Onko normaalia haluta siirtää vastuu itsestä kokonaan toiselle

Tyttö on aina uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ison osan ihmiskunnan historiasta ihmiset, varsinkin nuoret ja naiset, ovat olleet aviomiehen/suvun päämiehen/heimopäällikön/tilanherran/milloin kenenkin määräysvallan alla. Toiset tähän sopeutuvat helpommin kuin toiset, eikä minusta siksi ole mitenkään epänormaalia, että osa ihmisistä edelleen kaipaa tai kokee tarvitsevansa tällaista. Ei kaikkien tarvitse nykyäänkään olla mitään peppipitkätossuja, jotka kantaa omilla harteillaan koko maailmaa hevosista alkaen.

Isoin ongelma varmaan on vain löytää ihminen, jonka käsiin voi luottaa kokonaan vastuun itsestään.

Tämä on se suurin ongelma. Joutuminen pitkän ajan jälkeen kokonaan tyhjän päälle olisi kamalinta.

Olet nuori vielä. Parhaiten varmistat sen, ettet joudu tyhjän päälle on opiskella, mennä töihin ja hankkia sillä tavoin henkinen pääoma, jota kukaan ei voi viedä pois. Silloin et jää koskaan tyhjän päälle.

Tiedän että olet ihan oikeassa, mutta opiskelu veisi niin paljon aikaa ja on vaativaa. Minulla on kaksi keskeytynyttä yritystä jo takana.

Työelämässä on järkevää siirtää vastuu jollekin muulle.

Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.

Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.

Eikös sosialidemokraattinen ideologia perustu siihen, että vastuu itsestä siirretään valtiolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ison osan ihmiskunnan historiasta ihmiset, varsinkin nuoret ja naiset, ovat olleet aviomiehen/suvun päämiehen/heimopäällikön/tilanherran/milloin kenenkin määräysvallan alla. Toiset tähän sopeutuvat helpommin kuin toiset, eikä minusta siksi ole mitenkään epänormaalia, että osa ihmisistä edelleen kaipaa tai kokee tarvitsevansa tällaista. Ei kaikkien tarvitse nykyäänkään olla mitään peppipitkätossuja, jotka kantaa omilla harteillaan koko maailmaa hevosista alkaen.

Isoin ongelma varmaan on vain löytää ihminen, jonka käsiin voi luottaa kokonaan vastuun itsestään.

Tämä on se suurin ongelma. Joutuminen pitkän ajan jälkeen kokonaan tyhjän päälle olisi kamalinta.

Olet nuori vielä. Parhaiten varmistat sen, ettet joudu tyhjän päälle on opiskella, mennä töihin ja hankkia sillä tavoin henkinen pääoma, jota kukaan ei voi viedä pois. Silloin et jää koskaan tyhjän päälle.

Tiedän että olet ihan oikeassa, mutta opiskelu veisi niin paljon aikaa ja on vaativaa. Minulla on kaksi keskeytynyttä yritystä jo takana.

Sitten vaan kolmatta putkeen, älä luovuta nyt! Keskeytyneet opinnot eivät ole epäonnistumisia, vaan oppirahoja siitä, että sinulle itsellesi koko ajan kirkastuu se, mitä haluat tehdä, ja mitä et ainakaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.

Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.

Olen mennyt riittävän monta kertaa suihkuun ja nukkumaan huomatakseni etteivät ongelmat ole aamulla ratkenneet.

Vaikea arvostaa neuvoa joka on annettu lukematta koko asiasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ison osan ihmiskunnan historiasta ihmiset, varsinkin nuoret ja naiset, ovat olleet aviomiehen/suvun päämiehen/heimopäällikön/tilanherran/milloin kenenkin määräysvallan alla. Toiset tähän sopeutuvat helpommin kuin toiset, eikä minusta siksi ole mitenkään epänormaalia, että osa ihmisistä edelleen kaipaa tai kokee tarvitsevansa tällaista. Ei kaikkien tarvitse nykyäänkään olla mitään peppipitkätossuja, jotka kantaa omilla harteillaan koko maailmaa hevosista alkaen.

Isoin ongelma varmaan on vain löytää ihminen, jonka käsiin voi luottaa kokonaan vastuun itsestään.

Tämä on se suurin ongelma. Joutuminen pitkän ajan jälkeen kokonaan tyhjän päälle olisi kamalinta.

Olet nuori vielä. Parhaiten varmistat sen, ettet joudu tyhjän päälle on opiskella, mennä töihin ja hankkia sillä tavoin henkinen pääoma, jota kukaan ei voi viedä pois. Silloin et jää koskaan tyhjän päälle.

Tiedän että olet ihan oikeassa, mutta opiskelu veisi niin paljon aikaa ja on vaativaa. Minulla on kaksi keskeytynyttä yritystä jo takana.

Sitten vaan kolmatta putkeen, älä luovuta nyt! Keskeytyneet opinnot eivät ole epäonnistumisia, vaan oppirahoja siitä, että sinulle itsellesi koko ajan kirkastuu se, mitä haluat tehdä, ja mitä et ainakaan halua.

Kiitos rohkaisusta. Mutta yliopistoon en ainakaan enää palaa ja mikään ammatti ei tunnu yhtään omalta. Lapsien kanssa tulen hyvin juttuun mutta en tiedä haluanko sitäkään tehdä loppuelämää.

Ei. Ymmärrän että voisit ottaa kumppanin joka tienaa ja auttaa. Mutta ÄLÄ siirrä määräysvaltaa toiselle koskaan. Elä itsesi kautta ja tee kuten haluat. 

Vierailija kirjoitti:

Arvelen, että isolta osin nykynuorten masentuneisuus ja ahdistus johtuu siitä, kun vastuu itsestä ja omista valinnoista on liikaa itsellä. Pitäisi osata olla oman onnensa seppä, jo nuoresta alkaen. Pelottaa, ettei pärjääkään itse omilla voimillaan ja taidoillaan.

Arvelen kyllä myös, että halu ottaa vastuuta itsestä kasvaa vähitellen ihmisen aikuistuessa, kun kokemusten karttuessa huomaa, että minähän oikeasti selviän ja osaan ja pärjäänkin itse. Moni 23-vuotias on vielä nuori, epävarma ja monella elämänalueella kokematon, itse ainakin tuossa iässä olin, ja se on ihan normaalia ja sallittua. Ap:kin saattaa 50 vuoden päästä voimaantuneena leidinä hymyillä lempeästi näille nuoruushaaveilleen.

Toivon että olet oikeassa. En vain tunne sellaista omillani pärjäämisen tarvetta kuin ilmeisesti melkein kaikki muut. Minulle olisi nimenomaan helpointa antaa jonkun toisen päättää. Olen ihan tosissani miettinyt myöskin luostariin menemistä ja se on edelleen yksi vaihtoehdoista.

Itse haluan valtaa mutta sitä ei ole.