Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelujen aloitus yliopistossa pelottaa ja ahdistaa
27.08.2023 |
Olen tosiaan aloittamassa yliopisto-opinnot tekniikan alalla ensi viikolla. Olen juuri 20 vuotta täyttänyt nuori nainen. Varsinkin alun tutustumiset ja bileet pelottaa. En ole mikään maailman sosiaalisin ihminen ja sosiaaliset tilanteet ihan ahdistaa välillä. Varsinkin ryhmätilanteet, kun en ole sellainen rempseä läpänheittäjä ja en meinaa saada suunvuoroa. Ihan pienissä ryhmissä taas onnistuu paremmin. Bileetkään ei ole ihan mun oma juttu ja enemmänkin humalaiset ihmiset ovat ahdistavia, vaikka itse joskus joisinkin.
Yritän toki ainakin alussa olla mukana kaikenmaailman jutuissa ja tapahtumissa mahdollisimman avoimellä mielellä, jos sieltä sitten kavereita ja tuttavuuksia tarttuisi mukaan. Silti ajatukset itsellä pyrkii negatiiviseen suuntaan ja ahdistus tulevasta on valtava. Kärsin tosin ahdistuksesta ja masennuksesta aika ajoin, mutta ne ovat viime aikoina olleet paremmalla tolalla. Nyt pelottaa, että mikään ei sujukaan ja alkaa taas ahdistaa ja masentaa uudestaan.
Ala sinänsä kiinnostaa ja odotan opiskelua itsessään, mutta tälläinen yleinen epävarmuus kaikesta ahdistaa. Toisaalta myös se, että jos ala ei olekaan sopiva pelottaa, koska alanvaihto ei nykyään ole enää niin helppoa, kun on ensikertalaisuuskiintiöt yms.
Onko täällä muita joilla on/ollut samanlaisia tuntemuksia? Miten niistä olette selvinneet ja ovatko asiat setviytyneet ihan omalla painollaan?
Kommentit (63)
Itse ottaisin bentson varmaan jokaisena päivänä kun on näitä ryhmäytymisjuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä lähde kännäämään, jos se ei ole juttusi. Pahimmassa tapauksessa saatat tulla/ tulet alkkikseksi. Alkon avulla "rentoudut" ja sitä ilman sitten et osaakaan enää osallistua mihinkään. Etsi selväpäistä porukkaa. Tekemistä löytyy muutenkin kuin kännäilyä haalareissa. Tekemistä löytyy yliopiston ulkopuoleltakin. Elä oman näköistä elämää! Haalaripakkokännäilyä ei ole. Et jää mistään paitsi. Tsemppiä opiskelueloon!
Yliopisto on täynnä erilaisia ihmisiä, kaikkien ei onneksi tarvitse olla läpänheittäjiä. Hyvin se menee, ole vain oma itsesi. Aktiivinen pitää toki olla ettei jää porukasta. Ajan ja kokemuksen kautta helpottaa. Kaikki me ollaan joskus opinnot aloitettu ja oltu tuossa tilanteessa. Muitakin varmasti jännittää uuden aloittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Itse ottaisin bentson varmaan jokaisena päivänä kun on näitä ryhmäytymisjuttuja.
Harmi ettei itsellä nyt mitään lääkkeitä ahdistukseen ole, kun se on enemmän sellaista hetkittäistä nykyään ja lieventynyt huimasti. Tosin todella voimakasta varsinkin uusissa ja epävarmoissa tilanteissa ja nyt tämä yliopiston aloitus laukaisi taas järkyttävät ahdistukset. Pitää yrittää nyt tsempata jotenkin vaikka melkeinpä tärisyttää jännityksestä. Varsinkin tutustumisleikit kammottaa ihan hemmetisti. Olen aina kokenut ne niin nöyryyttävinä ja tekee mieli paeta.
ap
Itse aloitin AMKin viime syksynä ja jännitin niin, että oksensin parina ensimmäisenä päivänä ennen auditorioon menoa. Kaikki ryhmäytymisleikit ja "kerro jotain itsestäsi" -asiat ovat mielestäni kamalia, mutta siitä selvittiin ja nyt mulla on oma porukka samanhenkisiä ihmisiä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi pelottaa aina, reippaasti mukaan vaan. Itsellekin alku oli vähän pelottavaa koska olen ujo, katsele ja kuuntele sivussa ja tutki ympäristöä. Saatat löytää vähän samanhenkisiä tyyppejä.
