Lapsen hoitopaikka syyttää isää lapsenpahoinpitelystä täysin ilman perusteita. Mitä voimme tehdä?

jos ei ole mitään syytä.



Päivähoitopaikoista täytyy varmaan keskustella kunnan/alueen päivähoitopaikoista vastaavan henkilön kanssa. Yksi vaihtoehtohan on yksityinen perhepäivähoito, mikä on aika hyvä vaihtoehto jos kunnassa saa yksityisen hoidon kuntalisää ja jos hyvä hoitaja löytyy läheltä. Mutta vaihtokin on aina lapsille stressi, jos lapsi viihtyy hoidossa hyvin ja hänellä on siellä ystäviä niin harkitsisin vaihtoa tarkasti.



Onnea selvittelyille ja voimia toipumiseen.

happymum-74:

Tämä on jotain niin uskomatonta mutta silti täyttä totta. Hakiessani lapsia tarhasta pyysi kaksi tarhanttiä minut sisälle keskustelemaan ja ihmettelin jo ilmeiden vakavuutta. Sitten sanoivat, että ovat tehneet ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, koska lapsemme oli sanonut sen päivän aikana, että isä on aamulla lyönyt häntä. Soitin saman tien miehelle joka oli aivan ihmeissään asiasta. Olemme aivan normaali perhe ja mielestäni erittäin onnellinen sellainen. Mieheni on erittäin lapsirakas ja meillä ei ikinä edes tukisteta, ehkä korkeintaan kaksi kertaa on lapsen neljän vuoden iän aikana tukistettu, kun muu ei ole auttanut. Olen aivan hädissäni ja ihmeissäni koko tilanteesta???!! Voiko tarha tehdä näin ilman sen tarkempaa kyselyä ja edes haastattelemassa vanhempia? Lapsessa ei edes näkynyt mitään jälkiä mutta kuulemma aamulla oli jotakin poskessa ollut. Kotona lapsi sitten kertoi, että oli lyönyt leikkiessä sen sängyn tolppaan ja hetken kuluttua sanoi, että pikkuveli on lynyt. Ja aina kysyessä tarina vaihtui kuten neljävuotiaalta voi odottaa. Miten ihmeessä tarhassa luotetaan näin sokeasti pinen lapsen sanoihin?? Sanoohan se minullekin usein, että ruoaksi annettiin hoidossa kahvia mutta onhan minulla järki päässä ja tiedän ettei se ole totta. Neuvokaa nyt minua ihmeessä mitä voin tehdä. Olen aivan suunniltani ja järkyttynyt sekä erittäin loukkaantunut tuollaisesta rajusta syytöksestä enkä tiedä mitä tehdä. Olen aivan lukossa.

Minusta kun päiväkodin hoitohenkilökunnalla ei ole oikeutta ottaa sosiaaliviranomaisiin yhteyttä, ennen kuin vanhempia on kuultu! Tässä on minun mielestä toimittu juuri niin miten ei missään nimessä pitäisi toimia! Tarhan tädin olisi pitänyt ottaa ensin yhteyttä vanhempiin, ja kertoa tilanne. Tämän jälkeen on kuultava vanhempien käsitys tapahtuneesta tai tilanteesta. MIkäli sama toistuu eli tarhantädin epäily ei häviä hän voi tietenkin yksityisenä henkilönä tehdä ilmoituksen sos.viranomaisiin, mutta päiväkodin nimissä tehtävästä ilmoituksesta vastaa käsittääkseni kuitenkin päiväkodin johtaja.. Oletko ottanut yhteyttä johtajaan? Pyydä heti koolle palaveri, jossa ovat paikalla lapsesi ryhmän kaikki hoitajat, päiväkodin johtaja ja sosiaalityöntekijät. Kyllä asia selviää, jos mitään ei oikeasti ole tapahtunut. Keskustele ensin kuitenkin miehesi kanssa. Pää pystyyn ja muista (ja muistuta miestäsikin) pitämään pää kylmänä ja rauhallisena.

