Pitkään lapsettomana olleet!

ruissaan lapsettomuudestaan. t. eräs, jolle yksi lapsi saatu rankkojen hoitojen jälkeen tehtyä, nyt toista koitettu monta vuotta ja monta pettymystä takana, ei kuulu sitä " pikkukakkosta"

että kyllä se toisen lapsen kaipuu voi olla yhtä kipeää, kipeämpääkin, koska siinä suree jo sen yhden takia niiden sisarusten puutetta.



Minä en tykkää tuskalla kilpailemisesta, enkä usko, että tuolla asenteellasi paljon myötätuntoa saat.

Aina olen saanut vastailla kysymyksiin, että olisinko halunnut sisaruksia ja voivoi, eikö minulla ole yhtään sisarusta? Toinen ärsyttävä olettamus on, että heti pidetään jotenkin lellipentuna tai itsekkäänä, koska " ei ole ollut niitä sisaruksia, joiden kanssa jakaa ja tapella" .



Olen ONNELLINEN, että olen saanut olla ainokaisena ja saanut vanhempieni jakamattoman huomion ja rakkauden! Olen saanut kavereita enemmän kuin tarvitsisin sekä vahvan itsetunnon. En vertaile enkä kadehdi muita enkä ole ahne... kuten moni sisaruksia omaava. En ole jäänyt paitsi mistään, mistä elämälle kiitos!

Laitoin asian esiin sen vuoksi, että itselleni tuskaa jouluna tuottaa juuri se, että toivoisin niin kovasti näkeväni oman lapseni odottamassa jännittyneenä jolua ja joulupukkia, kirjoittamassa kirjettä joulupukille, viemässä sitä ikkunalaudalle odottamaan ja aamulla se mieletön hämmästys ja ilo kun kirje on haettu jne. En saa kokea mitään tällaista, kun taas " lapseton" , jolla on jo lapsi voi kokea kaiken tämän. Ymmärrän kyllä, että tuska toisen lapsen saamisesta voi olla valtava. Mutta uskon myös, että se tuska on erilaista. Itse tunnun musertuvani tämän surun alle. Vuosi vuodelta se tuntuu pahemmalta. Ja joka joulu ajattelen, että ehkä ensi jouluna...

taas ei pääse koskaan pakoon sitä kipeää asiaa. Lapsi muistuttaa siitä ihan joka hetki. Ennen lasta saattoi lähteä jonnekin ihan muihin maisemiin ja tehdä ihan jotain muuta. Yhdelle lapselle on pakko vääntää ruoat arkisin, on mentävä puistoon, jossa kaikilla tuntuu olevan juuri haluamansa lapsiluku, ja lapsijoulut on vietettävä, vaikka kuinka rinnassa pusertaisi. Ja surunsa pitää salata koko ajan.

Itselläni on useampi lapsi joten en tietenkään ymmärrä tilannettasi, mutta ymmärrän että nimenomaan tarkoitit joulunajan surulla sitä, kun sitä joulua ei ole juhlimassa yksikään lapsi. Siinä mielessä yksilapsinen perhe on ihan eri tilanteessa, koska kyllähän sille yhdellekin kaikki pukit ja muut tulee vaikka sisaruksia toivottaisiinkin.



Eli noille edellisille vastaajille sanoisin että kyllä ap:n ajatus tuosta joulusta on ihan olennainen täysin lapsettoman kannalta, aina ei tarvitsisi hyökätä toisen kimppuun ennen kuin on yhtään ajatellut asiaa toisen kannalta. Ei se ole pois keneltäkään hieman myötätuntoa osoittaa.

Ei ymmärrä, ei!



Edelleen odottelen vatauksia alkuperäiseen kysymykseen



ap

Ihanaa, että löytyy edes joku, joka ymmärtää!



ap

lapsettomuutta oli takana 12 vuotta kun esikoinen tuli. Silti nimenomaan se sekundäärinen lapsettomuus oli musertaa. Sitä ennen jouluisin me lähdimme pois, matkustelimme paljon, eikä se asia ollut päällimmäisenä koko ajan. Esikoisen tultua oli, yötä päivää ja otti hirvittävän koville. Enkä todellakaan ole ainoa joka näin reagoi!



