Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään
Onko nykyään yleistäkin, että ihmiset laittavat pieniä vauvoja hoitoon yönyli esimerkiksi mummolaan? Minulla on 3kk ikäinen vauva ja jatkuvasti anoppi tai oma äitini kyselee, josko vauva tulisi yökylään, jotta saisimme miehen kanssa 'omaa aikaa' ja voisimme mennä johonkin hotelliin tai kylpylään. Olenko ainoa, jonka mielestä pienen vauvan paikka on vanhempien luona, eikä yökyläilemässä vieraiden ihmisten kanssa. En voisi kuvitellakaan olevani yötä erossa vauvasta, jotta pääsisin johonkin hotelliin viettämään 'parisuhdeaikaa'. Tätä ei tunnuta millään ymmärtävän vaan saan jatkuvasti kuulla, että olen liian kiinni vauvassa ja pitäisi välillä lähteä juhlimaan tai viettää aikaa miehen kanssa kaksin. Onko se outoa, että en kaipaa vauvavuonna mitään baarissa notkumista tai hotelliöitä miehen kanssa?
Kommentit (1177)
Kun sitä kerran on päästy äidiksi tai isäksi niin sopii halveerata omia vanhempiaan, nehän kinuavat kuin lapset konsanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi oli ensimmäisen kerran hoidossa 1,5-vuotiaana. Vähän vaille 2-vuotiaana oli isovanhemmat meillä kotona hoitamassa yön yli lasta. Sitä ennen olivat laittaneet hänet kerran nukkumaan, kun olimme olleet heillä yötä ja käyneet syömässä.
Minusta 3 kuukauden ikäinen on niin pieni, että sopiva aika erossa vanhemmista on muutama tunti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
Ei pienen vauvan tarvitse 'opetella' olemaan erossa äidistään, hyvänen aika.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
3 kk ikäisen vauvan kuuluu olla yöt rauhassa äitinsä kanssa ellei ole jokin poikkeustilanne kuten sairastuminen, uupumus tms. Turha yrittääkään väittää, että äidin pitäisi tehdä jotain vasten tahtoaan ja äidinvaistoaan, jotta joku ymmärtämätön sukulainen ei suutu.
Miksi se pikkuvauva pitää saada juuri yökylään? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, ettei se käy monille perheille jo ihan siksi, että ajatus ei tunnu hyvälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun mies kaipaa yhteistä aikaa, mummot on luvanneet järjestää ja sinä sanot, että ei käy. Ero on totta aika pian! Vaikka sinä et voi olla erossa vauvasta, mies voi eikä se yksin hotelliin lähde.
Melko heppoiseen parisuhteeseen on tehty vauva, jos tuohon kaatuu.
Totta, hyvä parisuhde ei kaadu siihen, että mies käy vieraissa.
Ei kaikilla oo samanlainen mies ku sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä välitä näistä jotka soittelevat täällä suutaan. Toimit kuten itsestäsi parhaalta tuntuu. Meillä hyväksi havaittu nyrkkisääntö on ollut, että vauva voi olla meistä erossa niin monta tuntia kun hänellä on ikäkuukausia, ja ekan vuoden jälkeen niin monta yötä kun on ikävuosia. Meillä oli sama homma lasten isovanhempien kanssa, ja innokkaimman kanssa sovittiin alussa niin, että hän sai tulla meille joskus yökylään yksittäisiä öitä ja nukkui vauvan kanssa yhdessä huoneessa ja me toisessa. 3kk ikäinen vauva on vielä tosi pieni, älä ota mitään paineita mistään yökyläilyvaatimuksista. Hyvin ehtii myöhemminkin.
Ei todellakaan mitään kolmekuukautista yökylään. Mummelit voi kysellä uudemman kerran sitten kun lapsi on edes vuoden ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
Ei pienen vauvan tarvitse 'opetella' olemaan erossa äidistään, hyvänen aika.
Ap
Juu, mutta hoitajan on vaikea kiintyä lapseen, jonka kanssa ei ole tekemisissä. Ei meillä ketään enää kiinnosta siskon lapset, saavat elää omana perheenään rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
No 3kk on liian pieni jo imetyksenkin takia, mutta eikö ole kiva tietää, että joskus voitte saada vapaaillan tai jopa yön. Sen voi käyttää vaikka nukkumiseen, jos ei muuhun. Parisuhteellekin pitää varata aikaa ja energiaa. Se suhde on lapsen koti. Vanhemmalla sukupolvella saattaa olla kokemusta siitä, kuinka parisuhteen käy, jos äiti keskittyy vain vauvaan.
Eiköhän tuon ikäisen kanssa saa sitä omaa aikaa ihan kotonakin? Vauva nukkuu vielä suurimman osan päivästä. Toisekseen synnytyksestä on niin vähän aikaa, ettei se "parisuhdeaika" ole välttämättä vielä kauheasti mielessä...