Voi herran jestas... Missä on se päiväkodin henkilökunnan ja vanhempien välinen avoimuus, josta niin kovasti toitotetaan!!??

tehdä ilmoitus lastensuojeluun jos on pienikin epäilys että lasta lyödään. Ajatelkaapa nyt vaikka sitä 5v. lasta jonkä äiti oli pahoinpidellyt ja vienyt päiväkotiin leukamurtuneena ja väitti vielä että ei ole mihinkään syyllistynyt ja lopulta kuitenkin oli. Onneksi siinäkin hoitohenkilökunta puuttui asiaan sillä seuraavalla kerralla olisi lapsi voinut päästä hengestään .



Teillä poika on sanonut isän lyöneen ja poskessa on ollut punoittava jälki joka on tukenut väitettä jolloin minusta päiväkodissa on toimittu ihan oikein. Sosiaaliviranomaiset sitten selvittävät onko ilmoitus ollut aiheellinen ja kuten teidän tapauksessa se ei ole ollut aiheellinen vaan lapsen sepitystä ei siitä teille jää mitään haittaa jatkossa. Jos hoitajia aletaan rankaisemaan näistä ilmoitusten teoista niin heidän kynnyksensä tehdä ilmoitusta nousee ja moni oikeasti hädässä oleva lapsi jää ilman apua.



Minusta ilmoituksia pitäisi tehdä paljon herkemmin sillä edelleen Suomessakin on aivan liian paljon lapsia jotka elävät oloissa joissa kenenkään ei pitäisi joutua elämään. Varhaisen puuttumisen malli on siksi hyvä että ongelmat tulisivat ilmi aikaisemmin jolloin perhe saisi apua jo ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä.



Itse työskentelen huostaanotettujen lasten parissa ja voin sanoa että siinä vaiheessa kun lapset ovat apua oikeasti saaneet on tilanne ollut jo niin paha että heikkoa tekee ja lapsista ei koskaan kasva aivan normaaleja aikuisia. Rankka lapsuus jättää aina jälkensä ja vastinkin väkivaltaa kokeneella lapsella on kova taistelu selviytyä kokemuksistaan.



Näin ollen älä nyt ihan hirveetä sotaa asiasta julista vaan selvitätte asian niin kuin järkevät aikuiset. Juttelet päiväkodin johtajan kanssa niin selviää onko poika aikaisemminkin puhunut jotain vastaavaa sillä kynnys ilmoittaa on tosiaan yöeensä päiväkodeissakin aika korkea. Ja sitten soitata sinne lastensuojeluun ja puhut sosiaalityöntekijän kanssa niin eiköhän asia selviä eikä teille tosiaan asiasta sen enempää harmia tule olemaan. Selvittäminen on kuitenkin aina kurjaa mutta kannattavaa.

" MIkäli sama toistuu eli tarhantädin epäily ei häviä hän voi tietenkin yksityisenä henkilönä tehdä ilmoituksen sos.viranomaisiin, mutta päiväkodin nimissä tehtävästä ilmoituksesta vastaa käsittääkseni kuitenkin päiväkodin johtaja.. "



Vai että kertamottaisu ei vielä mitään, vasta toisella kerralla puututaan?Kyllä se ilmoitusvelvollisuus on ihan YHDESTÄ KERRASTA ja ilmoitusvelvollisia ovat ihan kaikki, sinä naapurina (ei siis isännöitsijän velvollisuus), puistokaverina, koko päivähoitohenkilökunta jne.



AP:lle pahoittelut, ihan hirveältä tuntuu tällainen, mutta sinun täytyy ymmärtää, että asia täytyy selvittää. Se vaatii voimaa teiltä, mutta eihän teillä ole mitään hätää, jos mitään ei ole tapahtunut. MUISTA OLLA ASIALLINEN, jos menet lankoja pitkin joka paikkaan, ei agressiivinen käyttäytymisesi ainakaan pisteitänne nosta. Rauhallinen ja asiallinen, aikuismainen keskustelu on kaiken a ja o.



Kerroit ap, että olette jo aiemmin miettineet hoitopaikan vaihtoa. Onko jo aiemmin päiväkodissa tapahtunut jotain? Onko lapsenne mustelmaherkkä, kompastelee yms? Onko teillä ollut hyvät keskusteluyhteys hoitohenkilökunnan kanssa? Kauanko hoitosuhde on kestänyt? Alueen kunnalliset päivähoitopaikat ovat tiiviissä yhteistyössä keskenään ja jos nyt vaihdatte kesken selvitystyön hoitopaikkaa, kulkee prosessi myös uuteen taloon (eikä varmaan muutenkaan ole kiva siirtyä, ennenkuin kaikille on selvää, ettei pahoinpitelyä ole tapahtunut). Suosittelen minäkin yksityistä sektoria, jos haluatte aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.

eli heidän on virkansa puolesta tehtävä lastensuojeluilmoitus aina kun siihen on aihetta, eli epäilystäkin lapsen mahdollisesta kaltoinkohtelusta.