Jos et sosiaalisten vaikeuksien vuksi pysty luomaan verkostoja opinto-aikana, niin työllistymisestä luultavasti tulee todella hankalaa. Harvalla yliopistoalalla itse tutkintotodistus mahdollistaa työllistymistä, vaan ammatti syntyy vasta työkokemuksen kautta. Sopivaa työkokemusta taas ei saa ilman verkostoja. Juuri tästä syystä esimerkiksi ainejärjestöt ovat niin tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää en päässy itse mihinkään porukoihin mukaan ja on jääny kahdet yliopistoopinnot kesken sen ja mielenterveysongelmien takia. Miehet pitäisi ottaa erityisesti huomioon noissa orientaatioissa, ettei kukaan putoa pois porukasta heti alussa.
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde kännäämään, jos se ei ole juttusi. Pahimmassa tapauksessa saatat tulla/ tulet alkkikseksi. Alkon avulla "rentoudut" ja sitä ilman sitten et osaakaan enää osallistua mihinkään. Etsi selväpäistä porukkaa. Tekemistä löytyy muutenkin kuin kännäilyä haalareissa. Tekemistä löytyy yliopiston ulkopuoleltakin. Elä oman näköistä elämää! Haalaripakkokännäilyä ei ole. Et jää mistään paitsi. Tsemppiä opiskelueloon!
Kiitos. Tämä vastaus jotenkin auttoi vähän. Ajattelin kuitenkin alussa käydä ainakin yksissä bileissä pyörähtämässä. Aikaisemminkin olen lukiokavereiden kanssa bilettänyt ja muutaman miedon yleensä olen ottanut eikä minulla ole tarvetta enemmälle. Tosin en usko, että minusta mitään jokaviikkoista bilettäjää tulee. Ei tee mieli. Tosin hirveä painostus kaikkialla, että jos et ole mukana kaikessa niin syrjäydyt heti. Toivoisin, että löytäisin oman porukan, jonka kanssa viettää aikaa muutenkin kuin bilettäen. Vaikka sekin välillä ihan hauskaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et sosiaalisten vaikeuksien vuksi pysty luomaan verkostoja opinto-aikana, niin työllistymisestä luultavasti tulee todella hankalaa. Harvalla yliopistoalalla itse tutkintotodistus mahdollistaa työllistymistä, vaan ammatti syntyy vasta työkokemuksen kautta. Sopivaa työkokemusta taas ei saa ilman verkostoja. Juuri tästä syystä esimerkiksi ainejärjestöt ovat niin tärkeitä.
Olen hakenut aikpinaan ensin harjoittelupaikkoja ja myöhemmin työpaikkoja ihan omana itsenäni. Ihan turhaa säikytellä verkostoilla ja ainejärjestöillä... aktiiveista tulee mieleen lähinnä ammattialkoholistit.
Vierailija kirjoitti:
Jos et sosiaalisten vaikeuksien vuksi pysty luomaan verkostoja opinto-aikana, niin työllistymisestä luultavasti tulee todella hankalaa. Harvalla yliopistoalalla itse tutkintotodistus mahdollistaa työllistymistä, vaan ammatti syntyy vasta työkokemuksen kautta. Sopivaa työkokemusta taas ei saa ilman verkostoja. Juuri tästä syystä esimerkiksi ainejärjestöt ovat niin tärkeitä.