Joten ei se ihan noin yksioikoista matematiikkaa ole kuin luulet.



6

in saan, en valita. mutta aina olen silti useampaa lasta halunnut ja toivoin, että toinen vaikka tulisi helpommalla ja nyt näyttääkin vaikeammalta. tottakai on onnellisempaa, että on tämä yksi lapsi kuin ei lasta laisinkaan, olen pahoillani puolestasi, mutta rehellisesti, tuska on nyt vielä isompi kuin ekaa tehdessä, että tämä samakaan hoito ei nyt sitten auttanut, millä esikoinen sentään sai alkunsa ja tosiaan, itkeä voin vasta kun esikko myöhään illalla nukahtaa, äidin pienikin surullinen ilme saa tuon ihan tolaltaan. :( toivotaan lasta meille kaikille yrittäville!!!

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että suru on erilaista silloin, jos ei ole yhtään lasta kuin että jos kaipaa 2. tai 3. lasta. Itse olen myös ainoa lapsi (vanhemmillani ei ollut kuitenkaan lapsettomuusongelmaa, vaan halusivat vain yhden) ja yhdyn 4:sen kommentteihin eli ei tarvitse surra yksilapsista perhettä. Se voi olla monessa asiassa hyvä puoli!

miten raskasta on kärsiä lapsettomuudesta!! Itselläni on 2 lasta (helposti alulle saatuja) ja silti kadehdin raskaana olevia ja pienen vauvan vanhempia hirveästi! Saati sitten, jos olisin lapseton, en varmaan kestäisi sitä tuskaa, se olisi aivan kauheaa!!! minulla on nimittäin krooninen vauvakuume..

Eli ymmärrän sua ap erittäin hyvin.

Me ei tykät matkustella jouluna. Ollaan sen verran joluihmisiä, että tuntuu tärkeältä viettää joulua läheisten kanssa. Asiaa ei kylläkään helpota se, että miehen sisarukset sikiää jatkuvasti :( ja näin ollen vauvaoja vilisee...:(

seitsemän vuotta, ja kyllä jossain vaiheessa joulut rupesi tekemään aika kipeää. Me toivotaan että joskus vielä saadaan toinenkin, saa nähdä kuinka käy. Minun on sanottava, että minulle ei jouluissa ole enää sitä kylmää pelontunnetta sydämen pohjalla, sellaista kun kysyy sata kertaa päivässä hiljaa itseltään: onko todellakin niin ettei me ikinäkoskaan.. ;(



ap taisi tarkoittaa sitä?

Toinen kertoo surustaan ja muut hyökkäävät päälle että kyllä muilla on paljon pahempaa.

Se jäätävä pelko, joka kasvaa vuosi vuodelata on kammottavaa. Joulu on päätepysäkki, jolloin todetaan, että taas meni vuosi ilman pienintäkään merkkiä mistään... ahdistaa ja pelottaa:(



ap

Teettekö jotain omilla ehdoilla vai riudutteko sukulaisten seassa miehen sisarusten lapsia katselemassa ja omaa surkeuttanne märehtimässä.

Ja minulle ei ole ihmeen kaupalla tullut vielä jouluangstia yhtenäkään jouluna.. Me kyllä miehen kanssa tykätään olla joulu kaksistaan rentoutuen, vähän huono omatuntokin on kun nautiskellaan (ja kaikki jouluhössötykset kuitenkin olla pitää, lahjoja, kuusi jne..



Valitettavasti en siis osaa ihan asemaasi asettautua, monille tutuille lapsettomille joulu on hyvin vaikeaa aikaa. Enkä osaa heitäkään lohduttaa koska tiedän ettei siihen valitettavasti mikään varsinaisesti auta (monet lähtevät jonnekin aurinkoon eivätkä vietä joulua lainkaan).



Mutta onhan joulu myös aikuisille, itse olen ainakin niin höpsö! :)

Hän ei avannut järin empaattisesti ja kävi itse vertailemaan alkajaisiksi.

että joulu on myös aikuisille: voi yrittää tehdä aikuisten oman joulun, sellaisen mitä ei sitten lapsiperheenä voi viettää. Hienot juomat ja erikoiset ruuat kahdelle jne?



t. se 7v.odottanut