Eli sellaista lakia ei ole, että vanhempia pitäisi kuulla ensin, todellisissa laiminlyönneissä niin ei saa edes tehdä, esim. epäiltäessä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tms. Vanhemmille toki pitää ilmoittaa, että lastensuojeluilmoitus on tehty. Itse olen lastensuojelun sosiaaliviranomainen ja päivähoito on usein meihin päin yhteydessä samankaltaisissa asioissa. Valitettavasti usein toimintatapa on juuri tuo ensin meille ilmoittaminen ja sitten vasta vanhemmille. Monessa kunnassa ja ainakin meillä, on toimintasäännöt, toistaalta varhaisesta puuttumisesta ja lain mukaisesta nopeasta toiminnasta ja toisaalta avoimuudesta ja luottamuksen pelisäännöillä toimimisesta, mutta lain mukaisesti lapsen etu tulee ensin.



Stakesin ohjeet tämänkaltaisissa tilanteissa toimimisesta muuttuivat muistaakseni v.2005 alussa. Ohjeissa korostetaan, ettei työntekijät missään tapauksessa edes saa alkaa itse mahdollista laiminlyöntiepäilyä selvittämään, siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä ja lasta ja perhettä kuormitetaan väärällä tavalla ja jos todellinen rikos on tapahtunut, niin " oma" selvittely voi sotkea esim. lapsen kertomusta.



Laillisesti juttu menee niin, että laiminlyöntiä epäilevän työntekijän on tehtävä lastensuojeluilmoitus, sosiaaliviranomainen arvioi sitten, kuuluko selvittely poliisille, eli onko syytä epäillä rikosta vai ei, vai onko kyseessä lastensuojeluasia vai yhtään mikään. Jos selkeää rikosta epäillään, niin myöskään sosiaaliviranomainen ei ala juttua selvitellä, vaan tekee tutkintapyynnön poliisille.



Kuulostaa varmaan julmalta ja tiukalta, mutta tarkoitus on turvata niin lapsen, vanhempien kuin työntekijöidenkin oikeudet. Eli päiväkodeista ja hoitopaikoista ei tulisi tuomioistuimia tms. vaan asiat hoidettaisiin, jos hoidettavaa on, niille kuuluvissa paikoissa. Esim. jos kyseessä olisi oikea pahoinpitely, niin päiväkodin ei kuulu sellaista selvittääkään.



Näin viiiden vuoden lastensuojelun työkokemuksella sanoisin, että ilmoituksia tehdään liian vähän. Jos asiassa ei ole mitään perää, se ei myöskään johda mihinkään eikä se vaikuta mihinkään tulevaisuudessa, esim. ei muodostu lastensuojelun asiakkuutta.

Älä siis huoli, jos huolehdittavaa ei ole.

Kaikesta huolimatta hyvää joulua!

Olen täsmälleen samaa mieltä jonkun aiemman kirjoittajan kanssa, että ilmoituksia tehdään ylipäätään liian vähän. Lapsesi hyvää hoitajat ovat tarkoittaneet. Ajattele asiaa niin päin, hyvä että lapsestasi välitetään!



Ikinä tukistettu vs pari kertaa tukistettu kyllä vähän mietitytti.

jotenkin uskomattomalta minusta tuntuu se, että pikkulapsen kertomaan juttuun luotetaan näin sokeasti ilman muita perusteita. Kai asiantuntijoille on selvää, että muutaman vuoden vanha lapsi usein keksii mitä mielikuvituksellisimpia juttuja ihan pelkästä huvista, päähänpistosta, huomionkipeydestä tai mistä lienee? Kai kotiväkivalta, jos sellaista olisi, näkyisi lapsen käytöksessä jollain tavalla? Ymmärrän, että lapsen parasta on ajateltava, mutta ajatteleeko kukaan, millainen suru ja trauma tässä tuotetaan vanhemmille? Vaikka tämäkin asia tutkittaisiin ja todettaisiin epäily aiheettomaksi, tuleeko päivähoidon henkilökunnan mieliin jäämään ikuisesti epäilyksen siemen, ja kuten ap pelkää, miten siellä suhtaudutaan vastedes lapsen normaleihin mustelmiin ja naarmuihin?



