Lue keskustelun säännöt.
Oletko jälkeenpäin katunut sitä, miten elit nuoruutesi?
Kommentit (62)
Kadun että keskeytin opiskeluni koulusta, johon oli vaikea päästä etenkin ilman ylioppilastodistusta. Kadun että olin todella sairaissa suhteissa pitkään (kaksi 7 vuoden suhdetta) hakien hyväksyntää ja pitäen tärkeimpänä ominaisuutena hyvää seksiä ja ulkonäköä vaikka kaikki muu oli pelkkää sitä itseään. Kadun että sanoin monelle monta kertaa ei -en pääse ja menetin kavereita suhteissa ollessani, koska en laittanut asioita tärkeysjärjestykseen. Kadun etten hoitanut suhdettani isääni ajoissa kuntoon ja kertoa että olin monesta asiasta hänelle kiitollinen ennen kuin hän menehtyi äkillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, joten katuminen olisi ihan järjetöntä. Elämme kausaalisessa maailmassa, joten toisin toimiminen samoista lähtöasetelmista rikkoisi fysiikan lakeja.
Höh. Mun puolestani on tehty huonoja valintoja, jotka ovat paitsi aiheuttaneet peruuttamatonta pahaa, olleet täysin blokkaamassa parempia valintoja, jotka ovat jääneet tekemättä. Kuitenkin oma vapaa tahto olisi valinnut toisin. Mutta sitä ei käytetty.
elämääni dominoivat nämä ihmiset, silloin. Paremmat valinnat eivät olisi rikkoneet fysiikan lakeja. Huonommat valinnat rikkoivat minut, vähitellen.
Kaduttaa huumekokeilut (kannabis), alkoholin käyttäminen jne. Ajauduin huonoon seuraan jo lapsena ja kaveri houkutteli ekan kerran varastamaan kaupasta. Siitä se lähti ja tuli oltua huonoilla teillä 15 vuotta. Koulunkäyntihän tästä kärsi eikä tullut ikinä saatua tärkeitä koulutuksia hankittua lukiosta tai amiksestakaan. 9 vuotta tein hanttihommia metalliteollisuudessa pienellä palkalla ja poltin tupakkaa. Sekin kaduttaa, nimittäin tupakointi. Senkin tavan opin nuorena n 10 vuoden iässä, ehkä.
Nyt vanhemmiten voin olla kiitollinen kun saan olla terve ja elämä suht.koht. kunnossa.
Olin ahkera ja tunnollinen opiskelija. Sen vastapainona biletin joskus överiksi.
Ehkä olisi pitänyt panostaa sellaiseen vähän huolettomampaan olemiseen, tehdä kavereiden kanssa kaikkea alkotonta kivaa kuten pikku reissuja, kahvittelua, leffaa, juttelua.
Enemmän iloa ja naurua arjessa. Onneksi vielä ehtii.
Kaikki kaverit ei olleet kivoja. Liian pitkään kuuntelin kiltisti ilkeyksiä joiltakin. Eroon ilkiöistä ajoissa!
Vierailija kirjoitti:
No en! Elin vauhdikkaan nuoruuden, josta äitini oli sitä mieltä, että kyllä sitten aikuisena kaduttaa. Voi äiti, tietäisitpä vaan ;)
Hehheh. Tekemättä jättämiset ne lähinnä kaduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneet on menneitä, ei kannata niitä miettiä
Kannattaa elää tässä & nyt ja keskittyä tulevaisuuteen.
En tiedä, tulenko koskaan katumaan mitään niin paljon, kuin elämättä jäänyttä nuoruutta. Olisinpa alkanut käyttää alkoholia, kuten muutkin, mutta ei. Ego veti absolutistiksi ja sille tielle jäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten en mutta annoin liian kitsaasti pillua.
Harmittaa kun jäi monta pilua korkkaamatta ujouden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin liian tunnollinen ja ahkera opiskelun suhteen, istuin illat ja viikonloput lähinnä kotona pänttäämässä. Olisi pitänyt ysin-kympin paperien sijaan panostaa opiskeluun vähemmän, saada kasin paperit sekä panostaa kaverisuhteisiin ja verkostoitumiseen. Valmistuin yliopistosta kiitettävin paperein, mutta takana oli yksinäiset opiskeluvuodet, aikuisiälläkään en ole saanut paljon ystäviä ja työelämässä verkostojen luominen täytyi aloittaa tyhjästä. Mitään en ole työelämässä noilla papereillani tehnyt, ihan samat työpaikat olisin saanut kasin papereillakin.
Kaduttaa myös, että olin nuoresta asti parisuhteessa ja päädyimme vielä melko nuorena naimisiinkin. Ero koitti miehen petettyä minua ja lähdettyä toisen matkaan. Olimme aivan väärät ihmiset toisillemme, mutta en tajunnut sitä nuorena. Näin jälkiviisaana harmittaa, että olisin saattanut löytää jo ekalla kierroksella hyvän ja uskollisen puolison, jos olisi ollut rohkeutta päästää tuosta huonosta parisuhteesta ja puolisosta irti. Olin vain niin yksinäinen muuten, että en olisi kestänyt eroa tuolloin.
