selvästi, ennenkuin jotain hirveää tapahtuu. Ei ne lapsiin kohdistuvat lyönnit tapahdu vain päihdeperheissä.



Ennemmin epäily ja asian tutkiminen kuin kylmä välinpitämättömyys.

Akane:

Tavallinen perhe: perheeseen kuuluu ainakin yksi aikuinen ja ainakin yksi lapsi. Perheessä vastuullinen henkilö sekä käytännön että kasvatus ja henkisistä arvoista ja asioista on aikuisella. Tavallisessa perheissä ei esiinny henkistä eikä fyysistä väkivaltaa. Erilaisia perheiden variaatioita on lukemattomia koskien perheiden jäsenten lukumäärää sekä ikäjakaumaa sekä perheenjäsenten keskinäisiä suhteita. /i]

Jos tuo määritteleminen olisikin noin helppoa ja sinun määrityksesi olisivat sopivia kaikkien muidenkin mielestä Jos elämä olisi noin helppoa ja yksinkertaista, niin mitään ongelmia ei olisi.

Pakko kuitenkin kyseenalaistaa hieman tuota määritelmääsi:

eikö kahden aikuisen muodostama pari ole perhe? MIten sitten perheen biologiset suhteet: esim. yhden aikuisen ja yhden lapsen välillä? Miten määrittelet vastuullisen henkilön, mitä kuuluu kasvatukseen ja henkisiin arvoihin? Miten määrittelet fyysisen ja henkisen väkivallan? Johan tässäkin pinossa on tullut esiin, että esimerkiksi tukistamiseen suhtaudutaan ainakin kahdella tavalla. Henkinen väkivalta on vieläkin vaikeampi määritellä. Juuri tämän vuoksi ei ole " normiperhettä" eikä ns. hyviä ja huonoja perheitä.

Eikä todellakaan ole niin, että vain tietynlaisissa perheissä olisi väkivaltaa, mielenterveysongelmia tai mitä tahansa ongelmaa, johon lastensuojelun keinoin voitaisiin helpottaa. Ja siitähän lastensuojelussa on kyse, helpottamisesta ja auttamisesta, ei suinkaan kyttäämisesetä, kuten itse kirjoitit.

Aika monilla tässä pinossa tuntuu olevan käsitys siitä, mitä lastensuojelu on. Kirjoitat terävästi siitä, että ongelmia ei ennaltaehkäistä tai että neuvoloissa ei huomata ongelmia. Käytännössä ja todellisessa elämässä tilanne on ihan toinen. Eikö esimerkiksi lastensuojelun tarjoama perhetyöntekijä ole ennaltaehkäisevää? Entä lapselle tai vanhemmalle järjestetty ammatillinen tukihenkilö? Entä maksettu mll:n hoitoapu, jotta vanhemmat saavat omaa aikaa? Mikä sitten on mielestäsi ennaltaehkäisyä? Sillä tätähän lastensuojelutyö on.

Monet kunnat ovat ainakin viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittäneet nimenomaan varhaista puuttumista. Ja sitä on myös päiväkodin tekemä lastensuojeluilmoitus, samoin neuvolan tai sairaalan huoli. Ja sitä kautta yhteydenottoja tulee paljon. Lastensuojelu onkin pitälti erilaisten verkostojen yhteistyötä.

Kehottaisin sinua ja muutamia muitakin tähän pinoon kirjoittajia tarkistamaan tietojaan ja asennettaan. Tai sitten kirjoittamaan asioista, joista tietää miten ne ovat, eikä vain arvailemaan ja toistelemaan yleisiä ennakkoluuloja.

Terveisin työstään silti pitävä " kyttääjä" tai virallisemmin lastensuojelun sosiaalityöntekijä.

ps. vielä täytyy mainita että työskenten toimistossa, en vietä aikaani kyttäämällä lähiössä, puistoissa tai missä vaan, jotta löytäisin potentiaalisia asiakkaita ja pääsisin tekemään huostaanottoja. Asiakkaita on riittämiin muutenkin, ikävä kyllä.

PeppiPätkäpossu:

Selkäpiitä karmii tällainen kommentti. Kasvatatko lastasi Suomessa?

Hieno homma, että yhden kommentin perusteella osaat kertoa asenteistani ja millainen äiti olen. Sano toki ääneen.

Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin " jonkinasteisen fyysisen väkivallan" ja itse miellän tähän ryhmään esim. lujan otteen rimpuilevasta lapsesta. Joku toinen ei välttämättä pidä tätä väkivaltana. Myöskään laki ei vedä selvää viivaa, missä raja menee.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ilmoitus on ehdottomasti tehtävä, jos aihetta ilmenee.