Olen joskus miettinyt, mitä jos itse joutuisimme vastaavaan tilanteeseen. Meillä on vajaa kolmevuotias, aika hiljattain puhumaan oppinut ERITTÄIN mielikuvitusrikas ja avoin poika, joka huutelee kaikenlaista kuulemaansa, näkemäänsä ja keksimäänsä kenelle tahansa, mm. juuri päivähoidossa. Voin vaan kuvitella, mitä kaikkea siellä tiedetään ja " tiedetään" meidän perheen elämästä. Poika on myös ihan normaalilla lapsen tavalla kiinnostunut alapääjutuista, ja tässä kerran hän totesikin iloisena, että " äiti nipittelee minua pippelittä" . Mihin tämä sutkaus perustui, on mulle arvoitus - luonnollisestikaan en koskettele pojan pippeliä muuten kuin pestessäni sitä - mutta mitä, jos hän saa päähänsä heittää jotain tällaista päivähoidossa ja joku ottaa sen todesta? Ainakin omalta kohdaltani luulen, että ääneenlausuttu epäily siitä, että meidän perheessä tehdään lapsille jotain pahaa, jättäisi ikuiset arvet minuun äitinä.

että 4-vuotiaan sanaan uskotaan noin kirjaimellisesti. Varsinkin, jos lapsesi on tuon yhden ainoan kerran todennut isän lyövän. Meidän 4-vuotias ainakin puhuu niin paljon " puuta heinää" , ettei hänen puheeseensa voi aina luottaa. Ja on meillä ollut sellaisiakin tilanteita, että poika on kertonut isälleen, miten " äiti häntä satutti" , mutta tilanne on ollut sellainen, että olemme pojan kanssa törmänneet toisiimme ja meitä molempia sattui. Pieni lapsi saattaa kertoa jonkun asian paljon vakavammin, kuin mitä se tilanne ihan oikeasti oli. Soittaa nyt lastensuojeluviranomaisille ilman, että vanhempia on kuultu, on mielestäni pöyristyttävää ja epäammattimaista!

1. Jos lapsesi lapsellasi olisi mustelma ja hän kertoisi, että se tuli, kun hoitotäti löi häntä, miten reagoisitte? Lapset usein puhuvat omiaan, mutta entä jos se onkin totta?



Moni varmaan ajattelee, että tottakai ensin puhuisi hoitajan kanssa. Tai kuten tässä keskustelussa on tullut esiin, hoitajien olisi pitänyt puhua vanhemmille (mikä ei siis pidä paikkansa). Oletetaan, että hoitaja olisi asian ottanut esiin.



2. Kuinka moni vanhempi REHELLISESTI tunnustaisi, JOS kotona nyrkki olisikin heilunut tai lasta kohdeltu kaltoin? Mihin keskustelu olisi johtanut? Ei yhtään mihinkään.



Me emme tunne nyt tätä perhettä. Emme tiedä, oliko tämä ensimmäinen kerta kun lapsi sanoo jonkun lyöneen vai onko puhunut sellaista jo aiemmin. Edelleen kiinnostaa, mitkä aiemmat seikat ovat tökkineet hoitosuhteessa, joihin ap viittasi. Onko henkilökunnalla ollut aiemmin huolta tai ovat ottaneet ikäviä asioita puheeksi. Me emme tiedä, mutta toivottavasti ap tulee pian kertomaan lisää.



Ja vielä ap:lle voimia. Kaikki selviää, jos huolta ei oikeasti ole.

njoammil:

jotenkin uskomattomalta minusta tuntuu se, että pikkulapsen kertomaan juttuun luotetaan näin sokeasti ilman muita perusteita. Kai asiantuntijoille on selvää, että muutaman vuoden vanha lapsi usein keksii mitä mielikuvituksellisimpia juttuja ihan pelkästä huvista, päähänpistosta, huomionkipeydestä tai mistä lienee? Kai kotiväkivalta, jos sellaista olisi, näkyisi lapsen käytöksessä jollain tavalla? Ymmärrän, että lapsen parasta on ajateltava, mutta ajatteleeko kukaan, millainen suru ja trauma tässä tuotetaan vanhemmille? Vaikka tämäkin asia tutkittaisiin ja todettaisiin epäily aiheettomaksi, tuleeko päivähoidon henkilökunnan mieliin jäämään ikuisesti epäilyksen siemen, ja kuten ap pelkää, miten siellä suhtaudutaan vastedes lapsen normaleihin mustelmiin ja naarmuihin?