Oma anoppini aloitti myös vauvan yökylään kinuamisen jo parin kuukauden ikäisenä. Ensimmäisen kerran sai vasta lähemmäs pari vuotiaana. Yhden lapsen kanssa omaa aikaa ja aikaa parisuhteelle jäi ihan riittämiin. Vuoroteltiin lapsen hoitoa, että päästiin harrastuksiin ja kavereille ym., iltaisin lapsi meni pari tuntia ennen meitä nukkumaan. Ja anoppi kyllä sai lasta päivähoitoon silloin tällöin, yökyläilyille ei ollut vain mitään tarvetta ei meillä eikä lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
3 kk ikäisen vauvan kuuluu olla yöt rauhassa äitinsä kanssa ellei ole jokin poikkeustilanne kuten sairastuminen, uupumus tms. Turha yrittääkään väittää, että äidin pitäisi tehdä jotain vasten tahtoaan ja äidinvaistoaan, jotta joku ymmärtämätön sukulainen ei suutu.
Miksi se pikkuvauva pitää saada juuri yökylään? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, ettei se käy monille perheille jo ihan siksi, että ajatus ei tunnu hyvälle?
Se on ok, mutta ei kannata sitten myöhemmin harmitella. Kiintyminen kulkee molempiin suuntiin ja meillä isovanhemmat on enemmän kiintyneet niihin lapsenlapsiin, joihin suhde muodostui tiiviimmäksi aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan mitään kolmekuukautista yökylään. Mummelit voi kysellä uudemman kerran sitten kun lapsi on edes vuoden ikäinen.
Juu, mummelit voivat hankkia nuken vauvaleikkeihinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva ei kaipaa kuin äitiään. Vauvaa ei se mummo kiinnosta yhtään. Jos toimit vauvan parhaaksi, niin et todellakaan anna vauvaa yökylään. Kyllä sinä äitinä näet, että vauva siitä kärsisi. Sehän olisi hirmu itsekästä asettaa omat tarpeet vauvan edelle, eivätkä vastuulliset vanhemmat toimi niin. Eivät ensimmäiseen 18 vuoteen.
Kouluikäinen uskaltaa hyvällä tuulella lähteä yökylään. Aikaisemmin se on pakottamista. Riippuu toki lapsesta. Vauvoja ei missään tapauksessa!
Tämä on ihan päivänselvä asia, mutta jos haluat tutkimustuloksia, niin on osoitettu karkeasti, että alle 6kk ikäinen alkaa saamaan pysyvää traumaa yli 6h erossa olosta primäärihoivaajastaan, eli yleensä äidistään. Myös lyhyempi aika on silti kärsimystä. Mutta ei normaali-ihminen tarvitse tutkimuksia, kun vauvasta aistii helposti, että se haluaa äitiä ja rintaa. Ihan evoluutio on tämän varmistanut. Mutta eiköhän se tutkimus vielä googlaamalla löydy. En jaksa etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
Ei pienen vauvan tarvitse 'opetella' olemaan erossa äidistään, hyvänen aika.
ApJuu, mutta hoitajan on vaikea kiintyä lapseen, jonka kanssa ei ole tekemisissä. Ei meillä ketään enää kiinnosta siskon lapset, saavat elää omana perheenään rauhassa.
Kyllä hoitajan on syytä hakea ammattiapua jos katsoo, ettei "kiinny" toisen ihmisen lapseen ilman yökylää. Rajaton ihminen sellainen, joka ei tajua mitä eroa on lapsen vanhemmilla ja hoitajalla.
Vinkki: lapsen kanssa voi olla tekemisissä muutenkin kuin erottamalla pikkuvauva äidistään. Jos kokee, ettei muu kuin yökylä kelpaa, voi vikaa etsiä peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietäjäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on käsittämätöntä, että näin monen mielestä pieni imeväisikäinen pitäisi erottaa tuntikausiksi tai jopa yöksi ulkopuolisten hoitoon, jotta vanhemmat pääsisivät viettämään parisuhdeaikaa. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin.
ApLapsen isovanhemmat ei kyllä ole ulkopuolisia.
Samat tyypit on teidätkin kasvattaneet ja aikanaan hoitaneet, eiköhän ne osaa.Ei ole kyse siitä, etteivät osaisi vaan siitä, että on valtava stressi pienelle vauvalle olla erossa ensisijaisesta hoivaajastaan useita tunteja tai jopa lähemmäs vuorokausi. Mikään muu eläin ei ole yhtä kylmä poikasilleen kuin ihminen.