Mutta vihjailut lapsen hakkaamisesta, näkemättä ja tuntematta kyseistä perhettä, ovat mielestäni ala-arvoisia.

tullut esiin nettikeskustelun huonot puolet. Kärjistykset lyövät yli. Joskus on hyvin vaikea haluta ymmärtää toista osapuolta ja hänen näkökantaansa, vaikka kasvokkain keskustelussa tällaista ongelmaa ei yleensä ole. En yhtään ihmettele ettei happymum ole tullut kertomaan mitä jatkossa on tapahtunut. Keskustelussa ei pitäisi mennä henkilökohtaiseen teilaukseen, kun yksityiskohdista ei ole tietoa. Yleisesti asiasta keskustelu on tietysti aina paikallaan niin kuin täälläkin monissa kommenteissa.



Kaksi asiaa:

ensinnäkin, kuten yksi tarhantätikin kirjoitti, ja mikä keskustelussa on paljolti sivuutettu, on se, että ilmoitus oli hätäinen. Jos lapsella on ollut pitkään kaikki kohdallaan, ei tilanne voi yhdessä päivässä olla muuttunut niin kovin ettei henkilökunta ehtisi järjestää keskusteluhetkeä vanhempien kanssa ennen moniin tahoihin vaikuttavia toimia. Joku kysyi että yölläkö sitten - ei tietenkään - vaan päivällä, 10 min sen sijaan että ilmoitetaan tylysti perusteettomasti tehdystä ratkaisusta. Keskustelun jälkeen on henkilökunnalla edelleen keskenään mahdollista pohtia onko ilmoitus vielä aiheellinen vai ei. Vanhemmat ovat saaneet kertoa näkemyksensä ja yleensä keskustelu todella näyttää mitä kannattaa tehdä.



Toiseksi:

kateus ja kosto ovat varsin yleisiä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja myös työelämässä, valitettavasti. En ollenkaan epäile ettei joku katkeroitunut työntekijä voisi kostaa tällä tavalla, itseään ajatellen, ei lasta. Jos happymum on antanut palautetta päiväkodin toiminnasta, hän on ollut sille arvokas asiakas jonka avulla päiväkoti pystyisi oikein suhtautuessaan kehittämään toimintaansa. Ei ole kyse mistään erityisen erinomaisen hoidon vaatimisesta juuri meidän lapselle; mistä tiedätte ettei siellä ole oikeasti ollut ongelmia joihin vain harva vanhempi on rohjennut puuttua?

Vielä, jos happymum on saanut poliisilta ohjeen ja mahdollisuuden pohtia kunnianloukkaussyytettä, on ihan turha väittää että hän vaahtoaisi. Hänhän vai ystävällisesti tiedotti meille mitä eri tietoja ja mahdollisuuksia hänelle on tarjottu.



Toivon että asia on loppuunkäsitelty ja uusi ja parempi hoitopaikka löytynyt. Voimia happymum!

Ota yhteyttä päiväkodin johtajaan ja selvittele hänen kanssaan asiasta. Muistan oman äitini järkyttynee, kun häntä puhuteltiin päiväkodissa siitä, että onkohan kotona kaikki kunnossa, kun lapsi (veljeni) n. 5v heiluttelee jalkojaan istuessaan. Taisi olla täti lukenut muutaman kasvatusopuksen liikaa... Veljeni on nyt melkein 30v normaali mies ja heiluttelee edelleen jalkojaan. Sama täti näki villeissä pojissa, vaikka minkälaista epänormaalia käytöstä, vaikka kyse oli ihan normaaleista pojista.

Mulle vaan särähti jo tämän keskustelun avaus että päiväkoti syyttää pahoipitelystä ILMAN MINKÄÄNLAISIA PERUSTEITA! Miten niin, sillä on kaksi perustetta: lapsen kertoma ja mustelma. Ilman perusteita olis musta että lapsi ei ole sanonut mitään eikä olis mitään jälkiä. Silllon ehkä voisi ymmärtää noita kunnianloukkaussysteemejä ja muita.



Jos noi ei oo perusteita niin kerotkaa nyt mulle mitkä on perusteita? Suuri osa pahoinpitelyistä tapahtuu ulospäin todella hyvissä perheissä, mistä päiväkoti voi tietää että ap:n perhe oikeesti on hyvä perhe. Jos tällasesta nyt tulee poliisi-ilmotus ja syytteitä päiväkodeille niin kiitos vaan, siinä jää sitten apua tarvitsevatkin lapset jatkossa ilman apua!