Eli systeemi on luotu siksi, ettei päiväkodeista ja kouluista tai mistä tahansa paikoista tulisi " tuomioistumia" , vaan tilanne arvoidaan keskitetysti. Kyse on siitä, kuka ja ketkä arvioivat, miten lapsen puheeseen suhtaudutaan. Ja se, että arvioija ei ole yksin tuttu hoitaja tai opettaja, jolla voi olla jo johonkin suuntaan värittynyt arvio tilanteesta, on vain perheen etu.

Kommentoijille vielä sen verran, että mitä luulette, osaavatko ammattilaiset arvoida ja erotella lapsen mielikuvituksen puhetta vai ei? Juuri sitä varten tämä systeemi menee näin. Arviointiin osallistuvat tarvittaessa esim. sosiaaliviranomaisten, lapsen tuntevien ja ilmoituksen tehneiden lisäksi psykologi ja lääkäri. Esim. poliisi käyttää tarvittaessa kuulusteluissa heidän apuaan.

Asiantuntijoille on siis sanomattakin selvää, että kaikki lapsen puhe ei ole konkreettista totta. Mutta valitettavasti useammin kuin toivottaisiin, nämä ilmoitukset ovat aiheellisia ja taustalta voi löytyä mitä kauheimpia asioita.

Mielestäni ap:n tapauksessa on toimittu " tehokkaasti" , joko liian tai sitten ei, mutta silti ohjeiden mukaisesti. Kyse ei ole siitä, että olisi sokeasti uskottu lapsen kertoma, vaan siitä, että asia halutaan selvittää. Eli aina kun on aihetta epäillä, niin asia hoidetaan sille kuuluvalla tavalla.

Ei myöskään ole olemassa mitään yksiselitteistä kaavaa sille, miten lapset käyttätyvät, jos heitä kaltoinkohdellaan. Jos olisi, niin tällaista järjestelmäähän siis selvittelyä varten, ei edes tarvittaisi! Oireet voivat olla joko ilmiselvästi kaikkien nähtävissä tai sitten niitä ei ole lainkaan.

Meillä 3.5vee puhuu ihan mitä sattuu ja satuilee joka päivä omiaan. Se on täysin normaalia sen ikäiselle. Meillä yksi aamu oli riitaa lapsen kanssa pukemisesta ja huusin hänelle takaisin riidan yhteydessä ja eiköhän se peijooni mennyt isälleen kantelemaan sinisin silmin ja isoin koiranpentusilmin " ÄITI LÖI MUA" ! Olin ihan huuli pyöreenä että kiitti vaan kersa :D Onneksi isä uskoi minua, koska lapsen höpötykset ovat joskus aika utopistisia. Onneksi kertoi kuitenkin vaan isälleen eikä jollekin naapurille tai tarhatädille, voin kuvitella miten heidän päässään alkaisi mielikuvitus laukkaamaan..



Kyllä ammatti-ihmisten, siis sellaisten jotka hoitavat lapsia ammatikseen, pitäisi tietää miten tuon ikäisten lasten jutut menee. Mustelmiakin on harva se päivä tuon ikäisillä rasavilleillä. Kyllä sietäisi isompien todisteiden kanssa lähteä avaamaan suutaan, se on kuitenkin ERITTÄIN loukkaavaa, etenkin jos on tehty oikein ilmoitus lastensuojeluviranomaisille.

Tosi ikävä homma :( Toivottavasti selviää.

kukapa ei suuttuisi ja säikähtäisi moisessa tilanteessa! Se on ihan luonnollinen ja asiaankuuluva reaktio. Huolestuttavampaa olisi jos vanhempien reaktio olisi olematon, kuin asia ei kiinnostaisi.