Mikä on ensisijainen hoitaja? Luulisi, että lapsi on onnellinen mitä enemmän on ihmisiä ympärillä. Ainakin meillä on kaikki lapset olleet todella tyytyväisiä ja sosiaalisia kun on hoitanut minä, mies, kummankin puolen isovanhemmat ja bonus isovanhemmat, kummit ja tädit ja sedät. Olisi todella karua sulkeutua lapsen kanssa _vuodeksi_ kotiin ja samalla unohtaa mun ja miehen parisuhde. Mä olin lapsien kanssa kotona kolme kuukautta syntymästä ja sen jälkeen olivat hoidossa milloin kenelläkin ja meillä oli jopa aupaireja ja miehen kanssa oli kaikki puolivuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
Ei pienen vauvan tarvitse 'opetella' olemaan erossa äidistään, hyvänen aika.
ApJuu, mutta hoitajan on vaikea kiintyä lapseen, jonka kanssa ei ole tekemisissä. Ei meillä ketään enää kiinnosta siskon lapset, saavat elää omana perheenään rauhassa.
Niin, että pieni vauva eroon äidistään yöksi, jotta mummolle ei tule paha mieli ja voisi kiintyä vauvaan? Voi luoja!
Meidän pulloruokinnalla olevaa vauvaa anoppi ja appiukko hoitivat 2kk iässä yhden illan, 2.5kk iässä yhden vuorokauden (oltiin laivalla miehen kanssa) ja omat vanhempani 3-4kk iästä alkaen yhden yön muutaman kk välein. 1v. alkaen 2 vuorokautta 2-3kk välein. Hienosti meni ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ei ainakaan näkyviä traumoja jäänyt kenellekään :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäjäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on käsittämätöntä, että näin monen mielestä pieni imeväisikäinen pitäisi erottaa tuntikausiksi tai jopa yöksi ulkopuolisten hoitoon, jotta vanhemmat pääsisivät viettämään parisuhdeaikaa. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin.
ApLapsen isovanhemmat ei kyllä ole ulkopuolisia.
Samat tyypit on teidätkin kasvattaneet ja aikanaan hoitaneet, eiköhän ne osaa.Ei ole kyse siitä, etteivät osaisi vaan siitä, että on valtava stressi pienelle vauvalle olla erossa ensisijaisesta hoivaajastaan useita tunteja tai jopa lähemmäs vuorokausi. Mikään muu eläin ei ole yhtä kylmä poikasilleen kuin ihminen.
Mikä on ensisijainen hoitaja? Luulisi, että lapsi on onnellinen mitä enemmän on ihmisiä ympärillä. Ainakin meillä on kaikki lapset olleet todella tyytyväisiä ja sosiaalisia kun on hoitanut minä, mies, kummankin puolen isovanhemmat ja bonus isovanhemmat, kummit ja tädit ja sedät. Olisi todella karua sulkeutua lapsen kanssa _vuodeksi_ kotiin ja samalla unohtaa mun ja miehen parisuhde. Mä olin lapsien kanssa kotona kolme kuukautta syntymästä ja sen jälkeen olivat hoidossa milloin kenelläkin ja meillä oli jopa aupaireja ja miehen kanssa oli kaikki puolivuotta.
Normaalisti vanhempiinsa kiintyneelle lapselle ei kyllä ole ihan sama, kenen kanssa pääosan ajastaan viettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
Ei pienen vauvan tarvitse 'opetella' olemaan erossa äidistään, hyvänen aika.
ApEi se yökyläily ole se juttu, vaan äidin sairaalloinen ripustautuminen lapseen, jonka yksi piirre vain on se, että ei kestä eroa lapsesta. Tämä sama äitityyppi on sitten se, joka tekee sille ekalle yökyläilykerralle sitten hirveät listat siitä, miten lasta pitää hoitaa, ruokkia jne. Eli haluaa pitää kaiken kontrollissaan, ei anna muiden muodostaa omanlaistaan suhdetta lapseen.
Ei sellaista läheiset jaksa.
Juu, mutta hoitajan on vaikea kiintyä lapseen, jonka kanssa ei ole tekemisissä. Ei meillä ketään enää kiinnosta siskon lapset, saavat elää omana perheenään rauhassa.
Kyllä hoitajan on syytä hakea ammattiapua jos katsoo, ettei "kiinny" toisen ihmisen lapseen ilman yökylää. Rajaton ihminen sellainen, joka ei tajua mitä eroa on lapsen vanhemmilla ja hoitajalla.
Vinkki: lapsen kanssa voi olla tekemisissä muutenkin kuin erottamalla pikkuvauva äidistään. Jos kokee, ettei muu kuin yökylä kelpaa, voi vikaa etsiä peilistä.
Ai se menee Suomessa nykyään noin päin että vauvan pitää olla koko ajan äidin kanssa. Niin ne ajat muuttuvat.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan ei vielä tajunnut totuutta. Oletan, että kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi molemmille. Ei ne mummut ajattele kuin itseään. Haluaisivat omia vauvaa hetkeksi ja myös kilpailevat keskenään kumpi saa olla vauvan kanssa enemmän.