Mä oon kyllä löytänyt kaikki työpaikkani ilman verkostoja. Itse vaan kyselly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna sille pelolle tai jännitykselle liikaa valtaa. Ole kuitenkin oma itsesi. Baariinkiin voi mennä selvin päin. Ei monet nykyään juo ollenkaan. Varmasti siellä on toinenkin samanlainen joka tuntee samoin kun sinäkin. Koita vaan mennä juttusille muidenkaa ja ei kaikkien tarvi olla niitä läpänheittäjiä :) Muista myös että vaikka sanoisit tai tekisit jotain omasta mielestä noloa, niin asiat unohtuu nopeasti. Ei sellaista kannata liikaa pelätä. Alussa kuitenkin solmitaan monet kaverisuhteet että sinänsä ei kannata olla menemättä muiden mukana. Kannattaa koittaa myös yliopiston urheilu ja liikuntatunteja ym oheistoimintaa. Silloin kun yhdessä tehdään jotain niin se juttelu on monesti luontevampaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et sosiaalisten vaikeuksien vuksi pysty luomaan verkostoja opinto-aikana, niin työllistymisestä luultavasti tulee todella hankalaa. Harvalla yliopistoalalla itse tutkintotodistus mahdollistaa työllistymistä, vaan ammatti syntyy vasta työkokemuksen kautta. Sopivaa työkokemusta taas ei saa ilman verkostoja. Juuri tästä syystä esimerkiksi ainejärjestöt ovat niin tärkeitä.
Mä oon kyllä löytänyt kaikki työpaikkani ilman verkostoja. Itse vaan kyselly.
Toki se riippuu alasta. Esimerkiksi lääkärit ja lastentarhanopettajat työllistyvät ihan vaan itse kyselemällä. Sen sijaan esimerkiksi humanistit, yhteiskuntatieteilijat ja ekonomit eivät yleensä työllisty ilman verkostoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin AMKin viime syksynä ja jännitin niin, että oksensin parina ensimmäisenä päivänä ennen auditorioon menoa. Kaikki ryhmäytymisleikit ja "kerro jotain itsestäsi" -asiat ovat mielestäni kamalia, mutta siitä selvittiin ja nyt mulla on oma porukka samanhenkisiä ihmisiä.
Tsemppiä!
Joo itselläkin jännitys ihan huipussaan ja fyysisestikin paha olo meinaa tulla, vaikka yritän kertoa itselleni, että kyllä se menee ihan hyvin. Huomenna alkaa. En varmaan saa edes nukuttua. Lohduttaa kuulla, että löysit oman porukkasi. Kiitos myös tsempeistä!
ap
Kännääminen ei ole mikään pakko. Tekniikan aloilla on monenlaisia ihmisiä, myös hiljaisia. Ja se on täysin ok. Kaikkea hyvää opiskelujen aloitukseen.
On siellä muitakin ahdistuneita ja ujoja. Joukkoon vaan, äläkä ylianalysoi liikaa! Väkisinkin tutustut edes muutamaan tyyppiin.
Biletys ei ole pakollista edes teknisillä aloilla, kun ei se kuulu opinto-ohjelmaan. Tutustut sen mitä tutustut ja sillä pärjäät.
Ei kai yliopistossa enää aikuisille mitään ryhmäytymisleikkejä ole? Ei ollut ainakaan silloin, kun minä opiskelin. Huomaa myös se, että opiskelijoissa on hyvinkin aikuisia perheellisiä, joilla on paljon muuta elämää kuin biletys. He tulevat sinne vaan opiskelemaan suorittaakseen tutkinnon, eivät ryhmäytymään ja sosialisoimaan.
Kannattaa niissä "tutustumisjutuissa" sanoa että jännittää, mutta tosi kiva tavata kaikki uudet opiskelukaverit. Ja että olisi kiva käydä bileissä ja tutustua muihin paremmin. On siellä aina ne pari ääliötä, jotka yrittää käyttää tuota hyväkseen, mutta vaikeampaa, jos sanot itse että olet ujo. Sen jälkeen ne näyttää vaan heikoille.
Itse aloitin 37 v uudella alalla yliopistossa, ja arvaapa mitä? Jännitti!
Aloitin itse vuosi sitten ja voin vakuuttaa, että kaikkia uusia "fukseja" jännitti. Minulla oli samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. En käynyt kovin monissa illanvietoissa, mutta pikkuhiljaa tutustuin ihan opiskelun parissa muihin ujompiin. Huoli pois.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen 22v mies ja meillä oli yliopistossa tutustumisviikko nyt tällä viikolla. Oli ihan samanlaisia pelonsekaisia tunteita, ja ne myös kyllä pilasivat koko viikon minulla. Toivottavasti ei sinulla. Ei ole tarkoitus pelotella, mutta halusin vaan kertoa, että samoilla ajatuksilla on muitakin liikenteessä.