Lastensuojelusta on olemassa laki. Se sanoo asiasta näin:

" Lastensuojeluilmoitus

Lastensuojelulain (5.8 1983/683;40 §) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevan henkilön on ilmoitettava viipymättä sosiaalilautakunnalle, mikäli hän on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää ilmeisestä perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Myös muu kuin tässä mainittu henkilö voi tehdä ilmoituksen."

Lastensuojelulaki 5.8 1983/683;40 §



Ilmoitus on tehtävä jo pelkän epäilyn perusteella. Lastensuojeluilmoituksen kaavakkeessa on vielä ohje:

" Tämä ilmoituslomake on tarkoitettu käytettäväksi, kun lapsen tilanne huolestuttaa eivätkä omat tai työyhteisön voimavarat ja keinot tunnu riittäviltä. Tavoitteena on riittävän varhainen puuttuminen ja erilaisten tukiverkostojen mukaan saaminen."



Ilmoitus ei kuitenkaan tarkoita automaattista huostaanottoa tai suurennuslasin alle joutumista. Tilanne selvitetään ja jos todetaan että väärä hälytys, se siitä sitten. Onneksi ilmoituksia tehdään matalalla kynnyksellä, koska niin moni lapsi joutuu elämään perhehelvetissä ilman että kukaan uskaltaa puuttua. Tietysti on tympeää joutua väärän ilmoituksen kohteeksi ja ap:n tunnereaktiot ovat ymmärrettäviä. Mutta syytteet kunnianloukkauksesta menee jo koston ja tarpeettoman syyttelyn puolelle ja hoitopaikan vaihtaminen on hätäinen ratkaisu joka jättää helposti mielikuvan pakenemisesta ja sittenkin jonkun asian piilottelusta. Kohdatkaa kypsästi ja rauhallisesti tilanne, kyllä asia hoituu.

Ymmärrän kyllä toisaalta ihan täysin myös, mitä esim. jessiina kirjoitat. Minun ensireaktioni on vain kuten kenen tahansa tässä suhteessa pumpulissa kasvaneen ihmisen ja onnellisen, väkivallattoman perheen äidin. Totta kai lapsen etu on tietyssä mielessä laitettava aina ensin ja lapsen kokema väkivalta on paljon pahempi kuin se tuska, jota vanhempi turhasta lastensuojeluilmoituksesta kokee.



Toisaalta tunnen erään perheenisän, jota on ilmeisen väärin perustein syytetty lastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tapahtumaketju on aiheuttanut isälle ja perheelle aika dramaattiset seuraukset - isän ja lasten suhde on kariutunut ja isä alkoholisoitunut. Ei se siis ihan niinkään ole, että epäily on vaan epäily ja jos se todistetaan vääräksi, kaikki on ok ja jatketaan tavallista elämää. Pikkupaikkakunnalla ihmiset saavat aina jostakin vihiä, puheet alkavat kiertää...



Mietin, eikö lastensuojelun asiantuntijoiden kannattaisi jollain lailla tiedottaa laista ja käytännöistä niin, että ihmisten käsitykset lastensuojeluilmoituksesta muuttuisivat. Nythän ilmoituksen kohteeksi joutuminen on varmasti suurimmalle osalle vanhempia aikamoinen maailmanloppu, kuten itsekin kirjoitin, että asian kokisin.

Yhä edelleen hävetään esimerkiksi mielenterveysongelmia, ei kehdata sanoa jos on käynyt " sellaisessa sairaalassa" apua saamassa. Vaikka nekin ovat vain sairauksia muiden joukossa, yleisiä vieläpä. Monet häpeävät yli kaiken jos joutuvat vaikeassa tilanteessa turvautumaan vaikkapa sosiaalitoimiston tukeen, vaikka avun tarjoamista vartenhan nuokin paikat ovat. Samoin lastensuojelun kohtaaminen hävettää, vaikkei siinä ole mitään pelättävää silloin kun asiat ovat kunnossa.



Tuossa oli maininta miehestä jota syytettiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä väärin perustein. Tekee mieli kysyä, oliko kenties kyseessä avioerotilanne ja syytös ex-puolison tai hänen sukunsa puolelta? Ne tilanteet kun menevät usein juuri niin...

Sait jo aiemmilta kirjoittajilta hyviä neuvoja ja tsemppiä joten en itse kirjoita samoja juttuja enää.

