Lue keskustelun säännöt.
Oletko jälkeenpäin katunut sitä, miten elit nuoruutesi?
Kommentit (62)
Olen katunut että tottelin äitiäni. Hänestä ei ole johtamaan. Kielsi myös hakemasta apua ongelmiini, esimerkiksi kun aloitin terapian kannusti muuttamaan toiseen kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän seksiä eri ihmisten kansaa. Hävettää vieläkin miten olin niin addiktoutunut. En ymmärrä, En kertakaikkiaan.
- vähemmän viinanjuontia 90/00 luvuilla.
- enemmän rahan laittamista säästöön.
- pois huonosta parisuhteesta aiemmin.
Ei ole mitään kaduttavaa. Sen sijaan kyllä toivoisin, että olisi ollut erilaista vanhempieni osalta mutta siihen ei itse voi vaikuttaa.
Tää on hauska ketju.
Toiset sanoo että liikaa seksiä, toiset että liian vähän.
Toiset sanoo että liikaa viinaa, toiset että liian vähän.
Toiset sanoo että liikaa urheilua, toiset että liian vähän.
Koskaan ei siis ole asiat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään. Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, joten katuminen olisi ihan järjetöntä. Elämme kausaalisessa maailmassa, joten toisin toimiminen samoista lähtöasetelmista rikkoisi fysiikan lakeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon kadun, tuli sählättyä liikaa, juotua viinaa ja ajauduttua vaarallisiinkin tilanteisiin. Mulla oli sellainen yhdistelmä itsetuhoisuutta ja rakkauden- & hyväksynnänkaipuuta, joka ajoi vääriin porukoihin ja irtisuhteisiin.
Mutta sitten taas, kun lapsuus oli mitä oli ja adhd diagnosoitiin mulla vasta liki 30-vuotiaana, niin ois voinut käydä huonomminkin. En alkoholisoitunut tai velkaantunut. Ajattelen nykyään omasta nuoresta itsestäni, että siinä oli nuori ihminen, jota oli kohdeltu huonosti ja jota ei oltu rakastettu lapsena, joten ei mikään ihme että tein vääriä valintoja.
Kyllä. Vuosia tuhlasin huonoissa parisuhteissa ja töissä eikä itseluottamusta ollut opiskella kunnollista ammattia tai lähteä ajoissa huonoista suhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, että oli hieno nuoruus. Kiitos siitä.
Kyllä. Olisi pitänyt uskaltaa olla rehellisesti oma itsensä ja vaikka sitten yksinäinen, kuin yrittää mukautua itselle vääränlaisten ihmisten elämäntapoihin ja ajatuksiin. Ulkopuolinen ja yksinäinen sitä siinäkin oli vaikka ympärillä olikin ihmisiä.
Nyt meni aivan haaskuun pari vuosikymmentä ikävuosien 15-35 välillä ja tuosta ajasta ei jäänyt kuin alkoholiongelma joka hoituu vain absolutismilla (se ei sinänsä kyllä haittaa koska ikinä mulle ei oikeasti ole alkoholi edes maistunut vaikka hullulta se varmasti kuulostaakin) ja liuta terveysmurheita. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Ihan hyvä oli, olen syntynyt kultalusikka suussa.
Vierailija kirjoitti:
Tää on hauska ketju.
Toiset sanoo että liikaa seksiä, toiset että liian vähän.
Toiset sanoo että liikaa viinaa, toiset että liian vähän.
Toiset sanoo että liikaa urheilua, toiset että liian vähän.
Koskaan ei siis ole asiat hyvin.
No kyllähän ne jokaisen yksilön kohdalla olisi hyvin, jos olisi elänyt toisin. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toisille eikä varsinkaan kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on hauska ketju.
Toiset sanoo että liikaa seksiä, toiset että liian vähän.
Toiset sanoo että liikaa viinaa, toiset että liian vähän.
Toiset sanoo että liikaa urheilua, toiset että liian vähän.
Koskaan ei siis ole asiat hyvin.
Mulle seksin määrää suurempi ongelma on seksin laatu. En ole neljään kymppiin mennessä harrastanut hyvää seksiä. Johtuen vääristä partnereista.
Kadun ainostaan sitä etten lähtenyt oikeasti urheilemaan, olin sen verran kova juoksemaan että olisin päässyt isompiin kisoihin.
Kyllä ja en. Voisin sanoa että kadun hyvin nuorena alkanutta päihteiden käyttöä ja sen seurauksia. Liikuin hyvin epämääräisissä piireissä ja seksiä kenen kanssa milloinkin. Ensimmäisen lapseni sain 16v ja kaksi hyvin nopeasti siihen perään.
Toisaalta en kadu että minulla lapsia ja osa heistä saatu hyvin nuorena. Jos olisin elänyt normaalimman nuoruuden heitä ei taatusti olisi vaan ehkä myöhemmin syntyneet korkeintaan. Tietysti monia asioita olisi saanut jäädä tekemättä.
En muista nuoruudestani juuri mitään, joten ei pysty katumaan. Toisaalta ei voi iloitakaan.
Naisia olisi pitänyt uskaltaa lähestyä. Muutoin ei valittamista. No ehkä vähän olisi voinut säästää/ sijoittaa rellestämisen sijaan, mutta se ei yhtä paljoa harmita.
Olisi pitänyt bilettää ja verkostoitua enemmän opiskeluaikana.
Lappasin liikaa hevosen paskaa ilman, että sain ikinä mitään palkkaa siitä. Joka päivä. Ei lasten ja nuorten kuulu olla palkattomissa töissä joka päivä. Vähempikin olisi riittänyt.