Ei kaduta mikään. Olin hyvä koulussa, ja opinnot hoidin kunnolla loppuun asti. Erosin pitkästä suhteesta kolmekymppisenä, ja siinä kohtaa tuli kunnon rellestysvaihe.
Kaikki raha mikä tuli, meni myös. Matkoihin, keikkoihin, ravintoloihin. Mutta kokemuksia kertyi. Elin huomisesta välittämättä, ja todellakin hetkessä. Tuota elämää en enää jaksaisi, enkä haluaisikaan. Kyllä se ikä vaikuttaa. Kotona on nyt oikein mukavaa oman miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaduta mikään. Olin hyvä koulussa, ja opinnot hoidin kunnolla loppuun asti. Erosin pitkästä suhteesta kolmekymppisenä, ja siinä kohtaa tuli kunnon rellestysvaihe.
Kaikki raha mikä tuli, meni myös. Matkoihin, keikkoihin, ravintoloihin. Mutta kokemuksia kertyi. Elin huomisesta välittämättä, ja todellakin hetkessä. Tuota elämää en enää jaksaisi, enkä haluaisikaan. Kyllä se ikä vaikuttaa. Kotona on nyt oikein mukavaa oman miehen kanssa.
Eli k-carousel ja siitä kiltin miehen viereen.
Sanotaan, että kaikkea katuu, paitsi nuorena naimista.
Minä kadun sitäkin. Nain nuorena teekkarina Oulussa Pohjan Kalevan asuntolassa yhtä rumaa ja vastenmielisen näköistä hum. kandia, ruotsinkielen opiskelijaa. Tuskin voin antaa koskaan itselleni anteeksi. Mutta silloin oli Wappu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä; olisi pitänyt juhlia rankemmin ja naida enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että kaikkea katuu, paitsi nuorena naimista.
Minä kadun sitäkin. Nain nuorena teekkarina Oulussa Pohjan Kalevan asuntolassa yhtä rumaa ja vastenmielisen näköistä hum. kandia, ruotsinkielen opiskelijaa. Tuskin voin antaa koskaan itselleni anteeksi. Mutta silloin oli Wappu.
On kyllä täytynyt olla todella vastenmielinen ilmestys jos vieläkin kaduttaa :D
Juu, olisi pitänyt opiskella enemmän ja urheilla myös.Molempiin oli lahjoja, ei vaan saanut aikaiseksi kun kaikki muu hömppä oli kivempaa.
Opiskelin ja tein töitä, aina. En bilettänyt juuri ollenkaan, vakituinen ja pitkä suhde löytyi jo varsin nuorena. Olin ns kiltti ja kunnollinen tyttö, olen edelleen. Lapsia en kerennyt tekemään kun aina joutui pelkäämään ettei työt säily jos tekee, sitten sairastuin ja luovuin kokonaan lapsihaaveista. Moni asia jäänyt toteuttamatta mutta jääköön.
Pääasiassa en kadu mitään. Menneisyyteni vuoksi olen nyt se, kuka olen. Mutta jos eläisin nuoruuteni uudestaan, tekisin jotain toisin:
- aloittaisin yleisurheilun, tanssin tai jonkin muun urheilulajin ja tulisin siinä todella hyväksi
- panostaisin enemmän opiskeluun lukiossa ja saisin paremmat paperit
- päättäisin vain jonkin alan ja hakisin yliopistoon
- perehtyisin raha-asioihin jo nuorena ja aloittaisin rahastosäästämisen
- valitsisin lähimmät ystäväni paremmin ja lemppaisin ulkokehälle jo ensimmäisestä kerrasta, kun he valehtelevat tai osoittautuvat epäluotettaviksi
- lähtisin yhden miehen mukaan yöksi, enkä keksisi tekosyitä itselleni ja hänelle
- jättäisin toisen miehen kokonaan, kun tajusin missä mennään tai viimeistään sitten, kun hän petti
- en muuttaisi yhteen kenenkään kanssa
- ymmärtäisin, että ilman rakkauttakin voi elää enkä ajautuisi rakkaudenkaipuussani surkeaan suhteeseen, josta rakkaus on kaukana
- eläisin enemmän itseäni varten kuin muita
- eläisin enemmän tässä maailmassa kuin haaveissa
- muuttaisin johonkin rauhalliseen pikkukylään
- pitäisin enemmän puoliani
Elämä voisi olla aika erilaista nyt. En sitten tiedä olisiko se hyvää vai huonoa. Ihan hyvä, ettei voi enää valita toisin. Enimmäkseen tykkään elämästäni.
Eipä se hyödytä katua. Lapsuus ja nuoruus väkivaltaisessa alkoholistiperheessä ja kotoa pois muutto 16-vuotiaana. Lähtihän se rellestys aivan käsistä, mutta ymmärrän olleeni niin keskenkasvuinen etten parempaan pystynyt. Järki sitten alkoi pikkuhiljaa tulemaan päähän ja ihan normaaliin elämään päädyin. Oishan tuo voinut mennä paljon huonomminkin.