Halusin kuitenkin kirjoittaa sinulle, että kunhan tilanne rauhoittuu ja saatte asiat selviksi, kannattaa ihan asiallisesti, ja neljävuotiaalle ymmärrettävällä tavalla selittää lapsellesi, että tarinoita voi toki kertoa ja että se on ihan ok, mutta tämä lyömisasia on niin vakava juttu ettei siitä tule satuilla.

Kerro myös mitä seuraa ihan konkreettisesti, jos valehtelee että isä on lyönyt, vaikka näin ei ole. (Isä voi joutua vaikka vankilaan, eroon perheestä, poliisit tulee jne...)

Tämä monesti auttaa pientä lasta käsittämään miksi joistain asioista ei saa valehdella.

Lapsesta usein on kivaa kun kertoo päättömiä juttuja ja aikuista naurattaa ja siksi voi olla vaikea erottaa niitä asioita minkä kohdalla aikuista ei enää huvita.

Enkä yhtään epäile kertomaasi ja varmasti kaikki perheessänne on ok, mutta aina kannattaa muistaa kuunnella lasta ja muistuttaa totuuden puhumisesta vakavien asioiden kohdalla!



Toivon että asianne pian selviävät..

Voimia :)



jade ja tyty 11,5kk

jade23:

Sait jo aiemmilta kirjoittajilta hyviä neuvoja ja tsemppiä joten en itse kirjoita samoja juttuja enää.

Halusin kuitenkin kirjoittaa sinulle, että kunhan tilanne rauhoittuu ja saatte asiat selviksi, kannattaa ihan asiallisesti, ja neljävuotiaalle ymmärrettävällä tavalla selittää lapsellesi, että tarinoita voi toki kertoa ja että se on ihan ok, mutta tämä lyömisasia on niin vakava juttu ettei siitä tule satuilla.

Kerro myös mitä seuraa ihan konkreettisesti, jos valehtelee että isä on lyönyt, vaikka näin ei ole. (Isä voi joutua vaikka vankilaan, eroon perheestä, poliisit tulee jne...)

Tämä monesti auttaa pientä lasta käsittämään miksi joistain asioista ei saa valehdella.

Lapsesta usein on kivaa kun kertoo päättömiä juttuja ja aikuista naurattaa ja siksi voi olla vaikea erottaa niitä asioita minkä kohdalla aikuista ei enää huvita.

Enkä yhtään epäile kertomaasi ja varmasti kaikki perheessänne on ok, mutta aina kannattaa muistaa kuunnella lasta ja muistuttaa totuuden puhumisesta vakavien asioiden kohdalla!

Toivon että asianne pian selviävät..

Voimia :)

jade ja tyty 11,5kk

Hmm... Minä en kyllä pienelle lapselle menisi kuitenkaan sanomaan, että isä voi joutua vaikka vankilaan, jos lapsi valehtelee lyömisestä. Se nostaa vain turhaa syyllisyyttä ja pelkoa lapsessa. Lapsi kun ei ymmärrä asioita vielä samanlailla kuin me aikuiset.

Meilläkin todettiin vanhempain illassa, ettei kannata uskoka kaikkea, mitä lapset kertovat päiväkodissa tapahtuneen, eivätkä hekään usko kaikkea mitä lapset kertovat kotona tapahtuneen... :-)

Näin nimenomaan lastenkasvattajat(ammattilaiset) neuvovat tekemään.

Ei tietenkään pidä liioitella mutta totuuden voi kertoa jotta lapsi ymmärtää kuinka vakavasta asiasta on kyse.

Tottakai lapsi siitä saattaa säikähtää mutta lapselle tulee selittää että näin voi(huom VOI) käydä jos lyömisestä valehtelee, ja seuraukset ovat vakavat, siksi ei tule valehdella.

Mikäli taas asia onkin totta, täytyy lapselle selittää että vaikka seuraukset ovat ikäviä täytyy silloinkin totuudessa pysyä.

Ja vanhempien tulee painottaa että aikuisten tehtävä on selvittää tällaiset asiat eikä lapsen kannata asiaa sen enempää pohtia, riittää kun ei valehtele!



Onhan tässä kaksi puolta kuten ella b sanoi, mutta ei asiaa pidä lapselle kaunistellakaan liikaa.

Lapselle sopivalla tavalla asioista kerrotaan ja nelivuotias ymmärtää jo yllättävän paljon!

Alku järkytyksestä toivuttu ja soittelu kaikille niille tahoille joista vinkkiä sain eli päivähoidonjohtajalle, lastensuojelupäälliklle jne. helpottivat oloa kummasti. Hekin ihmettelivät päiväkodin hätäistä toimintaa. Moni on täällä sanonut, että hyvä kun ovat ilmoituksen tehneet ja niitä pitäisi tehdä useammin. Hmmm. Onko mielestänne aiheettomasta ilmoituksesta hyötyä jollekin???? Muka ajateltiin lapsen parasta!!??? Hahhah! Lapselle ja perheelle ei aiheutunut mitään muuta kuin surua, järkytystä ja lapsille ennen kaikkea suurta stressiä nyt kun hoitopaikkakin jouduttiin vaihtamaan.joten kysyn vielä kerran mitä helvetin hyötyä tästä oli kenellekään??!!

Päiväkodista pyydettiin keskustelemaan asiasta yhdessä vasta sen jälkeen, kun olimme uhanneet selvittää rikosilmoituksen kautta toimintaprosessin oikeellisuuden sekä tehdä asiasta mahdollisesti kunnianloukkaus syytteen, jonka poliisin mielestä voimme oikeutetusti tehdä. Kysyin asiata neuvoa sekä lakineuvonnasta sekä poliisiasemalta. Edelleen ihmettelen suuresti sitä tapaa miten asia meille (siis minulle) ilmoitettiin. Töksäytettiin vain päin naamaa, että lapsi on kertonut isin lyöneen ja teimme ilmoituksen lastensuojeluun. Ja sitten hoettiin loputtomiin, että laki velvoittaa meidän toimivan näin. mitään keskustelua ei syntynyt eikä sitä myöskään ehdotettu ennen kuin seuraavana päivänä, kun ITSE soitin päiväkodin johtajalle ja olin kertonut puhuneeni jo lastensuojelupäällikn kanssa sekä poliisien.

Mielestäni tässä tapauksessa keskustelu olisi pitänyt käydä yhdessä jo heti kun lapsi on näin sanonut eikä alkaa heti soittelemaan johonkin lastensuojeluun ottaen huomioon perheen taustat ja sen ettei mitään tälliseen viittavaa ole koskaan ollut. Kaikenlisäksi meille oli juuri sanottu, hoidossa, että näkee, että kotona on kaikki hyvin, kun lapset ovat niin hyvinvoivia ja iloisia ja 2 kk myöhemmin isä onkin lapsen hakkaaja?? Tässä on nyt henkilökohtaisia syitä taustalla, kun kemiat eivät ole vanhemman lapsen puolella toimineet alusta lähtien. olen itse usein kritisoinut heidän toimintaansa jos mielestäni jotakin on ollut vialla sillä olen tarkka siitä millaista hoitoa lapseni saavat joten tämä on mielestäni selvä kosto hoitajien puolelta. Katsotaan miten asia edistyy ja miten on järkevintä toimia. Kerron sitten miten asiassa kävi. Hyvää uutta vuotta kaikille ja kiitos tuestanne, neuvoistanne ja värikkäistä mielipiteistä!

Meidänkin poika totesi aikanaan isälleen syvään huokaisten, että " äiti aina lyö minua" . ENkä todellakaan lyö. Pojalla on myöskin joka päivä vähintään 5 eri paikkaa kipeänä ja usein syynä on se, että kärpänen on purrut. JA jos jossain on pipi, niin se on tullut mitä ihmeellisimmistä syistä. Käsittääkseni se on aivan normaalia käytöstä lapselta, ja uskomattomalta kuulostaa, jos lapsen yhden jäljen ja yhden lausunnon perusteella tehdään ilmoitus lastensuojeluviranomaisille.



Vaikka monien mielestä se pitäisi tehdä juuri näin heppoisin perustein, oletteko miettineet miltä se ihan oikeasti tuntuisi omalla kohdalla? JA myöskin sitä, että aika paljon tällaisessa tuhlataan niitä voimavaroja ihan turhaan. Jos lasta kotona pahoinpidellään niin kyllä lapsi sitä oireilee muuten kuin kerran iloisesti kertomalla, että isi löui.